sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Tehoviikko

Tältä viikolta HeiaHeia näyttää melkoisia liikunta"määriä". 20 tuntia ja 19 "treeniä". No en kyllä tiedä laskeeko tuo nyt sen merkatun hieronnankin sinne tunteihin? Korkeaa tuntimäärää selittää myös se, että tällä kalenteriviikolla oli vain kaksi työpäivää. Lomapäiviä oli kolme ja nyt mukavan tehokkaat kaksi vapaapäivää.

Liikunta on tällä viikolla ehdottomasti painottunut kehonhuoltoon. Venyttelyä on ollut ainakin tunnin päivässä ja nyt viikonloppuna olen palannut joogan pariin. Joogaan youtuben avulla ja lähinnä on tullut tehtyä noita YogaYakin videoita. Tuolla on mielestäni ollut kaikista parhaimmat jooga-lessonit ja tunteja löytyy erilaisiin tarpeisiin, hellempää, rentouttavaa tai rankempaa.

Muuten on tullut käveltyä mm. Ähtärissä ja luontopolulla, sekä hoidettua kasvimaata. Maanantaina kävin juoksemassa pienen kovemman sykkeen lenkin ja nyt lopetin myös viikon juoksutreeniin. Juoksin uimarannalle minne myös perhe tuli ja pääsin nyt viimein oikeasti sinne järveen asti uimaan.

Vaaka näytti yllättäen taas pudotusta vaikka Ikaalisissa hotelliaamiainen tuntui pistävän koko ruuansulatusjärjestelmän täydelliseen epätasapainoon. Onneksi olotila alkaa pikkuhiljaa kohentua eikä vatsa tunnu enää järkyttävältä heliumilmapallolta.

Ensi viikolla elämä tasapainottuukin silleen kivasti kun tiedossa on vain yksi vapaapäivä koko viikolle, mieskin aloittelee loman jälkeen töitä pikkuhiljaa ja Jyväskylän Suurajot alkavat. Minua ei nyt ralleihin kovin helposti saa, mutta perheeseen ja elämään se vaikuttaa mm. työmatkat pitenevät kivasti kun on ruuhkaa.

Nii ja kohta mun rakas Lintunen täyttää 3-vuotta <3 Sitten olisi sitä kakkua tehtävä ja semmoista... edellisten synttäreiden aikaan on ollut aika hyvä liikunta ja syömisdraivi päällä, joka on kosahtanut näihin synttäreihin. Katsotaan kuinka tänä vuonna käy? Toisaalta kun tietää vaaranpaikan olevan lähellä niin voisi miettiä edellisiltä vuosilta mitä kävi ja miksi?

Ihanaa viikkoa kaikille! Täällä taidetaan pitää vähän hiljaiseloa blogimaailmasta (tai sitten ei). Katsotaan nyt ;)

iive

Nyrölän luontopolku

Ja taas sarjassamme perheemme liikkuu luonnossa. Tällä kertaa todellakin päädyimme tuonne Nyrölän luontopolulle ja onneksi näin kävi, sillä nyt sää suosi meitä ihanasti toisin kuin viimeksi olisi ollut.
Nyrölän luontopolku on rakennettu pääosin kyläläisten talkootyönä ja avattiin vuonna 2004. Luontopolkulenkin pituus on 3,5 km. Vuoden 2008 lopulla valmistui kahden kilometrin pituinen polkuyhteys Kallioplanetaarioon. Luontopolun lähtöpaikka on Nyrölän koulun läheisyydessä, Sikomäentien varrella. Reitti on merkitty keltaisilla heinäseipäillä.
Polun varustusta ovat opastekyltti parkkipaikalla koulun lähellä, infotaulut ja pitkospuut märillä paikoilla. Yhdeksän rastin aiheita ovat mm. paikallinen historia, riistanhoito ja puuopetus. Luontopolulta pääsee vetolossilla (kantavuus 700 kg) Iso-Mustan pikku saareen, jossa on kaksoislaavu, tulisija, hella, huussi ja laituri. Laavuun mahtuu kerralla 10 yöpyjää. (Jyväskylän kaupunki)
Luontopolun kartta

Hmm... ja karttaa luetaan, että tuonnepäin!
No mentiin kuitenkin toiseen suuntaan eli vastapäivään, sillä opastetaulussa luki yksityistilasuus (wtf??? luontopolulla yksityistilaisuus???) ja vastapäivän suuntaan matka laavulle oli lyhyempi ja niin ollen paluumatkakin olisi lyhyempi jos laavulle ei pääsisi kun kääntäisin nenän takaisin kohti autoa ja kotia ja haistattaisin pitkät :D


Opastetaulut oli ainakin selkeät!


Reittiä en nyt kovin selkeäksi sanoisi. Lilluu, lällyy, kyllä on sateet pehmittäneet kaikki polut. Kuivilla kengillä kaikesta huolimatta kotiin asti ja mun kengät kastuu tosi helposti.


Pitkospuilla, siis nyt tosiaan sellaisilla ihan oikeilla halkaistuilla tukeilla, vastaan tuli kaksi sisiliskoa.


Saareen ja laavupaikalle mentiin hienolla lossilla! Aivan mahtava vekotin ja niin kevyt!


Saaren laavulla ja nuotiopaikalla oli paljon porukkaa, ei viitsinyt hirveästi kuvailla. Molemmat laavut olivat saaneet yöpyjät. Me vain paistettiin makkarat, nautittiin ja lähdettiin.



Todistettavasti joku oli päässyt tuonne rattaiden kanssa. En kyllä ymmärrä miten??? Helpompi olisi ollut kantaa vaikka harteilla. Sen verran vaikeakuntoista maastoa oli aina välillä.


Parhaimmillaan suomaaston ja pitkospuiden lisäksi luontopolku näytti tältä.


Vanhalla pellolla ja rinteellä heinät ylsivät korkealle. Sitkeä tyttö jaksoi melkein loppuun asti noin pienelle suhteellisen vaikeakulkuista maastoa (ja ylämäkeen), viimeisen kilometrin kannoin harteilla.
 

Pahimmillaan polku näytti tältä :(


Viimeisiä mehuja irti ja kunnon juoksuspurtit!


Lintunen harteilla juoksin auringonlaskuun <3

Itse kokemuksena voisin tuumata koko perheen puolesta, että Nyrölän luontopolun laavu-saari on mahtava paikka! Samoin suo-alue pitkospuineen kaikkineen. Itse luontopolun ympäristö ei ollut mitenkään erikoista. Hakkuualueet olivat pilanneet maisemia kovastikin. Muutamia kauniita metsäalueita kuljimme läpi, satumetsää, niistä nautin.

Kannattaako mennä? 
-Kannattaa, varsinkin laavulle ja kyllä sen luontopolunkin kulkee. Garminin mukaan kilometrejä kertyi 3,8km. Välillä reitti kulkee tietä pitkin, välillä se on vaikea(hko)kulkuinen polku. Normaali aikuiselle ihan kevyestikin kuljettava.
Kiitos vaan kaikille ahkeroijille, jotka pitävät paikkaa kunnossa (ja ovat sen rakentaneet) vapaa-ehtoisvoimin!

iive

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kaupunkiviljelyä

Tämä postaus koskeekin pelkkiä rehuja <3 
Joten jos ne ei kiinnosta niin ei kannata jatkaa pidemmälle ;)

Eilen tuli katsottua erään dokkarisarjan viimeinen osa, ihan sattumalta. Sarjassa on esitelty suurkaupunkien elämää, siis mammuttimaisten miljoonakaupunkien. Tässä viimeisessä osassa kuitenkin puhuttiin paljonkin ruuasta ja sen tuotannosta, sillä jättikaupungit kun tarvitsevat jättimäärän ruokaa. Erityisen kiinnostava osuus oli kuvaus Mexico Cityn vesiviljelystä ja kaupunkiviljelystä mm. hylätyissä halleissa ja varastotiloissa.

Itse kun satun tuota kaupunkiviljelyä harrastamaan ja toivon kovasti sen myös satoa antavan. Näin kesäisin viljely onnistuu kätevästi palstalla ja parvekkeella. Tarkoitus olisi myös keksiä jotain viljelyä myös talvelle sisätiloihin, mutta siitä myöhemmin.

Parvekkeella kaikki kasvavat yllättävän hyvin, paitsi salaatti, jonka kanssa tein sellaisen mokan, että laitoin sen kasvihuoneeseen kasvamaan. Yllättäen salaatti ei kasvakaan lämpimässä vaan viihtyy viileämmässä. Tämä on myös osasyy siihen ettei salaattia voi oikeastaan viljellä sisällä talvisin tai sitten pitää olla kovin viileä kämppä. Jos joku on keksinyt keinon viljellä salaattia talvisin niin otan mielelläni vastaan!


Tomaatit kasvavat mieletöntä vauhtia ja kukkivat kovasti. Pörriäisiä kasvihuoneessa näkyy ja kuuluu olevan, aikamoinen surina käy. Silti olen niin tomaatin kuin kurkunkin kohdalla harrastanut pölyttämistä siveltimen avulla, ihan varmuuden vuoksi. Tomaattissa onkin paljon raakileita ja kurkkuja olemme päässeet jo useamman syömään.
Hieman rupesi pilviset ja harmaat ilmat pelottamaan, että näinköhän tomaateilla kypsymiseen riittää tarpeeksi valoa, joten lisäsin kasvilampun vielä tuonne paistamaan. Kasvihuoneeseenhan tulee sähköt patteria varten ja nyt kun sitä ei tarvita niin käytetäänpä sitä valolle.


Avomaankurkun kukka on yksi kauneimmista kukista. Kuvat eivät ikinä anna sen herkälle värille oikeutta, mutta kukkiessaan kurkku on kasvihuoneen kaunotar. Avomaankurkku viihtyy hyvin myös ylöspäin köynnöstävänä ja kantaa painavat kurkut hyvin kunhan varret on kunnolla tuettu. Parhain kiipeämisalusta olisi jokin verkko, tänä kesänä alustana toimivat pajukepit. Keppeihin kurkkua vain täytyy sitoa toisin kuin verkkoon.



Tomaatin kukinta on paljon vaatimattomampi, mutta on siinäkin oma viehätyksensä. Ensi vuonna vain on muistettava laittaa taimet aikaisemmin kasvamaan niin satoakin saisi aiemmin!

 Palsta

Viljelen jyväskylän kaupungin vuokraamaa peltopalstaa aivan keskustan tuntumassa yhdessä appivanhempien kanssa. Palsta-alue onkin oikea keidas kaupungin ytimessä. Peltoa, viljelypalstoja, omenapuutarha, marjapensaat kera järvimaiseman.


Tänä vuonna joutomaapellolle on kylvetty ihanuuksia. Kukkia ja eri viljoja, bongasin ainakin ne neljä yleisintä.


Omalla palstalla kaikki oli niin vihreää ja sinistä :) Ruiskaunokit kukkivat ihanasti. Muutenkin palsta oli nyt hyvinvoivan oloinen.


Kesäkurpitsatkin tuottavat satoa vaatimattomasta koostaan huolimatta. Useampi kesäkurpitsa köllötteli katteen päällä lehtien suojassa. Kuinkahan paljon naapurilla tulee satoa kun sen kurpitsa kasvina on kolme kertaa isompi kuin mun?


Hernekin kukkii ja palkoja löytyy. Kohta pääsee syömään!
 

Eipähän tuosta yleiskuvasta oikein mitään selvää saa kun rikkaruohot rehottavat ja keskipäivän armoton aurinko ylivalottaa. Mutta kasvaa siellä.


Lintusen omassa penkissä kukkivat ruiskaunokit ja muita kukkia on tulossa paljon lisää.


Savimaan yksi hyvä puoli on se, että ainakin tekemistä riittää niin kitkijällä, kaivajalla kuin lapsellakin. Voi että mutalälly on ihanaa!!! Kaivettiin oikein kunnon savipaakkuja mistä pystyi oikein muovailemaankin.


Mitkä kolme viljalajia voit bongata kuvasta?

iive

torstai 26. heinäkuuta 2012

Lomalla liikkuminen

Lomalla meinasin kovasti harmitella sitä etten mukamas päässyt liikkumaan. Toki en päässyt erikseen harrastamaan liikuntaa, mutta liikkumaan kyllä pääsin, aivan koko ajan.
Liikkuvaisille perheille Ikaalinen oli loistava paikka lomailla. Liikuntamahdollisuudet olivat monipuoliset, mutta ilman mitään erikoisia juttuja oli liikuttavia asioita ympärillä koko ajan.
Leikkipuistossa oli mm. uusi Sona pelijärjestelmä.

Kuva: lappset.fi
Sona on hauska, liikunnallinen ja interaktiivinen pelijärjestelmä. Tuote haastaa ihmiset liikkumaan ja musiikki vie mukanaan niin lapset kuin aikuisetkin. Sonassa käytetään liikettä ja ääntä. Suuren oranssin kaaren yllä oleva liikekamera rekisteröi pelaajien liikkeet erityisesti suunnitellulla pelialustalla. Liikkumalla pelialustalla voi pelata eri pelejä. Palautteen antoon peleissä käytetään musiikkia ja ääniä. Näin pelaamisesta tulee ainutkertaista. Sona kertoo selvällä suomen kielellä kuka voitti kulloisenkin pelin.
Tuota peliä olisi itsekin halunnut pelata. Pienten käyttäjien määrä oli vain niin suuri ettei heiltä raaskinut peliaikaa viedä.

Kylpylässä voi tietenkin vain lillua, mutta mahdollisuudet ovat moneen. Lapset nyt leikkivät ja uivat tuolla luonnostaan, aikuinen joutuu vähän miettimään lilluttelenko vai uinko? Varsinaista uima-allasta kun tuolla ei kylpyläosastolla ollut, mutta kyllä sitä uimamatkaa siltikin sai.

Vesijumppia oli tarjolla 3xpvässä. Jumppaohjaajat eivät itseäni kovinkaan miellyttäneet. Käytiin jumpassa hetki Lintusen kanssa pari kertaa yhdessä (käytin häntä painona) ja kyllä mua vähän ihmetytti kun ohjaaja näytti liikettä vain muutaman kerran ja sitten seisoskeli tai vain heilui ympäriinsä liikkeen tekemisen ajan. Olen mä nähnyt tällaista ohjaamista muuallakin ja täytyy sanoa etten tykkää. Kuinka ihmeessä ohjaaja meinaa asiakkaille saada tekemisen meiningin jos ei sitä hänelläkään ole?


Ti-Ti Nallen talossa oli liikuntaa tarjolla koko ajan. Olin aivan yllättynyt siitä mikä tekemisen meininki talossa oli. Lapsia ja aikuisia oli paikalla aivan liikaa, mutta siltikin oli kivaa. Tunnin välein järjestettiin aina kaksi toimintatuokiota ja pikaisesti listaa vilkaistuani huomioin, että toinen tuokio oli aina rauhallisempi ja toinen liikunnallinen. Osallistuimme siis tanssi- ja laulutsydeemiin ja Nallejen kesäjumppaan. Aikamoisen taitavia ohjaajia oli Ti-Ti talon kesätytöt.
Itse talo oli suunniteltu niin, että se aktivoi lapsia leikkimään ja touhuamaan. Mä kyllä niin tykkään!


Viimeisenä lomapäivänä olimme ajatelleet mennä käymään Särkänniemessä. Hintoja tsiigailtuamme totesimme ettei mennäkään, sillä pelkät käynnit kotieläinpihalla, delfinaariossa ja Näsinneulassa olisivat maksaneet maltaita. Mennään siis joskus toiste kun Lintunen on tarpeeksi vanha remutakseen huvipuistossakin.


Suuntasimme siis Tampereen sijasta Ähtäriin ja eläinpuistoon. Oli kyllä nappivalinta! Kilometrejä kertyi autolle n.40km enemmän kuin Tampereen kautta eli ei mitään. Sää oli loistava, pilvinen, mutta lämmin. Hieman tuuli leyhytteli koko ajan niin pysyi itikatkin poissa.

Eläinpuiston kierroksen pituudeksi ilmoitettiin 3km. Kokonaismatkaa parkkipaikalta - koko kierros- kaikki sompailut siinä välissä - takaisin parkkikselle, kertyi Garminin mukaan noin 5km. Vuokrattavana olisi ollut kamalia rämiseviä vedettäviä kärryjä lapsien ja tavaroiden kuljettamista varten. Katseltiin niitä hetki ja tuumattiin, että jos ei Lintunen jaksa koko matkaa kulkea niin otetaan hartioille vuorotellen. Mutta jaksoipa hetken alle 3vee juoksennella koko matkan innoissaan kuin mikä ja eläinpuiston kierroksen jälkeen oli virtaa leikkiä vielä leikkipuistossakin. Jotkut 5vee muksut vedättivät itseään kärryissä :(


Eläimet olivat hyvällä tuulella ja varsinkin karhurouva innostui esiintymään katsojille. Ähtärin eläinpuisto on siisti ja erittäin lapsiystävällinen kohde. Herkistymistä minulle tosin aiheutti kaksi iäkästä mummua, jo aika huonokuntoisia, jotka sitkeästi menivät koko lenkin läpi. Toinen hieman parempi kuntoinen vieläpä välillä työnsi toista pyörätuolissa kun ei meinannut toinen mummukka jaksaa. Mä sanon että ihanaa! Siinäpä meille esimerkkiä.

iive

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Matkalla syöminen

Mitä enemmän on elämässään ruennut syömään ns. käsittelemätöntä ruokaa, niin sitä kipeämmäksi siitä käsitellystä ruuasta tulee. Matkalla saa aina oivan muistutuksen siitä kuinka paha olo oli AINA ennen. Ja se oli normaali olotila. Ei ihme ettei jaksanut tehdä mitään.

Tällä kertaa matkalla ajelusyöminen onnistui mainiosti. Varauduimme vissyvedellä, täysmehuilla, myslipatukoilla ja rusinoilla. Myös hotellissa ruokailu onnistui hyvin minikeittiön turvin. Huonon olon aiheuttaja tällä kertaa olikin sitten hotelliaamiainen (joka on muuten tuollaisessa lapsiperhe-resort-kohteessa aikamoinen spektaakkeli!).

Aamiainen

Aamiaisella päädyin syömään väärin ja tänään tulikin mietittyä vatsan vonkuessa, että miksi ihmeessä tästä ruuasta tuli näin paha olo? Aika monta syypäätä sieltä aamiaslistalta löytyi, mutta eipä puututa niihin vaan tsekataan mitä VOI SYÖDÄ, jotta ensi kerralla voin valita fiksummin?

Leivät valitettavasti useimmissa hotelleissa ovat turvotuksen ja huono-olon aiheuttajia nro1! Paikanpäällä hotellissa paistetut superhiivoilla kohotetut leiväkkeet (ei niitä voi edes leiviksi kutsua) turvottavat vatsasi taatusti nopeasti aivan uusiin ulottuvuuksiin. Voi olla että leiväksi löytyy hyväkin vaihtoehto, yleensä rukiinen tai sitten joudut tyytymään näkkäriosastoon. Suurin osa leivänpäällisistä on kuitenkin hyvää syötävää ja äkkiäkös valmiiksi viipaloiduista vihanneksista taikoo itselleen raikkaan aamusalaatin :D (Tämän idean aion toteuttaa seuraavalla hotellivierailulla!)

Puuro on tietenkin hyvä eväs aamuna kuin aamuna, mutta no, itse en ainakaan ole kovin houkuttunut syömään puuroa hotelliaamiaisella.

Tuoreita hedelmiä löytyy useimmiten montaa eri lajia. Myös marjoja löytyy syötäväksi (tosin yleensä aina sitä samaa pakaste mansikka-herukka-mustikkasekoitusta oli hotelliketju mikä hyvänsä). Samasta kohdasta voi myös bongata erilaisia pähkinöitä, siemeniä ja jopa kelvollista mysliä tai muroja. Maustamatonta jogurttia on ollut aina tarjolla vierailemissani hotelleissa.

Suolaisista HYVÄ-listalle bongaisin ainoastaan jotkin leikkeleet, pekonin sekä kananmunan ja munakokkelin. Unohda lihapullat ja nakit, ne maistuvat pahalta ja ovat pahoja. Hämeen seudulla matkaillessa voit törmätä mustaanmakkaraan, jonka uskoisin olevan ihan hyvää tavaraa. Tosin en tiedä söisinkö sitä aamiaisella?

Vältä listalle joutuvat ehdottomasti useimmat tarjolla olevat leivät, kaikki makeat leivonnaiset (muffinit, piirakat, keksit, ohukaiset ja letut) ja suolaisen pöydän nakit ja lihapullat.
Ja näihin makeisiin juttuihin, sekä leiväkkeisiinhän ne meikäläisen aamupalat sitten kosahti.

Lounas

Etsi reissussa kotiruoka-, maatilamatkailu-, tai jokin aivan mikä muu tahansa lounaspaikka paitsi ison ketjun buffet/seisovanpöydän lounas. Ketjupaikoissa lautasellesi sujahtaa entistäkin varmemmin pelkkää tehotuotantoa ja einestä. Tasokkaammissa ravintoloissa voi tilanne ehkä olla parempi, silloin tosin maksat lompakollasi hieman enemmän eikä laadustakaan välttämättä voi olla varma, ainakaan ketjuravintoloissa.

Yllättävin ja positiivisin ruokailukokemus oli Ti-Ti Nallen talossa. Nakkikeitto 5euroa + mehu + sämpylä. Jälkimmäiset kaksi suht shaissea muttei kuitenkaan leiväketasoa, mutta nakkikeitto yllättävän hyvää ihan kuin itsetehtyä. Miinusta muovisista kertakäyttöastioista ja siitä ettei jätteitä lajiteltu.

 
 Ruuassa voi merkata myös muutkin asiat kuin kalorit kun hyvinvointia ajatellaan.

iive

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Loma, lomalle, lomalla.

Työt takana, pakkaus takana, matka takana, stressaus takana.

Matkalla Ikaalisiin pysähdyimme Ikeassa tutkimassa sänkyjä, ei tuu kauppoja :( Uuden tyynyn ostin josko se parantaisi edes hieman nukkumisongelmaa. Voi kun muakin sponssais joku nukkumisfirma niin kuin Eevskus lifeä ;D No, in my dreams vaan ;S

Toinen pysähtymiskohde oli Hämeenkyrö ja Frantsilan kehäkukka <3 Oishan tuolla voinut kauemminkin pysähtyä, mutta kytö kylpylälle oli kova.





 Piharakennus oli kyllä tosi kiva ja mitä kamaa!
Lähituottajien ruokatuotteita, käsitöitä, suomi-ekovaatteita ja kirppari ;D


Flower Power karkit oli hyvii, ostin mie kyl puhdistavaa teetäkin.

Ikaalisissa päästiin 70-luvulle. Pientä pintaremppaa ehkä kaipais? No ei tosi. Seitkytluvun jäänteet täällä on oikeastaan tosi kivoja, mut 90-luvun remontti ei ole kyllä ihan viimeistä huutoa näin niin kuin esteettisesti. Mutta tärkeintä on että on siistiä ja käytännöllistä. Vaikka ei olisikaan mitään ultramodernia.
Kylpylä oli kyllä todella kiva, varsinkin tällaiselle perheelle jonka nuorin jäsen on vielä uimataidoton. Wau mikä lastenallas!



Valittiin Kylpylä-Hotelli asuinpaikaksi, sillä huoneissa on minikeittiö eli ei tarvitse välttämättä ravintolassa syödä. Ei täällä nyt mitään ruokaa pahemmin kokkailla kun välineinä on yksi kattila, liesi, leikkuulauta ja veitsi. Mut on kuitenkin mikro, jääkaappi, tiskiallas ja ruokailu-astiat. Niin ja se kahvinkeitin. Muuten meillä menis kolmen päivän reissussa jo montakymmentä euroo pelkkään kahviin.


Matkustuksesta huolimatta kerkesin lenkille ja sit kylpylään. Iltapalaksi eilisiä itsepoimittuja mustikoita ja jogurttia.


Huomenna sataa, joten varmaankin kylpylöimme ja itse pääsen niin kovin nauttimaan TiTi-Nallen talosta, huoh, mutta mitä sitä ei tekisi lapsen tähden <3
Lenkille aion myös jos nyt ei ihan kaatamalla sada! Pitäähän paikallinen metsä tsekata, se kun sattuu olemaan ihan Voimametsä :)

iive

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Olen vätys

Aikalailla on tupannut viime päivinä väsyttämään. Harjun reilun vitosen maastolenkki oli ehkäpä liian rankka tai sitten tämä ukkostaa-ei ukkosta-ukkostaa ilma? Toisaalta hektiset iltavuorotkin vievät voimia ja en muutenkaan ole oikein aamuihminen noiden liikuntojen kanssa. Ihan makaamiseksi ei onneksi aamut ole menneet vaan on tullut touhuttua kotona sitten kaikenlaista kotihommaa ja ulkoiltua Lintusen kanssa, joka oppi viimein polkemaan sillä polkupyörällään ja potkuttelemaan potkulaudalla.

Pää soimaa, että nyt lenkille, jumpalle, ihan mitä vaan. Mutta nyt saa "järjen"ääni olla hiljaa ja kuuntelen mitä keho sanoo. Ja sehän sanoo, että -Nyt hei Peace, Rauhaa!

Ensi viikon alkuun on suunniteltu kesän ainoa virallinen kesälomareissu. Suuntaamme Ikaalisiin kylpylään, kyläilemään TiTi-Nallen luokse ja mitä nyt sitten keksitäänkään. Ajatuksissa olisi ainakin pysähtyä Frantsilan Yrttitilan Kehäkukka-myymälässä Hämeenkyrössä.

frantsila.com

Muuten pyhitetään päivät lomalle ja pyritään siihen, että loma RENTOUTTAA ja VIRKISTÄÄ eikä väsytä entisestään. Jos vähän tuhlaisi ja kävisi jossain kylpylän hieronnassa tms. Urkkakamat otetaan kyllä mukaan, sillä liikunnallista lomaa on kuitenkin tarkoitus viettää. Ainakin ryhmäliikuntatunti-kalenteri näytti kylpylässä ihan kivalle ;D

Muu perhe suuntaa viemään koiruuksia myös lomalle ja minä taidan iskeä rentoutus-jooga DVD:n soittimeen. Taidan juuri ehtiä joogata ohjelman läpi ennen töihin lähtöä.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

iive

torstai 19. heinäkuuta 2012

Uusia polkuja

Sopivan lenkki-reitin etsiminen on ollut käynnissä pitkin kesää. Juoksemistani rajoittaa se, etten tykkää juosta asfaltilla. Askellusvirheen vuoksi jalkaterä kipeytyy helposti ja pehmeällä juokseminen helpottaa tätä ongelmaa. Paikallisen ulkoilualueen reitit ovat järkyttävän mäkisiä ja hyvät juoksupätkät katkeavat aina ylämäkeen.

Eilen päätin lähteä kokeilemaan ihan uusia ulottuvuuksia harjulla ja lähdin juoksemaan 10km takaosuutta. Kilometrejä kertyi n.5km ja täälläkin reitti oli taas aikamoisen mäkistä. Mutta hieman modifioimalla tästä pätkästä tulee kyllä minun vakkari-juoksureittini. Mäet pystyy nimittäin kiertämään juoksemalla ensin hiekkatietä pitkin ja lopuksi moottorikelkkauraa pitkin. Välissä on harjun ylitys, joka ei olekaan ihan pieni mäki. Veikkaisin ylämäen pituudeksi ainakin n.500m? Korkeuseroa mäen alusta ylhäälle on Garminin mukaan 137metriä! Eli aika korkealla harjun päällä sai osan matkasta juoksennella. Ja voi mitkä maisemat! Parasta tuossa reitissä on kyllä se, että tuntee juoksevansa keskellä metsää <3 eikä ulkoilualuetta.
Hieman miinusta asiaan tuo se fakta ettei tuolla takalenkillä ole valaistusta. Iltojen pimetessä on varmaankin suunnistettava taas takaisin alkupätkän pariin, mutta luulen valoisien iltojen riittävän vielä useaan lenkkiin.
Eli nyt minulla on hyvä lyhyt lenkki Muuramejoen luontopolulla n. 2,5-3,5km pituinen.
Ja pitkä lenkki Muuratharjulla n.5-7km pituinen. Molempiin paikkoihin sujauttaa myös helposti pyörällä, silloin kun kerkeää.


Kenkäongelma on ollut myös päällänsä. Nykyiset Asicsini ovat ihan ok kengät, mutta ne kastuvat heti kosteammassa paikassa. Lisäksi nimettömät ja pikkuvarpaat puutuvat vähänkin pidemmällä lenkillä. Osasyy on varmaankin se, että juoksen kuntotasooni nähden vähän liian raskaasti, mutta luulen myös kenkien lestin olevan hieman liian kapea. Myös oikean jalan pikkuvarvas tuppaa monesti jäämään osaksi nimettömän varpaan alle ja sitten hiertyy. Pitää varmaankin opetella teippaamaan sitä jotenkin?
Eli varmaankin on suunnattava juoksukenkäsovituksille ja sen jälkeen tilattava ne netistä. Esim. SportsDirectillä hintataso suomeen verrattuna noin 1/3 tai vieläkin parempi.

Ilahduttavasti paino tippuu pikkuhiljaa. Kuukautiset hidastivat pudotusta viikon verran, mutta kylläpä se tippui sen jälkeen onneksi.

iive

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Seitsemän kukkulan luontopolku

Suunnitelmana oli tänään lähteä viimeinkin katsomaan kehuttua Nyrölän luontopolkua. Kotona sää oli pilvinen, mutta lämmin (19 astetta) eikä koko päivänä ollut satanut.
Kun suuntasimme kohti Jyväskylää, tummat pilvet tulivat vastaan, niin ja tietenkin se vesisade. Varusteet olivat täysin sopimattomat moiseen keliin ja vaikka retkieväitä ostaessa ostimme myös kertis-sadetakit niin siltikin Nyrölään saapuessame vettä tuli taivaalta niin rattoisan valtavasti, että päätimme ajaa kotiin (otti päähän). Kotimatka kulki kuitenkin Tikkakosken kautta ja tajusin sielläkin olevan luontopolun eikä Tikiksellä satanut laisinkaan. Niinpä kurvasimme Seitsemän kukkulan luontopolulle.

Polku sijaitsee Seitsemän kukkulan ulkoilumaastossa Tikkakosken taajaman luoteislaidalla. Alueen opastuspiste ja luontopolun lähtöpaikka ovat länsirannan varuskunta-alueelle vievän Luonetjärventien alkupäässä. Samassa maastossa on myös kuntopolun/valaistun ladun verkosto.
Maasto on pääosin helppokulkuista loivasti kumpuilevaa harjumännikköä. Pienpiirteisen korkeusvaihtelun ansiosta alueelle on muodostunut siinä määrin elinympäristöjen ja kasvipeitteen vaihtelua, että polun 19 rastilla on mahdollisuus kertoa monipuolisesti mm. maaperästä, pienvesistä, luontotyypeistä, puulajeista ja muista kasveista ja eläimistä.
Polkulenkki on runsaan kolmen kilometrin mittainen. Kuivan hiekkakankaan muutamien suomaastojen kohdalla polku on varustettu pitkospuin, joten kuivalla kelillä lenkki on sopivinta kiertää kevyissä ulkoilujalkineissa. Kulje pitkospuilla varovasti. Rastien numerointi sekä kulkijaa opastavat maalimerkinnät ja viitat johdattavat kulkemaan polun myötäpäivään.
Luontopolun kartta
 Mustikoita evääksi

Maasto tuolla oli yleisesti hyvin kaunista, siistiä ja helppokulkuista. Luontopolulla ei näin ollut, sillä polku oli osittain kasvanut umpeen, sen poikki oli kaatunut puita (runsaastikin) ja pitkospuut olivat aikalailla veden valtaamat. Kuljettuamme luontopolkua reilun kilometrin verran, päätimme siirtyä täysin lenkkipoluille.

 Suolla

 Luontopolun rehevämpää osaa.

 Lintunen tutkii jäkälää (ja etanaa)
Kumpihan oli mielenkiintoisempaa?

Mäntymetsä-tytölle mieluinen paikka.


Vaikka luontopolku olikin kumisaapas ja viidakkoveitsi-kunnossa, niin ulkoilualueena Seitsemän kukkulan ulkoilumaasto on lenkin arvoinen paikka.

iive

Lähde: Jyväskylän luontopolut.