maanantai 28. helmikuuta 2011

Yökyöpelin elämää

Tykkään yövuoroista. Minusta on hauska hipsutella talossa kun kaikki nukkuvat. Olen ollut aina oikeastaan yöihminen ja varsinkin valoisat kesäyöt tai kuulaat pakkasyöt ovat ihania. Myös alkusyksyn öissä on taikaa, kesä lämmittää vielä, mutta ilma tuoksuu jo syksylle ja kynttilöille.

Aina kuitenkaan yötyöläisen elämä ei ole "herkkua" ja hipsuttelua. Joskus kellot soivat niin ettei tiedä minne menisi seuraavaksi, saatikka jos joudut olemaan poismenossa läsnä, yksin. Väsymys on myös yökkösen ikävä kaveri. Joskus sen saa nujerrettua kahvilla, joskus ei. Viime yönä ei saanut ja olikin yksi elämäni pisimmistä yövuoroista. Lopulta join kahvia niin, että kotiin päästyä nukahtaminen oli vaikeaa. Pikkuneidille piti sumplailla lääkäriaikaa ja eihän lapsestaan huolestunut äiti osaa nukkua :( Niinpä lumipallo-efekti on käynnissä ja pelkäämpä tämän yön olevan vieläkin pidemmän. Päivän nukkumissaldoksi jäi aamulla 4h levotonta unta ja illalla vaihdoin suosiolla punttitreenin 1½h "päiväuniin". Ei mun olisi muutenkaan ollut mitään järkeä lähteä salille, sillä eilisestä pumpista on koko kroppa aivan todella kipeänä. (Ai mikä palautuminen???)

Ruokailut menevät taas niin kuin menevät. Jotain rytmiä olen saanut pidettyä, mutta töissä on sitten tullut taas sorruttua herkkuihin. Mitäs leipovat niin hyvää piirakkaa :P

Yövuoro-kuviot mulla yleensä menee näin:
Aloituspäivänä valvon tavallista pidempään ja yritän nukkua maratooniunet eli reilusti yli puolille päivin. Herättyäni syön aamupalan. Päivällisaikaan syön lounaan ja iltapala-aikaan syön välipalan (joko töissä tai kotona tai sitten molemmissa niin kuin tänään....). Tähän asti menee kaikki ok, mutta sitten repsahtaa. Yövuoro alkaakin kaappien tutkimisella eli mitä hyvää sitä tänään löytyisikään. Sitten puputetaan sitä massu täyteen, voidaan pahoin eikä tämän vuoksi syödä loppuyönä mitään kunnes vasta aamulla puuroa "iltapalaksi". Eli päivällinen "jää kokonaan pois" = korvautuu työvuoron alun mässytys leivällä, pullalla tms. Kalorit ei välttämättä pauku yli, mutta ruuan laatu on kaukana terveellisestä, ateriarytmistä puhumattakaan.
Mikähän tähän auttaisi?

Eilen luin muuten Patrik Borgin ja Sirkka Hirvosen -Syö hyvin ja laihdu-kirjan. Oli ihan asia tekstiä ja pisti mietityttämään aika paljon. Samoin mulla on kesken Pirjo Saarnian Ruoan terveysvaikutukset-kirja, jonka perus pääteemana näyttäisi olevan seuraavanlainen:
Ruoka ei ole vain vatsantäytettä, vaan sillä on todella merkittävä vaikutus terveyteemme ja vointiimme. Syömällämme ruoalla on vaikutusta joka ainoaan elimistömme soluun, ja sitä kautta ruoka vaikuttaa automaattisesti verenpaineeseen, rasva- ja sokeriarvoihin, mielialaan, muistiin, painoon, ulkoiseen olemukseen ja viimeisten tutkimusten mukaan myös vakavampien sairauksien kuten syövän ehkäisyyn. (http://www.pirjosaarnia.com/7)
Saarnia on näköjään kirjoittanut myös kirjan Irti makeanhimosta. Pitääkin tsekkailla kirjastosta josko löytyisi, sillä ainakin tämä terveysvaikutukset kirja vaikuttaa kovinkin lupaavalta ja järkevältä.
Kirjastosta mulla on myös lainassa Patrik Borgin: Liikkujan ravitsemus-teoriasta käytäntöön (hieman olen kerennyt lukaista, vaikuttaa tosi hyvältä)
Duodecimin julkaisema Olen juuri syönyt, läheiselläni on syömishäiriö (en tiedä haluanko lukea, mutta lainasin silti)

Pitkään pohdin lainaanko Aitoa ruokaa-kirjan, mutta jätin sen toistaiseksi hyllyyn, jotta voisin ylipäätänsä syödä edes jotain... Ylen Silminnäkijässähän oli vasta juttua kovasti teollisuuden ruuan käsittelystä Väärennettyä ruokaa-jaksossa. Itse en tätä ohjelmaa nähnyt, mutta eiköhän tämä tule tsekattua tässä jostain kautta. Taloussanomat on kirjoittanut aiheesta ainakin kahdesti. Raflaavat otsikot: Miksi meille syötetään tällaista roskaa ja Kohukirja paljastaa: Näin ruokateollisuus vedättää, pitävät sisällään artikkelit joita ei välttämättä edes haluaisi lukea. Vähän niin kuin ummistaisi silmänsä sodalle, kurjuudelle ja nälänhädälle, niin yhtälailla en toisaalta haluaisi tietää mitä myrkkyjä napaani vedänkään ja maksan vielä siitä, mutta maksanko vain rahalla vai myös terveydelläni? Fakta kun vain on se ettei ainakaan minulla ole varaa ostaa luomua, reilua kauppaa tai mitään neljän euron lisäaineettomia nakkeja. Ei hoitsun palkalla paljon hurrata varsinkin kun jo pelkkä HeVi-osaston ostokset tekee jo yli puolet kauppalaskun summasta.

Silti haluaisin (varsinkin lapsen takia) tehdä ruokaa puhtaista ja käsittelemättömistä aineista, tukea pientuottajia ja maanviljelijöitä. Sen sijaan joudun keskittämään ostokseni suur-kauppaketjuun bonusten toivossa ja ostamaan heidän halpamerkkejään, että edes jossain voisin sitten maksaa siitä laadustakin. Välillä vituttaa olla markkinatalouden orja :P
Freedigitalphotos


Mut hei mähän oon saanut pari uutta lukijaa! Ihanaa :) Me happy! Kiitos ja kumarrus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)