maanantai 12. marraskuuta 2012

Kadonnut salitreeni

Lapsiparkkipäivä ja minä suunnistin jälleen Zumbaamaan enkä salille. Tai kävin mie tanssimisen jälkeen vähän vatsa ja selkälihaksia tekemässä.
En tiiä mikä siinä salille menemisessä on nyt niin vaikeeta?
Kai ne tuskaiset muistot varmaan kun aina kun pääsee alkuun niin sairastumisten vuoksi aina jää kaikki kesken.

Haastan kuitenkin itseni ennen joulukuun ensimmäistä päivää käymään vähintäänkin kerran salilla. Piste.

Tekisi ihan hyvää noille jaloillekin. Nytkin on jalat täynnä linimenttiä ja kääritty vielä lämmittävän peiton sisään. Aika sauna-olo noilla koivilla, mutta minkäs teet kun tuntuu että ne hajoaa vuorotellen eri paikoista ja en edes tiedä miksi.

iive

ps. Kerrankin oon ajoissa menossa nukkumaan. Kello on vaille yhdeksän ja tämän kirjoituksen jälkeen mie sanon KUKKUU ja painun untenmaille. Aamulla kello taas soi ja soi ja soi ja soi...

5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Sitä nyt jostain syystä tarvitaan :P

      Poista
  2. Minä otan haasteen vastaan (vaikka haastoitkin vain itsesi) ja menen tänään salille. En käsitä, mikä siinä onkin niin vaikeaa. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei! Onpa hieno juttu että menet!
      Miekään en nyt tajua mikä tökkii kun ensin koko kesän odotin kuin kuuta nousevaa että salikortti toimii taas ja nyt ei vain lähde...

      Poista
  3. On ihan käsittämättömän mahtava olo, jos on saanut ittensä ajoissa nukkumaan ja heräis ilman kelloakin ajoissa! Mulla on joku käsittämätön taito venyttää nukkumaanmenoa, vaikka olisin aamulla herännyt kellon soittoon! Nyt oloneuvoksena ollessa pakko laittaa kello joka aamu soimaan viim. 10, koska muutoin nukun yhteen, valvon neljään, nukun kahteen... fiasko on valmis!

    VastaaPoista

Kiitos :)