keskiviikko 17. elokuuta 2011

Suomalainen ruokakulttuuri

Töihin ajaessani on tapanani monesti kuunnella radiota, joko jotain musiikki-kanavaa tai vaihtoehtoisesti YLE Puhetta. Aika usein tuolta Puheelta onkin löytynyt mielenkiintoista kuunneltavaa milloin mistäkin asiasta. Tänään aiheena oli Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma SRE

Ohjelman tavoitteena on nostaa ruoan arvostusta.

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma herättää meidät kysymään itseltämme ja toisiltamme ’miten söimme’? Miten valmistamme ruokaa, syömmekö rauhassa ja nauttien? Milloin ruoka on keskustelujemme aiheena? Miten maku, terveellisyys ja laatu ovat esillä lautasillamme?

Ohjelma johdattaa miettimään, arvostammeko tarpeeksi ruokaa ja ruoan tekijöitä.Mitä suomalainen ruokakulttuuri merkitsee meille ja miten se ilmenee? Ohjelma tuo esiin myös vaikutuksia, joita ruokavalintamme tuovat terveyteen, ympäristöön, työllisyyteen, huoltovarmuuteen ja maamme ruokailmeeseen. Ohjelma nostaa ruoan esille hyvinvoinnin lähteenä. (www.sre.fi)

Hauskaa asiassa sinänsä on, että tämä projekti on ollut käynnissä jo pitkään ja tavallaan se on loppunutkin jo. Itse en ole kuitenkaan kuullut moisesta projektista halaistua sanaa koko sen olemassa oloaikana vaikka seuraankin tiiviisti mediaa ja varsinkin hyvinvointi-asioita. Toisaalta ruoka on ollut kyllä kovasti tapetilla mediassa ym, joka on ehkäpä ollut välillisesti myös tämän projektin ansiota.

Projektin aikana oli myöskin kysytty "valtuutetuilta" ruoka-blogaajilta
Minkä asian (raaka-aineen, tavan tai piirteen) ja millä keinoin he haluaisivat suomalaisesta ruokakulttuurista säilyttää ja siirtää jälkipolville? (www.sre.fi)
Vastauksia kysymykseen oli tullut runsaasti karjalanpiirakoista kalankäsittelytaitoon. Itsekin tuli sitten tätä asiaa mietittyä... itse haluaisin opettaa lapselleni ennakkoluulottoman ja terveen suhtautumisen ruokaan ja ruuanlaittoon. Mitään yksittäistä erityisen tärkeää asiaa en osaa eritellä. Toivon, että lapseni osaa tulevaisuudessa keittää perunoita (ja kuoria ne!!!), valmistaa ruokaa muustakin kuin puolivalmisteista ja hän on terveellä tavalla kaikkiruokainen eikä "ruokavammainen" (siis pääkopastaan) niin kuin nykyään jo joka toinen (aikuinen, teini ja lapsi) tuntuu olevan. Varmaankin jokaisella on jotain inhokkiruokia, mutta tällä ruokavammaisella tarkoitan siis henkilöä, jonka ei-syötävien ruoka-aineiden lista voi olla useiden kymmenien aineiden pituinen. Allergiat on sitten eri juttu tai jokin vakaumus.

Itselleni olen jo ajat sitten heittänyt henkilökohtaisen haasteen opetella kohtaamaan ruokaa eri tavalla. Ruokana, ei pelkkänä kehon polttoaineena. Olen myös opetellut valmistamaan erilaista ruokaa kuin ennen. Testauksessa ovat olleet erilaiset etniset ruuat mm. intialainen, falafelit, thaimaalainen ruoka. Myös perinteisiä suomalaisia ruokia olen opetellut tekemään, kuten läskisoosia, karjalanpaistia, ruisleipää, porsaankyljyksiä, lihapatoja, lindströmin pihvejä, kesäkeittoa jne. Sellaisia ruokia joita en ole aiemmin "osannut" tehdä eli siis ei ole vain tullut tehdyksi. Työpaikalla tulee tietenkin vanhuksille tehtyä noita perinteisempiä ruokia ja aikamoinen kokkikoulu tämä työ onkin ollut ;D

Edelleen opettelulistalla ovat maksaruuat (joista tykkään, mutta en "osaa" tehdä), pinaattikeitto, kalaruuat ym. Yleensäkin kalojen käsittelytaito itselläni on aivan olematon eli sen aion opetella. Samoin vielä joku päivä teen itse karjalanpiirakoita. Syksyllä metsästyskauden alettua pitää perheen metsästäjää nykäistä hihasta ja pyytää opettamaan lihanleikkuuta ja käsittelyä. Voisi sitten itsellekin ehkäpä niitä lintusia pakkaseen saada.

Nykyajan ihmisenkin kun on niin helppo syödä sitä lihaa kun se tulee valmiina neutraaleina suikaleina (ja vieläpä siihen marinaadiin peiteltynä) kotiin kaupan hyllyltä. Ei tarvitse nähdä vaivaa, eikä miettiä sitä mistä tämä liha nyt onkaan peräisin. Veikkaampa nimittäin, että ei sujuisi kovinkaan monelta ihmiseltä broileriruuan teko jos se pitäisi alusta asti elävästä eläimestä käsitellä, niin kuin ennen vanhaan. Tämän vuoksi on länsimaissa lihan kulutus kasvanut "räjähtäen" kun ei tarvitse enää miettiä mitään. Voi vaan syödä marinaadimössöä, josta et välttämättä edes voi tietää onko se nyt mitä eläintä, milloin "tehtyä" ja millaisista oloista ja miten käsiteltyä.
Voisi minullakin "hieman" tökkiä vaikka en enää marinadimössöä syökään. En usko, että pystyisin eläintä tappamaan sen takia että haluan syödä sen. Askel kohti ruuan kunnioitusta on siis se, että pystyn edes sen jo valmiiksi kuolleen eläimen käsittelemään syötäväksi ruuaksi. Jo viime öinen lihan pakastamisoperaatio töissä oli jo tarpeeksi inhottava, mutta sisua kehiin!

Söisitkö?

Heurekassa on muuten Bon Appetit-syödään yhdessä näyttely avoinna 18.9.2011 saakka! Tuota oheista linkkiä kannattaa muutenkin vilkaista vaikkei olisi näyttelyyn menossakaan. Näytti pikaisesti silmäiltynä sisältävän ihan mielenkiintoista materiaalia.

SRE:n sivuilta löytyi myös linkki Valtuutettu Hyvinsyöjä-sivustolle. Hieman hämäräksi jäi onko moinen operaatio vielä käynnissä ja mitä se itseasiassa tarkoittaakaan. No päätin kuitenkin kokeilla ja ilmottautua Valtuutetuksi Hyvinsyöjäksi, mitä ihmettä se nyt mahtaakaan edes tarkoittaa ;D Katsotaan tuleeko mulle siis lähiviikkoina postia vai ei! Jonkinlaista lisäinfoa löyty täältä (PDF-tiedosto)

Blogauksen kuvat http://sre.kuvat.fi/

ps. Yllytys hulluna (tunnetusti) ihmisenä päätin sitten ottaa vieläpä aamulenkkihaasteen vastaan. Onneksi se ei vuorotyöläiselle aina automaattisesti tarkoita sitä ihan oikeaa aamua ;D Noh, katsotaan kuinka käy! Haaste löytyypi Facebookista hakusanalla Aamulenkkihaaste tai ehkä tätä linkkiä klikkaamalla!

4 kommenttia:

  1. Tuo ruoan käsittelyn taito on kyllä aika hyvä,tai siis sellainen on hyvä olla olemassa. monelta se puuttuu. Ja muistankin aikanaa, kun oli opiskelemassa kokiksi,ja ensimmäisenä vuonna meille tuli sitten kalankäsittelyä, ja meiltä kysyttiin luokassa, että kuinka moni on perannut kalan ennen? vain kaks nosti kätensä (minä toinen niistä). Tämä ei ehkä muuten järkyttäisi.. mutta olimme sentään kokkiopiskelijoita..
    Mutta joo, totta on, kuten sanoit, etteivät kaikki osaa nykyisin edes kuoria perunoita, saati sitten perata kalaa.

    Tuo heurekan näyttely vaikuttaa mielenkiintoiselta, sinne pitää varmaan lähteä :)

    VastaaPoista
  2. Haluan lapin tyttärenä täältä huudella sivusta, että kyllä. Ihmisen suhde lihaan, ja siihen, mistä liha tulee, on vääristynyt. Olen edelleen sitä mieltä, että ihmisten tulisi nähdä se polku, mistä liha lautaselle tulee.

    Minä syön poroa, koska se on minulle ... ilmaista. Ja myös siksi, että mielestäni muu liha ei maistu millekään. Olen ollut myös mukana poron taipaleella lautaselle. Mukana erotuksessa, jossa teurastettavat porot erotetaan eloonjäävistä. Olen katsonut, kun poroja teurastetaan. Olen ollut nostamassa ruhoja riippumaan. Olen katsonut lihan siivuttamista. Minä tiedän sen prosessin, ja siksi voin syödä sitä puhtain omatunnoin.

    P.s. itsekin mukana aamulenkkihaasteessa. :)

    VastaaPoista
  3. Voin vaan kuvitella kun ennen vanhaan lasten lemmikkiputtepossu teurastettiin joulupöytään... mutta syötävä sitä on ollut silti. Poro, ehkäpä (?) persoonattomampi, joten syötävissä. Joannan mahdollisuutta tavallaan "kadehdin" jotta itsekin voisin lihaa syödä hyvällä omallatunnolla. Nyt tyydyn vain työntämään naputtavan omantunnon jonnekin taakse pois ja "tyytyväisenä" valmistan sievästi siivutettua broileriani ;D

    Kaikki riista on kyllä aivan mieletöntä herkkua! Sitä kun vain useammin saisi...

    Mutta lihankäsittelyssä edetään pikkuhiljaa. Lapselleni aion sen järkytyksen opettaa, että kana on kanaa ja possuruoka on joskus ollut sitä joka sanoo; RÖH RÖH! Kun kasvissyöjiksi tuskin koko poppoo rupeamme.

    VastaaPoista
  4. Heurekan Bon appetit ei ehkä poikiin kovin hyvin uponnut - paitsi lampaanaivopizzan kohdalla - mutta kyllä siellä vanhemmille oli ihan mielenkiintoista nähtävää ja tosiaan tavallisesta poikkeavalla tavalla. Suosittelen.

    Poika kävijöille upposi parhaiten dinosaurukset ja ne kaikenlaiset vempeleet. :)

    VastaaPoista

Kiitos :)