lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuosi 2011


Huh, huh!
Vuosi 2011 on takana ja olipa se rankka vuosi. Työt, pieni lapsi, miehen yrityksen perustaminen ja oma sairaus. Onhan noissa ollut tekemistä. Vuoden aikana en ole edelleenkään oppinut pitämään siitä, että en ole enää kotiäiti. Haluaisin yhä edelleen hoitaa oman lapseni, sen sijaan että muut hoitavat häntä ja minä hoidan muita. Valitettavasti kun se ei vain ole mahdollista. Onneksi työ tuo myös onnistumisen tunteita, joten ei se suinkaan pelkkää pakkopullaa ole.

Kuitenkin vuosi on ollut hyvin kasvattava ja olen minä iloinnutkin. Montaa asiaa olen manannut; Miksi en ole näistä aiemmin oppinut nauttimaan? Sillä maailmani on kasvanut sanoinkuvaamattoman paljon!

Tänä vuonna opin, ettei "mikään" ole mahdotonta. Ylitin itseni monta kertaa ja tajusin pystyväni niin paljon enemmän! Kaikkein parhaimmat fiilikset sain ehkä juoksusta ja toivonkin parannuttuani pystyväni jatkamaan juoksua tehokkaammin. Keväällä jaksoin juosta 5min - nyt jaksan juosta yli tunnin eli n. 7-8km, ainakin.

HeiaHeian tilastoista luntattuna olen liikkunut tänä vuonna ainakin 302 tuntia eli aika kivasti!

Salillakin on tullut treenattua kohtalaisen tehokkaasti ja jumpassa myös hypittyä. Juoksu ehkä ajoi edellisen vuoden hittilajin pyöräilyn ohitse, mutta ensi kesälle suunniteltu uuden pyörän hankinta ehkäpä hieman tasoittaa tilannetta.

Tämän vuoden uusia kokemuksia:

  1. Juokseminen
  2. Kahvakuulailu
  3. Geokätköily
  4. Ruuan puhtaus
  5. Palstaviljely
  6. Marjastus ja sienestys
Johan tuossa on yhdelle vuodelle aika paljon ihan uusia kokemuksia. Mitähän ensi vuosi mahtaa tuoda tullessaan?

Tänään on päivää vietetty yllättäen kätköilemässä. Tiskirättioloa oli pakko hätistellä pois ulkosalla. Aurinkokin näyttäytyi, lunta satoi ja pakkanen nipisti poskista.



Toivon kaikille erittäin hyvää ja voimaisaa Uutta Vuotta!
ps. Syksyn liikuntahaaste tuli täyteen jo 5.12 ja sairauden pahenemisesta huolimatta vuoden loppuun mennessä sain 71 liikuntapäivää suoritettua ;) Me Happy!

torstai 29. joulukuuta 2011

Sairaslomalla

Magneettikuvauksen jälkeinen uupuminen tai siis äkillinen (?) stressireaktio veti kyllä näköjään ihan totaalisesti mehut pois tästä leidistä. Olo on yhtä hehkeä kuin nihkeäksi väännetyllä tiskirätillä, joka on jätetty tiskipöydälle haisemaan :P


Mieli kipinöisi lenkkipolulle tai salille tai jumppaan, mutta kropasta ei lähde minkäänmoisia tehoja. Onneksi kätköily on pitänyt edes hieman liikkeessä ja ulkoilemassa. Ja kotikotona ollessa on lapsenvahtiakin kivasti tarjolla, jos kätköt eivät ole olleet lapsisopivia.


Ruoka-asiat on olleet "vähän" retuperällä. PepsiMaxia, batterya, suklaata ja konvehteja, karkkiakin... Vihanneksia on tuskin tullut syötyä "puolta kiloa päivässä". Tavallaan asia on ahdistanut, mutta tavallaan ei. Vaatteet mahtuu päälle, joten tuskin se paino nyt niin kamalasti on noussut.


Kaikista eniten ärsyttää vetelä olo ja uniongelmat. Vaikka koko ajan olen yrittänyt pitää edes jonkinlaista päivärytmiä päällä niin silti kroppa yrittää koko ajan väittää, että päivät ovat nukkumista varten, ei yöt.


Kätköily on kuitenkin piristänyt mielettömästi! Ja kotikotiseutuvilla onkin ollut kieltämättä mielettömän upeita kätköjä, joiden tekemisessä on nähty totisesti vaivaa eikä niiden hakeminenkaan ole ollut välillä kovin helppoa.

Täällä tuli muunmuassa kirjaimellisesti koluttua... (kuva: panoramio.com)

Sää on ollut melkoinen. Välillä paistaa aurinko ja tiet on peilijäässä ja välillä myrskyää niin, että tukka päästä lähtee. Samanlaista se kai on ollut kaikkialla?

Liukasta???
Ja koska yöllä ei nukuttanut niin olipas kivaa käydä vähän yökätköillä eli sellaisissa paikoissa joissa päivällä on yksinkertaisesti ihan liikaa porukkaa. Yöllä sai koluta rauhassa.

Nano

Kunnon vehkeet että näkee. Ja kivan mustat silmänaluset...
Onneksi olen löytänyt ainakin jollain tasolla itselleni sisäisen rauhan eikä pelko ole koko ajan läsnä. Vielä olisi viikko tuloksia odotettava...

lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulu on


Siinäpä se taisi tullakin jo kortissa sanottua, mutta Hyvää Joulua siis!
Rakastakaa toisianne ja itseänne myös.


ps. Lasten oma radio aloitti eilen netissä!
Mulla ei ole mitään henkilökohtaisia kytköksiä tähän muuten kuin että olen ihastunut kuulija.
Radion perustajan pitää kyllä saada ensi vuonna Vuoden kulttuuriteko-palkinto tai jotain!

torstai 22. joulukuuta 2011

MRI

kuva: wikimedia
Magneettikuvaus antaa aivoista samaa tietoa kuin tietokonekerroskuvaus, mutta joissakin tilanteissa se on parempi. Magneettikuva voidaan tehdä usealla tavalla käyttäen eri säätöjä. Näin aivot nähdään monipuolisemmin kuin tietokonekerroskuvauksessa. Magneettikuvauksella saadaan aikaan suuremmat erot erilaisten kudosten välillä, jolloin monet sairauden aiheuttamat muutokset erottuvat selvemmin kuin tietokonekerroskuvauksessa. Keskushermostossa tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi MS-tautiin liittyvät pesäkkeet. Magneettikuvauksella nähdään aivojen pohjalla sijaitseva aivolisäke ja sen kasvaimet tarkemmin kuin tietokonekerroskuvauksella.


weheartit

Aivojen magneettikuvaus oli siis eilen ja onneksi en etukäteen tiennyt millaista se on.
Homma alkoi aivan loistavasti sillä ettei kanyylia saatu suoneen ja mua saatiin pistellä ihan riittävästi. Hoitajat olivat ihan ystävällisiä, mutta hirveän jämäköitä... tai siis sellaisia, että nyt vaan mennään. Ehkä niiden on pakko olla sellaisia, sillä aika moni varmaan kammoksuu sitä putkea mihin joutuu. Ja paniikkikohtaushan mullekin siitä sitten tuli. Se tunne oli vain ylitsepääsemättömän kamala, tuntui kuin sinut olisi suljettu elävältä hauta-arkkuun. Toivottavasti en enää IKINÄ joudu sinne tai saavat laittaa mulle aikamoisen lääkityksen päälle. Kuvauksen jälkeen olen ollut ihan poikki ja henkinen tsemppaus, mikä mulla on ollut päällä, romahti. Enää mun ei onneksi ole PAKKO jaksaa.
Olen nyt sairaslomalla ainakin seuraavaan erikoislääkärikäyntiin asti, jolloin saan kuulla toivottavasti edes jotain tuloksia.

Nyt yritän pitää itseäni siinä uskossa, että kaikki on ok tai oikeasti sairaus on vaan joku ihan "pikkujuttu" (niin kuin se oikeasti varmaan onkin - tää on mun mantra nykyään). Välillä kuitenkin kuvittelen, että mä kuolen tähän. Onneksi ne ovat vain ihan pieniä hetkiä, mutta sitäkin ahdistavampia.
Tämä epätietoisuus on jotain aivan sanoinkuvaamattoman hirveää, mutta silti ei auta kuin yrittää mennä eteenpäin, pitää kaikki kasassa.


Mutta nyt mä rauhoitun odottamaan tuloksia, vietän joulua, yritän olla mun perheeni kanssa ja vaan olla vain.

Lisäksi yritän liikkua edes vähän, sillä viimeaikoina ei ole ollut yhtään energiaa tehdä kuin pakollisia velvotteita ja jos sairaslomalla jatkan samaa menoa niin mökkeydyn tai pimahdan. Ja koska mä olen wannabe-supermimmi niin mä en anna periksi, en. Vaan Voimaa-projekti on ja pysyy ja jatkuu.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Voi sentään, että

väsyttää, väsyttää, väsyttää, väsyttää, väsyttää, väsyttää.... ja vielä aika monta tuntia pitäis valvoa.

Muuten on ollut kyllä ihan ihana päivä kun sain nukuttua kohtalaisesti (kiitos vaan naapurin koira kun et kiljunut kurkku suorana) ja iltasella käytiin loggaamassa kolme kätköä ennen töihin lähtöä. Neljäs kätkö jäi edelleen yritykseksi...

Täytyy kyllä sanoa, että oli yhdessä kätkössä nähty vaivaa ihan kunnolla. Ei ollut pelkkä filmipurkki kuusenoksalla killumassa niin kuin joku loggaajista asian ilmaisi ;D

Viikon liikuntasaldo onkin mainiot yksi salikäynti ja puolitoista tuntia kätköilyä, ei kovinkaan hyvin siis, mutta eipä sitä aina jaksa. Mielessä polttelis kunnon salitreeni, mutta minkäs teet kun ei ole paukkuja!

Yritän keskittyä positiivisiin asioihin, mutta tällä hetkellä mun suurin unelma olis käpertyä suklaakonvehti-rasian kanssa sänkyyn, lukea vähäsen hyvää kirjaa ja nukkua sitten. Ja sit kun heräis niin olis ihan pirteä ja jaksaisi tehdä vaikka mitä. In my dreams...

Miten voikaan olla niin väsynyt, että oikeasti sattuu ihan fyysisesti?

Vuosi sitten näytti maisema tältä


Vaikka en mä tonnekaan jaksais kyllä lähteä...

lauantai 17. joulukuuta 2011

Järki käteen

Yyh... tän päivän nukkumiset meni aika yhtä persuuksilleen kuin eilenkin :( joten väsynyt yökkö duunissa painaa :D
Ajattelin ensin, että
teen leipiä pakkaseen (jos vaikka kahdeksan?)
leivon kaksi kakkua (ainakin)
teen piparkakkutaikinan tekeytymään.

Nyt kun mietin tarkemmin, niin en taida tehdä mitään noista, sillä ne ovat ylimääräisiä hommia. Taidan keskittyä vain yökön hommiin ja hereillä pysymiseen. Jälkimmäiseen auttaa ainakin tämä opus, jonka viimein sain lainaksi kirjastosta.



Voi että on mielenkiintoinen ja mielestäni hyvin tehty kirja!
Kuvat on mainioita ja hyvin havainnoillistavia ja mikä määrä liikkeitä kirjassa onkaan esitelty!

savonsanomat.fi
Toinen lukukaveri on Läckbergin Jääprinsessa. Viimeisen kuukauden aikana olen tainnut lukea 4 kyseisen kirjailijan teosta ja ovat kyllä todella koukuttavia, ainakin tällaisen ruotsalaisen dekkarin ystävälle. Mä olenkin jo kahlannut läpi Helene Turstenin, Anna Janssonin, Mari Jungstedin, Henning Mankellin (totta kai!), Åsa Larssonin ja Stieg Larssonin kaikki teokset. Lisäksi luettujen listalta löytyy myös muutama norjalainen dekkaristi mm. Karin Fossum.
Suomalaisista ei valitettavasti tämmöisiä koukuttavia kirjailijoita oikein tahdo löytyä tältä alalta. Reijo Mäet luen kyllä, mutta muuten suomikirjallisuus kattaa hieman raskaampia lukukokemuksia mm. Päivi Alasalmelta ja Johanna Sinisalolta.
Mutta dekkareiden lukemisessa on vain sitä jotain... ehkä sitä samaa mitä rakkausromaaneissakin (joita en niin välitä lukea). On nautinnollista uppoutua kunnon mysteeriin ja unohtaa hetkeksi koko oma elämä. Kirjat ovat aina antaneet minulle Voimaa ja mahdollisuuden matkustaa muihin maisemiin ja kokea asioita. Joskus olen haaveillut omasta kirjastakin ja olisi mulla siihen oma aihekin, mutta saa nähdä kuinka sen kanssa käy, ehkä kirjoitan sen sitten eläkkeellä :) Nyt nautin muiden matkoista.

Ja kiitos aivan mielettömästi taas kaikille, jotka minua kommenteillaan muistivat!

Kiltin tytön syndrooma vain painaa eteenpäin ja kulissit pysyvät pystyssä niin kauan kuin vain mahdollista... neljä päivää jäljellä aivojen magneettikuvaukseen... toivottavasti ne siellä kertovat edes jotain.

Huomenna mä yritän vääntää tän persukseni edes jonnekin, vaikka johonkin kätkölle, edes autolla, kunhan vaan pääsen vähän ulkoilemaan, edes hetkeksi! Ma, ti, ke onkin sitten tiedossa kivoja suunnitelmia ystävien merkeissä (jos nyt unohdetaan se aivokuvaus, joka ei ole ystävä).

perjantai 16. joulukuuta 2011

Ei mitään ja silti kaikki


En mä oikeastaan tiedä onko mulla mitään lisättävää tuohon mun V Ä S Y T T Ä Ä ! -postaukseen. Samaa rataa tuntuu hommat sujuneen.
Päivät vilahtavat ohi, välillä ilman tarkoitusta, kuhan vaan kuluvat. Välillä onneksi päivällä on jokin tarkoituskin. Musta tuntuu, että olen samanlaisessa katkeamispisteessä kuin ennen sairaslomaakin, mutta koska joulu on tulossa (=sijaisten saaminen mahdotonta) niin yritän sinnitellä ohi joulun kohti tulevaa lääkäriaikaa jolloin toivottavasti pystytään aloittamaan jonkinnäköistä hoitoakin ja sairaus saa toivottavasti sen nimenkin.


Viimeksi olen käynyt treenaamassa perjantaina (siis edellisellä viikolla) ja maanantaina. Sain jostain lavan taas niin jumiin, että välillä olotila on lähes sellainen, että haluaisin leikata koko käden irti. Ihanainen oli kuitenkin ostanut mulle kaksi käyntikertaa kiropraktikolle, joten jospa siellä selkä sanoisi riks raks ja poks ja kivut häviäisivät. Treenien vähyyteen ei ole kyllä oikeasti ollut syynä käsisärky vaan tämä koko ihmisen tajuton särky tai no... uupumus.


Yritin kuvailla miehelle olotilaani. En tiedä saiko hän siitä nyt mitään tolkkua...
Olotila on kuin kävelisi koko ajan sumussa raahaten raskasta taakkaa perässään.
Aamulla kun herätyskello soi, niin koet tuskaa, sillä vaikka kuinka olisit nukkunut,
niin olet aivan yhtä väsynyt kuin illallakin.
Töissä pinnistelet ja tsemppaat ja yrität olla niin kuin mitään ei olisi.
Kun työpaikan ovi sulkeutuu selän takana, raskas kiviriippa on jo taas niin painava, että se tuntuu musertavalta
ja silti kotona odottaisi ne kaikki tehtävät
ja ne kaikki ilot
mitkä olisi vain jaksettava.
Jonain päivänä sitä riippaa jaksaa kannatella ja raahata perässään, tsempata koko päivän,
joskus ei.

Nyt on ollut aikamoisen monta ei-päivää.


Olen yrittänyt antaa armon itselleni ja antaa itseni levätä. Tosin olosuhteet ovat olleet aikalailla mua vastaan, sillä naapurin koira on räkyttänyt, korjaan, siis ULVONUT taas alakerrassa kaksi päivää. Hyvästi siis päiväunet. Lisäksi neiti on jostain kehittänyt itselleen silmätulehduksen, sekä korvatulehduksen ja valvonut aikamoisen lahjakkaasti nyt muutaman yön. Onneksi yövalvomisia ei ole tarvinnut hoitaa yksin. Ja ylipäätänsä onneksi elämää ei ole tarvinnut hoitaa yksin. Kiitos siitä sinulle Rakas. Vaikka tiedän, että sinusta tuntuu siltä etten arvosta pätkääkään tekojasi ja sinua, niin kyllä arvostan ja paljon.

Vuoden päättyminen ahdistaa myöskin, sillä tiedän etteivät tavoitteeni täyttyneet, eivät oikeastaan lähellekään... ja vaikka kuinka yritän tolkuttaa päähäni sitä, ettei se ole minun vikani on sen hyväksyminen hyvin vaikeaa. Koko sairauden tai minkälie tilan hyväksyminen on ihan hiton vaikeaa. Ehkäpä tilanne paranee kun koko hommalle saadaan jokin piste tai alku tai edes jonkinlainen nimi. Sitten voin sanoa, että olen sairas, sairastan sitä tai tätä ja sitä yritetään nyt hoitaa. Nyt voin vain sanoa, että tutkitaan sitä tätä tai tuota, mitään hoitoja ei nyt vielä ole, olo on vain ihan paska.
Välillä tuntuu siltä, että ihmiset pitävät minua vain laiskana ja että vain teeskentelen, sillä mitään näkyvää vammaa ei ole. En voi edes sanoa, että olen masentunut. Sekin oli ihmisten helpompi ymmärtää ja hyväksyä kuin tämän.


Ja jotenkin jo nyt on jo paljon parempi olo kun pystyi keskittymään ja vain kirjoittamaan edes osan ulos itsestään. Sai tunteet sanoiksi, julkisiksi ilmauksiksi, tuntuu kuin kiviriippa olisi edes aivan hitusen keveämpi.


Taidan noudattaa Takaisin Minuksi pirkka-niksiä ja parantaa itseni sillä :D
Sido itsesi sukkahousilla joogamattoon ja patteriin. Pyri harjoittelemaan aurinkotervehdys ja muutama muu asana ennen kuin rimpuilet itsesi irti...
Veikkaan tämän tehoamaan johonkin muuhunkin kuin Valopallo-ilmiöön, tosin tunnistan kyllä itsessäni tämänkin, valitettavasti.

Ja kuitenkin onneksi olen vain uupunut, en masentunut, sillä vieläkin minulla on usko parempaan tulevaisuuteen, siihen, että on rauha, energia ja valo. Eikä tuska, uupumus ja pimeys.

Tekstin kuvat weheartit.com

torstai 8. joulukuuta 2011

V Ä S Y T T Ä Ä !

No siinäpä ne tärkeimmät kuulumiset sit oliki.
Töitä, töitä ja töitä. 
Oma elämäki olis ihan kiva...
jospa sit huomenna?
Nyt mä nukun.

weheartit

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivä

Töitä tehden,
Kätköillen,
Hyvää ruokaa syöden,
Joulukeksejä leipoen (ja syöden).

Linnanjuhlista bongattu hirvittävä määrä ylipainoisia ihmisiä :( ja pliisuja pukuja. Löytyi kyllä muutama kaunotarkin pukujen joukosta.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Joulupöydän herkut

Mitä ajattelit syödä jouluna?

maku.fi
(per 100g tai kpl tai 1annos)

Riisipuuro (maitoon) 1annos 166kcal
Luumukiisseli 84kcal
Rosolli 37kcal ilman kastiketta tai silliä
Rosollin kastike (kuohukerma) 356kcal/100g tai 53kcal/rkl
Suolasilli 219kcal
Graavilohi 185kcal











maku.fi
Porkkanalaatikko 118kcal
Lanttulaatikko (kevytmaitoon) 86kcal
Imelletty perunalaatikko 91kcal
Joulukinkku, harmaasuolattu 1viipale (pieni) 112kcal-220kcal
Luumurahka (kermaan) 1annos 166kcal












maku.fi


Joulutorttu 1kpl 183kcal
Piparkakku 1kpl 24kcal
Pulla 1kpl 133kcal
Englantilainen hedelmäkakku 1viipale 314kcal
Maustekakku 1viipale 183kcal












weheartit.fi
Suklaakonvehti 1kpl 34kcal
Suklaakonvehti rasia, Fazer 425g 2125kcal 100g/500kcal
Suklaakonvehti rasia, Panda juhlapöydänkonvehdit 300g 1500kcal 100g/500kcal
Vihreät kuulat 1kpl 70kcal







Kätkön voimaa!


Pyhien välinen päivä,
ei uskoisi että huomenna on itsenäisyyspäivä ja että nyt on joulukuu.
Ulkona aivan mahtava ilma,
aurinko paistoi täysillä.
Kolmen kätkön suunnitelma.

Saniaiset ne vaan kasvaa,
kivenkolossa ihana pieni lätäkkö.
Onneksi neiti oli selkärepussa,
muuten olisi meillä ollut pieni uimari.

Travelleri, jota en kyllä uskaltanut ottaa matkaan. Ei me olla vielä otettu mitään vaihtiksiakaan mistään. Ihaillaan vaan aina ja laitetaan aarteet takaisin. Tämä olisi mua kyllä kovasti himoittanut kun oli aika söpöläinen.


 Loistavasti suunniteltu kätköilyreitti sisälsi leikkipuiston.


 Tiimin pienin kätköilijä.



 Löydettiin myös huijauskätkö :D
Neiti kaivoi esille:
Kattokaa! Kattokaa! Aarre! Minä löysin!

Naamioidut kätköilijät.
Esitettiin luontokuvaajia :D

Details:
2,6km
1h30min
3/3 kätköä
Hyvä mieli

Ja ai nii... ihan by the way. 60 päivän liikuntahaaste täynnä. Aikaa jäljellä 25pvää. Montakohan extrapäivää kerkiis vielä keräämään?

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Leppuutuspäivä

Heräsin aamulla jo kuudelta, todella epänormaalia.
Ennen kuin muut heräsivät joogasin 45min ja myöhemmin venyttelin vielä lisää, siinäpä ne liikunnat jos ei siivousta lasketa.
Yleisvire lievästi ilmaistuna nuutunut, kroppa kertoilee levon tarpeesta. Mikä ei ole kyllä ihmekään kun tuijottelee mun kahden viikon liikuntapäiväkirjaa. Samaltapa nuo näyttää edellisetkin viikot...



Tankkaamassa käytiin intialaisessa. Ihana Shalimar ei pettänyt tälläkään kertaa. Tosin ruuan jälkeen tuli ihanihan pienehkö väsymys (ai mitä tuhtia ruokaa ja puolet jäi syömättäkin) ja miehen kanssa torkahdettiin tyytyväisenä olkkarin lattialle hetkeksi kun neiti katsoi Pikku Kakkosta (=lastenohjelmia).

Ja ainoa keino selvitä, edes jollain lailla iltaan, oli lähteä jonnekin. Mentiin sitten munkki"kahveille" ABC:lle. Ensin teki hirveästi mieli ostaa jotain pullaa kotiin, mut eipä tehnyt enää sen munkin puolikkaan jälkeen. Nyt on hyvä köllötellä loppuilta, juoda glögiä ja katsella mitä BB:ssä on tapahtunut kun en viikolla sitä ole jaksanut katsoa.

Huomenna ois salilla lapsiparkki, joten jalkatreeniä (ihanaa!) pukkais suunnitelmiin. Kyl nyt näiden tankkausten jälkeen pitäis jaksaa. Tänään viel kunnon venyttelyt jaloille, niin pitäis jotain pystyä siellä salilla tekemäänkin.

Väsynyt, mutta onnellinen
ps. Näin meitä naisia vaan pissitään silmään:
Vaateketju Hennes&Mauritzin uusia kuvia katsellessaan moni hieraisee silmiään.

Nimittäin kaikkien ketjun verkkokaupan kuvissa esiintyvien
mallien vartalot näyttävät identtisiltä
.

Ruotsalainen Aftonbladet selvitti asiaa ja kävi ilmi, että vartalo on yksi ja sama. Se on taitavan kuvankäsittelyohjelman tuotos.

- Se ei ole oikea vartalo, vaan tehty tietokoneella. Kuvaamme mallinuken, jonka jälkeen käsittelemme kuvan tietokoneohjelman avulla, H&M:n tiedottaja Håcan Andersson paljastaa lehdelle. (Lainaus: iltasanomat.fi)
Koko uutinen ja kuvat täällä: iltasanomat.fi


lauantai 3. joulukuuta 2011

Viime päivinä

Eilen kävin salilla tekemässä rinta + keskivartalotreenin. Paska treeni vireystason puolelta, mutta oma vika kun lähdin huonolla tankkauksella liikenteeseen. Toisaalta oli yövuorojen välinen päivä, että sekin rasitti omalta osaltaan kroppaa. Kyllä sieltä tosin jotain on tullut tehtyä kun ihan kivasti tuntuu lihaksissa.
Silti treenistä tuli jotain ihme boostia (varsinkin sen jälkeen kun oli syönyt kunnon sapuskaa), että jaksoi yövuorossa vääntää vähän extraa...

Yövuoron tulos mummujen ja pappojen iloksi

Tänään kotiutuivat taas rakkaat reissultaan ja nukkumapäivän kunniaksi käytiin vetäisemässä puolentoista tunnin geokätköily. Ei riittänyt energiat neljänteen peräkkäiseen salipäivään. Liikunta-ajaksi laskin 1h kun siirtymiset tehtiin autolla. Kolmen kätkön löytymiseen Garmin mittasi matkaksi n. 2km kävelyä. Kivoja kätköjä oli ja neitikin oli innoissaan kun löytyi taas aarteita.
Nyt on siis logattu Verkkoniemen uimaranta, Muuramen Kirkko ja Jaakkolan uimaranta.

Muuramen kirkolla

Hmm... mitähän tuolta löytyy?

Ihana kätkö ja taskulampullahan on kiva tarkemmin tutkia.

Hieman tää kätköily opetuttaa, varsinkin kun pimeää on kuin.... toisaalta tytsy tykkää taskulamppujen valossa viuhtoa ja on hyvinkin tarkka omasta lampustaan ja sen käyttöoikeudesta ;D Mutta kivaa perheulkoilua / liikuntaa tämä kyllä on ja varsinkin kun Nokialaiseenkin löytyi viimein sopiva softa CacheMe, joka peräti toimii mainiosti.