perjantai 25. toukokuuta 2012

Perhosia ilmassa - päiväni kuvina

Eilen oli mahtava päivä!

Oikeasti nyt alan jo olla hyvin, hyvin, hyvin toiveikas "parantumisesta" tai pikemminkin ehkä palautumisesta.

Aamupäiväkoomailun jälkeen tunsin olevani valmis ja niinpä suuntasin kohti Botaniaa. Moikkailin vähän papukaijoja, ihastelin perhosia, nautin tropiikista ja kaikista kauniista kasveista.

Ilmari ja Lasse tässä hei!
Muitakin papukaijoja oli, mutta Juuso jurnotti ja toisella papukaijapariskunnalla oli vauva, joten ne jätin suosiolla rauhaan.


Muistan lapsena käyneeni joensuun "kaupallisessa" perhospuutarhassa ja se oli ihmeellistä. Ihan yhtä ihmeellistä se oli nytkin, tosin välillä vähän vainoharhaisen tuntuista kun perhoset tulivat päälleni kököttämään. Siitä en ehkä ihan pitänyt.


Botaniassa harjoittelin valokuvausta oikein urakalla. Perhosista sainkin hyviä kuvia, mutta jotenkin itse kasvihuoneita ja kasveja oli hankala kuvata. En oikein nähnyt niiden yksityiskohtaista kauneutta.


Ulkopuutarhassa olevia kasveja ja kukkia olikin jo paljon helpompi kuvata ja hahmottaa.


Matka kohti keskustaa kävi pienen siirtolapuutarha-alueen läpi ja voi ihanuus mitä puutarhoja sekä teräs-tätejä! Huomasi, että nämä tädit olivat todella tehneet elämässään jotain. Ei painanut kuokka eikä kirves. Ei ollut näköpiirissä terveyskeskuksen vuodeosasto.

Sillan alla...
Kävelin ensin pitkin Pyhäselän rantaa ja sitten siirryin Pielisjoen varteen. Kätköjä yritin bongailla, mutta aika paljon oli porukkaa liikenteessä. Mutta oli ihana nähdä kuinka paljon ihmisiä oli liikkumassa. Rannalla olevat teinitkin pelasivat eivätkä vain notkuneet!


Joen rannalla hilpeyttä herätti nuori rokkari-perhe, joka oli vesi-ilmapallosotaa :) Tätä täytyy testata kotona, sillä niin hauskaa näytti perheen juniorilla olevan kun sai täysiosuman äitiinsä.



Mattolaiturilla kauhistelin veden virtausta, tummaa pohjavirettä. Tuonne sitä on lapsena hypitty. Ihme ettei meistä kukaan hukkunut!


7km kävelyn jälkeen maistui jo ruokakin ihan eri tavalla ja kipaisimme Rossoon syömään kun teki mieli pitsaa.


Mies kävi sulattelemassa pitsat pois rangella ja mie istuin puutarhapenkillä ja söin suklaajäätelöä ;)
Loppuilta menikin kätköillessä, tosin todella huonolla menestyksellä. Puhelimien GPS:t eivät toimineet, tulva oli syönyt eräänkin kätkön ja muutenkaan ei oikein onnannut.

Lisäksi kummastelua herätti kadonnut hevostalli. Maneesi oli ja kaikkea, mutta missä hevoset ja tallit? Edes google ei tiennyt tähän vastausta.
 

Mut nähtiin me siili ja ruskeapäinen sorsa ja pupu ja käveltiin taas lisää ja nautittiin kesäillasta ja toistemme seurasta ihan vain kahdestaan pariskuntana, joten ei huono sekään.


Salakuvaaja iski kun toisella kädellä laittelin kätköä paikoilleen ja toivottelin samaan aikaan Lintuselle hyvät yöt.


Illan viimeinen kätkö, pyöritti ja pyöritti ja pyöritti. Voi prkl..... ei löytynyt, HÖ!
Mutta kilometrejä kertyi kyllä yhteensä päivän aikana kymmenkunta vaikka illan kätköilyt tehtiinkin autolla. Sen verran pyöritytti.

iive

2 kommenttia:

  1. Mä en jotenkin osaa kammota perhosia. Muistan yläasteikäisenä jonkun aivan kamalan päivän, fiilis oli kurja ja sellainen yksin-maailmassa. Sitten tuli sitruunaperhonen ja istui hetken käsivarrellani. :) Se piristi. Ja sen jälkeen olen tykännyt perhosista. Harmittaa oikein, kun en tunne niitä hirveän hyvin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne perhoset vaan todella ihania, mutta siinä vaiheessa kun niitä läpytteli siinä sun lähituntumassa reilu kymmenen kappaletta eikä kaikki mitään kauniita päiväperhoja niin rupesi vähän kammoksuttamaan ja sit kun ne päätti tulla mun tukkaan ja olkapäille yms. niin kääks! Jos olis ollut vain yks niin ei mitään hätää ;D Mie tuoksuin varmaan jollekin hyvälle niitten mielestä...

      Poista

Kiitos :)