perjantai 15. heinäkuuta 2011

Tapaus Falafel!

En ole ikinä kuunaan päivänä syönyt näitä palleroisia ja veikkaampa, että tuskin tulen missään ravintolassa näitä jatkossakaan nauttimaan. Mausta se ei kylläkään johdu, mutta uppopaistetut versiot eivät vain kiinnosta sen jälkeen kun näin miten paljon rasvaa nää imeekään!

Maku-lehdestä löytyi Falafeleille ihan pätevän oloinen ohje, jota sitten rupesin toteuttamaan. Kävin myös lukemassa Pastanjauhantaa-blogin kokemukset ko. möllyköistä ennen kokkailua. Siellä oli myös ilmeisesti enemmän "alkuperäinen" ohje kommentti-osiossa, mutta koska se oli tarkoitettu uppopaistamiseen, joka minua ei kiinnosta niin päädyin kuitenkin tuohon Pastanjauhajien testaamaan Maku-lehden ohjeeseen. Eronahan näillä ohjeilla on ainakin se, että keitetäänkö kikherneet ennen paistoa vai ei.
Kaupassa törmäillessä osuin myös hyllylle missä myytiin valmista Falafel-seosta eli paketin sisältö oli 2pss falafel-sekoitusta ja 2pss ruokasoodaa. Näihin vain lisättiin vesi ohjeen mukaan, hämmennettiin ja annettiin olla jääkapissa yksi tunti. Tein siis näitäkin ihan vaan kiinnostuksen ja vertailun vuoksi. Hinta oli jotain 1-2e väliltä.

Falafeleja, salaattia, nektariini-tomaatti-sipulisalsaa ja kermaviilikastiketta

Falafelpyörykät

1 rkl öljyä
1 1/2 dl sipulia silputtuna
3 1/2 dl kikherneitä liotettuna ja keitettynä
3/4 dl grahamjauhoja
2 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1/4 tl cayennenpippuria
1/4 tl mustapippuria
1 dl korianteria tai persiljaa silputtuna (laitoin molempia)
1 rkl tahinia (seesamitahnaa) tai maapähkinävoita
1 rkl sitruunamehua

Lisäksi:
noin 1/2 dl grahamjauhoja
noin 1/2 dl öljyä paistamiseen

Kuumenna pannulla öljy ja kuullota siinä sipulisilppu.
Mittaa kikherneet, grahamjauhot, kuoritut valkosipulinkynnet ja kuivamausteet monitoimikoneen kulhoon. Jauha seos tasaiseksi.
Kaada seos kulhoon ja lisää siihen sipulisilppu, yrttisilppu, tahini tai maapähkinävoi sekä sitruunamehu. Puristele seos tasaiseksi massaksi.
Pyörittele massasta jauhotetuin käsin pyöryköitä ja kierittele pallot vielä grahamjauhoissa.
Kuumenna pannulla öljy ja nosta pyörykät pannuun. Paista falafelit kauttaaltaan kauniin ruskeiksi. 
Tämä oli mielestäni ihan helppo ja toimiva resepti. Kaupassa päädyin ostamaan myöskin tuota Tahinia eli seesaminsiemen-tahnaa vaikka hinta olikin aika suolainen. Nyt sitten pitäisi keksiä mihin ihmeeseen se loppupurkki tungetaan ;D
Ainoa mikä seuraavalla tekokerralla muuttuu on kohta -Jauha seos tasaiseksi- sillä ainakin oma monitoimikoneeni jauhoi seoksen vähän liiankin tasaiseksi, vähän semmoiseksi jauhoiseksi. Eli itse ainakin tykkäisin, että rouskuteltavaa olisi myöskin seassa. Lisäsin joukkoon myöskin yhden pilkotun tomaatin ja seuraavalla kerralla tähän satsiin voisi lisätä toisenkin ja ehkäpä myös hieman porkkanaraastetta joukkoon mehevyyttä antamaan!

Vasemmalla kaupan valmispussi-falafeleja. Oikealla omat versiot.
Valmis-Falafel-seos oli todella helppo valmistaa. Pussit vain kulhoon, vettä päälle ja hämmennys. Sitten jääkaappiin tunniksi tekeytymään. Paistovaiheessa nämä imi rypsiöljyä pannulta aivan tolkuttomasti! Oikein rupesi yökötyttämään ajatus kuinka paljon ;P Koostumukseltaan nämä olivat kuitenkin tosi hyviä, mutta aivan tolkuttoman suolaisia! Jos omat Falafelit olisivat olleet tämmöisiä koostumukseltaan niin ne olisivat olleet täydellisen makuisia mun suuhun :D Ja vielä siis muistutettakoon etten ole ns. aitoja Falafeleja koskaan siis maistanut.

Kaupan valmisversio paiston jälkeen muistutti mielestäni kärähtänyttä ruisleipää ;D
Tein noista tarkoituksella tuollaisia lättäniä, sillä pidän tuosta muodosta enemmän kuin pyöreästä kun pitää pannulla paistella.

Jotta nyt ei tuumaukset aivan pelkäksi ruokashowksi menisi, niin ette voi uskoa millainen kytö on päästä treenaamaan kun hillitön väsymys alkaa todellakin olla väistymässä! (Eihän siihen toipumiseen mennytkään kuin kaksi ja puoli viikkoa....) Ihan pikkuisen varovasti olen mietiskellyt, että josko tänään illalla suuntaisi salille? Ja treenaisi vain ja ainoastaan ylä- ja keski-kroppaa sellaisissa vehkeissä missä jalka(jalat) ei tosiaankaan pääse rasittumaan... Luin tässä nimittäin taas Treeni-blogeja isolla Teellä ja voih ja oih, että on salille ikävä! Alkaa tää lorviminen ihan oikeasti todella nyppimään varsinkin kun se tosiaan on pakollista tuon jalan takia.

Tuon totaalisen väsymyksen väistyttyä edes hieman olen pystynyt nyt hieman realistisemmin katsomaan aikaa taaksepäin ja miettimään missä meni pieleen? Sillä jossainhan nyt meni pieleen ja kunnolla, sillä tarkoitushan on tulla pirteämmäksi ja voimakkaammaksi eikä sohvalle hyytyneeksi lötköperunaksi.

Ensimmäinen virhe oli se, että en ilmeisesti ole antanut itselleni aikaa tarpeeksi toipumiseen sairastelujen jälkeen. Tammi-maaliskuun sairasteluputken aikanakin paahdoin treenata niin täysillä kun vain pystyin ihan heti kun se vain oli mahdollista.

Toiseksi toukokuun GoFatGo:n 1200kcal/vrk ei todellakaan riittänyt mulle. Olishan se pitänyt jo tietää edelliskerrasta. Tuolla alle 1500kcal tietämillä menin myös aikalailla tuon kesäkuunkin.

Kolmanneksi en enää ikinä suostu syömään mitään keltarauhashormoni kuureja enää ikinä, paitsi jos on aivan pakko. Musta olis varmaan tullut joskus keski-ajalla hyvä imettäjä ;D on siinäki ammatti (tosin silloin tuikitarpeellinen ammatti kun ei ollut noita vastikkeita paljoa kaupoissa, eikä kyllä ollut niitä kauppojakaan)!

Neljänneksi voisi listata liian kovan treenaamisen liian vähäisellä levolla. Treenini kun tuppaavat olemaan sellaisia veri maistuu suussa-treenejä. Pitäis varmaan vähän opetella himmaamaan? Edes välillä... Varsinkin kun mun elämääni nyt sattuu kuulumaan vähän muutakin kuin pelkkä treenaaminen. Ja toisekseen kun mä nyt en vaan vielä ole niin hyvässä kunnossa, että mun kannattaisi näin isoilla tehoilla treenata.

Ja viidenneksi voisi listaan laittaa työn. En voi väittää etteikö työ jo itsessään olisi mua uuvuttanut, mutta täytyy kyllä myöntää että töihin paluu oli uskomattoman paljon raskaampaa, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. En osaa edes kuvitella millaista se olisi ollut jos en olisi kehittänyt kuntoani ja jos painaisin yhä edelleen sen 90kg.
Vuorotyön, perheen ja treenaamisen sovittaminen on haastavaa ja kun mistään ei haluaisi luopua niin ehkäpä on tullut sitten otettua aikaa sieltä lepo-ajasta. Yövuorojen päivänukkumiset ovat olleet n.6h kun ennen nukuin 8-9h! Kolme tuntia on aika iso ero kun puhutaan nukkumisesta. Nyt olen päättänyt, että yövuorojen aikaan treeni on erittäin kevyttä (tyyliin 30min lenkkeily/kävely) tai sitten en treenaa ollenkaan. Viimeisen yövuoron jälkeinen nukkumapäivä on tosiaankin vuorokausirytmin vaihtoa varten eikä sitä varten, että valvotaan ja tehdään himona kaikkea mahdollista!

Nyt kun olen noita asioita tutkaillut niin huomaan joutuneeni taas ylisuorittamisen sudenkuoppaan. Aina kun kaikessa pitäisi muka olla niin helkkarin hyvä että kelpaisi itselleen ja muille...

7 kommenttia:

  1. Eksyin tänne jostain toisesta blogista otsikon perusteella. Tollaisia lättänöitä ne falafelit on falafelien luvatussa maassa eli Israelissakin. Tahinia voit käyttää hummus-tahnan tekemiseen, hyvää ja terveellistä. Aika hurjalta kuulostaa yhdistelmä liian vähän lepoa ja ruokaa ja kovaa treeniä. Verenmaku suussa treenaaminen on itsellenikin ongelma. :)

    VastaaPoista
  2. Sulla on aivan ihana blohi. eksyin tänne kk-klubin puolelta. En kyllä muista yhtään mistä ketjusta bongasin tämän linkin.
    Juuri pääsin uusimpaan postaukseesi saakka kaikki muut myös lukeneena ja ei voi muuta sanoa kuin, että ihanan energistä, positiivistä ja kannustavaa luettevaa. Innolla jään odottelemaan uusia ajatuksia sulta.

    VastaaPoista
  3. joo,harvoinpa ne falafelit pyöreita palloja on, pitäs itsekin tehä ihan alusta asti taas joku päivä. Mutta missään muualla en kyllä ole saanut niin hyviä falafelejä, kuin israelissa käydessäni.

    huhuh, on sulla ollut rankka kevät ja alkukesä, hyvä kun nyt huomaat välillä, että lepäätkin. Muista kuitenkin se, että vaikka yrittäisit ja tekisit mitä, aina on ihmisiä, jolle et kelpaa, eikä niille edes tarvitse! Riittää kun olet tyytyväinen itseesi ja perhetilanne on hyvä!
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Ou mai, ihanko oikeesti on joku jaksanut lukea nää kaikki sepustukset? Ihanaa!
    Joskus sitä ajattelee, että onko nää vaan ihan kulutustavaraa. Kerran luetaan ja se on sitten siinä. Vanhat tekstit joutuvat unholaan, mutta ompahan kiva että joku on viitsinyt lukea niitä vanhojakin juttuja :) Olen iloinen!

    Noista falafeleista vielä niin luulen, että tosiaan ne aidot ja oikeat (ja siinä runsaassa rasvassa paistetut) ovat varmasti aivan hillittömän hyviä ;D Kun oli ne hyviä noinkin!

    Tänään tuli kokkailtua vähän intialaistakin. Pitää laittaa seuraavaan postaukseen vähän sellaisiakin herkkuja, nam!

    (Ai ja se salitreeni unohtui kun mietin järjellä...)

    VastaaPoista
  5. On varmasti hyvä välillä pysähtyä miettimään ja korjailemaan asioita, jos ne eivät toimi. Lepo on vaan niin pirun tärkee juttu ja siitä me ihmiset tupataan tinkimään liikaakin. Ja eihän mikään saisi olla suorittamista, vaan hyvällä mielellä tehtyä. Ja kyllä sitä saa lorvaillakin, välillä. Tuo on varmasti ihana tunne kun treenikärpänen alkaa kutitella. Muista kuitenkin ettet lähde painamaan liian kovaa ja liikaa itseltäsi vaatien.
    Mulla on ainoastaan Bauckin Falafel-seoksesta kokemusta. Sitä saa ainakin Ruohonjuuresta, Ekolosta ja Hyvinvoinnista, on luomua. Tykkään siitä versiosta, mutta olisi kiva joskus maistaa ihan alusta lähtien tehtyjä falafeleja.

    VastaaPoista
  6. Hepa: Pitää joo kokeilla tuolta Ekolosta kanssa tuota valmista seosta. Tän otin ihan Prismasta, oli jotain Libanonilaista tms. muuta en paketista enää muista ;D Muuten oli tosiaan hyvää, mutta aika kuivahkoa ja sit himo suolaista.

    Itse tehtyinä Falafelit oli tosi helppo valmistaa ja mukavia tehdä. Teen varmasti toistekin. Ja näitä nyt tehtyjä on ihan kiitettävä kasa muuten pakkasessa, että sieltä voi ottaa hätävaroiksi jos ei jaksa tehdä ruokaa.

    Ai nii ja vaikka mä olen treenannutkin paljon niin en kuitenkaan koskaan ole treenannut ns. pakolla vaan olen niin paljon nauttinut siitä kovasta treenistä että on tullut tehtyä vaan liikaa....

    VastaaPoista
  7. Mulla tuppaa olemaan sama vika kuin iivellä.
    Joskus sitä vaaan hurahtaa treenaamiseen, ja viikossa saattaa tulla se 9-11h täyteen.. kuten viime viikolla mulla. Enkä todellakaan kertaakaan joutunut pakottamaan itseäni lenkille /salille :D + tuohon päälle vielä koiran kanssa ulkoilut, joita en tuohon liikuntoihin yleensä laske.
    Pitää vaan muistaa, itse kunkin, välillä viettää lepoviikko, ja liikkua vaikka vain 2-3 kertaa sillä viikolla.

    VastaaPoista

Kiitos :)