keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Uskallusta

Huh, on se vaan uskaltauduttava taas tämänkin blogin ääreen ja rueta taas miettimään kuntoilua ja terveellistä ruokaa. Miettimisen asteella edelleen mennään kun ei meinaa tuo lenssu rueta helpottamaan, mutta muuten alkaa olo tuntua kaiken talven aikana koetun jälkeen ihan ihmismäiseltä.

Ainakin rakastan sitä, että minut valtaa taas innostus. Jos en innostu liikunnasta, niin sitten lukemisesta, käsitöistä, sisustuksesta, askartelusta ja vallan vaikka mistä. Nyt on vallalla todellinen sisustuskärpäsen purema ja mun sisustaminen ei olekaan ihan helpoimmasta päästä kun hillutaan huonekaluja edes takaisin ja nostellaan ja kannetaan ja ja ja ja ja...... kyllä on ollut ihan hirrrrrvveeen, hirrrvveeen ihanaa (ja se siitä ihanasta Putouksesta, jota ensimmäistä kertaa innostuin katsomaan kun oli niin hirveen ihana Leena tuolla telkkarissa) olla niin hirveen innostunut taas. Päässä oikein pyörii ja sisuksissa hyörii ja ideoita pursuaa oikein olantakaa.



Tämmösii sisustustarroja on muunmuassa tullut itse tehtyä, eivät ole siis valmiita kuvia vaan itse omin kätösin leikkelin ne lintusiksi ja puiksi ja lehdiksi ja langoiksi ;)

Hehee, mun lehtihyllyssä onkin kuntoilulehtiä eikä Avotakkoja ;)

Oikein odotan, että pääsen tässä innostuksen ja voimaintunnon olotilassa taas salille (tuun siellä varmaan ihan hemmetin kipeeks) tai vaikka hiihtämään.

Nyt pitäis kukkua tää yö ja sit on viikonloppu vapaata, jee!
iive

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Influenssa

On kaatanut mut petiin...
Neiti oli alkuviikon kipeä ja nyt kärsii korvatulehduksesta, voi meitä :(

Vuoden Ääliönä olen päättänyt käydä töissä, tosin lyhennettyä työpäivää, mutta silti. Voi älynväläys. Jotenkin olo tuntuu vain maailman paskimmalta työntekijältä kaiken sairastelun jälkeen, joten olen nyt sitten idiootti jästipää kun änkeän töihin kipeänä ja näin toimin kaikkia arvojani vastaan.

Blogimiittiä Jyväskylässä on vähän suunniteltu, siitä voipi lukea Nina c. mon blogista mm. täältä.
Oispa kiva nähdä oikein paljon ihmisiä!


Kerettiin me jossain sairastelun välissä käydä onneksi vähän lumilla ja jäällä leikkimässä. Mielettömästi harmittaa tämä sairastelu kun ei pääse hiihtämään, ei juoksemaan eikä SALILLE. Mä niin kaipaan punttien kolistelua, mut nyt ei voi mitään.


Kasvain-asioistakaan ei ole kuulunut mitään. Olen nyt siis näköjään ihan ilman hoitoa ja sitä saan joskus hamassa tulevaisuudessa, ehkä. Onkohan ne unohtaneet mut? Epikriisejä lukiessa huomasin muuten ihan tosi tyhmiä virheitä jotka mua ärsyttää. Mitenköhän ne saisi korjattua? Jotenkin sitä haluaisi, että edes ne olis oikein kun mikään muu ei oikein suju...

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Dream, hei ei nyt saa nukkuu!

Mikä sopisikaan tähän päivään paremmin kuin tämä Kupariperhosen haaste :) tosin lotto-voittajaa ei minusta tullut, mutta ehkä jo ensi viikolla?

Kerro viisi tavaraa/asiaa, jotka ostaisit, jos sinulla oli kaikki maailman rahat!

Ensteksi hommaisin itselleni ihan helkkarin hyvän yksityislääkäripataljoonan joka pistäis mut kondikseen.

Toisteksi ostaisin talon "maalta" (eli max 20min kaupungista ;D ), navetalla (ei lehmiä mut navetta kummiski) ja jonkinnäköisellä peltopläntillä. Sinne tietenkin kaikki sisustukset ja erityisesti traktori! Vähän elukoita ja kaikkea muuta mukavaa.


Kolmanneksi ostaisin opiskeluaikaa yliopistotutkintoon, ensin opintoihin pyrkimiseen ja seuraavaksi itse opintoihin.


Neljänneksi haluaisin lähteä kaikkien ihanien sukulaisteni kanssa ulkomaille lämpimään, joten iso lomahuvila vaikkapa Espanjassa olisi aika kiva tai Italiassa tai Kreikassa tai Portugalissa tai...


Ja viidenneksi... uusi auto? mökki? hilpettä ja hälpettä? Niihin kai pitäisi olla yliopistotutkinnon jälkeen varaa ihan muutenkin.

Viides asia voisi olla kunnon buustaus mun miehen firmalle, että hänkin saisi työssään toteuttaa juuri ne unelmat mistä hän haaveilee. Ei mielestäni mikään huono toive.


Ihan hauska haaste, tosin ei helpottanut yhtään mun oman kodin kuumetta. En minä itsekään ole kerrostalo-muksua kummempi, mutta silti haluaisin kasvattaa lapseni jossain muualla kuin kerrostalolähiössä ja jossa ovessa lukee: Ovi pidetään lukittuna jatkuvasti ilkivallan takia ja jossa idiootit ihmiset eivät osaa paskattaa koiriansa viereiseen metsään vaan koirat tekevät tarpeensa lasten leikkipaikalle ;(
Ja missä me sitten asutaan? Oikeasti aivan rauhallisella pienkerrostalo-alueella ja jonne ei tarvitse kuin muutaman idiootin ihmisen muuttaa niin ongelmat alkavat.

Lääkkeiden lopettamisen jälkeen olen siis palannut elävien kirjoihin ja töihin. Ihan kivuttomasti ei tämä kyllä suju, mutta sujuu kuitenkin. Huomenna odottavat onneksi vapaat ja jos silloin pääsisi vaikka hiihtämään tai edes kävelylle. Uutta lääkäriaikaa odottelen malttamattomana, mutta taitaa mennä pitkälle kevääseen....

Ja nyt koitan keksiä jotain muuta, että pysyn hereillä vielä aika helkkarin monta tuntia!

iive

Ai ja mä voisin haastaa ainakin
ja Hepan

Mistä te haaveilette?

torstai 16. helmikuuta 2012

Uusi elämä vai vanha vai siltä väliltä?

Olotilaani tällä hetkellä voisi kuvata näin


Olin eilen nimittäin töissä ja osasin edelleen ja jaksoin. En ollut puolikuollut haiseva, puoliksi tiristetty, altaaseen lojumaan jätetty tiskirätti vaan minä itse, iloinen, positiivinen ja pirteä.

Ette voi oikeasti uskoa kuinka hyvälle se tuntuu!

Kotiin ajellessa meinasin melkein itkeä tirauttaa kun olin niin onnellinen olotilastani...

Tiedän tosin ettei tämä ollut tässä, mutta edes hetkeksi sain oman itseni takaisin ja yritän nyt nauttia siitä. Lääkityksen lopettaminen teki siis ihmeitä vaikka toki toi muutamia kasvaimen aiheuttamia hieman ikävähköjä oireita takaisin. Saas nähdä mitä ne niille nyt sitten oikein keksii. Mutta enää en alistu kuukausia kestäviin kokeiluihin, kyllähän tähän nyt jokin roti on saatava!

Piristystä toi myös labratädin kymysys verikoetta otettaessa: Harjoitatko sinä jotain voimailua tai muuta kun sinulla on niin vahvat käsivarret? Voi mitä mannaa rikkiraastetulle sielulle ja kropalle joka ei ole saanut liikkua ;D





Kaikille aivan mielettömän hyvää päivää ja loppuviikkoa!!! Mie rupean häiritsemään teitä oikein kunnolla kunhan yövuorot alkavat. Kuinkakohan mä mitenkään jaksan pysyä hereillä??????

iive

nii ja kuvat: weheartit

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivä, joka päivä

Ihanaa ystävänpäivää erityisesti myös Hepalle, jos sinun ruudunlukuohjelmasi ei lue valokuvan tekstejä :)

Tänään sairasloman viimeinen päivä, huomenna töihin, kivaa!!!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

maanantai 6. helmikuuta 2012

Voimien keräystä

Viime viikolla kävin kuuntelemassa Tuomiota ja uutiset olivat hyviä! Näillä näkymin ei tarvita leikkausta hoitomuodoksi, verenvuoto EI ole aivoissa vaan kasvaimen alapuolella eli siis hmm... aivoista varpaita kohden. Ei myöskään ole mitenkään hirveän, hirveän harvinaista, että tuollaista verenvuotoa on tämmöisessä yhteydessä. Meidän keskussairaalan lääkäri ei ollut itse vain ilmeisemmin tämmöiseen aiemmin törmännyt ja hänen lausuntonsa asiasta minulle oli ehkäpä "hieman" liian peloitteleva. Mahdollisesta leikkauksestakin tulevaisuudessa osasi KYSin lääkäri puhua hyvin rauhoittavasti, ei ole kuulemma vaikea juttu.
Siellä päässä se kasvain nyt vaan olla möllöttää ja tästä suosta pitäis saada revittyä itsensä ylös.

Stressi tuona päivänä oli mieletön ja nyt kun kaikki on saatu tavallaan päätökseen niin tuli jonkin sorttinen stressin laukeamisreaktio. Lisäksi edelleen lääkitys on aivan sieltä ja syvältä, joten se vielä tuo oman kortensa kekoon. Olen vain niiiiin hemmetin helposti väsyvä ja pahoinvoiva. Verenpaineet on tosi alhaiset, sehän se tietty väsyttää myös.

Huvittavaa (JA ÄRSYTTÄVÄÄ) oli se, että kun kävin jatkamassa sairaslomaani vielä hetkeksi niin (sijais)lääkäri ensimmäiseksi yritti tyrkyttää minulle masennuslääkkeitä. Niin joo kyllä, aivan helkkarin ehdottomasti haluankin jotain uusia lääkkeitä kun syy siihen, etten voi tehdä töitä on nykyisten lääkkeiden erittäin hankalat sivuoireet. Ja vaikka siinä paperissa nyt lukeekin syynä myös stressireaktio niin ei se todellakaan tarkoita sitä, että olen masentunut!
Lisäksi kerkesi lääkäri tuon armaan kymmenminuuttisen aikana "haukkua" mut ylipainoiseksi, niin kuin sekään nyt tässä tilanteessa olisi oleellista. (Ja sitä ylipainoahan nyt tosiaankin on se 5kg tällä hetkellä...) Sen sijaan esittelemääni ihottumaan ei tullut minkäänlaista apua ja no, ei mihinkään muuhunkaan. Paska reissu, mutta onneksi tiesin tuon lääkärin jo entuudestaan hirveäksi, joten osasin varautua asiaan.

Ahdistuksen ja väsymyksen olen sitten purkanut vähän muihin hommiin, näitä voi käydä iiven ihmetyksistä katsomassa lisää (linkki tuossa oikealla), mutta pistänpä tähän pari aikaansaannosta esille.

Virkattuja ja neulahuovutettuja PikkuYstäviä

Taulle uusi virkattu mekko, sekä muistipelikortit neidille + pussukka.

Hello Kitty ;)

PikkuYstävä Elmeri
Lisäksi meneillään on hitaasti, mutta varmasti nukkekoti-projekti pienelle neidille. Se onkin ihan hyvää kuntoutusta mulle kun kaikki fyysinen ponnistelu meinaa viedä sängyn pohjalle. Nukkekotiprojektin kanssa kun pitää vähän kuitenkin olla jalkeilla maalatessa ja tapetoidessa. Pakkasten aikaan ollaan käyty kerran kävelemässä ja tänään pitäisi yrittää uudestaan. Jos vaikka käy yhden kätkön etsimässä jostain helposta paikasta... Viikon päästä pitäisi olla ihan täydellä tohinalla töissä, ihanaa :)

Kiitos kaikille, jotka ovat eläneet kanssani tätä matkaa, niin blogissa kuin IRL. Olen saanut yllättäviä ja ihania yhteydenottoja ja kannustuksia, jotka ovat oikeasti auttaneet aivan hirveästi! Nyt pitäisi jatkaa elämää ja Voimaa hoitsulle-projektia sen alkuperäisessä merkityksessä.

Mä oon niiiiiin BÄK!