perjantai 5. elokuuta 2011

Pahoja fiiliksiä

Kävin eilen lääkärissä...

Niin kuin jo pidempään lukeneet tietävätkin, ei meikäläisellä ole kuukautiset alkaneet yhä edelleenkään, vaikka neiti täyttää parin päivän päästä 2v. Tätä on tutkittu jo useampaan otteeseen milloin milläkin tavalla. Lisäksi on syöty yksi hormonikuuri, jonka olisi pitänyt kuukautiset taas käynnistää, mutta eipä se sitä tehnyt... En tästä nyt jotenkin kamalasti edes ole ollut huolissani, hieman ärsyttäväähän se tosiaan on ollut, mutta eilen muuttui ääni kellossa, sillä mut passitettiin verikokeisiin missä tutkitaan kolmen erilaisen sairauden mahdollisuutta.
Eivätkä sitten olleet mitään kivoja sairauksia nämä, tosin jos näistäkään ei tärppää niin sitten on vaihtoehdot mitä ilmeisemmin vieläkin kamalampia.

Verikokeisiin olisi pitänyt mennä tänään, mutta sain sit neidiltä sen flunssan, joten menen vasta maanantaina vaikkakin se venyttää tulosten kuulemista parilla päivällä. Ensimmäisin ja toivottavasti todennäköisin vaihtoehto on Prolaktinooma, vaikka ei aivolisäkekasvain kovin hauskalta kuulostakaan. Toisena vaihtoehtona tutkitaan Cushingin oireyhtymää, ei kiva! Ja kolmantena listalle päätyi PCOS. Tämä viimeisin on sitten todennäköisin jos ei noista verikokeista mitään erikoista löydy... vielä ei kirjoitettu kuitenkaan lähetettä ultraan, hyvä vai huono juttu?

Pitää kyllä sanoa, ettei fiilikset todellakaan ole kovin korkealla. Miksi ihmeessä aina kun elämä rupeaa jotenkin edes rullaamaan niin mätkäistään märällä rätillä päin näköä? Ja lujaa!
Nyt mä oon vaan ja toivon, että verikokeista ei löydy mitään, eikä myöskään mahdollisesta tulevasta ultrasta. Mä vaan toivon, että mun kropan hormonitoiminta on vaan jotenkin niiiiiin jumissa, että kaikki johtuu siitä.

Toivossa on hyvä elää...

Mutta jos koitetaan ajatella positiivisesti niin! Kaikesta tästä huolimatta mä en painunut kauppaan ja ostanut himona kaikkea mättöä ja syönyt itseltäni tajua kankaalle! Varmaankin kalorit paukkuivat yli ainakin tänään kun syötiin päivän molemmat ateriat ulkona, mutta ei silloinkaan mitään mättöä vaan Kebabia salaatilla ja pitaleivällä ja päivälliseksi intialaista Shalimarissa (Tandoorikanaa). Muuten olen herkutellut herneillä, kirsikoilla, marjoilla, luomu-ruisleivällä ja tummalla kaakaojuomalla.
Parempi se on kuin pussi sipsejä, 1litra jäätelöä ja 2l Pepsiä, nih! :)

10 kommenttia:

  1. Voi hitsit, saat kyllä mun sympatiat. Menkkaongelmat on ihan kamalia, ja yritän koko ajan itsekin hommata sitä lääkäriaikaa niihin. Toivotaan, että jotain tuloksia tulee pian, epätietoisuus taitaa olla se kamalin juttu. Paljon tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Jätti-isot tsemppihalaukset Toppikselta! Myötäelän kanssasi <3 Ps. Saisit heti mun menkat, jos voisin antaa :*

    VastaaPoista
  3. Voi iive pieni :(
    Täällä eletään mukana myös, kerrothan meille sitten mitä löytyi, ja toivottavasti ei mitään sellaista vakavaa.

    VastaaPoista
  4. Täälläkin kärsitään menkkahäiriöistä, tosin päinvastoin... Kolmen viikon sisällä toiset pirulaiset kierroksessa jo, vaikka käytössä on e-pillerit. :O Toivottavasti menkattomuutesi johtuisi kuitenkin vain jostain hormonaalisesta häiriöstä, eikä edellämainituista sairauksista. Jaksamisia sinne! <3

    VastaaPoista
  5. Voimia! Epätietoisuudessa eläminen on kauheaa, tiedän kokemuksesta, mutta hyvä että asiaa tutkitaan. Asioilla on tapana järjestyä, toivotaan ettei ole mitään vakavaa.

    VastaaPoista
  6. Kyllähän raskaus/synnytys voi tosiaan muuttaa kropan hormonitoimintaa merkittävästikin, joten toivotaan sitä. Tsempitykset täältä!

    VastaaPoista
  7. Täällä myös hengessä mukana! Voimia paljon odotteluun! Äidilläni todettiin muutama vuosi sitten aivolisäkkeessä kasvain, hyvänlaatuinen. Se on pariin otteeseen operoitu ja vaikka kaikkia ei saada sieltä koskaan poistettua, niin hän on elämänsä kunnossa tällä hetkellä. Liikkuu tosi paljon ja tapasi nuoruudenrakastettunsakin uudelleen. Älä ole huolissasi, kaikki selviää aikanaan.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille <3 :)

    Eihän noista sairauksista mikään ole maailman kamalin. Ei ne ainakaan syöpää ole, tosin eihän sekään ole poissuljettu vaihtoehto, mutta sitä ei mietitä nyt :)

    Mieluitenhan sitä elelisi terveenä, mutta eipähän tuolle nyt mitään voi jos joku sairaus on. Sen kanssa on sitten vaan elettävä.

    VastaaPoista
  9. Voi räkä, kurja juttu. pidän peukkuja että selviät säikähdyksellä ja kyseessä olis "vaan" joku hormonitoiminnan häiriö.

    Jaksuja sinne.

    VastaaPoista
  10. Voimahali, iso sellainen Iive!

    VastaaPoista

Kiitos :)