torstai 28. kesäkuuta 2012

Arvaamattomia ajatuksia

Tänään tapasin rakkaan ihmisen kaukaa menneisyydestä.
Käveltiin monia kilometrejä urbaanilla metsäalueella mäntyjen <3 keskellä.
Olen mäntymetsä-tyttö :)
Ajatukset ja keskustelut kääntyivät yllättäville urille ja huomasin puhuvani ensimmäistä kertaa salaisuuksistani ja haluistani elämääni kohtaan. Ajatukset saivat yllättäen sanallisen muodon ja luulenpa, että sen kautta se muuttaa lopullisesti koko elämäni.

Huomaan kaipaavani entistä enemmän yhteyttä luontoon ja ympäristöön, voimakkaampaa yhteyttä omaan kehooni ja mieleeni. Haluan vahvistaa niitä kasvaviksi voimavaroiksi niin itseäni varten kuin tulevaisuudessa auttaakseni muita.
Tie on pitkä.
Ensin täytyy löytää oma yhteyteni,
sitten voin olla myös muita varten.

Kiitos rakas ihminen kun kuuntelit ja annoit ajatuksilleni ja haaveilleni sanat. Toivottavasti myös sinä löydät tiesi.


iive

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Joensuu again!

Ja tuassiinsa sitä ollaan täällä, tuumaa kainuu-pohjoiskarjalais-savolainen, nykyinen keski-suomalainen.

Joensuu on ihana kesäkaupunki (varsinkin kun on näin kaunis ilma) ja täällä on mahtavat mahdollisuudet harrastaa liikuntaa mitä moninaisimmin. Itse suuntasin kohti Utran saaria eli Pielisjoessa olevaa saarirykelmää.

Utran saarissa sijaitsi kalastamo 1600-luvun alussa, ja mylly ja saha 1700-luvulla. 1900-luvun alussa saarilla toimi kaksi sahaa ja lähistöllä rannalla menestyvä Utran lasitehdas. Saarten ja kosken luo kaivettiin useita kanavia. Saarten määrä ja koko on vaihdellut aikojen kuluessa muun muassa kanavien ja veteen upotetun puujätteen vuoksi. Nykyisin Utran saaret ovat hyvin hoidettu virkistysalue. Kuudelle saarelle pääsee puusiltoja pitkin. Alueella on useita laavuja ja illanviettomaja. (wikipedia)
Virkistysalue oli todella siistissä kunnossa ja siellä oli kovin kaunista. Ihan ihmettelen miksi en ole lapsena täällä käynyt enkä koko paikasta tiennyt vaikka ihan "läheisyydessä" ollaan asuttu.
Koko lenkin kiertämiseen meni kävellen ja kuvaillen noin puolisen tuntia ja kilometrejä kertyi Garminin mukaan n.2km.



Olikin sopiva lämmittelylenkiksi ja siitä sitten lähdettiin. Suuntana 5km kohti Joensuun keskustaa Pielisjoen rantoja pitkin.

Yllättävän kivuttomasti matka sujui. Yksityisrantojen kiertäminen asfalttiteitä pitkin oli aika kivuliasta. Ei viihdy mun jalat asfaltilla. Rannan polkuja, pyöräteitä ja pusikoita pitkin mennessä oli jo vallan hyvä fiilis.
Monta lapsuuden tuttua maisemaa meni ohi ja oli mahtavaa juosta täällä :)


Lenkin jälkeen syömään Amarilloon, ei ehkä olisi ollut mun valinta ruokapaikaksi, mutta tietyistä syistä tänne nyt päädyttiin. Amarillon salaatit tietävänä (joissa on kokoon ja täyttävyyteen katsottuna mieletön määrä kaloreita) ja niihin pettyneenä. Päätin olla hankala asiakas ja muutella ruoka-annosta pahimpaan ruuhka-aikaan... Ja maistui se 765kcal Hill Billys Chicken erittäin hyvin ihan ilman majoneeseja ja ranskalaisiakin. Pyysin vaihtamaan ne salaattiin (ei muuten maksanut mitään). Amarillon kasviksiin ei kuulemma kannata vaihtaa, koska nekin sisältävät aimo annoksen rasvaa :(

Ja jos muuten haluatte järkyttyä Amarillon ruokien kalorimääristä niin käykääpäs tsekkaamassa TÄÄLTÄ!
Ei paljon houkuta syödä enää mm. Chicken bolilloa kun kaloreita näkyy annoksessa olevan 1637! Aimo osa tuosta on onneksi ranskalaisten osuutta, joita en syö, mutta silti...
Amarillo Big Burger 1728kcal
Pepper Steak 899kcal (ei muuten paha jos vaihtaa ranskikset salaattiin tms.)
Open chicken & beef burger 1941kcal!!!

Iltapalaksi uusi himotuksen kohde Starbucksin Seattle Latte, kääks!


En oikein ymmärrä mistä himo tuohon tulee, onneksi siihen käy mitä parhaimmin myös kotona tehty jääkahvi jossa ei ole sokeria ja joka on tehty rasvattomaan maitoon. Kotona tehty on itseasiassa parempaa, mutta koska reissussa sitä ei saa niin ei tuollainen silloin tällöin voi olla kamalan pahasta ;D

Toisaalta miksi hemmetissä voi olla niin vaikeaa syödä reissussa oikein?
Aamupala: 2näkkäriä lisukkeineen, kahvi, banaani
Lounas: Kevyt tortilla-annos (pieni)
Välipala: 1 pieni pallo rommirusina-jäätelöä (ilman vohvelia), 5 Angry Birds karkkia (hyi hitto mitä piip, piip, piip) ja 1plo Dr.Pepperiä
Päivällinen: Hill Billys Chicken salaatilla ja kasviksilla, ilman ranskalaisia ja majoneesia
Iltapala: Starbucks Seattle Latte
En IKINÄ kotona normaalisti söisi näin :(
Nyt hukuttamaan "suruja" uudistuneen Bodaus-lehden ja Muscle&Fittness Hers-lehden (suomeksi) pariin <3

iive

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Pyörähuumaa

Eilen piti lähteä Lintusen kanssa pyörälenkille. Ei sitten lähdetty kun eipä turvaistuinta saanutkaan mun MOMSTERIIN kiinni. Onneksi on yksi kappale aviomies, joka kotiin tultuaan kuunteli mun kiroilut ja sadatukset, purki pyörää vähäsen, tuunasi ja kas lastenistuin paikoillaan.

Tänäänkin piti lähteä pyörälenkille, mutta aika loppui kesken. Huomenna lähdetään taas kohti itä-suomea, joten pakkauskuume iski. Onneksi kuitenkin aamulla tuli tehtyä Leikkipuistotreeni. Kaksi tuntia kikkailtiin Lintusen kanssa puistossa. Itselle aktiivista "treeniä" arvelisin olevan noin puolituntia sisältäen mm. kiipeilyä, roikkumista, tasapainoilua, kyykkyjä, nostelua (tytön) ja mörkö-hippaa (tällä leikillä lapsen saa juoksemaan ihan hepuliksi ja naapurit soittaa äidille piipaa-auton). Lintunen vetikin sitten sen 2h ihan täysillä ja oppi mm. kiipeämään (ja tippumaan) telineisiin.




Ehkä jonkin verran tulee lapselle liikuntaa kun kiipeää itseään kolme kertaa korkeamman kiipeilytelineen päälle. Oli ehkä hieman polleeta tyttöä kun pääsi sinne ihan itse <3 Kahteenkymmeneen taisin jaksaa laskea kuinka monta kertaa laps tuonne kiipesi. Mikäs siinä kiipeillessä kun palkintona on isojen liukumäki alas.



Nesteytyksestä huolehti Nalgene (bba-free) ;D Pakko oli kuvata noi pullot kun olivat niin söpöjä siinä vierekkäin. Vihdoinkin muuten juomapullot, jotka on hyviä. Katsotaan kuinka kestää meidän kesän reissut.


Ja jos minä en saanut kokea pyöräilyn huumaa niin onneksi Lintunen sai.
Meillä on ollut ongelmana se, etteivät neidin jalat meinaa polkiessa pysyä polkimilla vaan pyöräily on yhtä lipsumista ja se turhauttaa. Eihän alle kolmivuotiaan tarvitsisi osata edes pyöräillä, mutta jos kerran haluaa niin mikäs siinä. Tähän asti pyöräily on ollut sitä, että Lintunen ohjaa ja vanhemmat työntää.
Nyt kuitenkin tekaisin crocsien kantapäälenkeistä polkimiin samanlaiset tuet (vai mitkälienee noi nyt on) kun mitä esim. monissa kuntopyörissä on. Ei lipsu enää jalat ja neiti pääsi kokemaan millaista on ihan itse pyöräillä oikeasti <3

Muikeena häh?!?

Huomenna päivä istumista autossa ja johonkin väliin pitäisi jokin liikuntahetki tunkea. Toivottavasti olisi edes jonkinmoinen sää, että pääsisi tutustumaan vaikka Utran Saariin Joensuussa.

iive

Toivottavasti kaikilla sujui Juhannus oikein mukavasti, joko rentoillen tai liikkuen tai rennosti liikkuen ;D

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Maanantai 25.6

Ihanan aurinkoinen päivä hellii. Takana tunti tilitystä omasta elämästä ja suunnitelmat sairastumisen läpikäymiseen on tehty. Elokuussa alkavat varsinaiset keskustelukäynnit ja toivottavasti niiden myötä pääsen taas kohti voimakkaampaa oloa. Keskustelun jälkeen olikin hyvä suunnata lenkille luontopolulle.

Eilinen kahvakuulalla tehty lihaskuntotreeni tuntuu etenkin yläkropassa. Treeni-intoa piti oikein hakemalla hakea ja viimein se löytyi Spotifyista, sillä sieltä löytyi aimo määrä BodyPump-soittolistoja. Koostin siis treenin niiden mukaan ja kuulasin parvekkeella sateen "ropistessa" ulkona. Oli kyllä niiiiiiin harmaa sunnuntai. Lenkki-intoa ei sentään tänään tälläisellä ilmalla tarvinnut etsiä vaan olisi tehnyt mieli juosta muutama ylimääräinenkin kilometri. Joen vierustoja pitkin myötäilevä luontopolku on ihanan raikas ja leppoisa lenkkeilypaikka ja TASAINEN! Harmi vaan että se on niin lyhyt, mutta pitää juosta sitten muutamaan kertaan.


Juhannuksen saavutuksista olen erityisen ylpeä siitä, että vaikka tuli miehen kanssa keskusteltua aika raskaistakin asioista ja teki todellakin mieli vetää pahaan oloon oikein perusteelliset sokerikännimättö-överit niin en tehnyt sitä. Sen sijaan käskin sisäisen tunnesyöjäni painumaan helvettiin.

Ja tänään aamulla vaaka päätti armahtaa minua roimalla painonpudotuksella.
10.6 78,4kg
18.6 79,1kg (eikös niiden menkkaturvotusten pitäisi tulla ennen eikä jälkeen???)
25.6 77.3kg

Eli viikossa paino oli ropissut alaspäin 1,8kg. Juhannuksen aikaan tuntuikin tosiaan siltä että jotain kropassa oikeasti tapahtuu.

iive

ps. palautusjuoma on muuten törkeän hyvää kun sen sekoittaa kylmään kahviin ja rasvattomaan maitoon. Sekaan vielä roima kasa jäämurskaa ja sheikkerissä sekaisin. I in lööv ;D

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Herkkusienihampurilainen

Suurimmassa Pudottajassa esiteltiin sienihampurilaisia. Siellä käytettiin portobellosieniä, mutta onneksi kaupasta löytyi JÄTTIherkkusieniä, siis todella jättimäisiä!


Herkkusienihampurilaiset insipired by Biggest Loser ;)

1 jättikokoinen herkkusieni 10kcal
1 itse tehty jauhelihapihvi (tässä naudanpihvi) 181kcal
Juustosiivu (17%) 43kcal
Kermaviili-sipulikastiketta 1rkl 13kcal
Tomaattiviipale 3kcal
Muussattua avocadoa 22kcal
Maustettua öljyä paistamiseen 35kcal

1 hampurilainen n. 310kcal

Tämä oli todella maukasta ja täyttävää. Aikalailla ravintolaruokaa :) Ja jos haluaa vielä kevyempänä versiona niin helppo on lähteä kaloreita vähentämään noista täytteistä mm. juusto oli aivan turhaa loppujen lopuksi. Muussattu avocado toi taas aivan majoneesimaisen kermaisen tunnun ja maun. Broilerinjauhelihapihvillä saa taas aivan erilaisen hampurilaisen.
Tämä tulee jäädäkseen meidän ruokapöytään ja maistui muuten 3v Lintusellekin.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Juhannusjuoksu

Juhannus on ollut meillä läpikäymisen aikaa. Kasvain on jättänyt jälkensä niin minuun kuin muihinkin perheenjäseniin. Siitä puhuminen satuttaa, mutta vaikeneminen satuttaa vieläkin enemmän. Minua kasvain satuttaa fyysisesti, huomaan joutuvani etsimään rajojani uudelleen. Huomaan pelkääväni taas tietynlaisia asioita, koen etten pysty niihin vaikka vielä viime kesänä tunsin pystyväni mihin vain. Nyt olen luonut itselleni taas peikkoja ja pelkoja jaksamisestani, mutta onneksi eilen sain taas huomata, että minä pystyn ja jaksan.

Juhannusaatolle sattui juoksupäivä ja suunnittelin juoksulenkin harjulle. Ja niin kuin muuallakin kotomaisemissa niin myöskin harjun maasto ei todellakaan ole mitään tasaista. Ajattelin etten jaksa / pysty kiipeämään harjun päälle, joten suunnittelin lenkkini niin ettei sitä tarvitsisi tehdä.
Kuitenkin pieni "eksyminen" luullulta reitiltä pisti minut tosipaikan eteen, sillä edessä oli jyrkkä harjunrinne-tie tai paluu takaisin omia jälkiä. Ja mikään ei ole tyhmempää kuin juosta samoja reittejä takaisin päin!
Kiipesin harjun päälle, jatkoin juoksemista sen jälkeen ja loppujen lopuksi 4,5km lenkin aikana kiipesin harjulle yhteensä kolmesti. Alamäet ja tasaiset osuudet juoksin, ylämäet menivät kävelyksi, mutta näin lenkki rytmittyikin aika hyvin.

Pyöräilyn kanssa minulla on edelleen näitä samoja jaksamis-pelkoja. Varsinkin kun täällä ei todellakaan tunnu olevan tasaisia reittivaihtoehtoja pyöräilylle. Niinpä pyörälenkit ovat olleet varsinaisia "tappo"lenkkejä verenmaku suussa. Ei mitään kovin rentouttavaa todellakaan siis.

Tv:stä olen nyt useamman jakson seurannut MTV:n I Used To Be Fat-ohjelmaa. Tämä on ollut jopa paljon inspiroivampi ohjelma kuin Suurin Pudottaja. Erityisesti erään jakson Josh on innoittanut minua suuresti ja täytyy tunnustaa, että olen kerennyt katsoa kyseisen jakson aika monta kertaa.

NEW [Full Episode] At 310 pounds, Josh is by far the largest person in his athletic family. He's forced to stand on the sidelines as his younger brothers play team sports and go on dates. Can trainer Joey help Josh finally give up the sweets he loves and become the man he dreams of being?

mtv.com

Josh nimittäin laihtuu 110 päivän aikana 53kg ja saa elämänsä takaisin tai itseasiassa saa täysin uuden elämän. Ei niinkään tuo kilomäärä tee tätä jaksoa niin inspiroivaksi vaan Joshin asenne, luonne, rehellisyys... ne koskettavat aidosti.

Itseä hieman korpeaa se, että aika monta viikkoa on mennyt täysillä siis aivan pilkuntarkasti ja mitään ei tapahdu. Tunteet on varmaan aivan samat kuin Suurimman pudottajan kilpailijalla vaa'alla kun lukema näyttää nollaa vaikka on tehnyt aivan kaikkensa ja luulee painon tippuneen roimasti.


 iive

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Palautumista, (juomaa) ja mansikoita

Tänään on ollut liikunnasta vapaapäivä. Eilinen kahvakuulan avulla tehty lihaskuntotreeni ja illan 5km mäki-kävely (siis ylös alas, ees taas) sai vihdoin kropan sellaisiin tuntumiin, että nyt tarvitaan päivän tauko vaikka kuinka mieli kutkuttaisikin lenkkipolulle. Toisaalta eilinen treeni ja miksi ei toissapäiväinenkin oli jo sen verran tyydyttävää tasoa pitkästä aikaa, ettei se mielikään tänään kovin paljon radalle hinkunut. Sen sijaan harrastin siivousta taas vaihteeksi (on tää hitto yhtä siivoamista koko kesäloma...).

Eilen havahduin myös siihen tosiasiaan, että taitaa olla meikäläisen jauhot päässyt vähän pilaantumaan, sillä niiiiiin pahanmakuista oli palautusjuoma, HYI!
Pikaiseen Prismasta kaappasin tarjous-palkkarin kärryyn. Suklaanmakuista Reco2:sta näyttää olevan ja kylkeen oli teipattu tonkka urheilujuomajauhetta. Pakkotoistolta kävin kyyläämässä mielipiteitä ja markettitavaraksi oli näköjään ihan käypäinen vaihtoehto. Minua kun ei saa autoilemaan minnekään keskustaan ihme erikoisliikkeisiin, joten näiden käyttämieni merkkien on parempi löytyä ja helposti!



Tämä kylkiäisenä tullut Fastin Sports Drink on ilmeisesti jokin uusi tuote?
SPORTS DRINK on hyvänmakuinen ja vatsaystävällinen urheilujuomajauhe, joka sisältää runsaasti myös hikoillessa menetettäviä suoloja. SPORTS DRINK ehkäisee nestehukan lisäksi pitkäkestoisessa suorituksessa tapahtuvaa verensokerin laskua ja pitää suolatasapainon hyvänä. (Fast.fi)
Kuulostaa näin harrastelijan korvin ihan ok-tuotteelta kesän pyörä- ja juoksulenkeille, jos sattuisi olemaan vielä hyvänmakuistakin ;D No sen maistaa sitten tulevaisuudessa.

Juhannussapuskat käytiin ostamassa, ihan sitä samaa settiä lähti kuin normaalistikin eli salaattivermeitä, kanaa, naudanjauhelihaa, poikkeuksena naturelli possupihvit, rahkaa yms. yms. Ensimmäiset mansikatkin tuli ostettua, eipä olleet vielä kummoisen makuisia. Hedelmiäkin tuli kärrättyä kotiin kun ananasta oli 0.99e/kg, myös mini-vesimeloni ja hunajameloni oli ihan ok hintaisia.
Iltapalaksi tulikin sit vedettyä napa täyteen noita hedelmiä ja voi että oli hyviä! Tulisi jo ne KUNNON mansikat!
Yhdet siideritkin tuli kärryyn kun Prismaan oli tullut Westonsin alkoholitonta siideriä. Toiveina on, että se olisi kuivaa eikä imelää, muuten ei kyllä pysty juomaan. Ihan kivasti oli kyllä mieheltä ajateltu, että sekin otti alkoholitonta kun minä en pystyisi alkoholillista siideriä juomaan. Hieman olisi ottanut päähän jos se olis nautiskellut jotain britti premium siideriä ja minä en mitään.

Paino ei vaa'an mukaan näytä kovinkaan kivasti tippuvan, nihkeetä on. Kalorit tiedän olevan aika low, joten ei johdu siitä. Hormonitasapaino on tietysti vielä ihan sekaisin. Nyt kannattaisi tehdä kunnon lihastreeniä kun mulla on testosteronitasot normaalia korkeammalla ;D toisaalta matala estrogeeni taitaa deletoida sen hyötyvaikutuksen.
Pääasia on kuitenkin se, että jaksaa taas olla ja mennä ja urheilla. Sieltä se kuntokin alkaa taas nousemaan, joten arki loman loppuessa ei ehkä ole enää niin helvettiä kuin silloin keväällä oli.

Juhannuksena olisi tarkoitus urheilla, urheilla, urheilla ja urheilla, olla perheen kanssa vapaalla ihan kotona. Toivottavasti olisi kaunis ilma tai ettei sataisi vettä vaikka olisi pilvistäkin. Joten sitä juhannusta odotellessa siis :) (enkä edes tiedä minä päivänä se on btw!!!)

iive

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Tiistai 19.6.2012

Eilen kävin treenihimoissani pyöräilemässä 5km ja juoksemassa 3km. Aamulla olin tehnyt jo puolen tunnin keskivartalojumpan. Flunssainen olokin tuntui helpottuvan.

Tänään katselin eilistä Suurinta Pudottajaa boxilta ja rupesin kaipaamaan sitä tunnetta kun et enää jaksa yhtään toistoa yhtään missään. No nyt on se tunne :)
Telkkariin pyörimään MTV:n I used to be fat ja kahvakuula käteen. Puolen tunnin tiukka treeni teki kyllä hyvää ja nyt tärisyttää.


Muuten olo on ollut tänään sellainen, että tässäkö tää kesäloma nyt on? Aamulla herätys, aamupala, leikkipuistoon, lounaalle, päiväunille (tai sitten ei), välipalalle ja niin edelleen. Ehkä kovin harmaa ilma vetää minutkin ihan harmaalle mielelle. Lomaa on ihan surkeasti jäljellä ja siinä se. Ottaa päähän ja v***ttaa, ei oikein meinaa huvittaa.


Tai treenaaminen huvittaa ja laihduttaminen, mutta kotona tylsistyneen lapsen kanssa ränkkääminen ei huvita, eikä siivoaminen, pyykinpesu tai muut kotityöt. Plaah! Ja varsinkin kun vesisateessa leikkipuistossa hengaaminen on vieläkin tylsempää kuin aurinkoisena päivänä. Vesisadepäivänä kun siellä saa olla ihan kaksisteen.

Jos sä oisit tää poni ja mä oisin tää?
Aaaarrrgghhh!

Ruokapöydässä yllättäen, -Äiti mä rakastan sua <3
No joskus näin :)

iive

maanantai 18. kesäkuuta 2012

TreeniHIMO!

Olis niin kuin ihan hirrrrrmuinen HIMO treenata KOVASTI!
Mitäs sille nyt sit tekis?
Flunssa-oireilua päällä edelleen, aaltoilee, joten tein pienen iltapäivä-jumpan kuitenkin.
Mutta kun se EI RIITÄ!
Tahtoo juosta, tahtoo nostaa painoja PALJON!, tahtoo pyöräillä, tahtoo, tahtoo!

Silti pitäisi malttaa mielensä ja treenata maltillisesti, toipua kunnolla vuoden myllerryksestä kasvaimen kanssa ja olla rauhassa. Kun ei vaan malttaisi.

weheartit

Tänään pääsin viimein aloittamaan keskustelu-tapaamisia, joissa minulla on mahdollisuus käydä tämä koko sairastumisasia läpi, että voisin toipua siitä psyykkisestikin. Nyt oli lähinnä kartoituskäynti ja ensi viikolla tapaan sen varsinaisen henkilön, jonka kanssa tätä ruetaan käymään läpi. Harmi, että heinäkuussa kaikki ovat lomalla, mutta keskustelut jatkuvat taas sitten elokuussa. Toisaalta voin tavallaan kesäksi heittää koko homman "narikkaan" ja nauttia kesästä miettimättä.

iive











































sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Mindful eating ja sadepäivä

Anonyymi kyseli edellisessä postauksessa olenko kuullut Mindful eatingista. Olen kyllä joskus kuullut termin, mutta mitään hajua ei ollut mistä on kyse. Google johdatti minut Keventäjien artikkeliin ko. asiasta ja tunnistin kyllä omia ajatuksiani sieltä kovastikin.

Seuraavassa lainauksia artikkelista:
Mindful eating eli suomeksi tiedostava syöminen tarkoittaa, että ruokailuun kiinnitetään huomiota, ei syödä tiedostamatta, ei tunnustelematta, ei ajattelematta, ei huomaamatta, ei tajuttomasti eikä mielettömästi.
Kun syöminen menee väärille raiteille (mindless eating), teemme huonoja valintoja, syömme, vaikkei ole nälkä, käytämme ruokaa olon helpottamiseen, itsensä hellimiseen, hoitamiseen, palkitsemiseen. Ruoka voi kyllä olla mielessä, paljonkin, se voi jopa hallita mieltä tai tuottaa pahaa mieltä.
Mielekkäässä syömisessä
  • opetellaan syömään nälän ja kylläisyyden mukaan, kehoa ja sen tarpeita kuunnellen
  • tunnistetaan niitä seikkoja, jotka tarpeettomasti lisäävät syömistä (tunteet, tilanteet, tapahtumat, tavat, tietyt ruoat)
  • arvostetaan ruoan laatua enemmän kuin ruoan määrää
  • kunnioitetaan ruoan ravitsemuksellista arvoa, sen elämää ylläpitävää ja hyvinvointia tuottavia ominaisuuksia.
Koko artikkelin voit lukea TÄÄLTÄ.

Uusimmassa Kunto&Terveys-lehdessä oli myös lyhyt artikkeli Tunnesyömisestä.
Tunnesyömisellä tarkoitetaan sitä, että jokin tunne saa syömään tavallista enemmän. Iloonkin voi herkutella, mutta yleensä karkkihyllylle ohjaa suru, ahdistus, masennus, jännitys tai stressi.
Tämän kanssa minulla olisikin kovasti vielä hommia tehtävänä, sillä tunnesyöminen on yksi suurimmista sudenkuopista matkallani. Toisin kuin Patrik Borg kirjoitta Kiloklubin artikkelissa; Tunnesyöminen ja makeanhimo on useimmiten nälkää, niin itse kyllä olen täysin diagnosoinut itseni tunnesyöjäksi ja siinä ei auta ateriarytmit eikä muut kun "tekee mieli" ottaa "sokerikännit" stressaavassa tilanteessa. Tämä asia on todellakin vaikea juttu ja voi niin helppo unohtaa laihdutushuumassa silloin kun kaikki menee hyvin.

Tänään on ollut vähän flunssanpoikasta (tai sitten kaikki johtuu matalapaineesta) ilmoilla. Kunnon tujaus vitamiineja ja buranaa tuntuvat helpottavan ja sadekin ehkä. Aamulla käytiin Lintusen kanssa leikkipuistossa, jossa tein leikkipuisto-treenin ja venyttelyt loppuun omalla hiekkalaatikolla. (Silloin ei siis satanut vielä.) Sen jälkeen olo olikin varsin nuutunut ja väsynyt, vasta illalla piristysruiskeen toi hetkisen sadelenkkeily luontopolulla. Siellä olikin pistetty paikkoja talven jäljiltä kuntoon mm. sillat veden alta, joten sinne voisikin fillarilla suhauttaa lenkkeilemään jokin päivä.
Olisihan tuon lapsen voinut istuttaa televisionkin ääreen kun se alkoi illalla kimpoilemaan seinille, mutta täytyy sanoa, että parempi näin.

Sade voi olla hidaste mutta ei este :)

iive

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Erilainen syöminen

Hellepäivä ulkoillen, palstaillen, parvekkeella auringosta nauttien samalla kun Lintunen pulikoi. Nyt vieressä jäätee, johon pulautin uimaan pakastettuja aprikooseja jääpalojen puutteessa. Ei muuten mikään hullumpi vaihtoehto todellakaan, sillä sulaessa hento aprikoosin tuoksu leijailee nenään teetä siemaistessa.

On ollut helppoa siirtyä laihdutus-moodiin. Varsinkin kun kroppa jaksaa ja haluaa liikkua. Sekin helpottaa ettei ruokaa tarvitse enää punnita, ei tarvitse tietää tarkkoja speksejä siitä kuinka monta vihreää pallukkaa tänään kirjautuu ruokapäiväkirjaan, vai mistä se nyt herjaa ja näyttää punaista valoa. Ei tarvitse tietää olenko tänään syönyt nyt 780g vihanneksia ja kasviksia vai peräti 860 grammaa? Vai jäikö kasvispallo nyt sittenkin keltaiseksi?
Ei, nyt riittää että syön jokaisella päivän aterialla runsaasti kasviksia tai marjoja tai hedelmiä, niin, niitä banaaneja, mangoja ja ananaksia myös ja hui kauhistus, viinirypäleitäkin!

Juuri nyt en laske edes kaloreita. Syön juuri sen verran kuin tuntuu, etsin olotilaa nälkä, miltä se tuntuu? En toki näännytä itseäni vaan etsin kropastani niitä viestejä milloin on oikeasti nälkä. Ja ei mitenkään yllättäen nälkä tulee silloin kun on aika syödä.
Etsin myös olotilaa kylläisyys. Milloin se tulee? Paljonko on tarpeeksi vai mikä on liikaa?

Toivon ettei minun tarvitsekaan alkaa punnita ruokaa tai laskea kaloreita, että paino tippuisi näinkin ja tippuuhan se, ehkä hitaammin vain. Ja ikinähän kasvaimen aiheuttamia hormonimuutoksia ei voi jättää huomiotta. Voihan olla, että ne vaikuttavat laihtumiseen kovinkin vaikeuttavasti.

Voi jo kuinka odotankaan jo mansikka-aikaa. Silloin ei muuta syödäkään kuin niitä ;D

iive

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kesäkuun päiviä

Lämpö hellii, aurinkovoide tuoksuu, multa pölisee ja olen niin elossa.

Aamulla mietin kovastikin mitähän sitä tekis? Ei oikein mikään napannut, mutta sitten sain loistavan idean!
Lintuselle hiekkiskamat mukaan ja minulle kuulailuvermeet. Hiekkalaatikon vieressä nurtsilla sitten kuulasin itseni hereille, loppuvenyttelyt ja hiekkiksen viereen nauttimaan auringosta sekä uusimmasta Vares-kirjasta (nii'i luettu on jo loppuun).

Olipa kiva nostaa vähän kuulaa, liikkeet vain olivat hieman hukassa, täytyy käydä muistia virkistämässä nyt iltasella jollain saitilla. Tein sitten lisäksi kuulan kanssa perus lihaskuntoa, vatsalihaksetkin väänsin siinä nurtsilla solmuun välittämättä ohikulkijoista saati muista leikkipuistossa olijoista, olkoot! Lintunen teki sievästi kakkuja siinä sivussa :)

Loppupäivä sujuikin sukkelasti kolme tuntia palstalla kyykkien, vettä kuljettaen (180litraa! tosin armaan vetojuhta Emmaljungan avulla), kastellen, istuttaen, kuopsutellen. Kotimatkalla uusi "grilli" matkaan ja iltapalalle.


Ihanaa on uima-altaassa lilluaaaa!
 

Parilagrillillä lähti iltapalaksi makkarat, varmaankin ne kesän ainoat. No eipä ollut kovin paljon tullut päivällä syötyä. Huomiseksi on jo broileri-fileet odottamassa :)


Kaupasta bongasin Liptonin Jääteetä, MAKEUTTAMATON ja KYLMÄÄN veteen. Jess, ehdottomasti meidän juttu. Kuplajuomaa koneesta, pussit uimaan ja steviaa perään. Vielä kun olis ollut pari tsipaletta sitruunaviipaletta ja jääpaloja. Täytyy huomiseksi hommata.
Yhdestä pussista tulis muka 2dl jääteetä. Tein kahdella pussilla 8dl, olis tullut litrakin näköjään.
Rakastan jääteetä, mutta en sitä sokerimäärää mitä niissä on. Itse tehty jäätee kuumasta teestä, no ei vain onnaa kun sitä teetä pitäis olla just NYT!
3pkt 5e (joku plop plop plussatarjous), eri makuja, yhdessä paketissa 20 pussia, luulis riittävän hetkeksi.


Palstalla on ehkä tsiljoona leppäkerttua. Otin meille kasvihuoneeseen muutaman (hyi mua!), lähtivät lätkimään tunnissa, HÖ!


Terveellinen iltapala,
Makkarat mieheen, eiku naiseen ja yhteen mieheen kolme.


Puolikas kasvihuoneesta näyttää tältä :) Toivon etten ollut suuruudenhullu kun pistin noi kolme tomskuu samaan lootaan... no pitää siirtää jos näyttää siltä. Tomaattien kaverina ihku omat basilikat, ovat pysyneet toistaiseksi jopa hengissä.

Vähän pitäisi vielä noita purkkien paikkoja viritellä, himppa tunkua tuolla kun kahteen neliöön on ahdettu 8 tomaattia, 3 kurkkua, basilikaa paljon, oregano, ruohosipuli, 3 paprikaa, salaattia, 5prk + 1 vati rucolaa ja mitähän vielä?
Isoin tomsku kasvaa jo puolessa metrissä ihan parvekkeen puolella, ruusupavut vetää jo kohta kahdessa metrissä!
Huomenna vielä nättiä keliä, sitten sataa. No sit voi mennä sinne kylpylään ;) eikä tarvitse selkä vääränä kastella palstalla.

I h a n a a  V i i k o n l o p p u a!
ihastunut (elämään)
iive

torstai 14. kesäkuuta 2012

Juoksuaika

Kaksi (kolme) päivää on kulunut lähinnä siivotessa, ei ole paljon tullut jumppailtua muuten. Tosin siivoukseni on kyllä on ollut sen laatuista ja kestoista, yli 8h pvä, että kyllä siinäkin on ollut ihan tekemistä. Kasveja on saanut hoitaa sen minkä ehtii. Lämmin keli hellii kasvua, mutta vettä kuluu tolkuttomasti.

Tänään siivouspäivän jälkeen meillä oli leikkipuistotreffit Lintusen ja kavereiden kanssa. Uskotteko että niillä mahtoi olla hauskaa?


 Näkisittepä vain ne kuvat missä naamat näkyy, oli aika hurjia ilmeitä ;D

Illalla pidettiin parvekkeella vielä uima-allas-kauden avajaiset kun pihalla riehumisen jälkeen Lintunen pääsi pulahtamaan altaaseen. Voi sitä toisen onnea <3 Ihanaa kun on kesä!

Itsellä olotila sanoi vielä ennen nukkumaan menoa, että nyt olisi Juoksuaika!
En ole käynytkään oikealla lenkillä piiiiiitkäään aikaan ja nyt pääsin. Olin minäkin aika onnellinen. 3km pikkulenkin kävin juoksemassa, ylä ja alamäkiä, niin kuin täällä nyt muita pystyisi edes juoksemaan. Ihme pitäjä kun ei tasaista löydy.
Ihana oli juosta kevyissä vaatteissa, hihattomalla paidalla, ilta-aurinko alkoi lipua taivaanrannan taa, mutta vielä lämmitti ihanasti. Voi elämä.

Syömiset sujuu tavallaan hyvin, ei vain oikein tahdo ruoka näin lämpimällä maistua. Painokin oli tippunut viime viikosta vähäsen. Hyvä päivä siis!

iive

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Miettimisen paikka

Eilisen lasten liikkumispostauksen jälkeen lähdimme Lintusen kanssa lenkille.
Tokikaan en raahaa 2½vuotiasta lasta millekään hikilenkeille tai pakota häntä mihinkään vaan suunnittelen liikkumisen niin, että se on pienestä lapsesta mielekästä.

Niinpä suunnittelimme retken, jossa olisi aarteen etsintää, city-lampaita, sorsien syöttämistä ja leikkimistä. Kyllähän sellaisesta lapset tykkää!

Jyväskylän kaupungilla on lampaita kesätöissä monessakin eri paikassa. Suunnitelmissa oli katsella lampaita Jyväsjärven rannalla, mutta nämä lampaat osuivat reitin varrelle ihan yllätyksenä.

Siinä sitten katsoin kun lapseni juoksenteli ja minä vieressä. Ja rupesi huono omatunto kolkuttamaan ihan urakalla.
Satun nimittäin olemaan aikamoisen saita ihminen ja vaikka lapselle onkin jos jonkinnäköistä tavaraa hankittu ihan viimeisen päälle niin nytpä oikein tajusin millä kengillä se lapseni oikein liikkuu.


Tokikin nämä ihkut Hello Kitty-kengät ovat Lintusesta aivan ihanat ja silleen eikä nyt mitkään varsin kamalatkaan, mutta vähän pieneksi käymässä. Sitten katsoin omiin jalkoihini joissa komeili oikein viimeisen päälle juoksukengät. Silloin nolotti.

Jo retken jälkeen kävimme kaupassa etsimässä kenkiä, mutta ei löytynyt. Tänään auoin kukkaronnyörejä oikein urakalla ja ostin kunnon kengät lapselle.


Uskomattoman kalliita on muuten noi lasten kengät. Nämäkin 52,90e! Toiset hyvät lenkkarit olisivat maksaneet kympin vähemmän, mutta ilman gore-texejä ja nämä voi lisäksi pestä pesukoneessa! Kyllä siitä kympin extraa maksaa.

Nyt kelpaa liikkua ja mua ei enää hävetä.

iive

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Neuvokas perhe

Iltalehti uutisoi juuri sopivasti tänään näin:

Lihavien teinien määrä kolminkertaistunut
"Lihavan lapsen hoidossa on tärkeää saada koko perhe muuttamaan elintapojaan, korostaa lasten lihavuuden Käypä hoito -suosituksen päivittänyt työryhmä."
"Työryhmän mukaan lasten lihavuuden ennaltaehkäisy on tärkeää, sillä ylipaino lisää monien sairauksien määrää. Kolmasosalla lihavista lapsista on useita valtimotaudin riskitekijöitä sekä riski sairastua rasvamaksaan, astmaan ja uniapneaan.
Seurauksena voi olla myös psyykkisiä ongelmia, jotka taas voivat vaikeuttaa painonhallintaa. Lisäksi lihavasta lapsesta kasvaa usein ylipainoinen aikuinen.
Vanhemmat voivat tukea lasta muun muassa tarjoamalla terveellistä ruokaa ja kannustamalla liikkumaan. Hoidon tavoitteena on myös vähentää television ja tietokoneen käyttöä.
Työryhmä painottaa, että lihavuutta voidaan hoitaa kodin lisäksi kouluissa, päiväkodeissa ja harrastusyhteisöissä.
Lasten ja nuorten ylipainoisuus on yleistynyt merkittävästi. Suomessa 12-18-vuotiaiden ylipainoisten määrä on jopa kolminkertaistunut 30 vuodessa." (Iltalehti)

Meidän perheen ylipainoisille (toistaiseksi) vanhemmille onkin haaste kasvattaa normaalipainoinen lapsi ja vieläpä sellainen, jolla ei ole syömishäiriötä. Sama haaste on kyllä kaikilla vanhemmilla olivatpa he ylipainoisia tai eivät, sillä jos lapsi lakkaa luontaisesti liikkumasta niin huonosti käy.

3v neuvolassa kävimme tänään kaikkien muiden juttujen lisäksi läpi myös Sydänliiton Neuvokas Perhe-korttia. Ihan samoilla linjoilla en ole kaikkien ravitsemus-asioiden kanssa, mutta liikunnan kohdalla kyllä. Liikunnasta saimmekin melkein täydellisen vihreän suoran, mutta keltaista valoa näytettiin Lintuselle tv:n katselusta ja meille punaista tv:stä ja tietokoneella olemisesta. Tottahan se on, että tietokoneella tulee vietettyä paljon aikaa. Toisaalta esim. blogaaminen on minulle harrastus muiden joukossa ja jos sitä en tekisi niin varmaan lukisin tms. sillä ei aina voi olla liikkeessä.

Huomattu on myös se, että jos herkkuja on saatavilla ja tarjolla niin kyllä Lintunen osaa niitä vaatia ja haluta. Mammalassa kuului muun muassa julistus: Haluan iltapalaksi pullaa! Nyt kun kotona ei taas herkkuja ole niin eipä tuo lapsikaan niitä kaipaa ja hyvä niin. Toki joskus kuuluu herkutella, mutta ei usein ja ei varsinkaan lapsen.

Pohjoismaisten Ravitsemussuositusten luonnoksen yksi osa-alue oli myös liikunta. (Seuraavat tekstit olen suomentanut luonnoksesta itse vapaasti. Saa korjata jos olen ymmärtänyt jotain väärin.)

Aikuisille suositeltiin vähintään 150min kohtalaisesti rasittavaa aerobista liikuntaa viikon aikana tai 75min intensiivistä raskaampaa aerobista liikuntaa (tai niiden yhdistelmä). Aerobisen suorituskerran tulisi olla vähintään 10min pituinen.
(Lisää terveyshyötyjä saa kun nostaa aerobisen määrän 300 minuuttiin kohtalaisella tasolla tai 150 minuuttiin raskaammalla tasolla viikossa.)
Lihasvoimaa harjaannuttavan liikunnan tulisi harjoittaa ainakin suuria lihasryhmiä kahdesti tai useammin viikossa. (Lähde: NNR 2012 s.21)


Lasten ja nuorten kohdalla suositeltiin päivittäistä vähintään 60 minuutin liikuntahetkeä. Lisää terveyshyötyjä saavutetaan tämän ylittävällä minuuttimäärällä.
Suurimman osan päivän fyysisestä aktiviteetista tulisi olla aerobista ja raskaampaa liikuntaa tulisi harjoittaa vähintään kolme kertaa viikossa. (Lähde: NNR 2012 s.21)



Jaksaako sinun lapsesi liikkua?

iive

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Working out

Aamulla eiliset pirteyshehkutukset tuntuivat olevan historiaa, migreeni kolkutti pääkoppaa ja v ä s y t t i ihan hirveästi. Päänsärky karkoitettiin dynaamisilla venyttelyillä ensin Pakkotoiston ohjeiden mukaan ja sen jälkeen omilla päähänpistoilla. Dynaaminen venyttely on aika rankkaa, ainakin tällaisena aamuna. Toisaalta aamuisin olen aina niin kankea, ettei olisi mitään järkeä rueta tekemään pitkiä staattisia venytyksiä. Se se vasta kidutusta olisikin.
En tajua ihmisiä, jotka harrastavat jotain aamuvenyttelyä, eikö niihin satu aina ihan hirveästi?
"Dynaamisten venytysten tarkoitus on enemmänkin aktivoida, lämmittää ja herätellä lihaksia, eikä niinkään venyttää niitä. Niissä ideana on viedä raaja kontrolloidusti liikeradan ääripäille erittäin kevyesti lyhyeksi hetkeksi, jolloin lihas on venytystilassa vain hetken aikaa." (Pakkotoiston kehonhuolto-opas 2012)
Tunnin verran tuli tehtyä noita venytyksiä ja päänsärky alkoi hellittää. Ketutus ei hellittänyt, sillä vaa'an lukema paukutti mielessä ikävästi. 78,4kg. Voi perse!
No tämä on tilanne, eikä se muuksi muutu, tekosyitä voi esitellä. Toki annan armoa sairaudesta johtuen, mutta silti... No onneksi alkoi sentään seiskalla.

Päivällä käytiin kävelemässä tunnin verran vanhoissa tehdaskiinteistöissä kun Kankaan tehtaiden alueella oli "avoimet ovet"-tapahtuma. Tuolla lakkautetun tehtaan alueella on myös Jyväskylän alueen kaupunkipuutarha, jossa harrastetaan laariviljelyä.
Totta kai sitä piti myös päästä pällistelemään ja ihan hassuja laareja sieltä löytyikin.


Mielikuvitusta oli kyllä näissä käytetty runsain mitoin. Aika vähäsen näitä oli, liekkö syy uutuuden vai runsaan kaupungin viljelypalsta-tarjonnan?


Päivä jatkui vielä pyöräilyn merkeissä kun kävin taas yhdellä koe-lenkillä armaalla kiiturillani. Nyt 7km lenkki sujui hieman armeliaammin kuin edellisellä kerralla pelkkiä ylämäkiä upottavalla hiekkatiellä polkiessa. Uskalsin jopa polkea lukkopolkimilla (ensimmäistä kertaa) ja kyllä se pyöräily on lukkojen kanssa ihan erilaista <3

Illan ratoksi vielä venerannasta yksi kätkö-bongaus sillä aikaa kun mies ähisi Apen kanssa venettä talviteloilta. Kotiin palatessa Foam roller sai kyytiä kun migreeni meinasi rueta kettuilemaan. Vierotusoireita Pepsi Maxista ja Batterysta??? Kahviakaan en ole juonut kamalasti.

Kuva: Canderel
Tietääkö kukaan muuten onko noissa Stevia makeuttimissa jotain eroa? Kun jossain puhutaan, että ihan pieni määrä riittää. Ostin Prismasta Canderelin Stevia-jauhetta ja sitä sai mättää rahkaan lusikkatolkulla eikä vieläkään ollut makeaa. Onkohan tuota jatkettu jollain?

Itse en varsinaisesti edes tarvitsisi makeuttimia, mutta rahkan kanssa on ollut jo tovin sellainen olo etten kestä sen happamuutta ja siihen on makeutta saatava.

iive

Back in bisnes!

Onko kivaa kun olet pirteä? kysyi Mies. -On vaikka pelottaa koko ajan, vastasin minä. Tai jotenkin noin se meni, ainakin tarkoitustasolla. Pelottaa, että tämä hyvä olo häviää, mutta paukutetaan tämä ajatus mielen perukoille taas kökkimään ihan yksikseen.

Ei pahoinvointia, vain pientä väsymystä välillä, luultavasti täysin normaalia. Mielialakin on parempi kun ei koko aikaa okseta ja väsytä, yllätys?

HeiaHeia näyttää tälle viikolle jos jonkinlaista ihmeellistä liikuntaa, lähinnä hyötyliikuntaa. Tarkoitus onkin vähän kovistella itseä taas hereille ihan oikeaa liikuntaa varten. Tosin olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että joka ikinen liikuttu minuutti, tapahtuipa se miten vaan, on parempi kuin sohvalla möllöttäminen! Joten kiitos tärkeät minuuttini kuten keikalla tanssiminen, shoppailu, trampoliinilla hyppiminen ja helkutanmoinen rymsteeraus mitä tänään harrastin (= siivous, sisustus & järjestyksen vaihto).

Netissä surffaillessa löytyi taas parisen linkkivinkkiä. Pohjoismaiset ruokasuositukset ovat "uudistuneet", no joo... eli tulevien suositusten luonnos on julkaistu. Tuleva työminä näistä jotakin intoilee, mutta hyvinvointiminä viittaa kintaalla.
Täällä <-- klik, ne viralliset sivut, ensimmäinen linkki Iltalehden "uutinen".

Oikeasti hyvä linkkivinkki on Pakkotoiston UUSI Kehonhuolto-opas, joka todellakin kannattaa käydä tsekkaamassa! Hienot ohjeet löytyvät niin venyttelyyn, dynaamiseen venyttelyyn kuin putkirullaukseenkin (foam roller). Täytyy sanoa, että erittäin hienoa työtä on tehty!

iive

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Tv-tärppejä

Teeveessä on menossa parikin lihavuuteen liittyvää sarjaa.

Yle Teemalla neliosainen Tiededokumentti: Lihavaakin Lihavampi

Lihavaakin lihavampi on neliosainen sarja, jossa ylipainoiset nuoret britit tutustuvat maailman ylipainoisimpiin maihin: USA:han, Argentiinaan, Kreikkaan ja Kuwaitiin. Matkalaiset asettuvat asumaan itseäänkin lihavampien ihmisten luo syömään ja elämään heidän tavoillaan. Samalla he saavat käsityksen siitä, miksi juuri nämä maat ovat nopeimmin ylipainoistuvia koko maailmassa. Mutta sitäkin mieleenjäävämpiä ovat kokemukset, jotka kertovat armottomalla tavalla siitä, miten hengenvaarallinen sairaus ylipaino on. Antavatko järkytykset pontta elämäntapojen parantamiseen vai unohtavatko nuoret matkailijat kokemansa ja palaavat vanhaan elämäänsä? (Lähde ja kuva: Juttuarkisto)
Torstaisin Yle Teemalla klo 21, uusinta lauantaisin sekä Yle Areenassa Jakso 1(näkyvyysaika 7pvä)

*****

Ja tietenkin Suurin Pudottaja Maikkarilta joka arkipäivä klo 18! Jaksot katsottavissa jälkikäteen myös Katsomossa!

Ensimmäiset jaksot on tullut katsottua nyt juurikin tuolta Katsomon kautta. Kotona ollessa tallentuvat boxille. Ihan mielenkiintoisia ihmisiä on sarjaan löydetty. Mietin vaan, että missä kulkee se raja kun vuosi vuoden perään kilpailijat ovat isompia ja isompia? Ei yli 200kg painoista ihmistä niin vain laihdutetakaan katsojia tyydyttävään timmikuntoon vaikka niin älyttömästi laihtuisivatkin. Ennätyslaihduttaja-naisista Ashley Johnston (couples3), alkupaino 170kg, on tiputtanut kauden aikana 83kg eli jäljelle jää laihdutettavaa edelleen, jos haetaan yli 200 kiloisesta timmiä tyttöä. Mutta olivat ne muutkin aika isoja tällä kasikaudella, varsinkin miehet.

iive

ps. Tv:tä katsellessa on muuten hyvä tehdä muutakin kuin mököttää siellä sohvalla. Jos muuten on ollut aktivitettia niin ainakin venytellä kannattaa. Venyttelyohjeita ja vinkkejä löytyy muuten Venyttely-postauksestani TÄÄLTÄ :) ja lisää ajatuksia sekä vinkkejä venyttelystä löytyy myös Venyttely-tunnisteen avulla.

Ja ainahan voi aloittaa vaikka tällä.


torstai 7. kesäkuuta 2012

Drink it!



Ihmisenhän tulisi juoda pääasiallisesti vain vettä. Olisikin niin yksinkertaista.

Jossain vaiheessa siirsin syömishimot juomishimoon, lähinnä siis light-juomiin. Tokikaan ei niistä kaloreita tule, mutta siltikään ei niiden juominen ole kovinkaan fiksua. (Enkä ole aivan varma siitä kaloriasiastakaan...)
Olin, anteeksi, OLEN Pepsiholisti, tarkemmin sanottuna PepsiMax-holisti enkä laihtunut yhtään sen ansiosta. Toinen suuri juomasyntini oli, siis on, sokeriton Battery. Ja täytyypä sanoa ettei senkään kittaaminen ole kovin fiksua.

Kotona olenkin pärjäillyt ihan kohtalaisesti näiden limppareiden kanssa. Välillä kamppaillut sokerillisten ja aspartaamilimujen kanssa sekä naukkaillut Stevia-limsaakin. Äiteen luona jääkaappi pursuaa aspartaami-kolaa ja batterya, mies kittaa automatkalla batterya ja minä repsahdan kuin alkoholisti. Onneksi sen alkoholin perään ei tarvitse olla.

Ja loppujen lopuksi sitä ei tosiaankaan tarvitsisi juoda kuin sitä vettä, mutta minkäs teet. En usko, että virvoitusjuomista niin kamalasti haittaa olisi kohtuudella käytettynä. Harmi vain kun en osaa sitä kohtuutta.

Iloitsen kuitenkin oikein hyvin sujuneesta ruokailupäivästä vaikka olimmekin reissun päällä (taas). Ruoka oli hyvää ja laadukasta, juomana vettä ja 1 battery ja 1 Stevia-limu. Ei nyt maailman hirveitä syntejä kuitenkaan...

iive

ps. Jalat on turtana. Ensin kävelyä Kuopion keskustassa ja sen jälkeen shoppailua IKEAssa. Täytyy myöntää, että aika monta tuntia tuli käveltyä, sillä pelkästään Ikeaan saatiin kulumaan aikaa ainakin yli 4h.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Musiikki-energiaa

Eilen vietettiin mahtavat 7h autossa istuen, mutta oli se sen väärti! En muista milloin olisin ollut niin hyväntuulinen, aidosti iloinen koko pienen sieluni voimalla.
Kroppakin sai osansa 1½h tanssi-iloittelusta, tuntui että vatsalihakset katkeavat.


Ja koko homman nimihän oli Pitbullin konsertti Helsingin Suvilahdessa. Rakastan latinomusiikkia ehkäpä yli kaiken muun musiikkityylin. Pidän sen menosta, rytmistä, iloisuudesta, vihasta, kaikista tunteiden kirjosta ja siitä, että se liikuttaa minua, siis fyysisesti.
Ja tietenkin rakastan tanssia sitä! Sambaa, rumbaa, merengueta, salsaa, cumbiaa...enhän niitä varsinaisen virallisesti osaa, mutta antaa rytmin viedä! Flamencoa olisi myös hauska joskus kokeilla. Ainoa latinomusiikkityyli josta en ihan niin paljon välitä on reggaeton, sillä en pidä sen agressiivisuudesta (tosin joskus sekin on hyvästä kun ottaa päähän...).

Vielä hymyilyttää vaan... kohta huivit lentää...


Tänään aika koomailua kaiken matkustamisen jälkeen. Onneksi ei ole krapula kaupan päälle. Osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin ;)

iive

ps. trampalla on kivaa, tulee hiki :)


maanantai 4. kesäkuuta 2012

Mä puskaan haluan mennä nyt!

Vein veljen ja serkkutytön kätköilemään vanhan rautaruukin raunioille. Oli kyllä hienon näköistä!
Itikoita niin maan mahdottomasti, mutta onneksi on OFF ;) Valokuvattiin urakalla veljen kanssa ja pari aika hyvää otosta tuli saatua. Tämmöisestä paikasta ei mullakaan ole ollut mitään tietoa vaikka aiemmin olen jopa samalla kylällä hetken asunut.
Huutokosken rautaruukki toimi vuosina 18581877 Joroisten Huutokoskella. Se käytti raaka-aineenaan lähiseudun järvistä nostettua järvimalmia.
Ruukin omisti pietarilainen kollegineuvos Nikolai Putilov ja ruukin tuottama rauta vietiin Putilovin tehtaille Pietariin. Putilov omisti Savossa myös Haapakosken ruukin Pieksämäen maalaiskunnassa ja Oravin ruukin Säämingissä.
Putilovin yritys teki konkurssin 1876 ja se joutui Venäjän valtionpankin haltuun. Samalla myös Huutokosken ruukin tuotanto päättyi 1877. Putilovin omistamat Haapakosken ja Oravin ruukit myytiin pakkohuutokaupalla syyskuussa 1879 ja niiden raudantuotanto jatkui uusien omistajien johdolla vielä 1900-luvun alkuun saakka. (wikipedia)
Ruukki ennen
Kuva: Iron and Man

Ruukki nyt






Ja lisäksi tietenkin tuli samalla liikuttua aikalailla. Toinenkin kätkö käytiin loggaamassa, mutta se nyt oli lähinnä pelkkää puskaa...

"Parannuttua" alkaa ajatukset todella mennä kohti voimaannuttavia asioita. Suunnittelen patikointi-reissua, kunhan nyt vain kerkiäis.


iive

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Kesäloma

Sairasloma on loppunut ja kesäloma on alkanut. Lääkitys on todellakin tainnut rueta puremaan kasvaimeen, sillä olo on viimeisen viikon aikana parantunut 100%. Pieniä huonouskohtauksia edelleen välillä tulee, liekkö syynä sitten matala verenpaine tai jokin muu. Täytyy seurailla asiaa.

Reissun päällä ollaan, yhdet ylppärit on jo juhlittu, tätiä käyty moikkaamassa ja tiedossa olisi viikon sisään yksi konsertti Helsingissä sekä reissu Ikeaan Kuopiossa. Välipäivinä täytyy kyllä vähän levätä kun tänäänkin autossa istumista oli rattoisat 280km.

Kyllähän tätä söpöläistä passaskin ajella katsomaan!
Ehkä parasta viime päivinä on ollut se, että mun juhlamekko mahtui mun päälle eikä kiristänyt yhtään! Vaakaa en ole edelleenkään moikkaillut, mutta en ole ainakaan lihonut. Viimeksi mekkoa käyttäessäni olin tässä kondiksessa... (valitettavasti kuvia mekko päällä ei ole nyt saatavilla, mutta aika ja paino sama).


Onhan se mekko joskus ollut isokin. No jossain vaiheessa juhlista saa varmaan jotain fotojakin niin pääsee kauhistelemaan ;)

Treeni-intokin rupeaa nostamaan päätään vahvemmin ja vahvemmin, mutta nyt ensimmäinen mikä lähtee korjaukseen on ruokavalio, varsinkin täällä reissussa!

Ja muistutukseksi kaikille, huomenna alkaa uusi Suurin Pudottaja maikkarilta klo.18! Joka arkipäivä!
Kahdeksannella kaudella kisataan suurimman pudottajan tittelistä teemalla "uusi mahdollisuus". Luvassa on jälleen draamaa, kyyneleitä sekä tietysti uskomattomia muodonmuutoksia. Mukana mm. edelliseltä kaudelta symppis Daniel :)
Vaikka itse en ihan tämän ohjelman moraalia allekirjoita, niin... No kyllähän tämä aikamoista inspiraatiota silti on.

Ihanaa kesän alkua kaikille!
iive