lauantai 30. heinäkuuta 2011

Työhässäkkää

Yksi vapaapäivä meni hurahtamalla ohi. Nyt taas töissä hässäköimässä ja aikaa ei meinaa muuhun olla kuin töihin ja kotihommiin. Ei kerkeä blogata eikä ees katsoa Biggest Loseria, äääääks!!!

Vapaapäivänä kävin Äiteen luona hakemassa koirat kotiin ja voi että kun niillä oli ollut siellä hyvät oltavat! Olivat saaneet olla päivät pitkät ulkotarhassa ja kesälapset olivat harjanneet ja paijanneet niitä. Totuushan on, että lapsen syntymän jälkeen koirat ovat kyllä olleet aivan liian vähäisellä huomiolla :( ja oli aivan mielettömän ihanaa kyllä pitää niistä lomaa. Ei pissalenkkejä, ruokintoja, karvoja, karvoja, karvoja... Koirista oli tullut pakkopullaa. Nyt pienen breikin jälkeen jaksaa niiden kanssa vähän touhutakin muuta kuin ne pakolliset, mikä on tosi hyvä juttu! Vanha pappahan nyt ei ole niin moksiskaan, mutta nuorempi koira Tyyne... sillä olisi virtaa vaikka muille jakaa!

Äiteen luona kävin poimimassa vähän vattuja ja nyt on ~10 litraa pakkasessa odottamassa talvea! Mä olen kaivannutkin vattuja kovasti kun en ole viime vuosina päässyt niitä poimimaan, enkä ole halunnut ostaa pakastettuja "ehkä norovirusvattuja", jotka täytyy kuumentaa ennen käyttöä. Kun en mä mitään keitettyjä vattuja halua syödä!!!


Blueberry postaili eilen sienistä ja mulla onkin ollut ne kovasti mielessä. Mä nimittäin tykkään sienistä, mutta en osaa poimia niitä. Pitäisiköhän lähteä jonnekin kurssille? Tai pyytää iskää kaveriksi? Mun isä on ihan hirmuisen kova marja-, sieni- ja kalamies ja olenhan mäkin ollut pienenä tyttönä kovastikin noissa hommissa. Välivuodet on vain tehneet tehtävänsä ja eipä noista enää oikein onnistu kuin marjastus. Sen olen tosin perintönä saanut, että osaan kulkea metsässä eli en pelkää, enkä eksy. Tämän taidon on moni suomalainenkin jo täysin unohtanut.

Käyvätköhän suomalaiset lapset enää marjastamassa? Vai tulevatko marjat vain kaupasta?
Toivon kyllä kovasti, että nykyinen aito/lähiruoka-buumi saisi vanhemmat viemään lapsensa metsään, marjaan, kalaan jne. Itse olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että vaikka kaupunkilaiskakara olenkin pääasiassa ollut, olen myös saanut kosketuksen maalaiselämään. Olen saanut hoitaa kanoja, syödä tuoreita munia ja juoda suoraan lehmästä tullutta maitoa (joka kyllä ihan lämpimänä oli tosi pahaa, jääkaappikylmänä taas tosi hyvää). Olen saanut pitää kesälampaita ja ratsastaa lehmällä (kiitos vaan "pikkuserkun" perheelle tästäkin elämyksestä ;D ). Nukkua aitassa, heinäladossa, teltassa ja laavussa. Tehdä peltotöitä ja uida sen jälkeen vielä tuntikaupalla järvessä. Opetella kuinka ihmeessä tehdään oikea riisipiirakka tai Kainuulainen läskikukko.
Nyt myöhemmin olen myös saanut tutustua metsästyksen saloihin ja maistelemaan erilaista riistaa. Tokihan hirvenlihaa olen lapsena useastikin syönyt, mutta nyt on pöytään päätynyt pyytä, teertä, metsoa(?), riekkoa, sorsaa, fasaania jne. Toiveissa olisikin, että jospa tuo kiva isä"puolikas" voisi opettaa mulle kuinka noita käsitellään niin olisihan esimerkiksi sorsa hieman parempaa ruokaa kuin tehokasvatettu broileri ;D ja vaatisihan se tietenkin myös sen, että joku niitä metsästäisikin sillä siihen musta ei kyllä ole ;D

Mutta kuinka ihmeessä saan annettua nämä elämykset omalle lapselleni? Enää ei ole lähisuvussa kellään oikeastaan minkäänlaista tekemistä maaseudun kanssa. Tuleeko oma lapseni näkemään lehmiä ja kanoja vain kotieläinpuistossa?

Tällä hetkellä ainoa edes hieman maaseutua muistuttava paikka on isäni kesä"mökki". Ihana vanha maatila, jossa paikat ovat vähän rempallaan, mutta osa maaseudun autenttisuudesta on vielä jäljellä. Harmi vain, että en tunne itseäni sinne kovin tervetulleeksi erään perhepiirissä sattuneen tapauksen takia. Isäni kanssa minulla ei ole mitään ongelmia, joten hänenkin puolestaan harmittaa kun hän ei saa nauttia lapsensa ja lapsenlapsensa (ainoan oman lapsenlapsen!) seurasta niin kuin pitäisi (eli tavataan siis ja ollaan tärkeitä ja rakkaita toisillemme, mutta silti liian harvoin/pikaisesti nähdään). Tilanne on kovin kinkkinen :( Kovasti myös harmittaa se, että varsinkin nyt meillä olisi vihdoinkin jotain yhteistä kun olen kiinnostunut liikunnasta, luonnossa liikkumisesta, marjastamisesta, sienestämisestä, luonnonmukaisista hoitomuodoista jne. Asioista, jotka ovat hänelle kovin tärkeitä. Kuitenkaan en pysty niitä tällä hetkellä hänen kanssaan jakamaan, vaikka juuri nyt olisi "se paras aika".

Näitä kaikkia asioita mietin kovasti kun olin vattupuskassa, huomasin, että siellä sitä vasta onkin aikaa miettiä eikä se ollut yhtään huonompi asia vaikka osa asioista ei ollutkaan niin kovin mukavia mietittäviä.



@iive@ 

ps. muokkailin hieman väärinkäsitysten välttämiseksi :) Kiitos kuitenkin kommenteista :)

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Metsään meni


Kävin metsässä ensimmäistä kertaa vuosiin.
Kun menin sinne,
tajusin kuinka onnelliseksi tulin siellä.
Miksi olen unohtanut metsän niin pitkäksi aikaa?

Kun palasin kotiin,
tein lapselle ruokaa
ja vein hänet ensimmäistä kertaa metsään.
Lapsi oli siellä onnellinen.
Minä olin siellä onnellinen.
Onni tuli kotiin asti.


Ja mustikoitahan minä kävin sieltä hakemassa.
Ja vattuja.
Ja metsämansikoita.
Kyllä nyt kelpaa,
ei tarvitse kohta kaupasta pakastettuja Puolalaisia ostaa.

<3 iive <3

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Työputkessa

Ihanainen työputki päällänsä ja loppua ei näy ;D tai näkyyhän se, mutta pitkältä tuntuu vaikka ihan alussa vasta ollaan. Juuri tämän takia kuulan hankkiminen tuntuu vielä entistäkin paremmalle idealle! Olen voinut harjoitella kotona eikä minun ole tarvinnut säntäillä paikasta toiseen tai potea huonoa omaatuntoa.
Eilen tein treenin töiden jälkeen ja tänään ennen töihin menoa. Molemmat n.30-35min pituisia lyhyitä treenejä, mutta sitäkin tehokkaampia ;D No joo, eilen tein lämmittelyksi astangajoogaa; aurinkotervehdyksiä ja muutamia asanoita, sitten kuulaa verryttelevällä tavalla. On nimittäin kuulailusta ihan himpun verran kipiät lihakset (siis hei sehän tarkoittaa kai jollain tasolla sitä, että mulla on lihakset!!!). Kärsin siis DOMS:ista eli viivästyneestä lihasarkuudesta/kivusta. Tämän hienon termin opin lukemalla ProBody-lehteä salilla (on muuten ihan hyvä lehti, oikeesti!). Jooga ja kahvakuula sopii muuten tosi hyvin yhteen. Täydentävät toisiaan kivasti.
Tänään tein Zumban Flat Abs osion + kuulaa. Tuli aika hyvä olo kun jumppaili ennen töihin menoa.

Eilen tein ruuaksi ensimmäistä kertaa elämässäni Lindströmin pihvejä. En kyllä tiedä miksi ihmeessä ensimmäistä kertaa kun tykkään niistä kuitenkin tosi paljon.
Reseptin etsin netistä ja otin ekan jonka löysin missä ei oltu käytetty etikkapunajuuria, sillä a)olin ostanut jo oikeita punajuuria ja b)en halunnut enää käydä ostamassa etikkaisia ja c)en ylipäätänsä halunnut laittaa niitä etikkapunajuuria siihen ruokaan! No päädyin sitten tähän menneiden aikojen Makupalakokkien ohjeeseen.
Ohjetta lukiessani se kyllä muokkaantui tuntemattomaksi, sillä kerma vaihtui maitoon, punajuuria tuli lisättyä ja korppujauhokin väheni yli puoleen (ja ensi kerralla jätän sen kokonaan pois). Mutta about näin tein omani ja tykkäsin kyllä kovasti!


Lindströmin pihvit
400g naudan jauhelihaa
300g keitettyä raastettua punajuurta
2 sipulia
1dl korppujauhoja
1dl maitoa
2 munaa
suolaa
mustapippuria

Kaikki ainekset sekoitin vain keskenään kulhossa, muotoilin pihveiksi ja paistoin ensin pannulla sekä hetken uunissa kun perunat eivät olleet vielä kypsiä.
Ensi kerralla jätän korppujauhot kokonaan pois ja lisään punajuurien määrää entisestään vaikka tälläkin reseptillä tuli todella hyviä pihvejä. En vain tajua miksi ne korppujauhot tähän ylipäätänsä kuuluvat (tai murekkeeseen tai lihapulliin.........) kun hyviä tulee ilmankin! Söin pihvit salaatin ja pippuri-valkosipuli-kermaviilikastikkeen kanssa.

Nyt on liinan alla lepäämässä huominen Naan-leivän taikina eli siis intialaista ruokaa tiedossa! Aikapulasta johtuen mitä ilmeisimmin taas kanaa, mutta ei se mitään, se on ihan hyvää. Olen kovasti selannut netistä intialaisen ruokien reseptejä ja törmäsin Garam Masala ja Tamarind Heaven blogeihin. Oikein sormia syyhyttää päästä kokeilemaan näitä reseptejä! Huomenna mennään omilla inspiraatioilla, mutta sitten kun on aikaa niin....

Vinkatkaahan jos te tiedätte hyviä intialaisia tai nepalilaisia reseptejä tai blogeja!

Ja viimeiseksi ne tärkeimmät!
Tervetuloa uusille lukijoille, joita on ainakin kaksi kappaletta ;D
ja 
Myös Hepan blogissa on arvonta!
ja
Vaaka näytti perjantaista -500grammaa eli takaisin tavoittelemaan sitä seitsemääkymppiä!!!

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Satoa

Ensimmäistä satoa on korjattu ;D (ja älkää huoliko, en tule esittelemään jatkossa joka ikistä kasvattamaani kurpitsaa tahi muuta heinää, nää on nyt vaan ne ekat <3 )

Keskiviikon kanankakan levitykset taisivat auttaa, sillä palsta rehotti. Sadetta ja aurinkoakin on tullut kiitettävästi. Tänään vetelin 2h rikkaruohoja käsin ja haravalla pois. Olipahan homma! Pitäis oikeestaan ottaa teille kuva siitä kuinka hirmuinen viidakko tuolla kasvaa. Ja ne kun ei kitkemällä ees häviä kuin ihan pieneksi hetkeksi. Naapuripalstalla ei ole ketään viljelemässä niin siellä kasvaa rikkaruohot reilusti yli puolen säären, että silleen ;D Hiki valui ja jalat kramppas kun nyhdin rehuja pois (ja neidillä oli lisäksi joku apinavillitys, sillä hän kiipesi koko ajan mun jalkaa tai selkää pitkin, riippuen siitä olinko seisaallaan vai kyykyssä). Helppoa :D

Oman maan satoa :) Muut palstalta, tomaatit parvekkeelta!

Yllättävän hyvin näyttää kuitenkin satoa tulevan. Salaatit on ihan täydessä terässä, sillä se koppakuoriainen ei tykännyt kuin Rucolasta. No syökööt vaan ne sitten jos maistuu. Mulla on parvekkeella monta purkkia Rucolaa kasvamassa. Herneetkin piristyivät lannoituksesta ja ehkäpä muutama palkokin sieltä nyt sitten saadaan.
















Partsilta pistin jo yrttejä pakkaseen. Pakastin myös sipulia ja tuoresipulin varsia. Vähän hölmöä kyllä, mutta en ole aiemmin tajunnut että itsekin voisi sipulia pakastaa, vaikka me töissä useasti käytetään tukusta ostettua pakastesipulia! Mie tykkään kesällä ostaa aina sitä nippusipulia, mutta useimmiten en kerkeä käyttämään kaikkea kun ne jo nahistuvat! Joten eikun pakkaseen vaan. Sama homma toimii muuten myös erilaisten ruukkuyrttien kanssa. Nekin kun tuppaavat nuupahtamaan ennen kuin koko kasvi on tullut käytettyä.

Lämmintä on ollut taas sen +30 astetta koko päivän. Ukkonen hääti meidät palstalta pois, mutta johan tuo kaksi tuntia olikin jo ihan riittävä aika. Illalla ukkonen veti netin pimeäksi ja mokkulan varassa nyt sit ollaan, plaah! Mutta parempi näin kun ei ollenkaan!

Ukkosmyräkän aikaan oltiin Prismassa (taas), sillä en eilen jaksanut sovittaa mitään. Housuja en kuitenkaan sovittamatta voi ostaa... Alesta löytyi syksyksi yhdet Niken ulkoiluhousut ja yhdet Davidin sisä tms. housut. Molemmat olivat -50%, joten tavallaan sain kahdet housut yksien hinnalla ;D Muuta vaatetta mulla onkin kiitettävästi kiitos äiteen ja sukulaisten kun olen heiltä saanut hirveästi pientä vaatetta. Nuo olohousut ovat vaan kuluvaa sorttia ja treenivaatteitahan mulla ei aiemmin ole oikeastaan ollutkaan. No nyt kelpaa niin ulkoilla kuin treenata sisälläkin!

Ulkona treenaaminen olikin mielenkiintoista tänään kun ilmankosteus on varmaan tsiljoona. Tein illalla kahvakuulatreenin parvekkeella ja mahtoi naapureilla sekä ohikulkijoilla olla hauskaa kun heiluin siellä hulluna ;D Lämmittelin ensin astangajoogalla, sitten tein lihaskuntoliikkeitä (ilman kuulaa). Treeni kesti n. 50min, josta kuulailin n. 20-25min. Viimeiseksi tein nopeat venyttelyt koko kropalle. Nyt oikein harmittaa etten ostanut kuulaa aiemmin... toisaalta onhan tässä vielä ulkotreeniaikaa monta kuukautta jäljellä.
Ai nii, tiesittekö että kuulaillessa ei kannata käyttää vauvatalkkia? Tai siis ei ainakaan vauvan rasvatalkkia. Tuloo nimittäin aika liukas kuula ;D Äly ja väläys nimittäin mulla tänään. Kyllähän se pitoa lisää sen hetken, tosiaankin vaan sen hetken :D


Nyt mä oon niin tired!
Ehkäpä vois katsoa vähän töllöä... ai nii sekään ei toimi kun ei toimi nettikään :D No jospa boxilla olis jotain tallessa vai pitäisköhän mennä nukkumaan?


iive

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Pallo(t) ja minä

Aivan mahtava hellepäivä takana! Tai menossahan tuo vielä on ;) ei vielä nukuta ja lämpömittarikin kilkuttaa kivoja lukemia.

Töissä oli suhteellisen raskas päivä. 8h aamuvuoro, yhden työntekijän vajauksella ja saunottamassa koko päivä. No, toisaalta eipä ollut kylpyhuoneen ja ulkoilman välillä kovin suurtakaan eroa. Kaikkein eniten uupuivat jalat, sillä n. 6h kumpparit jalassa ei tehnyt todellakaan hyvää. Särky töiden jälkeen jaloissa aika mahdoton!

Töiden jälkeen suuntasin nenäni kohti Prismaa ja kävin shoppailemassa ALE:sta mm. kaksi treenipuseroa (tai voihan noita pitää muutenkin) Puma:n toppi -70% ja Nike:n Dry Fit-toppi -50%. Niken pusero on ainakin kivaa Dry Fit matskua kun ei ole sellaista "uimapukukangasta" vaan tuntuu ihan normi puuvillatrikoolle.
www.prisma.fi
Prismasta lähti myös mukaan tämä ensimmäinen vihreä pallo.
Kyseessä on siis n. 25cm halkaisijalla oleva Pilatespallo, joka on kätevä mm. rangan liikkuvuuden lisäämiseen, venyttelyyn, vatsalihasliikkeiden tekoon jne. Oli muuten todella edullinenkin, no saa nähdä sitten mikä mahtaa olla laatu, sillä on vielä paketissa...

Ja se mitä sieltä kaupasta oikeasti lähdettiin hakemaan... sillä kaikki nuo edellä mainitut olivat itseasiassa heräteostoksia. Vuorossa siis toinen pallo tai itseasiassa kuula :D

Muutaman kahvakuula-tunnin myötä ajattelin, että se olisi tällaiselle aikaongelmaiselle, mutta kuitenkin voimaa tavoittelevalle kuntoilijalle hyvä väline. Ja toivon todella ettei siitä tule pelkkää ovipönkkää. Nyt ainakin oli hyvät meiningit treenailla kun parvekkeella oli mittarin mukaan reilusti yli +30 astetta lämmintä. 25min jaksoin kuulan kanssa heilua ja venyttelyt perään. Sen jälkeen lähdettiin vielä reiluksi tunniksi rannalle koko perhe rentoutumaan ja uimaan.

Kolmas pallo on mun vatsa ;( Paino oli loman ja juhannuksen uupumisten sekä masistelujen jälkeen 74kg ;(  Nyt sitten vain suunta taas alaspäin ja voimaa kehiin. Tosin kuten aiemmin postasin, niin tiedossa on suhteellisen rankka loppukesä jos työvuoroja katsotaan, joten saa nähdä mihin riittää energiat. Jos sitten edes tuota kuulaa jaksaisi heilutella ees joskus vaikkapa muutaman kymmenen minuuttia kerrallaan.

Kovasti on muuten arvontoja menossa, sillä Toppis, Joanna ja Hiilarihirmu arpovat kaikki!!!  Ja kukaan hirmu ei edes paljasta mitä voittaja saa ;D Luvassa varmasti mielenkiintoisia yllätyksiä :)
Sit kun kaikki muut ovat arponeet niin mäkin tietty voisin. Pitää kehitelläkin jotain kivaa. Voisin arpoa vaikka hmm... lukijoiden kunniaksi tai vaikkapa jonkun tavoitteen täytyttyä. No saas nähdä ny!

Nyt mä painun Suurimman Pudottajan pariin. Eilen tuli katsottua kaksi jaksoa ja tämän päivän jakso on vielä näkemättä. Jos huomenna kerkiäisi päivitellä tuota sivuakin.

iive <3

torstai 21. heinäkuuta 2011

Kalorimyrkytys ja herkkukrapula

Tuli sitten otettua muutama totaalinen irtiottopäivä sairasloman loputtua ja ennen töiden alkua.
Perhe suuntasi kohti pääkaupunkia katselemaan vähän muita maisemia kuin niitä omia tuttuja ja turvallisia :) Lomalla ei ajateltu laihduttamista, eikä kuntoilua (paitsi kun oli aivan pakko saada juosta Jumbon rulla"portaita" rattaita työntäen ylös ;D ja kateellisena bongailin juoksijoita autosta...). Sen sijaan lomalla ajateltiin kovastikin rakkautta, yhdessäoloa ja elämyksiä <3 Ja kaikilla oli kivaa!


Heinolan kohdalla alkoi takapenkiltä kuulua vaativia kommentteja. Päätettiin sitten pysähtyä Heinolan ABC:lle, mutta pihaan kurvatessa pysähdyspaikka vaihtuikin välittömästi sillä bongasin ABC:n vierestä Lähiruokatori & ravintola Heila:n. Voin suositella aivan kaikille tätä paikkaa. Ravintolasta sai maukkaat ruuat, kahvieväät ja lopuksi saattoi shoppailla luomua ja lähiruokaa.
Lapsiperheet oli huomioitu loistavasti mm. kunnollisella leikkipaikalla, asiakasmikrolla, lastenhoitotilalla ja terassin vieressä olevalla piha-leikkialueella.

Ja hei, se hinta eli tarkaneuronvartijakin oli ihan tyytyväinen ;D


Aivan järkyttävän hyvää suklaakakkua ja ihanaa sämpylää! Ei mitään muoviin pakattua nahistunutta roskaa vaan tuoretta tavaraa!. Kakku 4,50e (huomioi koko!) ja sämpylä 3,50e

Lähiruokatorilta lähti tällä kertaa matkaan vain juomisia. Mansikkalimonadia, omenasiideriä ja marjaviiniä. Limppari on vielä maistamatta, siiderit päätyi parempiin suihin ;) ja viini viemäriin.
Siideri oli suomalaiseksi todella hyvää. Muistutti aika paljon englanti/irkkusiidereitä eli pointsit kotiin. Marjaviini ei uponnut. Oli liian marjainen ja hmmm.... kirpeä?

Hellsten Apartments:ssa oli olohuone.
Etelässä majoituttiin Hotelli Hellsteniin. Tyytyväisiä asiakkaita oltiin kaikin puolin. Natsasi hinta, laatu ja toiveet. Ensimmäinen kriteeri meillä oli löytää hotelli jossa on huoneistoja, sillä ei haluttu rueta kaikki nukkumaan yhtä aikaa yhdeksältä illalla.

Keittiö (myös ruuanlaittovälineet, hella, jääkaappi ja pakastin!)

 Erillinen makuuhuone.

 Ja sauna!

Ja se nukkumaanmeno saattoi olla kyllä kaikilla hieman myöhäisempi kuin kello yhdeksän ;)

Aamupala oli perus-suomalainen hotelliaamupala eli maistui kaikille.
 (Ai ja tästä kuvasta taitaa puuttua se kahvi ja kakkupalanen ;D )

Neidin piti saada nakkeja ja lihapullia kun isikin söi.

Maanantaina
 Korkeasaareen varustauduttiin kunnolla!



















Saarenvartijan Tuvasta sai Luomu-Jääteetä (ja muutakin Luomua ja Reilua Kauppaa). Riikinkukko olisi halunnut syödä meidän jätskit :)

Tiistaina

SeaLife oli Neidin mielestä kivempi :)
 Kaloja sai katsoa niin läheltä!


TOSI läheltä!


 Ja kun lapsi oli uuvutettu kaloja katsellessa pääsi äiti Ruohonjuureen ostoksille!

 Terveyslimppaa :) mausteita, tukkaväriä ja superfoodia lähti matkaan!
Trailmixissä erityisesti ihastuttivat mulperimarjat.
Spice Inkivääri limu oli tosiaankin SPICE! Minä tykkäsin, Siippa ei...

Tää oli hyvää!

Sellossa käytiin shoppailemassa. Tai Siippa ja Neiti shoppaili, mie istuin Roberts Coffeessa juomassa kahvia ja lukeamassa Hesaria. Hetki omaa rauhaa :) Ennen Selloa nimittäin vietin railakkaan tunnin Vantaan Hop Lopissa Neidin kanssa.

Ennen kotiinlähtöä käytiin syömässä Sellon Carlito's:sissa
Söin Jättikatkarapu caesar-salaattia

Ja suklaakakkua
 Ehkäpä maailman parasta suklaakakkua juuri sillä hetkellä...

 Ehkäpä maailman parasta suklaakakkua ikinä...

Ja nyt tänään olen onnellinen, mutta eipä ole tarvinnut paljon syödä yhtään mitään (muuta kuin vähän suklaata...) No huomenna töihin ja paluu arkeen. Eiköhän nyt taas jaksa <3

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kuvagalleria

No nyt on yökötys ja vähemmän yökötyskuvia lisäilty. Oli muuten ihan herättävä homma. Kaikkia ällötyskuvia ei tietenkään voinut julkaista, mutta huomattua tuli, että aika hyvin on tullut jojoiltua.

Katso siis Kuvagalleria omalta sivultaan, mutta omalla vastuulla sitten ;D

Eilen käväisin salilla pyörimässä 1h 30min ja ihan hyvät treenit sain aikaiseksi kipeälläkin koivella. Pistin kuitenkin kunnon tukisiteet jalkoihin ennen treeniä ja venyttelin huolellisesti treenin jälkeen. Oli inspiroivaa myös treenata kun salilla oli yhtä aikaa myös salin ehkäpä kovakuntoisin mimmi (ainakin noin niin kuin lihaspuolella). Ehkäpä olen vähän kade :) Harmi kun olen niin ujo välillä ettei uskalla mennä paljoa jutskailemaan. Tosin en mä tiedä olisko kiva jos joku tulis treenejä häiritseen. Seurasin sitten vähän sivusilmällä. (Eli jos jostain syystä luet tätä niin en mulkoillut sua vaan otin inspiraatiota sun treenistä). Voi sitä intensiteettiä ja kuntoa!

Palkkariin sekoitin treenien jälkeen lorauksen kookosmaitoa ja rakkauspakkauksen kaakao-maca-jauhetta. Muuten tein sen rasvattomaan maitoon. Ja oli aivan törkeän hyvää!

Tänään sit tietääkin treenanneensa tauon jälkeen. Voi, olen iloinen.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Salaattia, kookosvettä, hypetystä ja vähän pudottajiakin

Tästä tilanteesta on ollut paljon polemiikkia keskustelupalstoilla. Kyllähän tämä katsoessa minunkin korviin vähän särähti, mutta mitä tässä nyt itseasiassa sanottiinkaan?

A = Allison
AB = Aubrey
J = Jillian
B = Bob

A: Painat nyt 106kg. Laihduit kotona kilon kuukaudessa. Turhauttaako?
AB: Kyllä ja ei. Olen vahvempi. Treeni oli kotona ihan yhtä rankkaa kuin Jillianin kanssa. Lihakseni ja kuntoni kasvoivat. Täällä vahvistan lihaksia lisää. Muuten en voi laihtua. Siispä teen niin.
A: Kiitos. Aubrey.

A:Voivatko kehon muutokset estää....
J: Se on potaskaa. Hän laihtui vain kilon. Ei se mitään. Hänellä on viisi lasta. Vielä pitää laihtua 45kg. Ei pidä....
B:Kaunistella?
J: Aivan niin.
B: Totuus on, että hän laihtui kilon.
J: Eteenpäin.
B: Lihasta ei ollut. Moni keksii aina selityksiä. Turha selitellä. Tosiasia on, että Aubrey laihtui kilon. Onneksi hän on taas täällä.

Myöhemmin treenatessa Jillian tenttasi Aubreyta epäonnistumisesta. Aubrey kertoi treenanneensa joka päivä salilla n.4h, mutta syömiset mättivät.

Vähän nyt jäi kyllä itseasiassa epäselväksi se mitä tässä nyt oikeasti tarkoitettiin... suurin osahan on tulkinnut sen niin etteivät Bob ja Jillian uskoneet kasvaneeseen lihasmassaan, näin minäkin tämän sitten loppujen lopuksi tulkitsin.
Se, että kaikki arvotetaan pelkän painon perusteella on todellakin aivan älytöntä, mutta siihenhän tämä ohjelma vain nyt perustuu. Aika usein kun painon putoamattomuutta selitellään niillä lihaksilla. Kuitenkin se vaan nyt sattuu olemaan niin, ettei se lihasmassa sieltä kovin äkkia pompsahda noin vaan niin kuin yllättäen ja salakavalasti. Sen eteen joutuu tekemään kyllä aika paljon töitä.
Se kuitenkin on jo aivan eri asia jos paino ei putoa, mutta sentit lähtevät. Silloin jo toki voidaankin puhua tiivistymisestä ja kehon muuttumisesta. Ja toki sitä kehon muokkaantumista voi jollain tasolla tapahtua ilman niitä vähentyneitä senttejäkin, silloin kuitenkin taitaa yleisemmin olla kyse lisääntyneistä senteistä, noin niin kuin lihaspuolella ;D Niitä senttejä löytyykin sitten aika monesti täältä ja täältä.

Äiteeltä tuli tuliaisiksi vähän salaatteja ja yrttejä!
Tänään kävin taas Katriinan kaupassa ostoksilla. Tällä kertaa olikin seuraa mukana Äiteen ja Neidin muodossa. Äiteehän nyt pärjäsi kaupassa ihan itsekseenkin, mutta olipa kiva oikeasti huomata, että myös pienet asiakkaat oli kaupassa huomioitu ja heille oli laitettu oma pöytä sekä erilaisia leluja. Neiti viihtyikin palikkaleikeissä vallan mainiosti sillä aikaa kun minä katsastelin rauhassa uusia tuotteita. Lisäplussaa kaupalle tuli myös tarjotuista kahveista (toki teetäkin oli tarjolla) ja maistiaisista.

Täytyy nyt oikeasti tunnustaa, että elämäni ensimmäistä kertaa maistoin Goji- ja incamarjaa. Ananaskirsikoita olenkin syönyt tuoreeltaan, mutta en noin kuivattuna. Ihan hyviä olivat, mutta en mä ihan täysin kyllä tuota Superfood "hapatus-hypetystä" ymmärrä. Se menee jotenkin vähän liian pitkälle vaikka sinänsä hyvällä ja oikealla asialla superfoodistit ovat. Ulosanti vaan kun tuppaa olevan aikalailla hyökkäävää, sekä hmm... hurmioitunutta? Tämä niin kutsuttu Liekittäminen kun saa tavan tallaajat astumaan askeleen taaksepäin ja julistamaan koko touhun ihan hölönpölöksi! Niin myös tavallaan minut, vaikka hyvin ennakkoluuloton olen. Tai sitten superfoodit ei ole tarkoitettu tavan tallaajille.

Nyt pitää tähän perään tosin lisätä, että tämä avautuminen johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että olen käynyt lukemassa muutamia blogeja joissa ko. superfood-lifestylea oikein hypetetään. Ehkäpä se minua ihan hieman pikku pikku pikkuriikkisen ärsyttää, mutta maailmaan mahtuu monenlaista tallaajaa ja heillä on oikeus olla omanlaisiaan, piste :D

Itse toivoisin tavallaan olevani jonkinlainen välityyppi. Toivon esimerkkini voivan kannustaa edes joitakuita kokeilemaan erilaisia asioita ja miettimään terveyttä edes hiukan eri kantilta. Kun tavan ihmiselle puhutaan eko-ihan mistä vaan tai luonnonmukaisista puhdistusaineista, ruuista tai luomukaupoista, niin aika monille se on niin tuntemattoman ja monimutkaisen kuuloista etteivät he enempää halua kuullakaan tai saati mennä mihinkään erikoiskauppaan. En minäkään ole tämmöisissä kaupoissa ennen asioinut tai ylipäätänsä ole ollut kiinnostunut moisista jutuista. Tai kiinnostusta on ollut, mutta juurikin epämääräisyys ja tuntemattomuus on ollut esteenä.

Mutta takaisin nyt kuitenkin Katriinan kauppaan :)
Matkaan lähti kookosvettä, Laitilan limppareita, muutama tikkunekku ja 1kg luomu kaurahiutaleita.

Tähän mennessä olen maistanut ihanaista Rio Colaa ja Kookosvettä, joista jälkimmäinen on kyllä mielestäni aikaslailla arvokasta hifistelyä... Tai en mä tiedä. Onko mulla varaa ostaa kookosvettä, joka maksaa 3-4e/500ml? No maistaa sitä kuitenkin piti kun monessa paikassa olen siihen törmännyt.

Ja se maistui ihan hyvälle, mutta yllättävän... ei raikkaalle? Pitää kokeilla suhauttaa siihen sekaan vähän hiilihapotettua vettä. Luomu-veriappelsiinimehun kanssa se kyllä maistui kivana lisänä makuyhdistelmässä. Tämä voisikin olla ihan hauska mauste vaikka kesäjuomaan (alkoholittomaan).



Oma fiilis alkaa olla jo aika jees :) ja kytö salille alkaa poltella jo aivan todella! Olen selvästi paranemaan päin! On ollut intoa kokkaillakin, mitä ei tosiaan vielä viikko sitten ollut. Onneksi silloin Siippa jaksoi kokata ja muutoin syötiin eineksiä eli pinaattilettuja ja silleen...

Olen myös tajunnut kuinka hataralla pohjalla kuitenkin kaikki onkaan. Lukiessani Borgin Rentoa Painonhallintaa tajusin, etteihän mulla tää paletti olekaan niin hyvin kasassa kuin olen kuvitellut.
Kaikki on kyllä hyvin niin kauan kun on psyykkistä ja fyysistä voimaa, mutta heti kuin energiatasot laskevat niin ongelmat alkavat erityisesti syömisten suhteen. Mennään sieltä mistä on aita matalin ja välillä ryömitään oikein kunnolla siellä mutalammikossa.

Porkkanasisko kirjoitti osuvasti blogissaan syömisen, erityisesti tunnesyöpöttelyn ongelmista. Tunnistan myös itsestäni tuon kun kaikkea "kiellettyä" pitää syödä niin paljon että vatsaan oikein sattuu, niin paljon ettei enää pysty enempään. En tiedä mitä tällä yritän turruttaa tai itseäni rangaista, sitä väsymystäkö?
Hullunkurisesti tämä myös toimii palkintokeinona. Eli silloin kun haluan itseäni erityisesti palkita niin käyttäydyn samoin, syön itseni aivan kipeäksi. Tervettä? Ei minusta. Toisaalta juuri näinhän suurin osa ihmisistä kuitenkin käyttäytyy. Kun on kipeä niin oloa parannetaan jollain hyvällä. Kun on onnistunut niin ollaan ansaittu jotain hyvää. Missä kulkee se raja onkin toinen juttu.


Mutta eilen lautaselta löytyi kuitenkin tällaista eli broileria intialaisessa jogurttikastikkeessa, yrtti-chapatileipää ja salaattia nektariini-tomaatti-sipulisalsalla :) Hyvää ja terveellistä, nou problems!

 Parvekkeellakin kasvaa <3

Kesäkurpitsa
Tomaatti :)
*
*
*
i
i
v
e
*
*
*







perjantai 15. heinäkuuta 2011

Tapaus Falafel!

En ole ikinä kuunaan päivänä syönyt näitä palleroisia ja veikkaampa, että tuskin tulen missään ravintolassa näitä jatkossakaan nauttimaan. Mausta se ei kylläkään johdu, mutta uppopaistetut versiot eivät vain kiinnosta sen jälkeen kun näin miten paljon rasvaa nää imeekään!

Maku-lehdestä löytyi Falafeleille ihan pätevän oloinen ohje, jota sitten rupesin toteuttamaan. Kävin myös lukemassa Pastanjauhantaa-blogin kokemukset ko. möllyköistä ennen kokkailua. Siellä oli myös ilmeisesti enemmän "alkuperäinen" ohje kommentti-osiossa, mutta koska se oli tarkoitettu uppopaistamiseen, joka minua ei kiinnosta niin päädyin kuitenkin tuohon Pastanjauhajien testaamaan Maku-lehden ohjeeseen. Eronahan näillä ohjeilla on ainakin se, että keitetäänkö kikherneet ennen paistoa vai ei.
Kaupassa törmäillessä osuin myös hyllylle missä myytiin valmista Falafel-seosta eli paketin sisältö oli 2pss falafel-sekoitusta ja 2pss ruokasoodaa. Näihin vain lisättiin vesi ohjeen mukaan, hämmennettiin ja annettiin olla jääkapissa yksi tunti. Tein siis näitäkin ihan vaan kiinnostuksen ja vertailun vuoksi. Hinta oli jotain 1-2e väliltä.

Falafeleja, salaattia, nektariini-tomaatti-sipulisalsaa ja kermaviilikastiketta

Falafelpyörykät

1 rkl öljyä
1 1/2 dl sipulia silputtuna
3 1/2 dl kikherneitä liotettuna ja keitettynä
3/4 dl grahamjauhoja
2 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1/4 tl cayennenpippuria
1/4 tl mustapippuria
1 dl korianteria tai persiljaa silputtuna (laitoin molempia)
1 rkl tahinia (seesamitahnaa) tai maapähkinävoita
1 rkl sitruunamehua

Lisäksi:
noin 1/2 dl grahamjauhoja
noin 1/2 dl öljyä paistamiseen

Kuumenna pannulla öljy ja kuullota siinä sipulisilppu.
Mittaa kikherneet, grahamjauhot, kuoritut valkosipulinkynnet ja kuivamausteet monitoimikoneen kulhoon. Jauha seos tasaiseksi.
Kaada seos kulhoon ja lisää siihen sipulisilppu, yrttisilppu, tahini tai maapähkinävoi sekä sitruunamehu. Puristele seos tasaiseksi massaksi.
Pyörittele massasta jauhotetuin käsin pyöryköitä ja kierittele pallot vielä grahamjauhoissa.
Kuumenna pannulla öljy ja nosta pyörykät pannuun. Paista falafelit kauttaaltaan kauniin ruskeiksi. 
Tämä oli mielestäni ihan helppo ja toimiva resepti. Kaupassa päädyin ostamaan myöskin tuota Tahinia eli seesaminsiemen-tahnaa vaikka hinta olikin aika suolainen. Nyt sitten pitäisi keksiä mihin ihmeeseen se loppupurkki tungetaan ;D
Ainoa mikä seuraavalla tekokerralla muuttuu on kohta -Jauha seos tasaiseksi- sillä ainakin oma monitoimikoneeni jauhoi seoksen vähän liiankin tasaiseksi, vähän semmoiseksi jauhoiseksi. Eli itse ainakin tykkäisin, että rouskuteltavaa olisi myöskin seassa. Lisäsin joukkoon myöskin yhden pilkotun tomaatin ja seuraavalla kerralla tähän satsiin voisi lisätä toisenkin ja ehkäpä myös hieman porkkanaraastetta joukkoon mehevyyttä antamaan!

Vasemmalla kaupan valmispussi-falafeleja. Oikealla omat versiot.
Valmis-Falafel-seos oli todella helppo valmistaa. Pussit vain kulhoon, vettä päälle ja hämmennys. Sitten jääkaappiin tunniksi tekeytymään. Paistovaiheessa nämä imi rypsiöljyä pannulta aivan tolkuttomasti! Oikein rupesi yökötyttämään ajatus kuinka paljon ;P Koostumukseltaan nämä olivat kuitenkin tosi hyviä, mutta aivan tolkuttoman suolaisia! Jos omat Falafelit olisivat olleet tämmöisiä koostumukseltaan niin ne olisivat olleet täydellisen makuisia mun suuhun :D Ja vielä siis muistutettakoon etten ole ns. aitoja Falafeleja koskaan siis maistanut.

Kaupan valmisversio paiston jälkeen muistutti mielestäni kärähtänyttä ruisleipää ;D
Tein noista tarkoituksella tuollaisia lättäniä, sillä pidän tuosta muodosta enemmän kuin pyöreästä kun pitää pannulla paistella.

Jotta nyt ei tuumaukset aivan pelkäksi ruokashowksi menisi, niin ette voi uskoa millainen kytö on päästä treenaamaan kun hillitön väsymys alkaa todellakin olla väistymässä! (Eihän siihen toipumiseen mennytkään kuin kaksi ja puoli viikkoa....) Ihan pikkuisen varovasti olen mietiskellyt, että josko tänään illalla suuntaisi salille? Ja treenaisi vain ja ainoastaan ylä- ja keski-kroppaa sellaisissa vehkeissä missä jalka(jalat) ei tosiaankaan pääse rasittumaan... Luin tässä nimittäin taas Treeni-blogeja isolla Teellä ja voih ja oih, että on salille ikävä! Alkaa tää lorviminen ihan oikeasti todella nyppimään varsinkin kun se tosiaan on pakollista tuon jalan takia.

Tuon totaalisen väsymyksen väistyttyä edes hieman olen pystynyt nyt hieman realistisemmin katsomaan aikaa taaksepäin ja miettimään missä meni pieleen? Sillä jossainhan nyt meni pieleen ja kunnolla, sillä tarkoitushan on tulla pirteämmäksi ja voimakkaammaksi eikä sohvalle hyytyneeksi lötköperunaksi.

Ensimmäinen virhe oli se, että en ilmeisesti ole antanut itselleni aikaa tarpeeksi toipumiseen sairastelujen jälkeen. Tammi-maaliskuun sairasteluputken aikanakin paahdoin treenata niin täysillä kun vain pystyin ihan heti kun se vain oli mahdollista.

Toiseksi toukokuun GoFatGo:n 1200kcal/vrk ei todellakaan riittänyt mulle. Olishan se pitänyt jo tietää edelliskerrasta. Tuolla alle 1500kcal tietämillä menin myös aikalailla tuon kesäkuunkin.

Kolmanneksi en enää ikinä suostu syömään mitään keltarauhashormoni kuureja enää ikinä, paitsi jos on aivan pakko. Musta olis varmaan tullut joskus keski-ajalla hyvä imettäjä ;D on siinäki ammatti (tosin silloin tuikitarpeellinen ammatti kun ei ollut noita vastikkeita paljoa kaupoissa, eikä kyllä ollut niitä kauppojakaan)!

Neljänneksi voisi listata liian kovan treenaamisen liian vähäisellä levolla. Treenini kun tuppaavat olemaan sellaisia veri maistuu suussa-treenejä. Pitäis varmaan vähän opetella himmaamaan? Edes välillä... Varsinkin kun mun elämääni nyt sattuu kuulumaan vähän muutakin kuin pelkkä treenaaminen. Ja toisekseen kun mä nyt en vaan vielä ole niin hyvässä kunnossa, että mun kannattaisi näin isoilla tehoilla treenata.

Ja viidenneksi voisi listaan laittaa työn. En voi väittää etteikö työ jo itsessään olisi mua uuvuttanut, mutta täytyy kyllä myöntää että töihin paluu oli uskomattoman paljon raskaampaa, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. En osaa edes kuvitella millaista se olisi ollut jos en olisi kehittänyt kuntoani ja jos painaisin yhä edelleen sen 90kg.
Vuorotyön, perheen ja treenaamisen sovittaminen on haastavaa ja kun mistään ei haluaisi luopua niin ehkäpä on tullut sitten otettua aikaa sieltä lepo-ajasta. Yövuorojen päivänukkumiset ovat olleet n.6h kun ennen nukuin 8-9h! Kolme tuntia on aika iso ero kun puhutaan nukkumisesta. Nyt olen päättänyt, että yövuorojen aikaan treeni on erittäin kevyttä (tyyliin 30min lenkkeily/kävely) tai sitten en treenaa ollenkaan. Viimeisen yövuoron jälkeinen nukkumapäivä on tosiaankin vuorokausirytmin vaihtoa varten eikä sitä varten, että valvotaan ja tehdään himona kaikkea mahdollista!

Nyt kun olen noita asioita tutkaillut niin huomaan joutuneeni taas ylisuorittamisen sudenkuoppaan. Aina kun kaikessa pitäisi muka olla niin helkkarin hyvä että kelpaisi itselleen ja muille...

torstai 14. heinäkuuta 2011

Ja niinhän se menee...

että eihän sitä malta olla tekemättä kun on tarpeeksi lorvinut. Ja tässä tapauksessa lorvimista siis jaksoi tasan sen ~3 päivää. Tänään oli pakko lähteä tekemään jotain ja niinpä suuntasimme illasta läheiseen kylpylään uiskentelemaan koko perhe. Altaassa tuli uitua 680m + loput lilluttelut ja neidin uittamiset siihen päälle. Kivaa oli ja oli pääkopalle rentouttavaa kun pääsi tekemään jotain. Lääkärihän (tai lääkärit itseasiassa) nimenomaan suositteli nyt uimista liikunnaksi, sillä jalan tulee antaa levätä, mutta liikkumattomuuttahan ei tietenkään suositella.


No arvatkaapa sattuuko nyt jalkaan?

Sattuu ja niin maan perkeleesti että!!! Tosin kipu on siirtynyt kantapäähän ja sen ympärille, että onpas nyt hauskaa taas ;) Oikeesti ei voi kun nauraa tälle jutulle nyt. Muuten uiminen oli oikein kivaa ja rentouttavaa. Jotenkin nyt kun kunto on muutenkin parempi kuin varmaan ikinä niin uiminenkin tuntui ihan erilaiselle. Tehokkaalle, mutta kuitenkin tavallaan helpolle. Tällä kunnolla sitä varmaan pystyisi opettelemaan jo muitakin tyylejä kuin sitä rintauintia. Nyt itseasiassa tapailin hieman kroolausta (vapaauintia?), joka on ennen tuntunut minusta aivan ehdottoman vaikealle, mutta nyt se tuntui ihan kivalle. Uimalasit olisivat vaan olleet tarpeen.
Nyt mietityttää kovasti, että mitähän ihmettä sitä oikein uskaltaisi tehdä... kun edelleenkään ei ole sitä sohvaa keksitty joka kuntoa parantaisi.


Syömiset olen onneksi saanut pidettyä suht aisoissa kaikesta huolimatta. En tavoittele tällä hetkellä painossa tiputuksia vaan yritän pitää tasanne-vaihetta yllä. Jumalaton väsymys onkin jo hieman hellittänyt kun on kerrankin saanut nukkua tarpeeksi eikä ole ollut kalorivajeita eikä raskasta liikuntaa eikä niitä stressaavia töitä.


Aamupalaksi söin 2 palaa itse tehtyä leipää oivariinilla + kahvi.

Lounasta tänään käytiin syömässä Intialaisessa kotona syömisen sijaan. Shalimar (Jyväskylässä) on mun lempiravintola aivan ehdottomasti, vaikka se intialainen ruoka nyt ei ehkä ihan maailman terveellisintä (= vähäkalorisinta) ole. Söin kanaa (jossain kastikkeessa, en enää muista missä), riisiä, salaattia ja puolikkaan valkosipuli Naan-leivän (jossa on muuten ihan törkeenä kaloreita ja hiilareita, mutta siitä ei välitetty nyt).
Ja suprise, suprise, kaikki oli ihan törkeän hyvää!
Jälkkäriksi sujahti jäätelö ;D

Välipalaksi söin mansikoita (ylläri).

Päivälliseksi Tonnikala-salaattia valkosipulikastikkeella (oma, kevyt) ja pala omaa leipää.

Iltapalaksi sujahti massuun lautasellinen mansikkamaitoa (kookosmaitoa ja rasvatonta maitoa).

Eli aika hiilaripainotteista, mutta lohdutukseksi voin ajatella, että ruuan laatu ja raaka-aineet on ollut kuitenkin hyviä, lukuunottamatta Naan-leipää ja jäätelöä.

Huomiseksi pitäis kehittää jotain syötävää... saatan ehkä kokeilla tehdä Falafeleja. Jaksaiskohan? Mitähän niiden kanssa syödään? No eikun google laulamaan ;D

Kuvat we heart it

~iive~

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Lääkärillä

Viikonlopun työputken jälkeen (mm. sunnuntaina 14,5h töissä...) sainkin asiakseni jonottaa terveyskeskuksen ajanvaraukseen. Mun jalat on ihan muusia ja niihin sattuu niin että melkein itkettää. Ensimmäiseksi tuomioksi tuli, että juoksuharjoitukset on nyt sitten tässä ja suunniteltu juoksutapahtuma kannattaisi kenties siirtää jonnekin tulevaisuuteen jos meinaa työkykyisenä säilyä. No eipä niitä juoksuharjoituksia nyt ole voinut paljon tehdäkään näillä koivilla muutenkaan. Sain lähetteen nyt sitten Askelklinikalle tutkimuksia varten. Lääkäri veikkaili madaltunutta holvikaarta (vai jalkaholvi?) no ihan sama, mutta sattuu silti niin maan mahdottomasti. Välillä kipu säteilee reisiin ja lonkkiin asti.

Juhannuksesta alkanut väsymys ja alakuloisuus on vieläkin päällänsä. Ei oikein mitään jaksaisi tehdä kun tuntuu, että on TODELLA väsynyt vain koko ajan. Herätyskellon soiminen aamulla on yhtä helvettiä ja töiden jälkeen ei jaksa tehdä mitään. Koko ajan yritän taistella tätä väsymystä vastaan. Välillä se onnistuu paremmin, välillä huonommin.
Alakuloisuus tulee oikeastaan siitä kun oikein kaipaa sitä energistä hyvää oloa, mitä tässä nyt on alkukesän ollut. Oikein vituttaa se, että olo on kuin lösähtäneellä etanalla. Ei jaksa liikkua, ei jaksa tehdä terveellistä ruokaa, ei vaan jaksa...

Motivaatiota projektille on ollut erittäin vaikea pitää yllä. Onneksi on ollut Suurin Pudottaja mikä edes vähän motivoi ;D ja sitäkin parempi on ollut muiden blogien lukeminen! Pahoittelut kun en ole jaksanut kommentoida, mutta uskokaa vaan, että taatusti olen lukenut kaikki teidän uusimmat vaiheet!
Nyt vaan on pakko rueta jotain jaksamaan tai menee ihan hermo! Olen pohtinut olisinko ajanut itseni kevään mittaan ylikuntoon?

Ylikunnon tyypillisiä oireita
  • korkea leposyke ja/tai korkea palautumissyke (joo)
  • yleinen väsymys ja liikkuminen ei innosta (joo)
  • väsyy treeneissä entistä nopeammin (joo)
  • voimatasot alkavat laskea (no joo!)
  • koordinaatio heikkenee (ai mitä törmäilyä ja mustelmia?)
  • unensaanti heikkenee tai yliuneliaisuus (väsyttää, mutta ei voi nukkua tai sitten voisin nukkua koko ajan)
  • ruokahalu heikko tai valtava, ei normaali – oudot mielihalut ovat tavallisia (ai mikä syöpötys?)
  • voimakas jano tai janottomuus (tästä ny en oikein tiedä...)
  • psyykkisesti ylikierroksilla tai masentuneisuutta, flegmaattisuutta (ihanko totta?)
  • useat flunssat tai jatkuvaa kuumeilua (no ei onneks)
Netistä surffaillessa ei ylikunnon hoitamiseen oikein löydy ohjeita, ei oikein muuta kuin lepo. No sitä nyt on tässä tehty jo aika monta viikkoa ja siltikään ei helpota. Pahenee vain.
Joten siis mikä avuksi? Jotenkin en lääkärissä edes osannut tästä puhua. Esittelin vain jalkojani... tyhmä minä. Mun omalääkäri kun vain on jotenkin semmoinen ettei mulla yhtään kemiat pelaa sen kanssa. No nyt tätä kirjoittaessani päätin vielä varata ajan työterveyteen (ja sain sen muutaman tunnin päähän) vaikka sinne onkin matkaa yli 60km :( Siellä on ainakin lääkärillä aikaa mua kuunnella ja ihan ok lääkärikin.

Sari kommentoi mun aikaisempaan masis-postaukseen näin:
Kun tuun seur. kerran lukemaan, sä oot taas kääntänyt jonkun kasvimaan ympäri ja juossu sata kilsaa :)
 No joo-oo, ei nyt ihan lähde ;D mutta en myöskään halua antaa periksi en sit millään! Tää on niin inhottava olotila koko ajan, ettei mitään rajaa! Ihan selkeät mahdollisuudet ylikunnolle on kyllä olemassa. Vuoden alussa siirtyminen hoitovapaalta töihin, ero lapsesta, samalla mies jäi yllättäen työttömäksi, rahavaikeudet, jatkuva kalorivaje, kovalla teholla urheilu, jatkuvat sairastelut vuoden alussa jne. Eiköhän tuossa listassa ole jo ihan tarpeeksi asioita joilla yksi supermimmi yritetään nujertaa!

Mutta lällällää! Määpä en annakaan periksi!

Hih, netistä löytyi hyvä kuva vaikka siinä siteerataankin Chuck Norrisia (Walker, Texas Ranger hihii, myönnän olen katsonut silloin joskus (siin oli kivoja hepoja, seliseli ;D )...)


















Joten nyt kasa vitamiineja naamaan, samoin sitä kunnollista ruokaa, kodista ahdistavaa kaaosta kuntoon, iltapäivällä lääkärille ja illalla ajoissa nukkumaan! That's the plan!

***iive***

Edit. Nyt siis uudestaan lääkärillä käyty ja aika sekavat on fiilikset... ensiksi pisti mulle sairaslomaa ja "lepokäskyn" eli siis liikuntaa pitää ja tulee harjoittaa, mutta jalkoja säästäen ja kohtuudella. Katsoi myös mun jalkoja uudestaan ja oli samaa mieltä kun terveyskeskuksen omalääkäri eli huomenna soitto askelklinikalle. Piti myös mun ylikunto-pohdintoja erittäin todennäköisenä erityisesti kun ottaa huomioon myös puolen vuoden sisällä tapahtuneet elämänmuutokset ja henkisen rasituksen / stressin ym. ym.

Sekavat fiilikset tulee siitä, että piti jäädä saikulle. Inhoan olla saikulla, sillä siitä tulee mulle ihan törkeän paska fiilis :( Varsinkin kun tiedän tän olevan osittain ihan mun omaa syytä. Toisaalta taas mä olen kyllä todella kovasti koittanut välttää tätä tilannetta ja antaa kropalle sekä erityisesti jaloille mahdollisuuden levätä. Kuitenkin pitkät työpäivät jalkojen päällä.... ja hillitön kiire ja kuumuus töissä... Toisaalta -20kg tiputettua painoa ja hillittömästi parempi kunto (vaik ei sitä ihan nyt just uskoiskaan) tekee musta paremman työntekijän.
Ja sit se toinen juttu eli kommentti lääkäriltä; -Kaikkia nyt ei vain ole tarkoitettu juoksemaan!
Eiiiiiiiiiii, mä en ala! Kerrankin kun mä olen löytänyt jonkun jutun mistä mä nautin ihan hirveästi ja se tekee mulle hyvää (tai no ei siis ilmeisesti mun jaloille) niin nyt mä en sit saa tehdä sitä. 
I H A N  E P Ä R E I L U A!
No onneksi tää nyt ei kuitenkaan ole ihan tässä. Eli katsotaan sitten uudestaan kun on siellä klinikalla käyty ja muutenkin noita jalkoja paranneltu. Mä en kyllä aio ihan helpolla tästä luovuttaa ;D

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Ihana kesä, kesä, kesä...

Täällä on vietetty oikein kesäloman kesälomaa, sillä 6 työpäivän putken jälkeen odotti jopa ennätykselliset 3 vapaapäivää <3 Jei! Kyllähän se mulle sopii! Toisaalta taasen hieman takaraivossa huono omatunto kolkuttaa kun tietää töissä olevan todella rankan viikon menossa. Rankkuuteen vaikuttaa ylläri ylläri työvoima"pula" ja helteet, sillä duunissa on todella kuuma näin hellepäivinä. Maanantaina ja tiistaina yritinkin sitten itse kaikkeni, että pystyisin hieman helpottamaan loppuviikon duuneja... No, huomenna pääsen sitten viihtymään sinne itsekin taas :)

Kuten edellisen edellisestä hoitaja-postauksesta voi hieman päätellä niin minulla alkaa olla aika mitta täysi tuon työn kanssa. Onneksi kuitenkin olen vielä siinä pisteessä, että homma ei kyrsi mitenkään totaalisen paljon vaan kyllä sinne töihin vielä intoa ja sitä kutsumustakin riittää. Varsinkin kun tiedän, että mun ei tarvitse sitä koko loppuelämääni tehdä.
Eilen kävin Avoimen Yliopiston opintoneuvojan juttusilla ja asiat selkiytyivät todella paljon. Ongelmia tässä nyt teettää se, että pääsääntöisesti Avoimen Yliopiston Väylän kautta pääsee vain omaan yliopistoon, eli päästäkseni Itä-Suomen yliopistoon niin minun pitäisi opiskella Avoimen kurssit myös siellä Itä-Suomen Avoimessa :( No nyt pitää vain rueta ottamaan selvää kuinka edetä. Ilmoittautumis/hakuaika alkaa 1.8, joten on vielä muutama viikko mietiskellä asioita. Jos nyt kuitenkin tämä Jyväskylän Avoimessa opiskelu onnistuu niin aloitan opiskelut Akateemiset oppimistaidot-kurssilla 3op. ja jatkan Terveystieteiden perusopintoihin 26op. Eli yhteensä vuoden aikana tulisi 28 opintopistettä, mikä olisi kuulemma aivan järkevä tahti työssäkäyvälle, mutta eipä minulla tässä mikään kiire ole!

Liikunnat on tällä viikolla keskittyneet lähinnä töihin ja hyötyliikuntaan. Yhden kerran olen käynyt hölkkäämässä rattaiden kanssa 2km leikkipuistoon ja puistoilun jälkeen takaisin. Yksi päivä vietettiin Ikeassa ja Ideaparkissa, ois pitänyt olla askelmittari päällä kun "vähän" käveltiin... ja eilinen päivä sujui rantsussa.
Syömiset on menneet... noh kohtalaisesti? Jäätelöä on mennyt ja leipää ja... no se siitä. Aivan varmaa on ettei paino ole tippunut. Ei se varmaan ole kyllä noussutkaan. Mutta tämän hetkinen uupumus-olotila mikä jatkuu edelleen on nyt vaan aivan pakko ottaa huomioon. Olo on jatkuvasti sellainen kun olisi jyrän alle jäänyt. Alan jopa harkita lääkärissä käyntiä pikkuhiljaa ja on sinne muutenkin kyllä asiaa kun edelleen ne kuukautiset puuttuvat ja jalkaterässä on ilmeisesti jonkin sortin rasitusvammaa edelleen.

Biggest Loser on ollut taas mun kannustimena. Season 6:sen voitti aivan ihana Michelle :) jonka kohonnutta itsevarmuutta ja hyvinvointia oli aivan ihana katsoa. Vicky ei kuitenkaan näyttänyt niin onnelliselta. Vaikka Vicky oli monien inhokki juonitteluillaan (myös minun), niin kamalaa oli katsoa sitä menoa. En yhtään ihmettelisi, että hän tuon kilpailun jälkeen olisi lihonut takaisin... Niin kamalaa pingoittamista, pakkoa, aikatauluttamista ja stressaamista tuo näytti olevan. Toivon kovasti kuitenkin, että hän olisi löytänyt tasapainon elämäänsä eikä koko elämä menisi koko ajan hakien vain jotain parempaa.
Vickyn tytär myös mietitytti kovasti, sillä vaikka hän olisi tulevaisuudessa kuinka laiha, niin valitettavasti uskon, että tämä kilpailu jätti häneen myös merkkinsä. Hänet on nimittäin valtakunnallisessa (ja kansainvälisessä) mediassa esitelty ylipainoisena, lihavana lapsena, joka ei suostu syömään mitään terveellistä jne. Ja uskon että lähiympäristön viestit ovat olleet vielä pahempia. -Voi kuinka on tuhti tyttö-kommentteja tai -Kyllä sinä nyt olet syönyt aivan tarpeeksi jne. Ihmettelen kovasti jos tästä ei tule lapselle minkäänlaisia henkisiä vaurioita. Juuri tämän haluan pois oman lapseni elämästä! KUKAAN ei tule hänelle sanomaan tällaista jos minä vain voin sen estää oli hän minkä näköinen tahansa. Tietysti yritän kasvattaa hänet tykkäämään liikunnasta ja terveellisestä ruuasta, mutta mitään läski-kommentteja en anna läheisten sanoa. Ulkopuoliset ihmiset ovatkin sitten eri juttu...
Itse olen pienestä pitäen ajatellut olevani lihava ja kuvista katsottaessa on inhottavaa todeta, että kaikki tämä on ollut ihan turhaa. Ja sekös vasta suututtaa!

Mutta takaisin Biggest Loseriin :)
Season7 alkoi siis tiistaina ja nyt olen vasta kerennyt katsoa vajaat kaksi jaksoa. Meneillään on juuri hirmuinen karsinta. Kyllä ne vaan tuolla jenkkilässä osaa noita twistejä tehdä!
Tähän astiset "suosikit" eli ne kilpailijat, jotka ovat kiinnittäneet huomiotani ovat vihreän joukkueen mallitytöt, joista toinen (Laura) on ihan lapanen ja toinen on taas niin ihanan innostunut sekä positiivinen. Valkoinen joukkue mietityttää totta kai kun ovat kuitenkin jo iäkkäitä... kuinkahan mahtavat kestää? Ruskeiden joukkueen iskä on malliesimerkki siitä, ettei laihdutusleikkaus ole välttämättä tie laihuuteen... Nuorten poikien oranssi-joukkue on kauhuesimerkki siitä, mitä lapselle voi tapahtua kun hänen terveydestään ei vanhemmat välitä! Siltikin saa aika paljon vetää ruokaa nassuun, että lihoo 19 vuodessa noin isoksi!!! Onhan tuolla paljonkin noita esimerkkejä tästä samasta. Äiti ja tytär pari (lilat), Isä ja poika joukkue (ruskeat), veljekset, serkukset. Kaikilla näkyy ja oikein kunnolla perheen, suvun ja ympäristön, sekä tietenkin länsimaisen kulttuurin ne kamalimmat vaikutukset.

***iive***

ps. Biggest Loser, USA, Season 7 (Suurin pudottaja, USA, Kausi 7) erityisseurannassa omalla sivullaan :) 
eli täällä *KLIKS* (tai katsot Voimaa Hoitsulle oikea ylänurkka ;D ) Myös siellä kommentointi päällä!

 

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Ruoka-asiaa

Viime aikoina on ruoka muuttanut merkitystään mun elämässä. Olen yrittänyt unohtaa ruokien ravintosisällöt sinänsä ja ajatella niitä vain tavallaan ihan vaan ruokana enkä minään tietyn aineen lähteinä. Tämä on itseasiassa aika vaikeaa, sillä ympäristö toitottaa koko ajan jatkuvalla syötöllä kuinka jokin tuote on loistava proteiinin lähde tai kuinka jotakin tulee välttää koska se nyt vaan ei ole sitä mitä pitäisi.
Nykyään monelle ruuasta on tullut aivan jotain muuta kuin ruokaa. Enää emme nauti lihaa vaan proteiinia tai perunaa vaan hiilareita.

Tuosta ajattelutavasta on kuitenkin todella vaikea päästä irti ja no, ei kai se nyt ole ihan täysin mahdollista tai tarpeellistakaan. Se on kuitenkin mietityttävä asia sinänsä, että kuinka länsimaissa on aivan muutamien viimeisten vuosikymmenien aikana päädytty siihen pisteeseen, jossa tavan ihmiset eivät osaa valikoida itse, sitä mitä syövät. Tai lähinnä eivät osaa valikoida itse sitä, mikä olisi keholle parasta, tosin eipä tuota näytä tietävän kukaan muukaan...

No sitten kun yhdistetään tämä edellinen mietintä ja eilinen purkaus hoitajan työstä niin mitä siitä saadaan? No siitä saadaan sellainen yhtälö, että tämä tyttö lähtee huomenna ilmoittautumaan Avoimeen Yliopistoon opiskelemaan kohti tutkintoa eli tarkoitus olisi koittaa päästä joko Avoimen Yliopiston Väylän tai pääsykokeiden kautta Itä-Suomen yliopiston opiskelemaan Ravitsemustieteitä. Tämän päätin jo itseasiassa keväällä, mutta luulin että voin edes kokeilla pyrkiä tuonne vasta useiden vuosien päästä. Kuitenkin tuo Avoimen Yliopiston Väylä tarjoaa minulle mahdollisuuden aikaistaa opintojen aloittamista. Nimittäin tähän syksyyn :)
Huomenna siis tapaamaan opintoneuvojaa ja suunnittelemaan Loistavaa Tulevaisuutta!

Tänään kävin tsekkaamassa uuden Katriinan Kaupan (Kauppa netissä, Kauppa Facessa) ja voi kun heillä oli isot ja hienot tilat! Tuotevalikoimakin oli yllättävän laaja ja se myös kuulemma kasvaa kunhan toiminta on lähtenyt rullaamaan. Valikoimissa on mm. luomua, lähiruokaa, käsintehtyjä vaatteita, Globe Hopen tuotteita ja vaikka mitä ihanaa (on muuten retroilijan aarreaitta)! Tuolta pystyy siis ostamaan aika paljon normaali-elämän taloustuotteista ja ruuista.

On kiva saada lisää valikoimaa kaupunkiin ja kun sattuu olemaan vieläpä kätevästi työmatkan varrella. Globe Hopen tuotteita pääsin katsastamaan ensimmäistä kertaa ihan livenä. Onhan ne ihan hienoja, mutta aikalailla hmmmm... hintavia mielestäni. Varsinkin kun katsoin jotain haastattelua taannoin, jossa mainittiin, että he ovat pyrkineet pitämään hinnat kohtuullisina/matalina, jotta tavan kuluttajalla on myös varaa niitä ostaa. Mutta täytyy minun kyllä sanoa, ettei minulla tavallisena kuluttajana ole varaa ostaa yli 70e kierrätysmateriaalista tehtyä kangaslaukkua, valitettavasti.

Matkaan kaupasta kuitenkin lähti tämä Rakkauspakkaus ;D Tämän mainoksen olin nähnyt muistaakseni Ruohonjuuren nettisivuilla ja ihan hauska tyyli myydä tämmöistä :) Vaikutuksiin en sinänsä usko, mutta eihän sitä ikinä tiedä ;D
Hyvääkin tämä oli ja mikä parasta niin sekoittui kylmään nesteeseen. Tumma leivontakaakao kun melkeimpä pitää aina lämmittää. Kylmä kaakao kun sattuu olemaan aika hyvää.
Rakkauspakkaus, Aikuisten kaakao-maca-juomajauheSisältää siis: Kaakaojauhe, riisinlesejauhe, macajauhe, ei-GMO soijalesitiini, kardemumma, vanilja, merisuola.

Sain myös pullollisen raakamaitoa! Siis älytöntä, sain sen ihan ilmaiseksi :O Ja ei, en mitenkään maininnut mistään nettikirjoitteluista tai blogauksesta. No saapahan silti nyt ilmaista mainosta kun oli niin kiltti :)
Raakamaidon ostamista olen miettinyt pitkään. Sehän on siis "käsittelemätöntä" lehmän maitoa eli sitä ei pastöroida tai homogenoida. Maidon rasvaprosentti on myös korkeampi n.5,5% No kun ilmaiseksi sai niin tietenkin sitä nyt sitten piti maistaa ja kyllähän se oli hyvää! Neiti veti tarjotun maistiaisen maitoa melkein yhdellä huikalla ja lisää olisi pitänyt saada. Varovaisesti pitää kuitenkin aloitella, sillä en halua vatsakipuja toiselle aiheuttaa, jos tämmöinen maito ei olekaan hänelle soveliasta.

Pakattua pastöroimatonta maitoa ja siitä tehtyjä juustoja saa myydä siis suomessakin. Niihin vain tulisi merkitä "Raakamaito" tai "valmistettu raakamaidosta" jos ne ovat tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi. Katriinan kaupasta saa Saloniemen Juustolan Kaskikansan-Raakamaitoa. Maito on peräisin  alkuperäissuomenkarjalehmistä! Mitään havaintoa litrahinnasta ei nyt kyllä ole, mutta eiköhän se aikanaan selviä.


Ruuaksi tein taas uutta kokeilusapuskaa. Onnistui ihan jees, mutta lisäämäni tuore korianteri puski vähän liikaa läpi. Olen siis päätynyt tulokseen etten tykkää oikein korianterista, ainakaan ihan kamalasti.



Broileri-papu-hässäkkä
300g broilerisuikaleita
kidneypapuja
vihreitä linssejä
punaisia linssejä
valkosipulia
"nippu"sipulia
miniluumutomaatteja
2rkl turkkilaista jogurttia

Mausteeksi
omaa kasvattamaa rucolaa, basilikaa, korianteria ja mäkimeiramia
mustapippuria
loraus soijaa
merisuolaa
Garam Masala mausteseosta

Pavut ja linssit esivalmistellaan ja keitetään ohjeen mukaan. Kaikki ainekset paistetaan pannulla ja lisätään mausteet joukkoon. Sopii tarjottavaksi niin riisin, perunan, pastan tms. kanssa. Itse tein tästä ruokaisan salaatin.

Prismasta lähti mukaan herkkuja, herkkuja...

 Sokeri luomua ja reilua kauppaa. Omenat luomua. Muut ihan normisapuskaa :)

Ja uskotteko että tämä pienen tytön iltapala meni alas aika nopeasti?



Pienen tytön ihana iltapala
1dl Maustamatonta luomujogurttia
loraus kookoskermaa tai maitoa
hyppysellinen hasselpähkinärouhetta ja mantelilastuja
ropsautus kaurahiutaleita (kypsentämättömiä)
mansikoita lohkottuna
kirsikoita pienittynä

Itse söin samanlaisen annoksen, mutta höystettynä Rakkauspakkaus-jauheella.
Nyt syömään yöpalaksi loput mansikat ja kirsikat. Ja telkkariin pyörimään boxilta Biggest Loser season 7!
(Ja jospa huomenna ehkä saisi nukkua ees vähän pidempään kuin kuuteen... no se riippuu tuosta kävelevästä noin vajaan metrin pituisesta herätyskellosta... toivossa on hyvä elää vai mitä?)

***iive***