maanantai 16. huhtikuuta 2012

Hassu päivä

Aamulla oli suunnitelmissa lähteä kylpylöimään Lintusen kanssa.
Unen päästä sain kiinni edellisenä yönä joskus puoli kolmen aikaan. Kävelevä herätyskello päätti herätä puoli kuusi. Kaksi tuntia jaksoin töröttää sohvalla Lintusen seurana, sit luovutin. Olivat käyneet herättelemässä silloin ysin aikaan, että josko sinne uimaan?

Minätyttö se vetelin sikeitä yhteentoista, annoin Lintuselle sapuskaa, pistin päiväunille ja painuin itsekin uudestaan nukkumaan. Kahden maissa viimein heräiltiin molemmat.
Suoraan sanottuna nää yövuoroista toipumiset on ihan perseestä. Anteeks nyt vaan suora ilmaisu, mutta niin kovasti ahdistaa!
Tänä iltana saa sit kiskoa melatoniinia kaksin käsin, että pystyy nukkumaan yöllä.

No päästiin sinne kylpyläänkin sitten ja mies lähti kaveriksi, joten ihan kiva, että mentiin kuitenkin illalla, niin pääsin ihan oikeastikin uimaan kun mies leikki Lintusen kanssa lastenaltaassa. Uutena juttuna oli kivaa kun Lintunen on oppinut pitämään kunnolla kiinni, niin saatoin ottaa hänet reppuselkään kun itse uin, kylpyläaltaassa kun yltää koko ajan jalat pohjaan jos väsähtää. Silleenkin tuli sitten useampi sata metriä uiskenneltua lisää. Varmaan joku kilsa tuli yhteensä uintia.

Ja sit se pyörä. Kuinka saatoinkin unohtaa, että tänään on maanantai ja pyörä olisi valmis? No äkkiä pyörä Intersportista kyytiin, kotiin, syömään, säätään istuin ja polkemaan.



Kuten kuvasta voi katsoa, niin ihan tuollainen vitosen pk-lenkki lenkki tuli tehtyä joo... Oikeasti meinasi keuhkot räjähtää. Lihakset kyllä jaksoi polkea, mutta keuhkot ei vetänyt happea. Sykkeen paukuttaessa 187 tuntui, et tipahan.

Et silleen ihan rauhallisesti tuli aloitettua.

Suurin moka oli reittivalinta, sillä tietenkin halusin testata uuden pyörän maasto-ominaisuuksia ja kiskoin siis itseni lähimmälle hiekkatielle ensin asfalttimäkiä hinkuttaen.

Tiedättekö muuten, että tähän aikaan vuodesta noi hiekkatiet on aika märät. Niihin saattaa upota.
Neitsytmatkalla ei siis törmätty jäävuoreen, mutta upottiin kyllä useaan otteeseen siihen hemmetin lillulällyyn. Reittivalintani koostui lisäksi lähinnä ylämäistä ja ylämäistä ja ylämäistä kunnes viimeisellä kilsalla pääsin vähän alamäkeenkin. Nyt oon dööd.

Johan oli päivä. Varmaan illalla kantsis venytellä...

iive

2 kommenttia:

  1. Voi vitsi, tiedän tuon tunteen, kun uppoaa sinne sannan sekaan! Pari kertaa olen nyt pyörälenkeillä ajautunut hiekkateille, jotka ovat täynnä kuoppia ja töyssyjä ja rapakoita ja raskaiden autojen jättämiä renkaanuria. Ja miten se hiekka osaakin imaista pyörän renkaasta kiinni! Tuntuu kuin vetäisi traktorinrengasta perässään. Ääks. No, kunto kasvaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä aika loistavasti tuolla vedin pohjamudissa, oli niiiin raskasta! Asfalttilenkkejä vaan sit ;D

      Poista

Kiitos :)