torstai 26. tammikuuta 2012

Control

Eilen tajusin kaksi asiaa.
KYS:in aika on NeuroKIRURGISELLE. En ymmärrä kuinka en tajunnut sitä aiemmin, tosin ehkä ihan hyvä etten tajunnut. Nyt ei ole kuin tiistaihin asti odotettavaa. Tosin pakko oli soittaa ja kysyä miksi sellainen aika on laitettu, eli leikkaushoitoa mietitään kun sinne laitetaan. Ei mulle nää lääkkeet olis sopinutkaan jos tästä nyt jotain positiivista voisi repiä.
Toinen asia minkä tajusin on tämä sairaana olemisen ja laihduttamisen kummallinen kombinaatio. Yhtenä välähdyksenä vain tajusin yöllä, että kuinka on mahdollista keskittyä tällaiseen lähes naurettavaan asiaan (siis tässä kontekstissa; aivoleikkaus vs. laihduttaminen) tällaisella hetkellä.



Tajusin olevani tavallaan kuin anorektikko, joka yrittää syömisillään ja painollaan kontrolloida edes jotain kun mitään muuta ei pysty kontrolloimaan. Liikunnallahan en ole sitä enää pystynyt tekemään kun huono olo estää sen, joten kalorit ja ruoka peliin. Niitä ainakin voin kontrolloida aivan tasan juuri niin paljon kuin haluan kun en mihinkään muuhun pysty. Toisaalta se on huono asia, mutta kiloklubin avulla yritän kuitenkin pitää kaiken järkevänä ja helpottaa kun on jotain muuta mihin keskittyä. On ihmismieli ja kroppa kummallinen kun ihan "itse" osaa tämmöistä tehdä.


Tämän päivän jumppa taitaa jäädä väliin... ja illalla pitäisi taas ottaa lääkettä. BLAAH!

Onneksi mulla on elämässä miljoona asiaa, minkä vuoksi jaksaa.
Ja sitä ei tarvitse tehdä yksin.



Kun bussi ajaa ohitse,
sä et pääse perille.
Kun suru tulee saumoista läpi,
voit luottaa minuun.

Ja kun sä et uskalla,
sanoo niitä sanoja,
joilla voisit ratkaista kaiken,
voit luottaa minuun.
Voit luottaa

Ei mitään hätää,
jos ei omat voimat riittäneet.
Ei mitään hätää,
se olen minä joka voin kuivata
sun kyyneleet.

Ja kun kutsuit kaikkia,
eikä kukaan tullukkaan.
Kun sohvalle meet makamaan yksin,
voit luottaa minuun.

Kun sä ajat autoa,
kilometritolkulla,
eikä kukaan vastassa kotona.
Voit luottaa minuun.
Voit luottaa

Ei mitään hätää,
jos ei omat voimat riittäneet.
Ei mitään hätää,
se olen minä joka voin kuivata
sun kyyneleet.

Onnekkaiden tähtien alla
vain muutamalla hyvä joka annetaan.
Sitten ollaan me toiset joiden
ainoa keino on kannatella toisiaan.

Ei mitään hätää,
jos ei omat voimat riittäneet.
Ei mitään hätää,
se olen minä joka voin kuivata
sun kyyneleet.

Ei mitään hätää,
jos ei omat voimat riittäneet.
Ei mitään hätää,
se olen minä joka voin kuivata
sun kyyneleet.

Samuli Edelmann-Ei mitään hätää

maanantai 23. tammikuuta 2012

Blank ja peruna

Oi oi...
Eilen käytiin koko porukalla hiihtämässä. Neiti oli Manducassa miehen reppuksessa, niin kuin neiti sanoisi :) ja nautti ihan mielettömästi hiihtoreissusta. Itse nautin hiihtämisestä myös valtavasti. Hissukseen hiihdeltiin n.2,7km välillä ladulla ja välillä polulla kun vähän oiottiin. En jaksanut enää kiivetä mäkeä ylös, mikä olisi muuten ollut vaihtoehtona.
Hiihtäminen oli ihanaa vaikkakin näköjään kovin väsyttävää, sillä yli vuorokausi meni tuosta reissusta toipumiseen. Olen kirjaimellisesti ollut ihan TÖÖT ja kuutamolla. Ilta ja tämä päivä on mennyt sohvalla maatessa pahoinvoiden ja torkkuen, välillä jaksoin hieman katsoa tv:tä ja selata nettiä, edelleen sieltä sohvalta. Päivän venyttely yrityskin sai nolon lopun kun nukahdin lattialle ennen kuin kerkesin venyttelyä edes aloittamaan...

Neiti toi kipeälle äidille lohdutuskaverin, sen rakkaimman.

Alkaa todella ahdistamaan tämä olotila ja ärsyttää kun osa sivuoireista vain pahenee; nenä on aivan tukossa koko ajan ja lisäksi lääke on aiheuttanut hillittömän ihottuman ympäri kroppaa. Toki olen aina kärsinyt atooppisesta ihosta ja ihottumasta, mutta en koskaan näin! Onneksi kasvot ovat säästyneet jatkuvalta ihottumalta, sinne sitä tulee vain lääkkeen oton seuraavana päivänä.

Tv.tä on tietenkin tullut katsottua aikalailla ja nyt olen katsonut muutaman jakson 4D: Hurja Painonpudotus-ohjelmaa. Toisessa jaksossa oli 21vuotias Rachel, liikunnanopettaja, jolla oli 100kg YLIpainoa. Toisessa taasen 23 vuotias Alex, joka painoi yli 200kg. Ohjelman koutsina on Chris Powell, ilmeisesti jonkinsortin laihdutusguru tuolla rapakon toisella puolella.
Ja täytyy kyllä sanoa, että ÄRSYTTÄÄ!

Ensinnäkin se, että otetaan tavoitteeksi vuoden aikana laihduttaa n. 100kg, ihan hillitön määrä. Tästä on tietenkin tuloksena se, että nahka roikkuu valtavasti ja tietenkin se vain nips naps leikataan pois. Kuitenkaan leikkausten jälkiä ei näytetä, vaan ohjelman lopussa laihduttajat esitellään totta kai hienoissa ja peittävissä kledjuissa. SE mikä tässä on hyvä, on se tosiasia, että näytetään mitä tapahtuu kun laihdutetaan noin nopeasti ja kerrotaan, että loppu lähti leikkauksella. Tätä ei esim. Biggest Loserissa näytetä eikä kerrota ja faktahan on ettei niistäkään kilpailijoista niin timmejä voi tulla ilman kiristelyä. Vai voiko se muka olla mahdollista?

Toiseksi ärsyttää se, että koko laihdutusprosessi esitetään hirveänä kuntoilurääkki-projektina. Ruokavalion tärkeyttä korostetaan, mutta ei juurikaan esitellä. Totta kai on paljon viihdyttävämpää näyttää hyvin ylipainoista henkilöä, joka raataa henkensä edestä ja jolle karjutaan naama punaisena. Millään muullahan tavalla ei voi saada hyvää kuntoa, eikä liikkua voi muuten kuin sata lasissa ja rääkkituntumalla. Tämä sama meininkihän on myös Biggest Loserissa ja hieman rupeaa tympimään kyllä.

nelonen.fi
Kolmanneksi risoo se, että laihdutus on jaettu 3kk pätkiin. Ensimmäisen 3kk valmentaja Chris Powell on läsnä ja sitten hän häipyy. 3kk välein punnituksissa sitten tavataan. Ohjelmassa kuitenkin esitetään myös pieniä pätkiä motivaatio-ongelmista, laihdutusväsymyksestä ja aikamoisesta ahdistuksesta. Tähän ei kuitenkaan puututa kuin vasta punnituksessa (vaikka Powell katsoo näitä pätkiä livenä valvontakameroista ja video-päiväkirjoista) kun käykin ilmi ettei olla 3kk aikana laihduttu lähes ollenkaan. Mitään neuvoja moisiin ongelmiin ei juurikaan katsojille näytetä.
Näyttää olevan niin, että 4D: Hurja Painonpudotus on vain shokeeraustarina. Sama yhtiö näyttää tekevän myös Hurjaa remonttia, jossa rakennetaan hulppea talo 7:ssä päivässä, ooo kuinka hienoa ja materiaalien kuivumisaikoja, kiinteistön ylläpitokustannuksia tms. ei tietenkään oteta huomioon tai ei ainakaan näytetä.

Tän hirveän paatospurkauksen lopuksi haluaisin vinkata muutamaan hurjan hyvään blogitekstiin:

Aivan mielettömän hieno kuvaus siitä, mitä voikaan tapahtua koulun liikuntatunnilla.
Ja
Trainer4you:n Rikun blogiteksti Aktivoitumista vai urheilua arkiaktiivisuudesta.
"Parilla viikoittaisella kuntoliikuntatuokiolla ei siis ole mullistavaa vaikutusta. Eteenkään, jos henkilö istua jöllöttää lähes koko muun valveillaoloaikansa."
Oma arkiaktiivisuus on ollut aikalailla nolla. Toki HeiaHeian liikuntapäiväkirja kertoo venyttelystä, jumpasta, hiihtämisestä - Tv:stä loppuvat ohjelmat (kun kaikki on jo nähty, myös netistä) kertovat jostain aivan muusta.


lauantai 21. tammikuuta 2012

Sukset

Pari viimeistä päivää on mennyt taas vähän alakanttiin, sillä yhä edelleen lääkkeestä tulee aika karmiva olo. Onneksi sitä ei tarvitse ottaa kuin kerran viikossa, mutta toisaalta ehkäpä elimistö tottuisi siihen nopeammin jos sitä tarvitsisi ottaa joka päivä tai sitten mulla olisi aina ihan surkea olo.

No lihomaan ei ainakaan pääse kun koko ajan oksettaa ja nukuttaa jos tästä nyt jotain positiivista saa keksittyä ;D

Henkisesti on edelleen aikamoisen vuoristoratamaiset fiilikset. Kaikista pahoin mua rassaa epätietoisuus voinnin paranemisesta. Kaipaan energiaa ja harkitsen vakavasti kohta jonkun boosterin tms. hankkimista vaikka ei kai se tässä tilanteessa olisi lainkaan sopivaa. Kaipaan niin sitä tunnetta kun jaksaa tehdä vaikka mitä! Kai se on totuttauduttava tähän "märkä tiskirätti" oloon ja koittaa repiä siitä huolimatta jotain elämää aikaiseksi.


Tänään kävin ostamassa ne sukset :) Ihan hullua että Rouva Hiihdonvihaaja osti ihan itse omilla rahoillaan sukset (+ kaikki muut härpäkkeet). Yhä edelleen nimittäin kaikki muistelevat kun olen penskana muutaman metrin hiihdon jälkeen vetänyt nenälleen (tai jotain vastaavaa), suivaantunut ja julistanut etten hiihdä enää ikinä. Kyllähän mä hiihdin ja nautinkin siitä, mutta vähän salaa. Koulussa hiihtäminen oli hirveää, aivan hirveää. Toisaalta mikä nyt koulussa liikuntatunnilla ei olisi ollut hirveää? Omaan tahtiin hiihtely oli sen sijaan varsin mukavaa, sinne ylä-asteelle asti.
Hiihtäminen on ollut mulle aina aikamoinen haaste, sillä vaikka olenkin siitä nauttinut niin aina olen siinä kokenut myös hirvittäviä huonommuuden tunteita. Ikinä koskaan en ole ollut siinä tarpeeksi hyvä, silloin kun muita on ollut läsnä.

Nyt aion aloittaa uuden suhteen suksien ja sauvojen kanssa. Olen itselleni armollinen ja hiihdän juuri niin kauan tai niin vähäsen, niin hitaasti tai niin nopeasti kuin minusta hyvälle tuntuu. Ja näin opettelen rakastamaan hiihtämistä. Toivon, että pystyn tämän joskus opettamaan myös pienelle neidille.

Toivottavasti teillä kaikilla on mitä ihanin lumentäyteinen viikonloppu! Ja tervetuloa uusille lukijoille, nyt vasta tajusin että teitä on tullut muutama lisää näistä mun sairausjorinoista huolimatta ;D


torstai 19. tammikuuta 2012

Pienennystä

Olo on täällä edelleen samanlainen... pikkuhiljaa kyllä vois rueta jaksaa vähän enempi kun töihin pääsis palailemaan. Kai sitä pakon edessä sitten taas jaksaa?

No mut se näistä valituksista!

Nyt on mitta tullut täyteen "ei-laihdutus-moodissa" oloa ja vaikka tarkoitus oli olla lihomatta niin eihän se onnistunut. Joten nyt kaikista hässäköistä huolimatta niin taas kohti keveämpää tulevaisuutta; Kiloklubin ruokapäiväkirja käyttöön hetkeksi ja muutenkin vähän mietintämyssyä päähän.
Mieskin on haastettu mukaan, joten yhdessä mennään :)

Ja koska on todistettu liikunnan olevan vain pieni pisara laihdutusmeressä ei tämän hetkisellä voimattomuudella pitäisi olla estettä projektille. Se mikä osuus prinkallaan olevilla hormoneilla on... no se on arvoitus.
Onneksi homma on sen verran pysynyt hallinnassa ettei ruokapäiväkirjan kanssa tarvitse kuin tasapainottaa aamiaiset ja iltapalat uudestaan. Nii ja jättää ne herkut pois suurimmaksi osaksi.






Ostin muuten kaupasta kasvilampun. Ajattelin kokeilla joko sen valossa kasvais rucola ja salaatit... saas nähdä kuinka käy.
Ihanaa kun kohta pääsee laittelemaan taimia enemmänkin kasvamaan kesää varten. (nii siis kuukauden-kahden päästä... kohta mikä kohta...)

tiistai 17. tammikuuta 2012

Turhia ajatuksia?

Viime yönä mut valtasi otteeseensa kuolemanpelko. Olen niin katkera itselleni siitä, että joskus "en olisi jaksanut elää", sillä nyt minulla on niin paljon menetettävää. Toki tavallaan tiedän, että panikoin "turhaan", mutta minkäpä sitä ihminen itselleen voi.

Samalla kun pelkään tätä niin samalla mietin sitä, kuinka olisi ihana tiputtaa ne viimeiset roikkuvat kilot, ne joiden pitäisi olla poissa jo. Siis aivan hullua! Mietin kuolemista ja laihduttamista yhtä aikaa???

Mutta eipähän siitä mihinkään pääse, että Voimaa-projekti on mulle niin tärkeä. Välillä on tullut syötyä kaikenlaista "mitä ei pitäis", mutta siitä huolimatta projekti elää mukana aivan koko ajan. Haaste-osioon päivittelin liikunnat ja 13 liikuntapäivää on kasassa kaikesta huolimatta. Toki arkiaktiivisuuteni on huomattavasti alhaisempi kuin normaalisti, mutta silti olen ylpeä siitä, että olen jaksanut koittaa pysyä liikkeellä.


Eilinen salitreeni meni hyvin olosuhteisiin nähden. Eihän se oikeasti ole mitään "oikeaa treenaamista", mutta tyhjää parempi kuitenkin! Tälle päivälle pitäisi keksiä jotain tekemistä, saas nähdä minkä ääreltä sitä itsensä löytää. Onneksi olotila on muuttunut "koko ajan ihan huonona" tilasta "aaltoilevaan huonouteen".


maanantai 16. tammikuuta 2012

Neurologiaa, treeniä ja pahoinvointia...

...Lisäksi vähän kasveja, siemeniä, multaa, tomaatteja, tv-ohjelmia, pitsaa ja lievää paniikkia.

Vaikka eilinen oli hyvä päivä, niin mitä ilmeisimmin tein illalla ison virheen ja kävin saunassa. Voi mikä hirveä olo siitä seurasikaan ja pahoinvointi jatkui pitkälle tähän aamuun.
Posti toi myös tullessaan kutsun Neurologian poliklinikalle. Pelottavaa. Siis aivan törkeän pelottavaa. Siellä mun päässä on siis jotain, mistä ei vain ilmoiteta mulle postissa vaan mun pitää mennä sinne kuulemaan tai tutkittavaksi. Ja aikakin on jo reilun viikon päästä. Ei tarvinnut paljon odotella.

Onneksi tänään oli tullut uusi jakso Pellolta pataan ohjelmaa, joten aivot narikkaan ja haaveilemaan tulevasta kesästä, viljelyksistä ja kasvien hoitamisesta. Ensimmäiset siemenet ostin jo ja vähän taimimultaakin. Oon mä vaan yks pöljä.
Toinenkin tv-ohjelma ilahdutti mun päivääni nimittäin Kasvihuoneunelmia. Ja mullahan on ensi kesänä kasvihuone parvekkeella :) tai kaks...

Pahoinvointikohtaus pisti kropan ihan juntturaan, joten kunnon venyttely aamun (siis puolenpäivän) kunniaksi. Jos vaikka starttais... vähän kyllä luulen ettei starttaa.

Pellolta pataan ohjelman inspiroimana ruuaksi pizzaa ennen salitreeniä. Pitäis nyt jaksaa.


Pohjan ohjeen kävin lainaamassa mainiosta Pastanjauhantaa-blogista 
(sieltä löydät teko-ohjeet, LUE NE!)

Pizzapohja (2 "pizzeriakokoista" pizzaa)

350 g vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl extra vergine -oliiviöljyä
2 1/4 dl lämmintä vettä

Itse käytin pohjassa Grahamjauhoja 100g, Rouheisia sämpyläjauhoja 200g 
ja tavallisia vehnäjauhoja 50g (ihan turhaan).

Ihan sähköuunissa paistoin 250 asteessa. Lämmitin pellin uunissa kuumaksi ja sitten vedin pizzan leivinpaperin kanssa pellille ja heti uuniin. Tuli rapea pohja!


Täytteeksi tällä kertaa:
300g broilerisuikale naturel
2 tomaattia (poista sisukset)
1 punasipuli
3 tuoretta herkkusientä
1kpl mozzarellaa 19%
n.100g tavan juustoraastetta
valkosipulia
basilikaa
oreganoa
mustapippuria
suolaa
villirucolaa


Ja tästä tuli parasta pizzaa mitä ikinä olen tehnyt!
Yhden pizzan kalorit on n. 1849kcal. Tästä söi 2 aikuista ja yksi lapsi itsensä kylläseksi ja jäi vielä jäljelle. Omassa palasessa oli n.450kcal (eli 1/4osa)

 ***
 Aikalailla vuoristorataa on tää elämä ja aika pelottavaakin. Ihmeen kauan mä oon jaksanut ja aionkin jaksaa, vaikka mun elämä ei ole ollut sieltä helpoimmasta päästä. On ollut aikoja (kauan sitten) jolloin olen halunnut luovuttaa, jopa elämästä, mutta niistä on kasvettu ja päästy yli. Niitä aikoja miettiessä, en oikeasti voi kun ihmetellä miksi olen pystyssä, ylhäällä ja yritän päästä jopa eteenpäin. Miksi en ole luovuttanut?

Takaisin Minuksi kirjoitti tänään(?) valtavan hyvän tekstin: Kuka vastaa? Kannattaa todella käydä lukemassa.
Ja sieltähän se vastaus löytyy: Minun onnestani ja hyvinvoinnistani ei tasan vastaa kukaan muu kuin minä itse! Ja onni, onni on täällä minussa minun sisälläni, sitä en voi etsiä mistään muualta.
Lisäksi että vastaan itse omasta onnestani, olen kylläkin vastuussa tavallaan myös toisten ihmisten onnesta. Ainakin oman lapseni ja puolisoni onnesta, joten ei ole mitään järkeä eikä hyötyä antaa periksi. Ei sillä saavuta yhtään mitään.

Niin pitkän tien olen kulkenut saavuttaakseni elämääni sen positiivisuuden ja rohkeuden, jota minulla ei vielä kaksikymppisenä (saati alle) ollut ja vaikka tiedänkin näiden ärsyttävän joitakin en enää suostu luopumaan niistä. Minähän räiskyn ja pistän menemään jos mua sattuu huvittamaan! En enää anna kenenkään jyrätä itseni yli. En ihmisten, en vaikeuksien, en omien heikkouksieni.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Luontopolku

Saatiin tänään kärrättyä itsemme ulos valoisan aikaan, 
ei olla oikein aamu-ulkoilu ihmisiä.

Mahtava ilma, -10 astetta pakkasta, tyyntä ja AURINKO paistoi.
Käytiin vähän valokuvailemassa Muuramejoen luontopolulla ja rämmittiin "hangessa".

 Joen virtausta on aina kiehtovaa katsella.


 Oltiinpa sitä hyvällä tuulella.


 Muuramejoki riippusillalta


Pakollinen aurinkokuva!
Hetki

Silta

Hieman haastetta kulkuun toi kaatunut puu.

Mistäköhän johtuu, että oltiin välillä niin hitaita?

Neiti taas vähän pelleilee...

Mä tykkään puista ihan hirveästi. Niiden muodoista, kaarteista, kurottavista oksista.

Vesi oli paikoitellen tulvinut siltojen päälle.

Salakuvaaja

Välillä rupesi vähän väsyttämään

Yläjuoksulla

Mäen päälle / Top of the Hill :D
Ja välillä vähän keskusteltiin, että kuinkas sitä käyttäydytäänkään?

Ja pelleilyksihän se sit meni....


Saldona 1½h ulkoilua, jotain 2km kävelyä plus kaikki ne säntäilyt sinne sun tänne. Pakkasen puremat posket ja hyvä mieli. (Bonuksena yks suht. helposti päiväunille nukahtanut lapsi.)


Musta tuntuu, että paraneminen alkaa oikeasti olla nyt kunnolla aluillaan. Muutama päivä on nyt ollut hieman parempi kuin edellinen, ei pahempi niin kuin aikaisemmin.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Hope, Hopeful vai Hopefull?


Ääh,
rupes ärsyttämään toi edellinen Tappiomieliala-postaus. Mä käyn nimittäin tästä oman blogin sivupalkista aina katsomassa muiden päivitykset, en siis bloggerin lukemiston kautta, niin ei jaksa katsoa tuota surkeeta nallea joka kerta ;D


Eilinen aamu meni aika väsyneissä merkeissä. Sain lääkkeestä taas hirveän ihottuman ja naama turposi, mutta päänsärky ja oksettava olo olivat jo paljon lievempiä. Nukuin kuitenkin sellaiset ihan pienet unet 23-14, mitä tosta nyt tulee? 15h?
Noiden unien jälkeen sit jaksoikin taas vähäsen. Käytiin kaupassa ja kahvilassa (mitään suklaakakkua en syöny....), sekä vuokraamassa leffa irtareiden kera (vähän vaan onneks). Kun neiti katsoi omaa leffaansa tein vähän keppijumppaa ja lihaskuntoa. Oli kivaa kun ei hirveästi ruennut heittämään päässä vaikka syke nousikin. Lopuksi vähän tanssittiin neidin kanssa. Oli siitäkin varmaan kivaa kun äiti oli hetken pirteä eikä maannut vain "koomassa" sohvalla. :D

Illalla piti stressata hermoja Rare Exportin merkeissä. Hyvä leffa, mut ei meinaa mun hermot enää kestää jännitystä, mikä on toisaalta harmi. Ehkä se johtuu kuitenkin omasta stressaavasta elämästä, ei jaksa stressata kuviteltujen hahmojen elämää. Onneks toi leffa ei ollut kuitenkaan liian piinaava.


Tänään olo alkaa olla vieläkin parempi kuin eilen! Jotenkin ihan epätodellinen olo!
Käytiin Tenavajumpassa 45min ja meni ihan hyvin. Enhän mä siellä paljon mitään tehnyt, mut neiti veti sen 45min sata lasissa.

Nyt sohvalle pötköttää hömppäleffan seuraan ja toivomaan, et toi tuuli vähän laantuis niin pääsis ulos.

Mä oon vähän kevätfiiliksissä näiden tulppaanien kanssa :)


torstai 12. tammikuuta 2012

Tappiomieliala


Koko syksyn odotin kuin kuuta nousevaa tietoa diagnoosista. Sen saaminen olikin tavallaan suuri helpotus, järkytyksen lisäksi tietenkin. Kuitenkin sen jälkeen ajattelin elämän palailevan uomiinsa suht. nopeasti, asiat järjestyisivät ja niin edelleen. Viime viikolla jaksoin jopa sunnuntaina käydä hieman kävelemässä aurinkoisen päivän kunniaksi ja sieltä otettu kuva, jossa hymyilen onnellisena piinaa minua.
Sillä olo on nyt hieman toisenlainen.
Huonovointisuus pahenee ja paranee ja pahenee ja paranee ja pahenee. En jaksaisi valittaa koko aikaa vaan mielellisesti olen päässyt järkytyksestä yli ja psyykkinen kuormitus ei enää vedä mua maanrakosiin, mutta kun ei pysty ja sekös vasta korpeaakin!

Omena päivässä ja niin edelleen...
Tiedättehän sen olotilan muuten kun on löydetty sairaudelle syy ja saa sen reseptin kouraan? Jess! Nyt on lääkkeitä eli olo tästä paranee.
Ei parane- tsiisus- pahenee.
Oksettaa, pyörryttää, näkö heittää, väsyttää, päätä särkee, en tiedä unohdinko tästä valitusvirrestä jotain. Keskittymiskyky asioihin on aikamoisen nolla ja mitään ei saa aikaiseksi.



No nyt on valitettu :) ja oloa helpotettu, HUH!


Seuraavaksi positiivinen osuus! (Kai?)

Kävin eilen lääkärissä (taas) kertoilemassa tästä olotilasta ja hoito-ohjeet olivat lannistavat. Lisää sairaslomaa, lääkkeiden sivuvaikutuksille ei voi tehdä mitään (jos ne eivät asetu niin keskusteltava sairaalalla muista mahdollisista hoitomuodoista, Ei Kiitos tätä!), on vain kestettävä. Jos yhtään vaan pystyy niin koitettava huonosta olosta huolimatta elää normaalisti ja jopa harrastaa liikuntaa. Ei saa pelätä, että voimat loppuvat ja olo on vieläkin pahempi, sillä muuten ei ikinä selvitä sitä päivää, että se olo onkin parempi.

Hoito-ohjeita nyt kuitenkin edes vähän noudatettu. Kirjastoon meinasin pyörtyä ja kauppareissulla tuli huonous puolessa välissä. Kotiin kuitenkin selvittiin :) Illalla jaksoin vähän siivota, mutta ulos en enää jaksanut lähteä.

Tänään olen lukenut ihania kasvuopuksia kuten Salaattikirja-viljelyniksit ja ruokaohjeet (ihana!) sekä Puutarhanhoito poropeukaloille. Suunnitelmissa on tehdä vähän kotihommia ja mennä illalla salille vaikkakin edellinen salireissu vei mut melkein sängyn pohjalle kahdeksi päiväksi.
Mutta ikinä mä en parane jos mä siellä sängyn pohjalla olen jo valmiiksi!



Huominen jännittää, sillä tänään pitää ottaa toinen hoitoannos tuota ällöpyllylääkettä, argh! Sitä odotellessa siis...

Ai ja sen suklaan (ja lakun) tilalle on ostettu appelsiineja. Hyviä :)

tiistai 10. tammikuuta 2012

Viherpeukalo iskee :D


Ja koska ei ole mitään muuta tekemistä kuin istua netissä niin hyvä paikka viettää aikaa on....
Siemenkauppa.com!
1x RUOHOSIPUL... 2,50 €
1x RUOHOSIPUL... 1,20 €
1x PURJOSIPUL... 1,20 €
1x SOKERIHERN... 1,80 €
1x KESÄKURPIT... 2,50 €
1x AVOMAANKUR... 3,40 €
1x SOKERIMAIS... 2,50 €
1x RAPARPERI ... 1,95 €
1x PUNAJUURI ... 1,20 €
1x RETIISI 'C... 0,95 €
1x SALAATTIVU... 1,80 €
1x RUKOLA-SAL... 2,50 €
1x PIKKUBASIL... 2,50 €
1x TILLI 'Como' 1,20 €
1x ROSMARIINI... 2,50 €
1x OREGANO (M... 2,50 €
1x KAMOMILLAS... 1,80 €
1x TÄHKÄLAVEN... 2,50 €
1x TIMJAMI (T... 2,50 € 
(Älkää kukaan laskeko paljon noista tulee...)

Ja heti huomasin, että pari juttua puuttuu ja ruohosipulit on näköjään kahteen kertaan (ihan siltä varalta ettei mun entinen sipuli kestä hengissä). Porkkanat ja parit muut juurekset pitää bongailla lähettyviltä ja muutenkin vois vähän vertailla hintoja muualla. Nuo siemenkauppa.comin tuotteet on pääasiassa Lord Nelsonia.

Itse palstakin pitäisi saada... tuossa tien toisella puolellahan olisi naapurilla peltoa, mitä se ei viljele (kokonaan, pitää lähinnä pientä kasvimaata, mutta vetää traktorilla kuitenkin auki koko pellon...). Pitäisi vaan tsippailla sinne kysymään vuokraisiko ne minulle osan. Muutamat tekniset kysymykset tietysti vielä mietityttää, mm. mistä kasteluvesi ja entäs ilkivalta-vaara? Ei olis kiva jos paikalliset teinit pistäis joku yö kaiken paskaks.Samoin mietityttää mitä maalaisihmiset (niitä he ilmeisimmin kai ovat?) miettisivät minun viljelyksistä. Palstalla saa kokeilla juttuja ihan rauhassa :) Sinne tosin miinuksena ovat ajomatkat. Pysyviä istutuspenkkejä ei kuitenkaan saa kumpaankaan paikkaan.

Parvekkeella koitan pysyä kohtuudessa ja miettiä vähän kasvatussysteemejä edelleen paremmaksi.Viherpeukalo-asiat saavat minut paremmalle mielelle, sillä eilinen hyvä päivä vaihtui tänään katastrofaaliseksi.Eilen kävin nimittäin kokeilemassa salilla, että kuoleeko sinne? No kylläpä kuolee. Itse salilla oli yllättävän hyvä olo ja illallakin oli vielä ihan jees meininki, mutta yöllä heräsin 03.30 hirvittävään migreeniin. Siitä on nyt kärsitty koko päivä, tosin pahin viilto on jättänyt jälkeensä vain himmeän jumputuksen ja oksettavan olon. Näköhäiriöt ovat palanneet. Lähinäkö on ok, mutta kauemmas katsottaessa näen sutta ja sekundaa...Pitäis varmaan huomenna soitella lääkäriin, että kuinkas nyt tehdäänkään? Pidempi sairastelu vain tietää rahanvähyyttä ja paskaa fiilistä työpaikalla. Mun olisi vaan niin pakko päästä töihin takaisin!
 
 
Ja mikäpä auttaa parhaiten TODELLA kurjaan oloon...? No suklaa tietenkin ;( tai itseasiassa tällä hetkellä varmaan noi lakut. Kävin muuten vaa'alla eilen ja eipä siitä sitten sen enempää, voitte varmaan arvata.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Kevät?

weheartit
 Tämän aamuisen televisio-ohjelman vuoksi olen jo hieman kevät-fiiliksissä.
(Viherpeukalot VAROITUS!)

Satuin nimittäin bongaamaan YLE1:ltä ohjelman Puutarhan lumoissa: Pellolta pataan (ohjelma on uusinta vuodelta 2010).

Suutari pysyy usein lestissään ja hyvä niin: Harva huippukokki osaa itse kasvattaa herkkuaterioidensa aineksia, ja taitavinkaan harrasteviljelijä ei välttämättä ole omimmillaan kyökin puolella.
Brittiläinen Monty Don on toista maata. Yhdessä vaimonsa Sarahin kanssa innokas puutarhan ja kotitarveviljelyn puolestapuhuja jaksaa innostaa luomuviljelyyn.
Itse kasvatetuista vihanneksista, yrteistä ja hedelmistä saa parhaimman lopputuloksen ja hienoakin hienomman maun itse valmistettuun ateriaan, josta voi olla ylpeä. Lisäksi Monty kehottaa suosimaan ruokaostoksissakin luomua ja suhtautumaan kriittisesti massatuotettuun ruokaan, jossa ei useinkaan ole kasvinsuojelumyrkyillä kitsasteltu.
Menestyäkseen viljelypuuhassa on tärkeää oppia tuntemaan kasvien vaatimukset, mutta samalla on hyvä oppia torjumaan kasvitauteja jo ennalta. Kotitilallaan Herefordshiressa Donin pariskunta johdattaa viljelyn saloihin ja antaa monia hyödyllisiä vinkkejä siitä, kuinka sadosta saadaan paljon irti luontoa, kunnioittaen ja ruoan mausta tinkimättä.
Kussakin jaksossa keskitytään muutamaan kasviryhmään, muun muassa yrtteihin, juureksiin, ja hedelmäpuihin.
Ensimmäisessä jaksossa Monty Don neuvoo, kuinka luomuviljelyllä saadaan paljon aikaan. Keskitytään juureksiin ja opitaan luomuviljelyn perusteita. Vaimo Sarah etsii markkinoilla aineksia Montyn keitoksiin. (yle.fi)
Kuva: yle.fi
 Monty Don onkin ihan huipputyyppi tai ainakin siis ohjelman tekijänä ja se englannin kieli mitä hän puhuu <3. Joulunpyhinä katselin Teemalta hänen Italian puutarhoissa-sarjaansa. Minä, joka ärsyynnyn kaikista puutarhaohjelmista ihastuin valtavasti! Italian puutarhoissa kaikki 4 osaa on edelleen katsottavissa yle areenasta. Ensimmäisen osan löydät tästä linkistä: 1/4 Rooma, Italian Puutarhoissa.

Kuva: Helen james design
Mutta nythän piti kirjoittaa jostain muusta kuin Italiasta eli takaisin Pellolta Pataan-ohjelmaan.
Osa 1 Juureksia luomuna (linkki yle areenaan)
Uudessa sarjassa Monty Don neuvoo kuinka luomuviljelyllä saadaan paljon aikaan. Tänään keskitytään juureksiin ja opitaan luomuviljelyn perusteita. Vaimo Sarah etsii markkinoilla aineksia Montyn keitoksiin.

Osa 2 Luomutomaatin salaisuus 
Monty paljastaa luomutomaattien kasvatuksen salat. Kun tomaattisato kypsyy, on aika jalostaa herkkuja liukuhihnalta.
Kuinka kesän maku saadaan säilymään? Lisäksi viljellään maistuvia sipuleita.

Osa 3 Kasvata yrttejä 
Kuinka kasvatetaan luomuyrttejä ja saadaan maut tuoreina talteen? Donin perhe valmistaa pestokastiketta pakastimeen. Donin yrttitarha pursuaa lajien runsautta, mutta mitkä työvälineet toimivatkaan parhaiten?

Osa 4 Kurpitsalle koti 
Mikä on jättikurpitsan salaisuus, onko sen koti kompostikasassa? Monty leipoo leipää omassa uunissa paikallisista luomujauhoista. Jotta taudit ja tuholaiset pysyvät kurissa, ovat vanhat ja uudet konstit tarpeen.

Osa 5 Silmäniloa kasviksilla 
Puutarhaan saa myös silmäniloa värikkäillä kasviksilla. Mangoldi on loistoesimerkki maukkaista väriläiskistä. Artisokka hurmaa kukinnallaan ennen nauttimista. Mutta miten etanavitsauksen kanssa pärjätään?

Osa 6 Omat omenat maukkaimpia 
Oman puutarhan hedelmät ovat taatusti maukkaimmat, ja Donin hedelmätarhasta löytyy omenalajike poikineen, tietenkin luomuna. Kriikunat ja persikat viihtyvät myös puutarhassa, mutta kuinka puita hoidetaan oikein?
Montyn aidattu kasvimaa on mahtava!
Ja vaikka nyt on vasta tammikuu, alkavat sormet syyhyämään kohti siemeniä ja multapusseja. Mitähän kaikkea sitä parvekkeelle koittaisikaan tänä vuonna laittaa? Palstasta nyt puhumattakaan!
Se nyt on ainakin varmaa, etten yhtään ainutta valmista taimea tule ostamaan, sillä muistissa ovat viime kesän ällöttävät kirvat, jotka tulivat amppelimansikan mukana ja levisivät kaikkiin parvekkeen kasveihin.
Pienen kasvihuoneen rakentaminen on myös harkinnassa, sillä aion luopua kissan ulkoiluhäkistä. Kissa saa nyt luvan olla hyppimättä alas sieltä parvekkeelta!

weheartit

Elämä alkaa entistä enemmän tuntua siltä, että jotain valoa tunnelin päässä näkyy :)

weheartit