perjantai 8. heinäkuuta 2011

Ihana kesä, kesä, kesä...

Täällä on vietetty oikein kesäloman kesälomaa, sillä 6 työpäivän putken jälkeen odotti jopa ennätykselliset 3 vapaapäivää <3 Jei! Kyllähän se mulle sopii! Toisaalta taasen hieman takaraivossa huono omatunto kolkuttaa kun tietää töissä olevan todella rankan viikon menossa. Rankkuuteen vaikuttaa ylläri ylläri työvoima"pula" ja helteet, sillä duunissa on todella kuuma näin hellepäivinä. Maanantaina ja tiistaina yritinkin sitten itse kaikkeni, että pystyisin hieman helpottamaan loppuviikon duuneja... No, huomenna pääsen sitten viihtymään sinne itsekin taas :)

Kuten edellisen edellisestä hoitaja-postauksesta voi hieman päätellä niin minulla alkaa olla aika mitta täysi tuon työn kanssa. Onneksi kuitenkin olen vielä siinä pisteessä, että homma ei kyrsi mitenkään totaalisen paljon vaan kyllä sinne töihin vielä intoa ja sitä kutsumustakin riittää. Varsinkin kun tiedän, että mun ei tarvitse sitä koko loppuelämääni tehdä.
Eilen kävin Avoimen Yliopiston opintoneuvojan juttusilla ja asiat selkiytyivät todella paljon. Ongelmia tässä nyt teettää se, että pääsääntöisesti Avoimen Yliopiston Väylän kautta pääsee vain omaan yliopistoon, eli päästäkseni Itä-Suomen yliopistoon niin minun pitäisi opiskella Avoimen kurssit myös siellä Itä-Suomen Avoimessa :( No nyt pitää vain rueta ottamaan selvää kuinka edetä. Ilmoittautumis/hakuaika alkaa 1.8, joten on vielä muutama viikko mietiskellä asioita. Jos nyt kuitenkin tämä Jyväskylän Avoimessa opiskelu onnistuu niin aloitan opiskelut Akateemiset oppimistaidot-kurssilla 3op. ja jatkan Terveystieteiden perusopintoihin 26op. Eli yhteensä vuoden aikana tulisi 28 opintopistettä, mikä olisi kuulemma aivan järkevä tahti työssäkäyvälle, mutta eipä minulla tässä mikään kiire ole!

Liikunnat on tällä viikolla keskittyneet lähinnä töihin ja hyötyliikuntaan. Yhden kerran olen käynyt hölkkäämässä rattaiden kanssa 2km leikkipuistoon ja puistoilun jälkeen takaisin. Yksi päivä vietettiin Ikeassa ja Ideaparkissa, ois pitänyt olla askelmittari päällä kun "vähän" käveltiin... ja eilinen päivä sujui rantsussa.
Syömiset on menneet... noh kohtalaisesti? Jäätelöä on mennyt ja leipää ja... no se siitä. Aivan varmaa on ettei paino ole tippunut. Ei se varmaan ole kyllä noussutkaan. Mutta tämän hetkinen uupumus-olotila mikä jatkuu edelleen on nyt vaan aivan pakko ottaa huomioon. Olo on jatkuvasti sellainen kun olisi jyrän alle jäänyt. Alan jopa harkita lääkärissä käyntiä pikkuhiljaa ja on sinne muutenkin kyllä asiaa kun edelleen ne kuukautiset puuttuvat ja jalkaterässä on ilmeisesti jonkin sortin rasitusvammaa edelleen.

Biggest Loser on ollut taas mun kannustimena. Season 6:sen voitti aivan ihana Michelle :) jonka kohonnutta itsevarmuutta ja hyvinvointia oli aivan ihana katsoa. Vicky ei kuitenkaan näyttänyt niin onnelliselta. Vaikka Vicky oli monien inhokki juonitteluillaan (myös minun), niin kamalaa oli katsoa sitä menoa. En yhtään ihmettelisi, että hän tuon kilpailun jälkeen olisi lihonut takaisin... Niin kamalaa pingoittamista, pakkoa, aikatauluttamista ja stressaamista tuo näytti olevan. Toivon kovasti kuitenkin, että hän olisi löytänyt tasapainon elämäänsä eikä koko elämä menisi koko ajan hakien vain jotain parempaa.
Vickyn tytär myös mietitytti kovasti, sillä vaikka hän olisi tulevaisuudessa kuinka laiha, niin valitettavasti uskon, että tämä kilpailu jätti häneen myös merkkinsä. Hänet on nimittäin valtakunnallisessa (ja kansainvälisessä) mediassa esitelty ylipainoisena, lihavana lapsena, joka ei suostu syömään mitään terveellistä jne. Ja uskon että lähiympäristön viestit ovat olleet vielä pahempia. -Voi kuinka on tuhti tyttö-kommentteja tai -Kyllä sinä nyt olet syönyt aivan tarpeeksi jne. Ihmettelen kovasti jos tästä ei tule lapselle minkäänlaisia henkisiä vaurioita. Juuri tämän haluan pois oman lapseni elämästä! KUKAAN ei tule hänelle sanomaan tällaista jos minä vain voin sen estää oli hän minkä näköinen tahansa. Tietysti yritän kasvattaa hänet tykkäämään liikunnasta ja terveellisestä ruuasta, mutta mitään läski-kommentteja en anna läheisten sanoa. Ulkopuoliset ihmiset ovatkin sitten eri juttu...
Itse olen pienestä pitäen ajatellut olevani lihava ja kuvista katsottaessa on inhottavaa todeta, että kaikki tämä on ollut ihan turhaa. Ja sekös vasta suututtaa!

Mutta takaisin Biggest Loseriin :)
Season7 alkoi siis tiistaina ja nyt olen vasta kerennyt katsoa vajaat kaksi jaksoa. Meneillään on juuri hirmuinen karsinta. Kyllä ne vaan tuolla jenkkilässä osaa noita twistejä tehdä!
Tähän astiset "suosikit" eli ne kilpailijat, jotka ovat kiinnittäneet huomiotani ovat vihreän joukkueen mallitytöt, joista toinen (Laura) on ihan lapanen ja toinen on taas niin ihanan innostunut sekä positiivinen. Valkoinen joukkue mietityttää totta kai kun ovat kuitenkin jo iäkkäitä... kuinkahan mahtavat kestää? Ruskeiden joukkueen iskä on malliesimerkki siitä, ettei laihdutusleikkaus ole välttämättä tie laihuuteen... Nuorten poikien oranssi-joukkue on kauhuesimerkki siitä, mitä lapselle voi tapahtua kun hänen terveydestään ei vanhemmat välitä! Siltikin saa aika paljon vetää ruokaa nassuun, että lihoo 19 vuodessa noin isoksi!!! Onhan tuolla paljonkin noita esimerkkejä tästä samasta. Äiti ja tytär pari (lilat), Isä ja poika joukkue (ruskeat), veljekset, serkukset. Kaikilla näkyy ja oikein kunnolla perheen, suvun ja ympäristön, sekä tietenkin länsimaisen kulttuurin ne kamalimmat vaikutukset.

***iive***

ps. Biggest Loser, USA, Season 7 (Suurin pudottaja, USA, Kausi 7) erityisseurannassa omalla sivullaan :) 
eli täällä *KLIKS* (tai katsot Voimaa Hoitsulle oikea ylänurkka ;D ) Myös siellä kommentointi päällä!

 

2 kommenttia:

  1. Ne oranssit pojat ja valkoiset on mun suosikit :) Etenkin ne oranssit :)

    VastaaPoista
  2. oranssi joukkue on munkin ehdoton suosikki! Ja ihanaa, että olet saanut viettää minilomaa, ja vielä hyvässä säässä :)

    VastaaPoista

Kiitos :)