sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Burnout

Jo kaksi kertaa olen vuoden aikana saanut kokea täydellisen "loppuun palamisen" tämän sairauden, työn ja sen tärkeimmän eli perheen ristitulessa.

Odotan kolmatta kertaa...

Tunnen mahdottomalta tuntuvia vaatimuksia joka suunnalta, asetan niitä itsekin ja kuitenkin tuntuu siltä, etten jaksaisi kuin nukkua.
Työn olen hoitanut, muut ovat vähän jääneet retuperälle, anteeksi rakkaat.

Kovasti olen yrittänyt kaikkea, jaksaa töissä, tehdä juttuja, olla kotona hereillä ja läsnä. Pitäisi syödä hyvin (NOT), askarrella, siivota, olla puoliso, olla äiti, olla minä itse, pitäisi jumpata, käydä salilla, pyöräillä...

kuva: weheartit.com

Entäs jos ei vaan jaksa?

iive

6 kommenttia:

  1. *halaus* Viisaita sanoja minulla ei ole, toivottavasti suunta kääntyy parempaan :)

    VastaaPoista
  2. Jospa et yrittäisi olla mitään enenpää, kuin mihin oikeasti pysyt?
    Se voima löytyy luultavasti sieltä sun rakkaista ihmisistä <3. Muista se.

    VastaaPoista
  3. *voimahali*
    Paljon tsemppiä.
    Ole juuri sellainen kuin olet, älä väkisin väännä vaan anna läheistesi voimaannuttaa sinua.
    Kovin mielelläni auttaisin ja sanoisin ne oikeat viisaat sanat, mutta en tiedä mitä ne ovat. Voin kuitenkin lähettää isosti haleja näin virtuaalisesti ja toivoa Iivelle voimaa ja jaksamista elämään.

    VastaaPoista
  4. Iive, ei ole pakko jaksaa. Ajattele itseäsi ja terveyttäsi, kroppa sanoo että sun pitää levätä. Voimia ja halaus ♥

    VastaaPoista
  5. Kuuntele kroppaasi ja leppoista ennen kaikkea pään sisäisiä vaatimuksiasi niin paljon että helpottaa.

    VastaaPoista
  6. Juu, kyllä täällä näyttää että sisäiselle ylisuorittajalle on nyt annettava sapiskaa ja pistettävä mut toipumisajalle.
    Vielä yksi yöduuni ja sit vapaata. Siihen asti kattellaan ja sen jälkeen päätetään.

    On muuten hemmetin vaikeaa toteuttaa se, ettei ole pakko jaksaa...

    VastaaPoista

Kiitos :)