maanantai 30. huhtikuuta 2012

Itävät

taimet ja ajatukset.


Kurkut itivät nopeasti, toivottavasti eivät liian nopeasti kun se kasvihuone on todellakin aivan keskeneräinen. On siinä alapuut ja toisen päädyn sivupystyt ;D Kohta sinne pitäis saada jo taimet.


Kasveilla on kaverina valaisimet. Katosta roikkuu yksi kasvilamppu ja toinen kasvilamppu on tuossa työvalossa (eikös muuten ole ihana retroaarre!), jota voi sitten siirrellä tarpeen mukaan. Ikkuna ei ole mitä parhain, sillä on pohjoiseen päin. Etelän ikkuna on olohuoneessa ja siellä ei näille valitettavasti ole tilaa.

Näiden hoitaminen on kuin terapiaa vaikka aina ei jaksaisi. Suuntaan ajatukset kohti kesää ja palstaa ja parvekkeella loikoilua (sekä kasvien hoitoa) ja tulevia syksyn herkkuhetkiä. 

Positiivinen ajattelu kunniaan!

Tiedän, että joitakin mahdollisesti ihmetyttää se, että kuinka mulla voikaan olla ideoita ja suunnitelmia ja kaikenmoisia juttuja jos mä kerran olen niin saamarin uupunut?

Vastaus onkin siinä, että en ole masentunut tai muuten alakuloinen vaan pikemminkin v*ttuuntunut (ihan suoraan nyt näin) kun olen FYYSISESTI niin väsynyt. Kuvitelkaa tilanne milloin olette olleet TODELLA väsyneitä, mutta ette ole voineet levätä / mennä nukkumaan. Minulla on sellainen olo koko ajan!
Mieleni on virkeä, vähän liiankin ja sekös sitten kismittääkin kun ei ole voimia tehdä sitä mitä haluaisi. Yritin tätäkin taas miehelle selittää, en tiedä ymmärsikö, ainakin se on kultainen ja kestää mua, ymmärsi tai ei...

Ihanaa Vappua
Toivottaa
iive

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Burnout

Jo kaksi kertaa olen vuoden aikana saanut kokea täydellisen "loppuun palamisen" tämän sairauden, työn ja sen tärkeimmän eli perheen ristitulessa.

Odotan kolmatta kertaa...

Tunnen mahdottomalta tuntuvia vaatimuksia joka suunnalta, asetan niitä itsekin ja kuitenkin tuntuu siltä, etten jaksaisi kuin nukkua.
Työn olen hoitanut, muut ovat vähän jääneet retuperälle, anteeksi rakkaat.

Kovasti olen yrittänyt kaikkea, jaksaa töissä, tehdä juttuja, olla kotona hereillä ja läsnä. Pitäisi syödä hyvin (NOT), askarrella, siivota, olla puoliso, olla äiti, olla minä itse, pitäisi jumpata, käydä salilla, pyöräillä...

kuva: weheartit.com

Entäs jos ei vaan jaksa?

iive

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Näkökenttätutkimus

Tänään on harrastettu puutarhaunelmointia (sen jälkeen kun sain itseni hereille) ja piipahdettu Silmäpolilla.



Silmäpolilla tehtiin näkökenttätutkimus, joka oli aika erikoinen kokemus, mutta ei mitenkään epämiellyttävä.

vaasankeskussairaala.fi
Näkökenttätutkimus
Tutkimus tehdään erilaisten silmäsairauksien toteamiseksi. Yleisin on silmänpainetauti, joka voi hoitamattomana pienentää näkökenttää jo ennen taudin puhkeamista.
Tutkimuksessa potilas/asiakas katsoo merkkivaloon ja painaa nappia aina valonvälähdyksen nähdessään. Hyvä istumisasento on tärkeä. (vaasankeskussairaala.fi)


http://www.lea-test.fi/su/silmat/glaukoom.html

Sitten kone piirtää tämmöisiä kuvia paperille ja niistä sitten näkee onko näkökenttäpuutoksia vai ei.

Itse sain puhtaat paperit niin tuosta koneen tekemästä tutkimuksesta kuin silmälääkärinkin tutkimuksesta. Ei ole kasvaimesta ainakaan toistaiseksi haittaa näkökyvylle, hyvä niin.

Pikkuisella kävelyllä jaksoin käydä kaiken tämän lisäksi. Ja kotona kokkailtiin hirvi-lihapullia, kanttarellikastiketta ja uusia perunoita. NAM! Kelpas appivanhemmillekin ;D

Ihanaa kun koko päivä ei mennyt unimoodissa <3

 
iive

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kevät, kevät, kevät, kevät...

Hirmuisen uupumuksen äärellä iloitsen silti kevään tulosta mielettömästi. Tiedossa olevat kaksi vapaa-päivää tuntuvat valtavan helpottavilta, mutta toisaalta rasittavilta, sillä niin paljon olisi tekemistä, mutta ei voimia.

Reilun viikon olen nukkunut vähintään 10h yöunia, herännyt ja ollut väsynyt. Jopa 14h yöunien jälkeen olen ollut lopen uupunut. Kaikki kotona on jäänyt miehen harteille. Itse olen lähinnä vain raahannut itseni töihin - tehnyt töitä - raahannut itseni kotiin - nukkunut.


Väsymyksen asteesta kertoo aikalailla mielestäni jo tämä kuva. Kaupasta ostetut tulppaanit eivät päässeet edes pussista ulos, saati olohuoneeseen asti. Turhat tulppaanit :(

Siinä se ny on oikiasti!

Sunnuntaina onneksi jaksoin hetken nauttia mielettömän ihanasta kevät-säästä. Pyörään on tehty viimeiset fixailut eli lukkopolkimet ja nousukahvat. Lintunenkin pääsi harjoittelemaan pyöräilemistä, polkea ei osaa, mutta ohjaaminen sujui jo varsin mallikkaasti kun me työnnettiin työntöaisalla pyörää.

Keskittynyt pyöräilijä!

Ja luojan kiitos etten tiennyt sunnuntain iltavuorossa, mitä parempi osuus perheestä tekee "kotona". Olisi voinut työ-ilta tuntua kidutukselta!


Herrasväki kävi nimittäin vähän laavuilemassa mun lempparipaikassa!
Onnellinen olen kuitenkin siitä, että saivat aikaiseksi tehdä jotain kun oli noin hyvä ilma, eivätkä vain möllöttäneet kaksisteen kotona. Ei niilläkään ole mun kanssa helppoa.

Tänään postissa odotti koulutuspäivän jälkeen mieletön yllätys!
Jo aikaisemmin olin saanut Semperiltä sähköpostiin tiedustelun kiinnostaisiko mua näytteet heidän uusista gluteenittomista tuotteista? No miksi ei kiinnostaisi? Vastausmailissa mainitsin kiinnostukseni myös lasten tuotteita kohtaan ja että mielelläni veisin töihinkin näytteitä. Ajattelin, että sieltä tulee jotain pieniä näytepusseja tms.


Lähettivät sitten ison pahvilaatikollisen erilaisia tuotteita, niin gluteenittomia kuin lasten tuotteita. Erityistykkäys tuli ehdottomasti Eco-hedelmäsoseille <3


Töihin pakkasin ison kassillisen kaikkea kivaa, jauhoseosta, mysliä, makaronia, keksejä, valmisruokaa, muffini(?)seosta... Mieletöntä!

Taannoisessa postauksessahan tuskailin työnkuvan laajuutta kodinomaisessa yksikössä. Se käsittää myös sen, että meidän hoitajien tulisi myös osata valmistaa gluteenitonta ruokaa (sekä leivonnaisia) ja se ei aina olekaan niin yksinkertaista. Lisäksi kun samalla pitää huomioida myös erilaiset syömisongelmat (nieleminen, ruuan rakenne jne.) niin välillä saa kyllä pähkäillä, että saisi tarjottavaksi sellaista ruokaa, joka olisi ravinteikasta ja myös HYVÄÄ!


Kotona maisteltiin Omena-Mansikka hedelmäsosetta (Omenasose* 89%, mansikkasose * 11%, happamuudensäätöaine (askorbiinihappo).*Luonnonmukaisesti tuotettuja.), joka on siis luomua. Hyvin maistui murojen seassa (ja ilmankin). Itsehän pakastin syksyllä valtavat määrät hedelmiä ja marjoja pakkaseen. Ei ole tarvinnut paljoa talvella puuromarjoja kaupasta ostella, mutta nämä voisi olla hyviä vaihtoehtoja kesällä rannalle tai välipalaksi reissuun.
Hieman miinusta pakkauksesta (muovi), mutta kaikkea ei voi saada... Toisaalta eivätpähän paina niin kuin lasiset. (Pahvikääre voidaan kierrättää keräyskartonkina ja muoviosat energiajakeena.)

Meillä on muuten kotona ollut pienoinen puurolakko ;( ja muutenkaan ei ole ruoka maistunut Lintuselle ja koska hän on muutenkin pieni niin sitten syödään sitä mikä maistuu.

Ja murothan ne sitten maistuu ja mysli jogurtin tai maidon kanssa.

Ja voi luoja kuinka niissä on sokeria! Jopa 30g sokeria 100grammassa mysliä! Siihen kun lisättäisiin vielä sokerijogurtti (hedelmäpommi-jogurtissa 12g sokeria per 100g eli yhdessä annoksessa 24g!)

Eli 200g jogurttia = 24g sokeria
+
25g mysliä = 7,5g sokeria
= 31,5g sokeria eli
n. 12 sokeripalaa!

Aikamoinen pommi välipalaksi...

Maustamattomalla jogurtilla sokeripalojen määräksi, vähäsokerisen myslin kanssa tulee noin 

200g jogurttia = 9,6g
+
25g mysliä = 1,5g
=11,1g eli
n.4 sokeripalaa

Näissä muuten kannattaa olla tarkkoina ilmoitetaanko esim. myslin ravintoarvot per 100g vai per annos! JA ITSETEHTYmyslihän on tietty parasta, ei sokeria "ollenkaan" :)

Ja ne murot, voi sentään. Mites olisi sokerihuurrutetut suklaamurot? Onneksi SunMurojen 4-viljan rapeatmurot on toistaiseksi kelvanneet ja lähikaupasta löytyneet ja 4-viljan Naturell rengasmurot (näissä tosin sokruja aikas paljon...).

Vieläkin etsinnässä parempia vaihtoehtoja ja sellaisia joita löytyy siis aivan tavallisesta kaupasta...

ps. Kellogs rice crispies 38g/100g ja SunMuro 4-viljan rapeat 7g/100g sokeria!

Ja mitä tää mun sokerikyttäys siis on? No Diabetes-lääkekoulutuksessa päivä siis vietetty :) Ny on hanskassa insuliinit ja muut. Diabetes muuten räjähtää käsiin Suomessa!

250 000 II-tyypin diagnosoitua diabeetikkoa jo nyt SEKÄ 200 000 diagnosoimatonta vielä lisäksi eli yhteensä 450 000 II-tyypin diabetestä sairastavaa on arvioitu olevan. Sekä tietty ne I-tyyppiä sairastavat lisäksi!
Taidanpa miekin käydä sokerirasitustestissä... no huomenna ensin silmälääkärin tutkimuksiin...

torstai 19. huhtikuuta 2012

Kevät, missä???

Huh, toivottavasti viikonlopun lämpöennustukset pitäisivät paikkaansa ja lämpötila nousisi eikä lunta enää sataisi. Mietin juuri, että reilun kuukauden päästä pitäisi olla palstalla kaivamassa maata ja istuttamassa taimia. Ei taida toteutua tai sitten pitää tulla oikea superkevät. Ei miulla taimetkaan ole kasvamassa kun ei niitä voisi edes viedä ulos kylmettymään.

Strech
Kovin on väsynyt meininki ollut taas viime päivinä. Ihme virtapiikin sain eilen hetkiseksi, että tuli siivottua hieman enemmän, mutta muuten on koko ajan hyvin väsynyt olo. Tänään pyysin jos voisin tehdä lyhennetyn työpäivän ja samalla kevennettiin hieman muitakin työvuoroja. Palkastahan nämä puuttuvat tunnit ovat pois kun en kerran sairaslomaa hae, mutta tällä hetkellä koen oman jaksamisen tärkeämmäksi kuin muutaman satasen. Toivoin erityisesti nyt yövuorojen kevennyksiä, eihän niitä listoissa enää muutenkaan paljoa ollut, mutta nyt niiden vähäistenkin vuorojen tekeminen tuntuu mahdottomalta. Vastaava hoitaja koittaa tehdä ihmeitä vuoroja vaihtaessaan, toivottavasti onnistuu.

Labravastauksistakin näki hormoniarvojen taas keikkuvan aivan miten sattuu, ilmankos väsyttää. Lääkäri ehdotteli lääkitystä, kieltäydyin. En edes harkitse Dostinexia tai vastaavaa ennen kuin olen päässyt käymään lisätutkimuksissa ja endokrinologilla, sitten voin harkita jonkinlaisen lääkityksen aloittamista. Kohtahan se oikea tutkimus-toukokuu alkaakin kun joka viikko saa rampata Keskus-sairaalalla.

Nyt väsyttää niin etten jaksa harkita edes venyttelyä. Eilen venyttelinkin väsymyksestä huolimatta yli tunnin. Teki hyvää.

iive

Ja sitten piti löytää tämä kuva...


Ja tämä

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Hassu päivä

Aamulla oli suunnitelmissa lähteä kylpylöimään Lintusen kanssa.
Unen päästä sain kiinni edellisenä yönä joskus puoli kolmen aikaan. Kävelevä herätyskello päätti herätä puoli kuusi. Kaksi tuntia jaksoin töröttää sohvalla Lintusen seurana, sit luovutin. Olivat käyneet herättelemässä silloin ysin aikaan, että josko sinne uimaan?

Minätyttö se vetelin sikeitä yhteentoista, annoin Lintuselle sapuskaa, pistin päiväunille ja painuin itsekin uudestaan nukkumaan. Kahden maissa viimein heräiltiin molemmat.
Suoraan sanottuna nää yövuoroista toipumiset on ihan perseestä. Anteeks nyt vaan suora ilmaisu, mutta niin kovasti ahdistaa!
Tänä iltana saa sit kiskoa melatoniinia kaksin käsin, että pystyy nukkumaan yöllä.

No päästiin sinne kylpyläänkin sitten ja mies lähti kaveriksi, joten ihan kiva, että mentiin kuitenkin illalla, niin pääsin ihan oikeastikin uimaan kun mies leikki Lintusen kanssa lastenaltaassa. Uutena juttuna oli kivaa kun Lintunen on oppinut pitämään kunnolla kiinni, niin saatoin ottaa hänet reppuselkään kun itse uin, kylpyläaltaassa kun yltää koko ajan jalat pohjaan jos väsähtää. Silleenkin tuli sitten useampi sata metriä uiskenneltua lisää. Varmaan joku kilsa tuli yhteensä uintia.

Ja sit se pyörä. Kuinka saatoinkin unohtaa, että tänään on maanantai ja pyörä olisi valmis? No äkkiä pyörä Intersportista kyytiin, kotiin, syömään, säätään istuin ja polkemaan.



Kuten kuvasta voi katsoa, niin ihan tuollainen vitosen pk-lenkki lenkki tuli tehtyä joo... Oikeasti meinasi keuhkot räjähtää. Lihakset kyllä jaksoi polkea, mutta keuhkot ei vetänyt happea. Sykkeen paukuttaessa 187 tuntui, et tipahan.

Et silleen ihan rauhallisesti tuli aloitettua.

Suurin moka oli reittivalinta, sillä tietenkin halusin testata uuden pyörän maasto-ominaisuuksia ja kiskoin siis itseni lähimmälle hiekkatielle ensin asfalttimäkiä hinkuttaen.

Tiedättekö muuten, että tähän aikaan vuodesta noi hiekkatiet on aika märät. Niihin saattaa upota.
Neitsytmatkalla ei siis törmätty jäävuoreen, mutta upottiin kyllä useaan otteeseen siihen hemmetin lillulällyyn. Reittivalintani koostui lisäksi lähinnä ylämäistä ja ylämäistä ja ylämäistä kunnes viimeisellä kilsalla pääsin vähän alamäkeenkin. Nyt oon dööd.

Johan oli päivä. Varmaan illalla kantsis venytellä...

iive

Movienight

Jos kärsit herkkuhimosta,
älä katso!




Aamulla yövuoroista toipumista, kylläpä ne ottaakin koville, ei kiva.
Hieman parvekeunelmia ensi kesälle KLIK! (päätin etten kiusaa teitä rakennusprojekteilla, vasta valmiilla hyvis-terveys-kasvis-jutskilla ;D )
Ja nyt napa täyteen hyviksiä ja aivot nollaan.

Arvatkaapa onko nyt paha olo? Mut sit sillei kuiteski ihan hyvä olo. Ny nukkumaan. Huomenna harkinnassa kylpylöintiä Lintusen kanssa jos ei taas tuu jotain ihme mutkia matkaan.


i i v e

 ps. laitoin tänään farkku-leggarit jalkaan, ne mahtui edelleen. En mä olekaan lihonut, oho.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kulttuurihoitajia ja yhteisötaiteilua

Tänään törmäsin aivan mahtavaan juttuun hoitoalalla, nimittäin Kulttuurihoitajaan!

Kuva: Kantti.net
Kuvassa:Mari Lindfors, Johanna Sorjonen ja Markus Petsalo

Kulttuurihoitaja on henkilö, jolla on hoitoalan koulutus, mutta myös erilaisia kulttuuritaitoja.
Itse kukin meistä on kokenut, miten hyvää musiikki, teatteri tai taide - ylipäätään kulttuuri voi tehdä. Entä jos kulttuuria viedäänkin osaksi hoito- ja hoivayhteisöjen arkea, osaksi perushoitoa?
– Menen ihmisten luo ja tarjoan taiteen tekemisen ja yhdessä olemisen tapoja. Kuuntelen, mitä yhteisöstä voisi nousta ja kehittelen ihmisten kanssa jotain, joka liittyy taiteeseen, itseilmaisuun ja ajatusten vaihtamiseen. Näin omaa työtään kuvaa avoimia kuvapajoja Kuopion eri kaupunginosissa vetävä yhteisötaiteilija Mari Lindfors.
Markus Petsalo puolestaan tekee työtään kulttuurihoitajana palvelutaloissa ja palvelukeskuksissa. – Olen kiireetön hoitaja. Kohtaamisesta ja läsnäolosta puhutaan paljon, yritän suunnitella työpäiväni niin, että olisi aikaa siihen kiireettömään kohtaamiseen. Kulttuurihoitajana olen se erilainen lähihoitaja, kun rupean laulamaan ja soittamaan ja laulattamaan.
Teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja Johanna Sorjosen työkaluina vanhusten palvelukeskuksessa ovat olleet kynä ja paperi.  – Pitää olla tuntosarvet herkkinä ja antaa itselleen aikaa kuunnella ja katsella, päästä osaksi ihmisten arkea. Otin muistikirjan ja kynän ja jututin asukkaita. Olin läsnä ja kirjoitin tarinoita ja kohtaamisia ylös. Tajusin, että tämä on tämän yhteisön ja mun juttu. 
– Tavoitteena on, että yhteisöön tulee uusia toimintatapoja ja uusi pohjavire, joka vaikuttaa koko yhteisöön, Sorjonen summaa.
Kuopion kaupungin yhteisötaiteilijat, musiikin, teatterin ja kuvataiteen ammattilaiset, pohtivat kulttuurin ja taiteen merkitystä osana perushoitoa ja hyvinvointia. Kuuntele keskustelu kokonaisuudessaan: kantti.net Voiko kulttuuri hoitaa? (mp3) (Lainaus: kantti.net)
Itse erityisesti arvostan tässä myös sitä hoitoalan ammattiosaamista, sitä että osaa myös hoitajan silmillä ja aisteilla aistia tilanteita.

weheartit

Omassa työssäni olen myös moniosaaja. Ei riitä, että olen hyvä hoitaja vaan minun täytyy osata myös siivouksen salat (eikä pelkkä kotisiivousosaaminen riitäkään!), pyöräytät ohimennen pyykit, olet keittiön kuningatar, leipuri hiiva, käyttelet kätevästi ruuvimeisseliä, näppärästi näpsäiset tukkeutuneen viemärin (tai pöntön) auki. Toki täytyy tuntea tietotekniikkaa ja käytellä kätevästi jos jonkinnäköistä vimpainta. Plussaa on jos taidat ompelun jalon taidon tai parsit sukan reiän umpeen käden käänteessä.

Martat.fi
 Tämä kirja voisi kuulua Lähihoitajan koulutusohjelmaan!

Ai niin! Ja sitten se itse kulttuuri ja se viriketoiminta. Lenkkeilethän totta kai, työnnät pyörätuolia mäkiä ylös ja alas, suvereenisti sutkautat tuolijumpan tai iltapäivätanssit käyntiin. Luikautat virret ja vanhat sävelmät, iskelmääkin ehkä, mutta ei nykymusiikkia, ainakaan vanhusten kanssa ja erinomaistahan on jos vielä säestääkin osaat. Bingon arvontapyörä nopeasti pyörähtää, askartelutuokio on hetkessä kasassa ja täydessä toiminnassa. Pienoisnäytelmän kirjoitat, ohjaat ja esität, olethan hoitaja, kyllä osaat varmasti!

weheartit

Siinä saa laittaa tossua toisen eteen ja aivosolut raksuttaa kun yrität osata kaikkea. Tietenkin jokaisella on omat vahvuutensa, joita käytetään hyödyksi, mutta silti periaatteessa hoitajan tulisi osata tätä kaikkea aikamoisen monessa paikassa.

Välillä mietin olenko hoitaja ollenkaan vai mikä olen kun yli puolet työpäivästäni lähinnä teen aivan muuta työtä kuin HOITAJAN työtä, siis sitä mitä olen opiskellut ammattiin asti.
Useimpina päivinä kaikki tämä on rikkautta työssäni, joskus paineen iskiessä mietin mikä oikein olen ja mitä kaikkea minulta vaaditaan?

iive

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Mennään vaan...

eikä mennä nukkumaan!

Nyt luulis olevan helppo yövuorossa valvoa. Takana 16h unet, hieman väsytti tätä rouvaa...
Viime päivät on ollut aikamoista haipakkaa työrintamalla. Opiskelijan ohjausta ja sijaisen kans duunissa. Saa siinä oma pää olla aikamoisen kartalla, että tulis kaikki hommat tehtyä kun KAIKKI on SUN vastuulla. Hienosti selvittiin kun mulla on mahtisuperhyvä opiskelija, jolta hommat hoituu käden käänteessä! Onneksi on näitäkin tapauksia tulossa hoitajarintamalle eikä vaan niitä joita "työkkäri nyt kehoitti opiskelemaan lähihoitajaksi".

Eilisen työillan jälkeen olin kieltämättä vähän pahalla tuulella, kuiteski. Pikkuinen kahden kilsan yölenkki sopivasti kuitenkin hellitti hermoja, joten sain kuin sainkin levolliset unet. Paljon parempi oli lenkki ja sauna ja venyttely kuin sohvannurkka ja herkut.

Tänään heräämisen jälkeen raivopäänä siivosin meidän parveketta. Mikä se onkaan siinä, että talvisin tulee aina säilöttyä kaikki romut partsille? No nyt on suurin osa romuista veke ja mie pääsen rakentelemaan kasvihuonetta parvekkeen toiseen päätyyn. Kesäkeidas siis suunnitteilla taas <3 Onneksi parvekkeella on tilaa miltei ruhtinaallisesti.

Ja koska siivoaminen vei kaiken ajan niin pitäisköhän yöllä vähän joogata? Hmmm...
Nyt jos koskaan tarvitsisin hieman sielun rauhaa, ettei kaikki vaan sais salamoita sinkoilemaan päästä...

NÄIN?
Kuva: google

Löysin muutaman stressinhallintavihjeen, jotka on mulle just eikä melkein!

5. Älä yritä olla täydellinen. Sinun ei tarvitse tehdä kaikkea.
6. Älä yritä tehdä 2 tai 3 tai useampaa asiaa samanaikaisesti.
7. Vähennä ympäristösi melutasoa, jos mahdollista.

12. Optimoi terveytesi hyvällä ravinnolla, unella ja levolla.

13. Harrasta säännöllistä liikuntaa.

17. Vältä ihmisiä, jotka rakastavat kielteisyyttä.

20. Luo elämääsi suuri mielihyvävarasto; se voi olla perhe, ystävät, harrastukset, kiinnostuksen kohteet, erityisviikonloput tai lomat. Hoida itsesi uusien ja hyvien asioiden pariin.

25. Tarkkaile hengitystäsi päivän mittaan. Hengitä monta kertaa syvään, kun olet stressaantunut.
26. Huumori on erinomainen stressinhallintakeino. Yritä löytää tilanteesta jotain hauskaa.

29. Harjoittele olemaan kärsivällinen: luo käytännön kärsivällisyyshetkiä, esim.
odottaessasi puhelimessa.
30. Ymmärrä, että kaikki eivät ymmärrä tai tee asioita samalla tavalla.

34. Kun olet stressaantunut, kysy itseltäsi: Onko tämä todella tärkeätä? Onko tällä todellista merkitystä vuoden kuluttua?
35. Vältä haluasi tuomita tai arvostella.
36. Ole parempi kuuntelija.
37. Hengitä ennen kuin puhut; silloin et keskeytä tai lopeta toisten lauseita.
38. Ole joustava muutoksissa - asiat eivät aina suju suunnitelmien mukaan.

VAI NÄIN?
Kuva: weheartit

iive

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Hei kuula, olet ihana!

Eilen kävin kirjoittamassa kauppakirjan ja ensi viikolla kotiin saapuu kaunotar (?), no joo kaunotar ja kaunotar, mutta luulisimpa että kyseessä on ainakin kova tehopakkaus.
Ostin nimittäin sen pyörän, jota syntymäpäivälahjaksi haaveilin. Jyväskylän Intersportista löytyi viimein sopiva pyörä (ja kiva myyjä, ymmärsinkin jotain kun se selitti pyörän tekniikasta). Hintakin oli kohdallaan kun kyseessä on poistuva malli.


Kuva: http://askforbike.com/Bicycle/Bikes/scott-bikes-sportster-road-bikes.html
Scott sporster P55 Disc
Levyjarrullinen hybridipyörä aktiivikuntoiluun sekä työmatkapyöräilyyn.
Uudistunut kevennetty alumiinirunko, Shimano Acera
24-vaihteisto ja joustokeula. (intersport.fi)


No joo, tarkempia hehkutuksia kuulette ehkäpä myöhemmin liikaa lisää kunhan pyörä kotiutuu. Maanantaihin joudun odottelemaan, että fiksaileevat sen ajokuntoiseksi ja lisäilevät muutamia juttuja. Jospa nuo tietkin olisi sitten puhdistettu hiekasta niin ei heti olisi ensimmäisessä jontkassa nutullaan tai renkaat puhki...


Koska eilen en saunotusvuoron jälkeen olin aikas sippi ja pyörärahat polttelivat taskussa niin eihän siitä salille menemisestä tullut mitään :( Korjatakseni asian, kaivoin tänään kahvakuulan kaapista ja tein pienen pienen pienen treenin sillä ennen töihin menoa. Tämä oli kyllä täydellinen ratkaisu ja taidankin tehdä näitä kuulatreenejä muutaman alle ennen kuin edes haaveilenkaan koko salitreenistä. Kyllä nimittäin huomasi ettei ole voinut treenata pitkään aikaan eikä kroppa ole kunnossa.
Salilla kun en kuitenkaan osaa olla rauhallisesti, onhan se jo nähty.

Nyt töihin, jossa mua odottaa opiskelija eli tiedossa ilta kovaa selitystä ;D
Se on kyllä ihanasti lähiesimieheltä ajateltu, että sain opiskelijan avuksi kun oma työkunto on mitä on. Veitsen terällä kiikutaan. Onneksi opiskelijakin vaikuttaa todella lupaavalta tapaukselta!

iive

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Paistakoon aurinko risukasaasi!

Oi oi.
Tänään vähän kätköilemässä isommalla porukalla ulkona mielettömän hienossa säässä. Uimarantakätköt x 3 ja yks aika kiva bunkkeri ;)


Muutenkin oikein mainio päivä vaikka en mennytkään sinne salille venyttelytunnille vaikka mies lupasi vahtia Lintusta. Sain sen ajan sitten sitä omaa aikaa eli olla hetken rauhassa. Tärkeää sekin!

Tein ne tunnin venyttelyt sitten nyt illalla ennen nukkumaanmenoa. Jos huomisen sauna-työvuoron jälkeen en oo ihan sippi niin illalla käy KuntoRiihen ovi pitkästä pitkästä aikaa ja tämä tyttö lähtee nostamaan rautaa!

Tosin sitä ennen aion käydä haaveilemassa sitä pyörääni <3

Alkaa olla aika toiveikas olo. Milloinkahan se räntäsade taas elämässä alkaa? Vai oiskohan se satanut jo tarpeeksi?


Kuvahaasteen aihe oli TINY eli eikös se tarkoita pientä?
No sovitaan että tarkoittaa.
Koska en voi esitellä pientä minua
enkä viitsi esitellä surkastuneita lihaksiani,
niin saakoon kuva-kunnian pienet kätöset ja niiden taitavuudet.
Pääsiäispupu nimittäin antoi luvan leikkiä isojen tyttöjen LPS-leluilla <3

Pieniä iloja, eikö ;D

iive

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Jogging

Tiiättekö että tekee ihan helkutan kipeetä lähteä noin vain juoksentelemaan? Mut silleen hyvällä tavalla, sitten kun pääsee sen ihan pienen kiduttavan hetken yli eikä lopeta.


En mie pitkiä pyrähdyksiä pystynyt juoksemaan, mutta alustana ollut erittäin vetinen, pehmeä hiekkatie oli mitä mainioin! Välillä vähän venyttelyitä leikkipuistossa.


Oli ihana käydä lenkillä. Eilen oli "kuolema"-päivä jolloin ei edes väkertely jaksanut kiinnostaa, vaikka äiteen luona olis voinut tehdä vaikka mitä. Mutta tänään oli jo ihan eripäivä ja ihanaa niin. Sai sit syödä niitä lihapulliakin ihan reippaasti kun oli ensin puuhaillut.

Ps. Löysin suosikkimämmini, nimittäin Suur-Savon Leipomon SOKERITTOMAN mämmin. Eikä siinä myöskään ollut mitään aspartaameja tms. Flora Vanillan kanssa (tämä nyt annettakoon anteeksi, koska on NIIIIIN hyvää!) sokeriton mämmi oli taivaallista!

Mutta nyt on pääsiäinen ohi ja sitten alkaa arki ja sittenpä mie pääsen polkupyöräkaupoille... :D

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Vanha Muitsu!

Onnee siis mulle, olen muka aikuinen (?) Tätä rohkenen kyllä suuresti epäillä ;)

Tänään piti Voimaa Hoitsulle-projekti olla niin kuin valmis, no ei oo, ei lähellekään, mutta tämmöistä elämä on. Yllättäviä asioita tapahtuu.

Erittäin kiitollinen olen kuitenkin kaikesta siitä mitä olen elämältä saanut tähän mennessä. Raskaasta vuodesta takanapäin... no olen onnellinen siitäkin, että matkaa hidastava sairauteni on sellaista laatua, jonka kanssa pystyy elämään.

Maha on täynnä superfoodia

Mustapekka-Sorsasta jäi vaan tähteet jäljelle.

Ja omppupiirakkaa <3

ja taskussa pullottaa hybridi-pyörän pesämuna (aikas iso sellainen, jee!)

Ja lenkkikamat on pakattu mukaan, jos lähtis huomenna taas?
Vai kätköille? ;D

iive in lööv

torstai 5. huhtikuuta 2012

Venytys vanutus

Viime lauantaista asti olen kärsinyt kovista selkä- ja päänsäryistä.
Tiedän ettei kropalle viimeiset 4kk ole olleet kovin helppoa. Saliharjoittelu on jäänyt ja no, ylipäätänsä kaikki liikunta on jäänyt yrittäessäni selvitä sairauden tuomista vaikeuksista. Energiat on menneet töissä ja vapaapäivät töistä toipuessa. Käsitöitä olen tehnyt ahkerasti, sillä pakko on vapaa-ajalla tehdä jotain, muuten nukahtaa tai pimahtaa pää.

Nyt kun olen viettänyt 4 yötä venytellen, pyörien, hyörien ja kärsien, vatsa on sanonut särkylääkkeiden vuoksi sopimuksensa irti, yöks! Jotain on tehtävä! Venyttelyt jatkukoon, vanutus jääköön!


Aamulla kipeän pirpanan kanssa hetkeksi ulos ettei se hajota koko kämppää. Kuinka joku voikaan olla noin pirteä 38 asteen kuumeessa??? Ja jo monta päivää on kuumetta pitänyt. Paikallinen Tk varmaan kohta antaa meille jonkin kanta-asiakaspassin kun me rampataan siellä joka päivä. Milloin mun sairausasioiden vuoksi, milloin Lintusen nuhanenän tai korvatulehdusten takia.


 Kotona Garmin meni heti aamusta latautumaan. Ei oo paljon joulun jälkeen ollutkaan päällä.


Lenkkikengät ja talviurheiluhousut kaivautuivat kaapista odottamaan Miehekkeen työpäivän loppua. Silloin minä nimittäin lähden lenkille, edes kymmeneksi minuutiksi.
Aion juosta, edes minuutin!
 

Kuvahaasteen postipäivä toi eilen hirmuisen kasan postia!
Hääkutsun (ihanaa!!!)
Poliklinikka-aikoja nyt silleen ihan riittävästi, että luulis selvyyttä nyt tulevan.
Ja kukansiemeniä <3 Jaiks! Ihanaa!
Ja muutama synttärikorttikin on tainnut myös laatikkoon tipahdella...
 

Ruuaksi kaikkea jämiä mitä kaapista löytyy.
Huomenna Äiteen luo muutamaksi päiväksi.
Pannuun päätyi kaikki meidän tomaatit, broileria, yksi basilika-puska (kuollu se olis veden puutteeseen kuitenkin), ruokakerman jämät, valkosipulituorejuuston jämät...
Oli muuten hyvää ;)
 

iive

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Colours & who makes me happy & MIITTI!


Yksi suurimmista syistä miksi Voimaa hoitsulle ikinä edes aloitti, on tässä:


Haluaisin niin paljon että tämä Lintunen, meidän pieni sirppana ei ikinä joutuisi kokemaan sitä mitä äitinsä, äidinäitinsä ja äidinäidinäitinsä on joutunut kokemaan. Jos kolme sukupolvea riittäis?

Herkkujen huumaava houkutus, sokerikoukku, liikuntainho. Ja mä lupaan ja vannon, että jos koulussa joku idiootti liikunnanopettaja IKINÄ tappaa lapseltani liikunnanilon, niin tämä äitee suuttuu ja kovasti!

Huomenna odotettavissa tsiljoona verikoetta. Viime yö meni aika heikosti, Lintunen on kipeänä taas :( Saas nähdä miten tänä yönä.

Se hyvä verikokeissa, että 12h paasto alkaa NYT!

Ja sit via the more you give

B L O G I M I I T T I

Blogimiittiä on nyt suunniteltu tovi ja vihdoinkin on jotain kerrottavaa!
(kuva: weheartit.com)
Blogimiitti järjestetään Jyväskylässä lauantaina 5. päivä toukokuuta, 2012. Suunnitelmissa on tavata noin puolen päivän aikaan matkahuollon edessä, tehdä yhteislenkki kävellen Jyväskylän kauniissa maisemissa, jonka jälkeen aiomme suunnata Sohwiin syömään. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan.
Ilmoittautuminen osoitteeseen niinacmon@hotmail.com 29.4.2012 mennessä. Tämä siksi, että tiedän varata tarpeeksi paikkoja pöytävaraukseen. Ilmoittakaa samalla millä olette tulossa ja mistä, jotta voidaan sumplia aikatauluja. Tavoitteena on saada tapahtuma korkatuksi puolen päivän aikaan, joten jos tulette junalla tai bussilla, niin kertokaa myös mihin aikaan olette perillä.
Tapahtuma myös facebookissa (vinkatkaa jos tapahtuma ei näy teille). Koska paikalle tulee ihmisiä eri puolelta Suomea, voitte tapahtumasivuilla vaikkapa sopia yhteiskyytejä.
Jee, kaikki mukaan! Ja pistäkää tää kiertoon. :)
 iive

Kuvahaaste

Pudotuspelin blueberry esitteli valokuvahaasteen, jonka oli "nyysinyt" Acatalta ja päätinpä minäkin ryhtyä tähän hommaan. Samantyyppinen haaste on pyörinyt myös sisustus / TSI-blogeissa ja mietin pitkään kumpaan ryhtyisin. Koska iiven ihmetyksiin tuntuu tulevan aihetta ihan ilman haasteitakin ja tänne ei niinkään helposti, niin otetaanpa tämä nyt sitten vähän motivaattoriksi :)


Tuskin teen tätä 30 päivässä, mutta omaan tahtiin omissa postauksissaan.


 Peili
Ystävä vai Vihollinen?

Opi hyväksymään se mitä peilistä näkyy. Muuta sitä jos haluat tai jos siihen on syytä. Muista peili ei aina kerro totuutta, sillä kauneus on katsojan silmässä. Omakin katseesi voi muuttaa sen mitä peilistä näet. 20kg painonpudotuksen jälkeen saatat näyttää mielestäsi aivan samalta kuin ennenkin. On se vaan kummallista!

Kuvan pyöreä peili on "perintöä" mummilta. Perintönä tuli myös ikuinen kuvittelu siitä, että olen lihava vaikka en silloin edes ollut. Meni aika hirveän kauan siihen, että en enää ajattele olevani ruma. Mummi on silti ihana vaikka tämän ristin minulle kannettavaksi antoi. Olen antanut anteeksi.

Pyöreästä peilistä heijastuu toinen peili 1900-luvun alusta. Sen peilikuvassa voit nähdä itsesi kovin monimuotoisena :)
Kuvasta voi löytää myös hääkuvamme kun oikein tarkkaan katsoo.

Viimeaikoina peili on ollut armollinen. Se ei näytä makkaroita tai huonoja puolia vaan iloisen ja pirteähkön iiven. Peili on jopa saanut meikkauskäyttöä, hiustenlaitosta puhumattakaan!

Osaisitko olla ilman peiliä?
Voisi olla vaikeaa.

iive