torstai 12. tammikuuta 2012

Tappiomieliala


Koko syksyn odotin kuin kuuta nousevaa tietoa diagnoosista. Sen saaminen olikin tavallaan suuri helpotus, järkytyksen lisäksi tietenkin. Kuitenkin sen jälkeen ajattelin elämän palailevan uomiinsa suht. nopeasti, asiat järjestyisivät ja niin edelleen. Viime viikolla jaksoin jopa sunnuntaina käydä hieman kävelemässä aurinkoisen päivän kunniaksi ja sieltä otettu kuva, jossa hymyilen onnellisena piinaa minua.
Sillä olo on nyt hieman toisenlainen.
Huonovointisuus pahenee ja paranee ja pahenee ja paranee ja pahenee. En jaksaisi valittaa koko aikaa vaan mielellisesti olen päässyt järkytyksestä yli ja psyykkinen kuormitus ei enää vedä mua maanrakosiin, mutta kun ei pysty ja sekös vasta korpeaakin!

Omena päivässä ja niin edelleen...
Tiedättehän sen olotilan muuten kun on löydetty sairaudelle syy ja saa sen reseptin kouraan? Jess! Nyt on lääkkeitä eli olo tästä paranee.
Ei parane- tsiisus- pahenee.
Oksettaa, pyörryttää, näkö heittää, väsyttää, päätä särkee, en tiedä unohdinko tästä valitusvirrestä jotain. Keskittymiskyky asioihin on aikamoisen nolla ja mitään ei saa aikaiseksi.



No nyt on valitettu :) ja oloa helpotettu, HUH!


Seuraavaksi positiivinen osuus! (Kai?)

Kävin eilen lääkärissä (taas) kertoilemassa tästä olotilasta ja hoito-ohjeet olivat lannistavat. Lisää sairaslomaa, lääkkeiden sivuvaikutuksille ei voi tehdä mitään (jos ne eivät asetu niin keskusteltava sairaalalla muista mahdollisista hoitomuodoista, Ei Kiitos tätä!), on vain kestettävä. Jos yhtään vaan pystyy niin koitettava huonosta olosta huolimatta elää normaalisti ja jopa harrastaa liikuntaa. Ei saa pelätä, että voimat loppuvat ja olo on vieläkin pahempi, sillä muuten ei ikinä selvitä sitä päivää, että se olo onkin parempi.

Hoito-ohjeita nyt kuitenkin edes vähän noudatettu. Kirjastoon meinasin pyörtyä ja kauppareissulla tuli huonous puolessa välissä. Kotiin kuitenkin selvittiin :) Illalla jaksoin vähän siivota, mutta ulos en enää jaksanut lähteä.

Tänään olen lukenut ihania kasvuopuksia kuten Salaattikirja-viljelyniksit ja ruokaohjeet (ihana!) sekä Puutarhanhoito poropeukaloille. Suunnitelmissa on tehdä vähän kotihommia ja mennä illalla salille vaikkakin edellinen salireissu vei mut melkein sängyn pohjalle kahdeksi päiväksi.
Mutta ikinä mä en parane jos mä siellä sängyn pohjalla olen jo valmiiksi!



Huominen jännittää, sillä tänään pitää ottaa toinen hoitoannos tuota ällöpyllylääkettä, argh! Sitä odotellessa siis...

Ai ja sen suklaan (ja lakun) tilalle on ostettu appelsiineja. Hyviä :)

6 kommenttia:

  1. Hanurista tuo tilanne! Ankeaa, että sairauteen on lääke, mutta loppujen lopuksi se vain tekee olosta huonomman. :( Toivotaan, että keho alkaisi sopeutua lääkkeeseen (en tiedä onko se mahdollista?).

    Vaikka oma selkävammailuni on pientä tuollaiseen verrattuna, niin sen olen oppinut, että vaikka kuinka itkettäisi tai olo olisi maailman paskin, niin kannattaa pysyä liikkeessä. Jos ei muuta jaksa, niin kävelee hitaasti vaikka vain kilometrin tai sata metriä. Seuraava askel voi aina olla se helpompi ottaa.

    Voimia ja olon tasaantumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin jo tänään luovuttaa liikuntasuunnitelmani kanssa, mutta muisto sun sitkeistä kävelylenkeistä tän kommentin jälkeen sai mut ylös ja ulos! Nyt on paljon paljon paljon parempi olo :)

      Poista
  2. Voimia myös täältä! Olet hurjan urhea! Jos salille meno on liian suuri ponnistus, kierrä kortteli tai kävele pihatien päähän ja takaisin. Toivottavasti elimistö tottuu lääkkeeseen, tauti antaa periksi ja olosi voimistuu hiljalleen. Jälkeenpäin katselet tätä vaihetta ja ajattelet, että tuostakin minä olen selvinnyt! Voittajana!

    VastaaPoista
  3. Voimaa ja sinnikkyyttä sinulta ei puutu, olet vahva kun jaksat sairautesi keskellä jakaa meille
    Tuntemuksesi ja unelmasi. Toivon että paraneminen lähtee käyntiin!

    VastaaPoista
  4. VOIMAA Iive sinulle hirmuisesti ja halaushali :D
    Mä niin toivon lääkkeiden sivuoireiden asettuvan ja olosi kohentuvan. Kyllä kaikki vielä muuttuu hyväksi. Koeta jaksaa päivä kerrallaan liikkuen voimiesi ja jaksamisesi mukaan.

    VastaaPoista
  5. Kiitos taas ihanat!

    Salille meno vaihtui sähkökatkon vuoksi kävelylenkiksi lumisateessa, ehkä järkevämpikin vaihtoehto :)

    VastaaPoista

Kiitos :)