torstai 5. tammikuuta 2012

Eteenpäin!


Kiitos kaikki ihanat, jotka olette täällä tai muualla olleet tässä tilanteessa mukana tukemassa, kannustamassa! Kuinka paljon kamalampaa kaikki olisi ilman teitä!

Nyt on sitten uuden elämän aika ja täytyy sanoa että kaikesta huolimatta on todella helpottavaa päästä aloittamaan se. Koko syksyn olen pelännyt jos jonkin näköistä asiaa, osin syystä, osin syyttä, mutta kyllä varmaan jokainen tietää miltä pelko tuntuu. Ja se jos mikä on minut vetänyt aivan loppuun.

Olisinkohan ansainnut hieman myötämäkeäkin jo?

Mutta nyt voin tehdä edes jotain suunnitelmia :) mikä on ihanaa kun on lukenut koko viikon kaikkien muiden tavotteita tälle vuodelle. Viimeinkin voin tehdä niitä myös itse.

Psyykkinen kunto on tällä hetkellä aika epävakaa. Siihen vaikuttavat suurimmaksi osaksi väsymys, vaihtelevat pelkotilat ja unettomuus. Välillä hymyilyttää, sitten itkettää ja pelottaa. Asioihin ei ole ollut voimia puuttua niin kuin olisi pitänyt.

Fyysinen kuntokin on ollut vaihteleva, mutta aivan selkeää on se, että voimatasot ovat alhaalla. Kevyttä liikkumista lukuunottamatta oikein mikään ei kulje tai jos kulkeekin niin sen jälkeen ei todellakaan kulje mikään. Punttitreenissä painot tuntuvat liian raskailta ja aerobisessa treenissä happi loppuu, lihakset väsyvät ennen aikojaan ja menevät maitohapoille.

Puhumattakaan siitä normaalista elämästä... kotityöt tuntuvat ahdistavilta ja raskailta. Likaiset astiat lojuvat tiskialtaassa, pyykkiä pitäisi pestä, imuroidakin voisi. Töihin palaaminen tuntuu mahdottomalta nyt, mutta onneksi on reilu viikko aikaa saada elämää etenemään :) ja suurin toivein odotan, että pääsisin palaileman työn ääreen.


Tämä on tilanne nyt, mutta tästä ei mennä kuin ylöspäin! Olen toiveita täynnä ja Voimaa-projekti on tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin!

Salaa sisimmässäni toivon kaiken pikkuhiljaa korjaantuvan ja kunnon palautuvan. Kaipaan normaalia elämää, mitä se sitten ikinä onkaan. Helpottavaa on se, että tiedän nyt viime vuoden rankkuuden johtuvan näistä sairaus-asioista ja että nyt niille voi tehdä jotain. On ollut raivostuttavaa puhua työhyvinvoinnista, treenaamisesta ja laihduttamisesta kun mitään ei tapahdu. Kun on vuoden tarponut suossa pääsemättä eteenpäin. Olo on tuntunut idioottimaiselta kun on korostanut työssä jaksamista ja itse olen ollut se joka on eniten sairaslomalla, poissa tiimistä. Se on ollut hyvin ahdistavaa, varsinkin kun tiedän joidenkin suhtautumisen poissaolooni.  Tiedän itse, että olen ollut kykenemätön työskentelemään, mutta muiden on ollut vaikeaa hyväksyä tai tiedostaa sitä kun sairauteni ei ole näkynyt ulospäin. Työhön paluu jännittää ja pelottaa tämän vuoksi, en voi sille mitään.

Superpower :)

Mutta nyt aletaan käyttämään sitä "kuntouttavaa työotetta" itseen ;D Minähän olen ammattilainen tässä, joten eiköhän tämä tästä :) Pitäiskö tehdä ihan kuntoutussuunnitelmakin?

Tavoitteet vuodelle 2012
Päästä normaaliin elämään kiinni
Palata töihin
Treenata tavoitteellisesti omien voimavarojen mukaan

Ja tää nyt vaan oli niin söpö :)

7 kommenttia:

  1. Suunnitelma kuulostaa hyvältä :) Varmasti helpotti tuo diagnoosi, ja lääkityskin auttaa asiaa. Eiköhän tästä tule hieno vuosi sinullekin!

    VastaaPoista
  2. Kyllä mun kaunis tytär parantuu. Aina ei tartte jaksaa. t&r

    VastaaPoista
  3. Voimaa, voimaa, jaksuja, tsemppiä
    Varmasti kuntoudut!

    VastaaPoista
  4. Hienoja tavoitteita tälle vuodelle!

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti tämä aamu on jo parempi! Valoisampia päiviä kohti mennään! <3

    VastaaPoista

Kiitos :)