maanantai 4. heinäkuuta 2011

Kiire

Taannoin uutisoitiin muistaakseni IltaSanomissa kuinka kesällä (heinäkuussa) voikin olla ihan mukavaa olla töissä vaikka muut lomailevatkin, kun voi ottaa vähän leppoisammin. No voin sanoa ettei tämä nyt ainakaan ihan hoitoalaan päde.

Ensimmäiseksi haluan korostaa, että työpaikkani on yksi parhaimmista hoitoalan työpaikoista ja seuraava vuodatus koskee YLEISIÄ mielipiteitä koskien hoitajia. Tokikin myös hoitajissa voi ja onkin vikaa, niin myös minussa, en ole joka päivä täydellisen hyvä hoitaja vaikka haluaisinkin. Aina siihen ei vain ole mahdollisuutta.

*****

Jos et ole lääkäri, et ole mitään. Jos olet sairaanhoitaja, et ole mitään kun et ole lääkäri. Jos olet perushoitaja tai lähihoitaja niin et todellakaan ole mitään, koska et ole sairaanhoitaja etkä lääkäri. Jos olet hoitoapulainen tai apuhoitaja, niin silloin vielä vähemmän olet mitään, koska et ole lähihoitaja, perushoitaja, sairaanhoitaja etkä varsinkaan lääkäri.

Halusin opiskella hoitajaksi, koska halusin auttaa ihmisiä. Nyt olen tajunnut, ettei kukaan oikeastaan välitä siitä. Toki jos jotakin asiaa tai ihmistä ei hoideta, niin se kyllä huomataan. Hoitoa arvostetaan (ehkä), mutta sitä ihmistä joka sen tekee niin...

Koska olet hoitaja, niin sinun täytyy olla valmis tekemään töitä jokaisena vuoden päivänä. Tietysti vapaapäivät ja lomat kertyvät ja kulkevat jos nyt satut saamaan hyvän työpaikan etkä joudu sijaisuuksien ketjutus-kierteeseen. Hyvin luultavaa on, että joudut olemaan töissä juuri silloin kun muut eivät ole. Erityisesti uutena vuotena, pääsiäisenä, vappuna, äitienpäivänä, juhannuksena, isänpäivänä, itsenäisyyspäivänä ja kuinka rattoisaa onkaan viettää joulu aivan muualla kuin omat lähimmäisesi. Luultavasti olet töissä myös syntymäpäivänäsi, laps(i)esi tai puolisosi syntymäpäivästä puhumattakaan.
Sinun tulee myös olla valmis tekemään tuplavuoroja jos työtoverisi sattuukin sairastumaan ja sijaista ei ole saatavilla mailla eikä halmeilla. Myöskin aivan ihanat ilta-aamu-ilta-aamu-työputket ovat vallan nautittavia. Sen jälkeen kun olet tehnyt tällä rytmillä töitä kuusi päivää ja olet vapailla yhden päivän ja palaat taas töihin (ja aivan varmasti johonkin ihanaan, sauna- tai juoksuvuoroon) jatkaaksesi samaa taas uudestaan ja uudestaan.
Viikonloppu? Mikä se on?

Koska olet hoitaja niin olet yhtä kuin aivoton idiootti, varsinkin jos et ole sairaanhoitaja. Sinä et tiedä mistään mitään, etkä osaa yhtään mitään. Eihän sinun ole tosiaankaan tarvinnut missään mitään opetellakaan. Tällöin sinulle saa puhua kuin vähäjärkiselle, sinua saa arvostella, haukkua, nöyryyttää ja vähätellä.
Sinua saa lyödä, potkia, raapia, purra sekä hakata ja heittää mitä erilaisimmilla esineillä (kenkälusikka on varsinkin oikein mainio tai vaikkapa kävelykeppi). Ja koska edellisenlainen fyysinen koskemattomuutesi on vapaata riistaa, niin sinulle voi myös ehdotella aivan mitä vain, siitä kourimisesta puhumattakaan, sehän on vain hauskaa vai mitä?



Ja kaikki tämä sen vuoksi, että me hoitajat kiltisti tämän hyväksymme. Ja jos vaadimme niihin muutosta, niin silloin me vasta olemmekin huonoja ihmisiä ja hoitajia. Hoitajan tulee kutsumuksen vuoksi nöyrtyä, raataa ja kestää iskut, säästää joka paikassa, myös siinä omassa palkassa.

Kiitos kaikille kollegoille siitä, että olette olemassa ja jaksatte tehdä tätä työtä. Minä en ehkä enää jaksa.

9 kommenttia:

  1. Voi. :-( Koita kestää.

    Pakko myöntää, että minulla on asennevamma kaikkia terveydenhuoltoalan ihmisiä kohtaan. Sen takia, että minulla ei ole ainuttakaan hyvää kokemusta, ja sen takia, että potilastietoni on hukattu/minua on nöyryytetty ja pakotettu/minua ei ole otettu tosissaan ja minulle on suoraa huutoa huudettu siitä, että olen lihava. Minulla on myös neljän viikon kokemus maailman kamalimmasta osastohoidosta ikinä, joka jätti jälkeensä vuosien kestävät painajaiset ja ahdistuksen. Tämä kaikki kun olin nuorempi ja lapsi.

    Tämä asennevamma koskee kuitenkin itseäni hoitavia ihmisiä - arvostan lääkärien ja hoitajien työtä noin yleisesti ottaen, mutta olen vain niin kyrpiintynyt siihen käytökseen mitä olen saanut osakseni lapsena ja aikuisena, että en jaksaa enää uskoa, että joskus saisin osaavan lääkärin tai osaavan hoitajan. Jonkun joka ottaisi todesta ja jonkun joka ei kohtelisi kuin toisen luokan kansalaista. Kun menen hoitajalle tai lääkärille olen asiallinen ja ystävällinen enkä agressiivinen tai töykeä, mutta jostain syystä tässä maailmankaikkeudessa vallitsee se laki, että satun aina saamaan ne ihmiset, jotka eivät vastaa samalla mitalla.

    En tiedä ottiko tekstistäni mitään tolkkua, mutta toivon ihan vilpittömästi kaikkea hyvää työhösi ja toivon, että terveydenhuollon ammattilaisten ja etenkin hoitajien asema kohenee. :-) Koska asenneongelmastani huolimatta uskon vakaasti myös siihen, että kaikilla ei ole voimia eikä resursseja, enkä ole sitten lapsuuteni käyttäytynyt hoitajia tai lääkäreitä kohtaan mitenkään törkeästi. Joten ihan oikeasti, tsemppiä ja voimia työhösi. :-)

    VastaaPoista
  2. Tää teksti on kyllä niin täyttä totta. Jaksamisia töihin! Nimimerkillä: "vanhainkodissa lähihoitajana työskennellyt"

    VastaaPoista
  3. Hoitotyö on aivan aliarvostettua ja samanaikaisesti erittäin tärkeää, jopa välttämätöntä. On väärin miten hoitajia kohdellaan ja miten heidän on siedettävä ties mitä paskaa koska ovat hoitajia. Hoitotyö on raskasta, vaativaa niin fyysisesti kuin henkisesti ja ehdottomasti tarvitsee enemmän arvostusta niin hoidettavilta kuin muulta väestöltä. Iive, tsemppiä sinulle ja voimia!

    VastaaPoista
  4. Varmasti totta tuo mitä kirjoitit, ja jos minulle tuli siitä kurja fiilis, voin vain kuvitella sinun oloasi. Eipä tähän oikein osaa sanoa muuta kuin että Tsemppiä! .

    VastaaPoista
  5. Joo joskus vähän ketuttaa tää duuni, mutta onneks mä pääsen siitä jossain vaiheessa tavallaan eroon... siitä myöhemmin lisää ;D

    Mitä tulee Kupariperhosen kommenttiin ja kokemuksiin, niin en voi muuta kuin tavallaan yhtyä tuohon vaikka olenkin itse hoitoalalla. Oikein hävettää myöntää kuinka kurjaa hoitoa oikeasti _suurimmassa osassa_ paikkoja annetaan.

    Seuraavaksi kysytäänkin miksi?

    Onko syy ammattitaidottomuuden?
    -Suomessa koulutus on huipputasoa, joten tuskimpa tästä on kysymys.

    Onko syy hoitohenkilökunnan "yleisen huonouden"?
    -Kyllä varmaan sinänsä, mutta se mistä tämä johtuu onkin eri juttu!

    Hoitoalalla työntekijät, yrittäjät ja muutenkin yleinen organisaatio on ajettu siihen pisteeseen, että ylipäätänsä jotenkin toimiva ja "inhimillinen" hoito toimisi, revitään se työntekijöiden selkänahasta. Jousta, jousta, jousta! Jos paras puolesi on joustavuus niin tervetuloa hoitoalalle ;D

    VastaaPoista
  6. Yritäppä siinä sitten olla hyvä hoitaja. Onnistuu jos onnistuu. Onnistuu yleensä niin pitkään kunnes hoitajan "kamelinselkä katkeaa" eli hän joko urautuu, tympiintyy, katkeroituu, kyynistyy, vaihtaa alaa tai sairastuu itse. Ja jotkut onnelliset joustaa ja joustaa ja joustaa koko elämän ja ovat tyytyväisiä. Samalla he kaivavat kuoppaa niille, jotka eivät pysty jostain syystä näin tekemään...

    Onko aina pakko uskoa; -näin on aina tehty, -ei tule tapahtumaan, -ei ole mahdollista, -liian kallista, -SÄÄSTÄ, -sinun on pakko (tulla töihin sairaana, tehdä ylimääräinen työvuoro, jäädä ylitöihin, työskennellä niin että se vaarantaa oman ja potilasturvallisuuden jne....) jne...

    VastaaPoista
  7. Aika tutulta kuulostavat ajatuksesi, vaikka en ole Lähihoitajana töitä vielä paljon kerennyt tekemäänkään. Silti olen huomannut jo kuvaamasi ilmiön. :/

    VastaaPoista
  8. Voimia Iive!! Susta on maininta viimeisimmässä postauksessani :)

    VastaaPoista
  9. Ihan kuin omasta suusta olisi teksti tullut. Surullista, mutta totta. Tällaista on hoitotyössä nykypäivänä. Sijaispula on aivan kaaottinen. Saati sitten, että vuoroja voitaisiin suunnitella yhtään ergonomisemmin (pyynnöistäkään huolimatta). Edellisessä työpaikassani ei auttanut yhtään se asia, että myöskään esimies ei arvostanut hoitajien työpanosta yhtään. Olimme vain hankalia alaisia, jos emme suostuneet tekemään tuplavuoroja ym.

    Sitten on se valtava kiire ja potilasmäärät ovat huikeat. Missä kohdassa sitä oikeasti ehtii tekemään työnsä niin hyvin kuin haluaisi?! Tämä riittämättömyyden tunne riitti minulle vuoden vaihteessa ja päätin lähteä opiskelemaan unelma-ammattiani. Pidän hoitotyöstä ja ihmisten auttamisesta, mutta työolot ovat kerta kaikkiaan epäinhimilliset! Arvostusta ei yhtään. Kertokaa, kuka sellaista työtä jaksaa tehdä eläkeikään asti?

    Tuli näköjään itsekin vuodatettua. Mutta siis tosi hyvä kirjoitus :)

    VastaaPoista

Kiitos :)