lauantai 19. helmikuuta 2011

Sopivasti lihava???

Luin tässä vatsataudin sänkyyn kaatamana Jenny Dahlbergin Sopivasti lihavan ja kirjasta jäi vähän surullinen ja ristiriitainenkin fiilis...
"Haluan uskoa että on muitakin, joiden on vaikea löytää sopivia vaatteita, että toistenkin pikkuhousut rullautuvat vatsan alle, että muillakin kuin minulla on reidet, jotka hankautuvat vastakkain hameen alla, etten ole ainoa, jonka kaksoisleuka on tiellä, kun luen makuulla, että monien on vaikea löytää sopivia kenkiä tanakoiden säärtensä takia, että muidenkin hengitys vaikeutuu, kun he käyttävät liian pieniä vaatteita, ja että suurin osa pitkulaisen maamme asukkaista pelkää nousta vaa'alle. En voi olla yksin. En halua olla yksin.
Minulla on myös sellainen toive, että kaikki lihavat voisivat hyväksyä itsensä. Että me saisimme kokea itsemme hyväksytyiksi. Että kaikki punkerot tuntisivat itsensä tervetulleiksi yhteiskuntaan ja että heidät otettaisiin vastaan aivan samalla tavalla kuin normaalipainoisetkin. Että lihavien ei olisi pakko ja ettei heistä tuntuisi, että heidän on kokonsa vuoksi pakko välttää tiettyjä puuhia, huvituksia tai työtehtäviä.
Toivon ettei meidän tarvitsisi pelätä, että ihmiset nauravat meille tai nöyryyttävät ja pilkkaavat meitä." Jenny Dahlberg-Sopivasti lihava-
Miksi ihmeessä meidän ihmisten on niin vaikeaa olla syömättä herkkuja? (Tai olla syömättä yksinkertaisesti vaan liikaa?) Mutta miksi kuitenkaan haluta kärsiä kaikesta tuosta mistä Jenny edellä kirjoittaa ja vain herkkujen tähden? Mikä ihme niissä kaikissa ihanissa ruuissa onkaan, että uhraamme niiden edestä joskus jopa sosiaalisen elämämme, itsetuntomme, terveytemme ja jopa lapsemme!

Muistaakseni tätä kirjaa markkinoitiin juuri lihavan oikeudella olla lihava (mitä oikeutta en todellakaan kiistä), mutta luettuani kirjan niin en kylläkään ole ollenkaan varma olisiko Jenny kuitenkaan nyt niin tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on, vaikka häneen ei kohdistuisikaan "lihavan sosiaalisia paineita" tai ainakin sellainen fiilis mulle jäi ettei hän kovin tyytyväinen ole...

Olisi ihan hauskaa tietää mitä Jennylle kuuluu nyt. Onko hän löytänyt sisäisen rauhansa vai taisteleeko hän ylipainoa vastaan? Ainakin hänen seuraavan kirjansa nimi -När jag fyller 30 ska jag vara smal- kai kertoo kuitenkin jostain muusta kuin lihavuuden hyväksymisestä?

hs.fi

2 kommenttia:

  1. Näyttääpä mielenkiintoiselta tuo kirja, en ole tainnut koskaan kuullut. Pahoitteluni siitä kun vasta nyt tulen vastavierailulle, tuntuu tuo ajanpuute vähän vaivaavan ja kiinnostavat blogitkin jäävät lukematta. :-) Jään lueskelemaan!

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa vaan Kupariperhonen ja jäähän lueskelemaan jos vaikka jotain mielenkiintoista löytyisi :)
    Tuosta kirjasta löytyi tosiaan paljon tuttua (mm. häpeänkö kauppakärrini sisältöä? Kun on vaan aivan pakko mennä sinne kauppaan ja ostaa....) mutta toisaalta sitä en ymmärrä miksi pitäisi hyväksyä kaikki se tuska ja ahdistus mitä lihavuus aiheuttaa. Tai sitten hyväksyä se kaikki tuska ja ahdistus mitä "normaalikokoon" pääseminen ja siinä pysyminen aiheuttaa.
    Vaikea juttu.

    VastaaPoista

Kiitos :)