tiistai 14. kesäkuuta 2011

Viikko8 Päivä2, Vaaka -ystävä vai vihollinen?

Ihan ensimmäiseksi hieman purkautumista otsikon vierestä!
Mua niiiiiiiiiiiin ärsyttää (siis tuliko selväksi, että ärsyttää!) kun ensin inistään ja valitetaan, että voi kun on niin kuuma ja ei pysty tekemään mitään ja kamalaa ja sataisipa vettä ja ja ja ja....
Nyt kun sitten sataa vettä, niin valitetaan siitäkin kun ei pysty menemään ulos kun on kylmä ja sataa vettä ja on ihan tylsää.

OLISKO JOSKUS IHAN KIVA VAAN ELÄÄ SITÄ ELÄMÄÄ 
EIKÄ VALITTAA VAAN KOKO AJAN?????
(siis semmoisista asioista joille ei nyt mahda vaan mitään...)

Itse nautin helteistä aivan valtavasti, olin niin elossa. Nyt olo on todella nuutunut kun on pitänyt olla enempi sisätiloissa. Ei ole viitsinyt tuolla sateessa kökkiä neidin kanssa. Heti huomaa tuon ulkoilman vaikutuksen vireyteen ja mielialaan. Ja koska sisällä on tullut vietettyä enemmän aikaa niin totta kai sitä kiinnittää huomiota taas niihin arkisiin asioihin; Siivoamiseen, pyykinpesuun, ruuanlaittoon ja no... kaikkeen yleiseen tylsään. Eli töitä on tehtävä ja tuonne ulos vaan painuttava, satoi tai paistoi ;D

Mutta nyt angsti HUS, hus, POIS, pois!


Mistä mä sen tiedän, ollaanko jo siellä
Pitäiskö mun jatkaa vai onko menty jo hukkaan
Miten mä sen tunnen jos mä löydän sen
Mistä tunnen onnen kun mä ohi kävelen

Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää

Polta jo pois ahdinko, mä kaipaan elämää
Näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun
Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu
Opasta mua aurinko sillon kun mä en nää
Polta jo pois ahdinko, mä haluun sut mun elämään
Näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun
Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu

Nn taida enää jaksaa silmiäni ummistaa

Mä sydämeni avaan ja jään sun aamua odottamaan
Kun taas nähdä saan sinitaivaan
Se mua muistuttaa kuinka suurta kaikki pieni onkaan


Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää

Polta jo pois ahdinko, mä kaipaan elämää
Näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun
Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu
Opasta mua aurinko sillon kun mä en nää
Polta jo pois ahdinko, mä haluun sut mun elämään
Näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun
Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu

Mistä mä sen tiedän, ollaanko jo siellä

Pitäiskö mun jatkaa vai onko menty jo hukkaan
Miten mä sen tunnen
Mistä tunnen onnen kun mä ohi kävelen


Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää

Polta jo pois ahdinko, mä kaipaan elämää
Näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun
Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu
Opasta mua aurinko sillon kun mä en nää
Polta jo pois ahdinko, mä haluun sut mun elämään
Näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun
Kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu
Reino & The rhinos - Aurinko


Eli nyt siis aurinkoisempiin (?) asioihin ;D
Päätin tänään kipaista taas kerran vaa'alle. Numero oli taasen pienempi kuin viimeksi, jee! Tammikuusta olen tiputtanut nyt 7kg mikä tuntuu kovin vähäiselle, mutta itseäni lohduttaakseni, niin onneksi tiedän että seiskaluvuilla mun kun on vaan vaikea tiputtaa painoa. Voin vaan kuvitella mitä se on kuutosluvuilla...
Mittanauhaakin käytin pitkästä aikaa... Harmi vain että verrokkiluvut ovat jossan "hukassa". Kiloklubiin olen kuitenkin merkannut aloitus (silloin ihan tän projektin alussa v. 2010) vyötärönympärykseksi 99cm. Tämän vuoden tammikuussa ympärys oli 92cm. Nyt ympärys oli 79cm eli aloituksesta -20cm ja tammikuulta -13cm.

Tämän kuun lopussa tulisi täyteen uutta yritystä puoli vuotta... edistys on ollut hidasta, mutta onpas kuitenkin edistystä tapahtunut! Tämän ajatuksen voimin jatketaan kuun loppuun ja odotetaan lopullisia tuloksia... Tämän vuoden lopussa pitäisi painaa 58-62kg, joten se tarkoittaisi loppuvuodeksi hirmuista tiputusvauhtia. Nyt on siis kiristyksen paikka! (Ja muistutukseksi muille ettei tämä painomäärä ole se the main goal, vaan päämääränä on se voima, hyvä olo, jaksaminen, kunnon kohoaminen ja siinä sivussa se paino ja ulkonäkökin tietysti.)

Iloinen olen siitä, että olen saanut painoni taas laskusuuntaan jumittamasta. Olen myös lakannut laskemasta kaloreita ja merkkaamasta niitä minnekään. Ystäväni talousvaaka päätyi eilen keittiön tasolta lojumasta kaapin perukoille ja toivottavasti pysyykin siellä! On ollut ihanan helpottavaa ettei ole tarvinnut punnita ja merkitä kaikkea syömäänsä. Olen yrittänyt kuunnella kroppaani ja mennä sen mukaan. Ihan niin kuin herkkujen kanssa, niin myös syömistenkin kanssa haluan opetella terveitä käyttäytymismalleja ja niihin ei kuulu laskeminen, mittaaminen tai punnitseminen! Tietysti niihin täytyy palata jos homma rupeaa leviämään käsistä, mutta toivottavasti ei enää tarvitse.
Milloinkahan voisin heittää ystäväni henkilövaa'an mäkeen? Vielä en taida olla siihen valmis...

Yritän ajatella nykyään ruokaa ihan vain ruokana. Teen siitä mahdollisimman terveellisen-herkullista ja otan normaaleja annoskokoja. Yritän olla laskematta hiilareita, rasvoja, proteiineja, kasvismääriä tai kuitugrammoja. Syön kun on nälkä ja valikoin lautaselle paljon kasviksia, sopivasti lihaa ja hieman (tai ei ollenkaan) hyviä hiilihydraatteja. Syön surutta hedelmiä, vihanneksia ja marjoja. Juon KEVYTmaitoa luomuna. En syö enää mitään vain sen takia, että jokin helskutan pallo jossain ohjelmassa herjaa! Se on mun kroppa joka sitä vähyyttä tai paljoutta herjaa ;D

Eilen kävin juoksemassa ja kyllä, kyllä juoksin siinä himpskutin vesisateessa ja lämpötila taisi olla jotain +9(?) eli kylmää siis. Ensimmäistä kertaa mulla oli mukana musiikkia ladattuna puhelimeen ja kyllä siitä sai vaan poveria pistää menemään siellä sateessakin. Aurinkoisena päivänä lintujen laulaessa kulkee juoksu ihan muutenkin, nyt ei. Uusi juomapullo-juoksuvyö on nyt siis testattu ja hyvin pelittää :) Kaikista ylpein olen kuitenkin siitä, että en jättänyt treenejä sen takia väliin että nyt "hieman" sataa, vaan pistelin tunnin lenkin (6,2km) ja siitä tuli hyvälle tuulelle, hyvä olo ja muutenkin vaan ihanaa!

Tänään olisi tiedossa kahvakuulaa... jännittää :P ! 

12 kommenttia:

  1. Tosi upeita saavutuksia ja ajatuksia sinulla. :-) Häpeillen myönnän, että itse olen niitä, jotka siitä helteestä urputtivat... Lähinnä sen takia, että koko ajan oli huono olo ja tajuttoman kuuma, vaikka vettä yritin koko ajan juoda. Mutta toisaalta, toivoin vesisadetta ja nautin siitä ja sen tuomasta viileydestä. ;-) Johonkin on hyvä tyytyä.

    VastaaPoista
  2. Itse laihdutan kanssa. 2008 syksyllä pääsin jo 64.7 kg:n, mutta sairastuin keuhkoveritulppaan ja liikkuminen väheni pitkäksi aikaa. Pikkuhiljaa paino hilautui 70-72 kg:n paikkeille ja viime kesänä turvahdin 76 kg:n. Nyt ollaan siellä 70 kg:ssa. Välillä oltu jo 69 kg:n tuntumassa, mutta imaisen het lämpimillä säillä nesteet kroppaani, tai jos syön leipää tms. näkyy heti... Tavoite on kanssa siellä 60 kg:n paikkeilla, mielummin vähän alle. Että ei muuta kuin liikkumaan ja rennosti syömisiään tarkkailemaan... Nyt hieromaan koira-asiakasta :D

    VastaaPoista
  3. Upeat senttimäärät sulla on lähtenyt, WAU! eikä kilomäärissäkään ihan huonot saavutukset :)

    En mäkään syö orjallisti kiloklubin ilmoittamia pallukajuttuja xD, varsinkin, ku se herjaa vähintään viitenä päivänä viikkossa, että "liikaa proteiinia", mutta pakkohan sitä on syödä, ei tätä muuten jaksaisi liikkua niin paljon yms.

    VastaaPoista
  4. Mä oon kyllä tosi iloinen siitä ettei enää tarvitse laittaa KK:hon ylös mitään. Se oli todella hyvä opettaja ja nyt mielestäni olen jo oppinut sen verran että voin normaalia arkea elää ilman sitä :)

    Kupariperhonen: Ei siinä sinänsä mitään, mutta se ärsyttää että aina valitetaan oli minkälaista vaan, mikään ei ole hyvä. Tuskimpa nyt helteestä valittajat ihan tämmöistäkään toivoivat, mutta pitää yrittää nauttia siitä mitä on tarjolla.
    Nyt minäkin yritän nauttia sadesäästä, sen raikkaudesta ja kiireettömistä päivistä.

    Ei mua muuten ärsyttäisikään, mutta tunnen huonoa omatuntoa laiskottelusta ;D

    VastaaPoista
  5. Iive, mäkin periaattessa osaisin elää ilman kk:ta ja merkkailuja, mutta jotenkin siitä on vain tullut tapa, eikä se pahastakaan ole merkitä niitä, kunhan tosiaan muistaa kuunnella omaa kroppaansa ja tehdä sen mukaan :)

    välillä tosin olen pitänyt merkitsemisvapaita viikkoja yhden siellä, toisen täällä, eikä ainakaan niiden aikana paino ole noussut :)

    VastaaPoista
  6. Joskus etin sellasta saittia mitä pystyisin käyttään näkövammaisen ruudunlukuohjelmilla, mihin olisin voinut merkata syömiseni ja liikkumiseni. Tuota Kiloklubia tutkailin, mutta ei toimi. Olen sitten luopunut kaloreiden laskemisesta yms. Ja Iive hyviähän nuo sun saavutuksesi on tähän mennessä ja tsemppiä jatkoonkin.

    VastaaPoista
  7. Hepa: Varmaan nuo kalorilaskurit / ruokapäiväkirjat on ruudunlukuohjelmille tosi haastellisia kun ovat haasteellisia ihan normi silmillekin. Aikaa menee ennen kuin oppii hakemaan ja käyttelemään eri tietokantoja yms.
    En osaa kyllä edes kuvitella millaista on netin selailu sellaisella ohjelmalla, en vaikka minulla on ollut ennen sokea puoliso, joten sinänsä sinun maailmasi on tuttu. Tosin ei hän käyttänytkään tietokonetta, puhelinkin oli jo ihan tarpeeksi vaikea.

    VastaaPoista
  8. berry: Mä kyllästyin kirjaamaan noita ruokia. Olenhan tehnyt sitä jo puolitoista vuotta enemmän tai vähemmän. Nyt en enää yksinkertaisesti jaksa ja päätös luopua kirjaamisesta antoi taas uutta puhtia koko projektiin. Jäi yksi asia vähemmän mitä pitää miettiä tai kirjata tai laskea...

    VastaaPoista
  9. Onhan toi puolenvuoden senttitulos ihan hirveän hyvä!!! Ja vielä kun on lähtenyt noin paljon vyötäröstä! Ole saavutuksesta ylpeä :)

    VastaaPoista
  10. Hienoja saavutuksia tosiaan! Mä muuten kans linkitin ton Reino ja rhinojen biisin mun blogiin ajat sit! Siitä tulee hyvä mieli!!

    VastaaPoista
  11. Toppis: Kiitos :) olen kyllä ylpeä, sillä kaikista eniten inhoan niitä löllyviä vyötärömakkaroita. Iso persus mulla tulee olemaan aina, mutta ompahan sitten tulevaisuudessa lihaksikas iso persus ;D Mutta vatsamakkarani ovat YÖK! ja ne saavat hävitä totaalisesti taivaan tuuliin!!!

    Linda: Kiitos :) Mä tykkään tuosta Aurinko biisistä jostain syystä ihan älyttömästi vaikka en niin tuommoisesta musiikista ihan niin hirveästi välitäkään. Toinen mistä yllättäen olen tullut hyvälle tuulelle on Jukka Pojan pari biisiä :O

    VastaaPoista
  12. Iive: Totta. Kyllähän tää tietokoneen käyttö ja netissä pyöriminen välillä aika haasteellista on. Sivut joissa ei ole hirveesti kuvakkeita, toimii hyvin. Mutta sitten kun on joku kuvake, jossa vaikka nuoli ja jokin pirun painike. Tässä bloggerissakin tarvitsen näkevän apua pystyäkseni liittymään blogin lukijaksi...
    Itse käytän puhelinta nykyään puheohjelman kanssa ja siitä en kyllä luopuisi. En tajua miten sitä on pärjännytkään kännykän kanssa ilman puhetta aikanaan.
    Mutta joo, nyt menee aiheen vierestä että huristaa :D Jotenkin olen nyt ajatellut, että syömällä mahdollisimman terveellisesti ja hyvistä raaka-aineista olevaa ruokaa jättäen ns. turhia hiilareita pois, saanen painon tippumaan ilman niitä kalorilaskureitakin. Eipähän pysty ainakaan tressaan, että nyt olen syönyt niin ja niin monta kaloria, en enään voi syödä sitä ja sitä tänään ettei kalorit mene numeraalisesti yli. Oman kropan kuuntelu on tosi tärkeetä ja ne ähkysyömiset minimiinsä.

    VastaaPoista

Kiitos :)