maanantai 11. huhtikuuta 2011

Ruoka ahdistaa

tai syöminen tai sen merkkaaminen tai merkkaamatta jättäminen...

Kupariperhonen jo kirjoitteli omassa blogissaan näistä asioista ja kun toinen oli jo omat ajatukset pukenut kirjoitetuiksi sanoiksi niin ei voinut kuin olla samaa mieltä.

Viime viikolla kävin kehonkoostumusmittauksessa ja joo se kertoi painon pudonneen, mutta samalla myös rasvaprosentin nousseen eli nyt oli juuri käynyt niin kuin pelkäsinkin... Lihasmassa puolestaan oli pienentynyt eli ei näin!
Syynkin mie tiedän, sillä olen syönyt aivan liian vähän jo jonkin aikaa. Kalorit jää hikiseen pyörimään ehkä juuri ja juuri sinne 1500kcal kieppeille, yleensä jopa reilusti alle, vaikka olisin liikkunutkin reippaasti. Ja nyt sitä satoa sitten korjataan väsymyksenä ja rasvaprosentin nousuna.

Syy siihen miksi olen syönyt niin vähän selittyy osaltaan ruuanmerkkaamis-väsymyksellä, sillä mua tympii aivan järjettömästi punnita kaikkea syömääni ja sitten kirjata sitä koneelle. No jos en sitä tee, niin sitten automaattisesti otan varmuuden vuoksi vieläkin pienempiä annoksia, vaikka tiedän että voisin syödä enemmänkin... tai että minun itseasiassa pitäisi syödä enemmän.
Toisaalta taas en haluaisi syödä, koska haluaisin laihtua vieläkin nopeammin kun nyt minusta tuntuu etten laihdu yhtään. Digitaalivaaka on armoton desimaaliensa kanssa! Ja uusi kamera on armoton mun pyllyn leveyden ja ryppyjen (!) kanssa. Apua!

Kuva täältä
Samoin nuo ruokapäiväkirjaohjelmat tympivät. Kiloklubista joudut aina soveltamaan ja Kalorilaskuri on ärsyttävän sekava vaikkakin mielettömän laajat ainevalikoimat siellä on. Aarrrrggghhh kuitenkin!
Silti nyt on taas Kalorilaskuria tilattu muutama viikko, josko sitä nyt sitten oppisi käyttämään tai en tiedä...
Fakta on nyt kuitenkin se, että tästä päivästä alkaen kalorimäärä on sen 1500-1600kcal vähintään ja siitä ei neuvotella. Venyköön sitten vaikka painonpudotus, mutta silti! Kiloklubin mukaan tavoite olisi saavutettavissa 37:ssä viikossa, joten mahdollista siis jos ei nyt koko ajan vaan jumittaisi.

Kuitenkin jotain on syötävä eli alustavat suunnitelmat parvekepuutarhalle on tehty! Ja Siipalle investointeja ja multasäkkien raahaamisia perustellaan rahansäästöllä kun eikös se nyt vaan ole kätevää kun ei enää kaupasta tarvitse vihanneksia kantaa??? ;D

Ja muutama muistutus niinkin yllättävästä paikasta kuin Suosikki ;D kirjoittajana Tiptoes.
Laihdutus a) on kovaa työtä. b) tuntuu useasti paskalta. c) kestää pitkään. d) tuntuu todella hyvältä kun tavoitteet ovat päivä päivältä lähempänä. e) ei ole ikuista. Eikä muuten ole ”laihuuskaan”.
En myöskään koe olevani ällöttävä läskikasa ja luuseri, jos yksi päivä menee niin sanotusti vituiksi. Mitä sitten? Elämä jatkuu. Seuraavana päivänä keho kuluttaa hieman enemmän, ja salilla jaksaa painaa 30min enemmän kuntopyörällä.
Ruokaa siis saa syödä. Itsensä näännyttäminen aiheuttaa ainoastaan kovemman nälän, ja se taas aiheuttaa ahmimisen. Ei välttämättä tänään, eikä välttämättä huomenna. Mutta joku päivä se tulee tapahtumaan.
Että tämmöistä tänään ja nyt välipalalle ja sitten kylpylään uimaan, lillumaan ja rentoutumaan.

~iive~

(mä oon kyllä varmaan jotenkin superkiree ihminen kun tuntuu, että mä vaan koko ajan tarvitsen rentoutumista meni asiat miten tahansa... enkä mä ees oo...)

2 kommenttia:

  1. Tekstin alkuosa kuin suoraan omista ajatuksistani, etenkin kun sitä pudotettavaa on vielä niin paljon! Viime blogitekstissäni sivusinkin aihetta. Täytyy vain ihan tosissaan yrittää minunkin syödä edes sen 1400-1500 kcal päivässä. Jostain syystä olen painonpudotukseen tyytymätön, oli se vauhti mitä tahansa. :/

    VastaaPoista
  2. Mulla on toi ihan sama, otan varmuuden vuoksi niitä pienempiä annoksia. Sitten kuitenkin syön ihan liikaa herkkuja, todennäköisesti juuri siksi, että jää yksinkertaisesti nälkä. Tsemppiä vielä! :-)

    P.S. Heitin haasteella blogissani!

    VastaaPoista

Kiitos :)