lauantai 16. heinäkuuta 2011

Salaattia, kookosvettä, hypetystä ja vähän pudottajiakin

Tästä tilanteesta on ollut paljon polemiikkia keskustelupalstoilla. Kyllähän tämä katsoessa minunkin korviin vähän särähti, mutta mitä tässä nyt itseasiassa sanottiinkaan?

A = Allison
AB = Aubrey
J = Jillian
B = Bob

A: Painat nyt 106kg. Laihduit kotona kilon kuukaudessa. Turhauttaako?
AB: Kyllä ja ei. Olen vahvempi. Treeni oli kotona ihan yhtä rankkaa kuin Jillianin kanssa. Lihakseni ja kuntoni kasvoivat. Täällä vahvistan lihaksia lisää. Muuten en voi laihtua. Siispä teen niin.
A: Kiitos. Aubrey.

A:Voivatko kehon muutokset estää....
J: Se on potaskaa. Hän laihtui vain kilon. Ei se mitään. Hänellä on viisi lasta. Vielä pitää laihtua 45kg. Ei pidä....
B:Kaunistella?
J: Aivan niin.
B: Totuus on, että hän laihtui kilon.
J: Eteenpäin.
B: Lihasta ei ollut. Moni keksii aina selityksiä. Turha selitellä. Tosiasia on, että Aubrey laihtui kilon. Onneksi hän on taas täällä.

Myöhemmin treenatessa Jillian tenttasi Aubreyta epäonnistumisesta. Aubrey kertoi treenanneensa joka päivä salilla n.4h, mutta syömiset mättivät.

Vähän nyt jäi kyllä itseasiassa epäselväksi se mitä tässä nyt oikeasti tarkoitettiin... suurin osahan on tulkinnut sen niin etteivät Bob ja Jillian uskoneet kasvaneeseen lihasmassaan, näin minäkin tämän sitten loppujen lopuksi tulkitsin.
Se, että kaikki arvotetaan pelkän painon perusteella on todellakin aivan älytöntä, mutta siihenhän tämä ohjelma vain nyt perustuu. Aika usein kun painon putoamattomuutta selitellään niillä lihaksilla. Kuitenkin se vaan nyt sattuu olemaan niin, ettei se lihasmassa sieltä kovin äkkia pompsahda noin vaan niin kuin yllättäen ja salakavalasti. Sen eteen joutuu tekemään kyllä aika paljon töitä.
Se kuitenkin on jo aivan eri asia jos paino ei putoa, mutta sentit lähtevät. Silloin jo toki voidaankin puhua tiivistymisestä ja kehon muuttumisesta. Ja toki sitä kehon muokkaantumista voi jollain tasolla tapahtua ilman niitä vähentyneitä senttejäkin, silloin kuitenkin taitaa yleisemmin olla kyse lisääntyneistä senteistä, noin niin kuin lihaspuolella ;D Niitä senttejä löytyykin sitten aika monesti täältä ja täältä.

Äiteeltä tuli tuliaisiksi vähän salaatteja ja yrttejä!
Tänään kävin taas Katriinan kaupassa ostoksilla. Tällä kertaa olikin seuraa mukana Äiteen ja Neidin muodossa. Äiteehän nyt pärjäsi kaupassa ihan itsekseenkin, mutta olipa kiva oikeasti huomata, että myös pienet asiakkaat oli kaupassa huomioitu ja heille oli laitettu oma pöytä sekä erilaisia leluja. Neiti viihtyikin palikkaleikeissä vallan mainiosti sillä aikaa kun minä katsastelin rauhassa uusia tuotteita. Lisäplussaa kaupalle tuli myös tarjotuista kahveista (toki teetäkin oli tarjolla) ja maistiaisista.

Täytyy nyt oikeasti tunnustaa, että elämäni ensimmäistä kertaa maistoin Goji- ja incamarjaa. Ananaskirsikoita olenkin syönyt tuoreeltaan, mutta en noin kuivattuna. Ihan hyviä olivat, mutta en mä ihan täysin kyllä tuota Superfood "hapatus-hypetystä" ymmärrä. Se menee jotenkin vähän liian pitkälle vaikka sinänsä hyvällä ja oikealla asialla superfoodistit ovat. Ulosanti vaan kun tuppaa olevan aikalailla hyökkäävää, sekä hmm... hurmioitunutta? Tämä niin kutsuttu Liekittäminen kun saa tavan tallaajat astumaan askeleen taaksepäin ja julistamaan koko touhun ihan hölönpölöksi! Niin myös tavallaan minut, vaikka hyvin ennakkoluuloton olen. Tai sitten superfoodit ei ole tarkoitettu tavan tallaajille.

Nyt pitää tähän perään tosin lisätä, että tämä avautuminen johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että olen käynyt lukemassa muutamia blogeja joissa ko. superfood-lifestylea oikein hypetetään. Ehkäpä se minua ihan hieman pikku pikku pikkuriikkisen ärsyttää, mutta maailmaan mahtuu monenlaista tallaajaa ja heillä on oikeus olla omanlaisiaan, piste :D

Itse toivoisin tavallaan olevani jonkinlainen välityyppi. Toivon esimerkkini voivan kannustaa edes joitakuita kokeilemaan erilaisia asioita ja miettimään terveyttä edes hiukan eri kantilta. Kun tavan ihmiselle puhutaan eko-ihan mistä vaan tai luonnonmukaisista puhdistusaineista, ruuista tai luomukaupoista, niin aika monille se on niin tuntemattoman ja monimutkaisen kuuloista etteivät he enempää halua kuullakaan tai saati mennä mihinkään erikoiskauppaan. En minäkään ole tämmöisissä kaupoissa ennen asioinut tai ylipäätänsä ole ollut kiinnostunut moisista jutuista. Tai kiinnostusta on ollut, mutta juurikin epämääräisyys ja tuntemattomuus on ollut esteenä.

Mutta takaisin nyt kuitenkin Katriinan kauppaan :)
Matkaan lähti kookosvettä, Laitilan limppareita, muutama tikkunekku ja 1kg luomu kaurahiutaleita.

Tähän mennessä olen maistanut ihanaista Rio Colaa ja Kookosvettä, joista jälkimmäinen on kyllä mielestäni aikaslailla arvokasta hifistelyä... Tai en mä tiedä. Onko mulla varaa ostaa kookosvettä, joka maksaa 3-4e/500ml? No maistaa sitä kuitenkin piti kun monessa paikassa olen siihen törmännyt.

Ja se maistui ihan hyvälle, mutta yllättävän... ei raikkaalle? Pitää kokeilla suhauttaa siihen sekaan vähän hiilihapotettua vettä. Luomu-veriappelsiinimehun kanssa se kyllä maistui kivana lisänä makuyhdistelmässä. Tämä voisikin olla ihan hauska mauste vaikka kesäjuomaan (alkoholittomaan).



Oma fiilis alkaa olla jo aika jees :) ja kytö salille alkaa poltella jo aivan todella! Olen selvästi paranemaan päin! On ollut intoa kokkaillakin, mitä ei tosiaan vielä viikko sitten ollut. Onneksi silloin Siippa jaksoi kokata ja muutoin syötiin eineksiä eli pinaattilettuja ja silleen...

Olen myös tajunnut kuinka hataralla pohjalla kuitenkin kaikki onkaan. Lukiessani Borgin Rentoa Painonhallintaa tajusin, etteihän mulla tää paletti olekaan niin hyvin kasassa kuin olen kuvitellut.
Kaikki on kyllä hyvin niin kauan kun on psyykkistä ja fyysistä voimaa, mutta heti kuin energiatasot laskevat niin ongelmat alkavat erityisesti syömisten suhteen. Mennään sieltä mistä on aita matalin ja välillä ryömitään oikein kunnolla siellä mutalammikossa.

Porkkanasisko kirjoitti osuvasti blogissaan syömisen, erityisesti tunnesyöpöttelyn ongelmista. Tunnistan myös itsestäni tuon kun kaikkea "kiellettyä" pitää syödä niin paljon että vatsaan oikein sattuu, niin paljon ettei enää pysty enempään. En tiedä mitä tällä yritän turruttaa tai itseäni rangaista, sitä väsymystäkö?
Hullunkurisesti tämä myös toimii palkintokeinona. Eli silloin kun haluan itseäni erityisesti palkita niin käyttäydyn samoin, syön itseni aivan kipeäksi. Tervettä? Ei minusta. Toisaalta juuri näinhän suurin osa ihmisistä kuitenkin käyttäytyy. Kun on kipeä niin oloa parannetaan jollain hyvällä. Kun on onnistunut niin ollaan ansaittu jotain hyvää. Missä kulkee se raja onkin toinen juttu.


Mutta eilen lautaselta löytyi kuitenkin tällaista eli broileria intialaisessa jogurttikastikkeessa, yrtti-chapatileipää ja salaattia nektariini-tomaatti-sipulisalsalla :) Hyvää ja terveellistä, nou problems!

 Parvekkeellakin kasvaa <3

Kesäkurpitsa
Tomaatti :)
*
*
*
i
i
v
e
*
*
*







6 kommenttia:

  1. Noinhan tuo on kait tulkittava, miten sinäkin tuon suurin pudottaja-keskustelun ymmärsit. Mutta, kuten kupariperhosen tekstin kommentteihin jo komentoihin, ja kuten sinäkin sanoit. että onhan se totta, ettei kenellekään voi kuukaudessa (yksin) harjoitellessa tulla niin paljon lihasta, että se vaikuttaisi painon laskuun, ei ilman jotain hormoneja. Ehkä puolessa vuodessa, tai vuodessa, ei kuukaudessa.

    Aivan mahtavaa, jos olet palannut, ja tunnet olosi paremmaksi! Täällä on oltu huolissaan sinusta.

    Laitilan limut on kyllä hyviä! Itsekin ostan niitä, silloin kun limuja ostan. Hakkaavat isot merkkiyhtiöt maussaan mielestäni ihan mennen tullen.
    Ja, mikä määrä yrttejä ja salaatteja! Hipsinkin ensi yönä teille varastamaan nuo... :P

    VastaaPoista
  2. Nämä kuvat sinun blogissasi ovat aina yhtä ihanan näköisiä. :-D Harmi kun meillä ei ole missään lähimaillakaan tuollaista kauppaa, tosin eipä siellä opiskelijan budjetilla paljon taidettaisi shoppaillakaan.

    Ihan totta on tuo itsensä syöminen ähkyyn, toimii monessakin suhteessa... Minulle se on nykyään jotenkin käänteinen juttu. Joskus tulee sellainen olo, että haluaisi täyttää itsensä kaikella ruoalla sen takia, että sitä seuraa pahoinvointi. Vähän kuin rankaisukeino, vaikka eihän siinä ole yhtään mitään järkeä.

    VastaaPoista
  3. berry: Kiitos huolestumisesta ;) Oikeasti on kiva kun joku on vähän huolissaan :) vaikka ei ees tunneta IRL.

    Kupariperhonen: Kiva että tykkäät kuvista :) kun mie tykkään kuvata. Joskus ajattelen, että niitä on vähän liikaakin, mutta sittenpähän on ;D
    Yllättävän edullista noissa ekokaupoissa on mm. Ekolossa ja Katriinan kaupassa (löytyy muuten myös Seinäjoelta). Onhan sielläkin kalliita tuotteita, mutta löytyy myös ihan ok hintaisiakin juttuja. MUTTA muistan edelleen millaista oli olla opiskelija ja pakastaa mm. juustoa (kun iskä kävi kylässä ja käytti kaupassa ja tietenkin maksoi ne ostokset), että ees joskus sai juustoa leivän päälle. Onneksi koulussa sai ilmaisen ruuan. Ja ensimmäisillä opiskelurahoilla ostin itselleni kunnon pakastimen!

    Mä ostan noista kaupoista yleisemmin itselleni jotain ekstraa tai sitten juuri jotain uusia elämyksiä. Niin kuin nyt tuo kookosvesi. Kun ei tuolla lapsiperheenkään budjetilla niin hirveästi hurrailla...

    Tuo rangaistus-aspekti onkin tuossa ahmimisessa ihan mielenkiintoinen. Itse koen sitä tavallaan myös. Esim. jos "sorrun" syömään herkkuja niin syön niitä sitten niin paljon, että tulen oikeasti ihan kipeäksi eli rankaisen itseäni "sortumisesta".

    Ja jeah! Salille palattu :) Me Sou Like!!! Mikä hyvä olo on kun siellä sai hikoiltua. Alkulämppä oli hieman haasteellinen tän jalan kanssa, mutta kyllä sekin sit sujui kun käytti luovuutta ;D

    VastaaPoista
  4. Ei oo kuvia liikaa! se on kiva kun on kuvia :)

    VastaaPoista
  5. Täälläkin on ollut yksi huolestunut, mutta nyt hyvin iloinen kun Iive olet selvästi piristynyt!
    Mullekin on aika uusia nuo ekokaupat tms. Niitä kohtaan kuitenkin kiinnostus koko ajan kasvaa ja tekee mieli kokeilla erilaisia tuotteita. Mullakin on esim. nyt jääkaapissa kookosvettä, joka on saanut lisäksi ananasta. Maistoin joskus Ruohonjuuressa maustamatonta kookosvettä, joka oli vähän tosiaan tunkkaisen makuista. Jäin miettimään olisiko parempaa oikein kylmänä...
    Ite olen töissä lueskellut tuota Borgin Rentoa painonhallintaa-kirjaa ja siinä vaikuttaa olevan paljon hyviä ja arvokkaita ajatuksia. Monen kannattaisi se lukea.

    VastaaPoista
  6. Tuo erilaisten tuotteiden kokeileminen tuokin ihan uusia elämyksiä arkeen ja normi ruokiin :)

    Ei ollut tuo kookosvesi hintansa arvoista jääkaappikylmänäkään :( vaikka ihan hyvää oli, mutta kallista.

    VastaaPoista

Kiitos :)