torstai 26. tammikuuta 2012

Control

Eilen tajusin kaksi asiaa.
KYS:in aika on NeuroKIRURGISELLE. En ymmärrä kuinka en tajunnut sitä aiemmin, tosin ehkä ihan hyvä etten tajunnut. Nyt ei ole kuin tiistaihin asti odotettavaa. Tosin pakko oli soittaa ja kysyä miksi sellainen aika on laitettu, eli leikkaushoitoa mietitään kun sinne laitetaan. Ei mulle nää lääkkeet olis sopinutkaan jos tästä nyt jotain positiivista voisi repiä.
Toinen asia minkä tajusin on tämä sairaana olemisen ja laihduttamisen kummallinen kombinaatio. Yhtenä välähdyksenä vain tajusin yöllä, että kuinka on mahdollista keskittyä tällaiseen lähes naurettavaan asiaan (siis tässä kontekstissa; aivoleikkaus vs. laihduttaminen) tällaisella hetkellä.



Tajusin olevani tavallaan kuin anorektikko, joka yrittää syömisillään ja painollaan kontrolloida edes jotain kun mitään muuta ei pysty kontrolloimaan. Liikunnallahan en ole sitä enää pystynyt tekemään kun huono olo estää sen, joten kalorit ja ruoka peliin. Niitä ainakin voin kontrolloida aivan tasan juuri niin paljon kuin haluan kun en mihinkään muuhun pysty. Toisaalta se on huono asia, mutta kiloklubin avulla yritän kuitenkin pitää kaiken järkevänä ja helpottaa kun on jotain muuta mihin keskittyä. On ihmismieli ja kroppa kummallinen kun ihan "itse" osaa tämmöistä tehdä.


Tämän päivän jumppa taitaa jäädä väliin... ja illalla pitäisi taas ottaa lääkettä. BLAAH!

Onneksi mulla on elämässä miljoona asiaa, minkä vuoksi jaksaa.
Ja sitä ei tarvitse tehdä yksin.



Kun bussi ajaa ohitse,
sä et pääse perille.
Kun suru tulee saumoista läpi,
voit luottaa minuun.

Ja kun sä et uskalla,
sanoo niitä sanoja,
joilla voisit ratkaista kaiken,
voit luottaa minuun.
Voit luottaa

Ei mitään hätää,
jos ei omat voimat riittäneet.
Ei mitään hätää,
se olen minä joka voin kuivata
sun kyyneleet.

Ja kun kutsuit kaikkia,
eikä kukaan tullukkaan.
Kun sohvalle meet makamaan yksin,
voit luottaa minuun.

Kun sä ajat autoa,
kilometritolkulla,
eikä kukaan vastassa kotona.
Voit luottaa minuun.
Voit luottaa

Ei mitään hätää,
jos ei omat voimat riittäneet.
Ei mitään hätää,
se olen minä joka voin kuivata
sun kyyneleet.

Onnekkaiden tähtien alla
vain muutamalla hyvä joka annetaan.
Sitten ollaan me toiset joiden
ainoa keino on kannatella toisiaan.

Ei mitään hätää,
jos ei omat voimat riittäneet.
Ei mitään hätää,
se olen minä joka voin kuivata
sun kyyneleet.

Ei mitään hätää,
jos ei omat voimat riittäneet.
Ei mitään hätää,
se olen minä joka voin kuivata
sun kyyneleet.

Samuli Edelmann-Ei mitään hätää

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Turha kiistää, aivoleikkaus kuulostaa hirmu pelottavalta, mutta jos siihen päädytään ja saat siitä avun, se on varmasti sen arvoista! Kuulostaa tylsältä fraasilta, tiedän! Siksipä lähetän voimia kera reippaan rutistuksen!

      Poista
  2. Vaikea edes kuvitella, mitä käyt tällä hetkellä läpi. Jaksamista edelleen!

    VastaaPoista
  3. Voi, ei tähän osaa sanoa muuta, kuin että tsemppiä, jaksamista ja voimaa! <3

    VastaaPoista
  4. Olet todella urhea!

    Kirurgi tekee leikkausarvion. Ei se tarkoita, että välttämättä leikkaukseen mennään - arvioitava asia varmasti kuitenkin on. Tekevät varmasti päätöksen, joka on sinulle paras!

    Voimia! Ihailen sisukkuuttasi sinä ihana ihminen <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanat :)

    Täällä ollaan niin väsyjä ettei jaksa paljon blogailla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keräät nyt vaan voimia. Me odotellaan sua täällä <3

      Poista

Kiitos :)