torstai 31. tammikuuta 2013

Vapaapäivä jolloin voi

tehdä ihan mitä vaan! Vaikka jorista typeriä netissä :D

Aamulla kello herätti pilatestunnille. Kyllä silloin mietitytti, että lähdenkö vai käännänkö kylkeä? Lähdin kummiskin ja niin kuin yleensä, ei kaduttanut.

Jotenkin ihmeesti on ollut kovin toimelias päivä, ei ole huvittanut olla jouten tai katsoa telkkaria. Netissäkään ei ole ollut mitään luettavaa. Niinpä onkin ollut aikaa touhuta vaikka sun mitä.

Eilen hankin kotiin uusia viherkasveja Prisman viherkasvi-alesta parantamaan huoneilmaa ja piristämään. Jo tovin olen kaipaillut vanhoja perinteisiä kasveja kuten juoruja ja rönsyliljaa, sillä ne ovat erittäin tehokkaita huoneilman puhdistajia, mutta kellään ei ollut tarjota pistokkaita. Nyt kuitenkin kaupasta löytyi kahta erilaista juorua ja rönsylilja. Hieman aiemminhan hankin jo kultapalmun, jolla myös on huoneilmaa kosteuttava ja puhdistava vaikutus.
Nyt Lintunenkin sai omaan huoneeseensa "kukan" kun tein yhdelle juorulle kolmesta kangassuikaleesta amppelin.


Istutin myös vihdoin ja viimein herneitä, auringonkukansiemeniä, krassia ja vihannesportulakkaa versomaan, niin saa tuoretta salaattien sekaan. Mies katsoi taas huokaisten kun keittiön taso alkaa pikkuhiljaa täyttyä multakipposista (ja on meillä niitä jääkaapissakin kun yritän juurruttaa kukkasipuleita). Lisäksi annoin miehelle tehtäväksi viimeinkin etsiä ulkomailta kunnon kasvilampun kun ne ovat siellä huomattavasti halvempia.

Vielä odottaisi kävelyreissu salille, treeni ja rentouttava suihku <3 Siivosin tänään makuuhuoneenkin ja vaihdoin lakanat. Pääsee puhtaisiin lakanoihin nukkumaan suihkunraikkaana <3
Kovasti pohdin, että ilmottautuisiko aamu spinnuun? Jaksaisko? En ole ollut spinnussa i k u i s u u k s i i n !

iive


tiistai 29. tammikuuta 2013

SD eli SuperDieetti

No joo, en siis todellakaan ole rupeamassa tähän vaikkakin uusi Superdieetti kuulemma käynnistyykin ensi kuussa eli ihan kohta. Silloinhan joskushan jo kokeilin Go Fat Go:ta ja sain tarpeekseni, sillä minulla kun ei ole mikään kiire mihinkään näiden muutamien jäljellä olevien kilojeni kanssa. Mutta kohtuullisen mainio tapahan tuo on kieltämättä vaikka aloittaa laihdutus tai boostata sitä jos sellaista nyt sattuisi kaipaamaan.

Mutta telkkarista on tullut kyllä katsottua jokainen jakso ja yllättäen jokainen jakso on ollut omalla tavallaan todella hyvä. En nyt lähde ruotimaan kenenkään osallistujan "suoritusta" erikseen, sillä niitä on netti jo pullollaan, mutta on ollut inspiroivaa katsoa heidän ponnistuksiaan kohti tuntematonta päämäärää. Ja on ollut ihanaa nähdä muutaman henkilön sisälle syttynyt valo siitä ettei se lihavuus tai sohvaperunana olo olekaan välttämättä se ainut vaihtoehto.

Toivon, että jotkin katsojistakin saisivat ohjelmasta irti sen jonkin, joka saisi sen pyllyn pois sieltä sohvalta tai käden pois suklaalevyn kimpusta. Se sisälle syttynyt valo on kuin tulisi "uskoon", se on mieletön tunne jota haluaisi julistaa kaikille - että HEI tiedätsä kuinka mahtavaa on päästä eroon niistä painolasteista; läskeistä, vaivoista (paitsi urheilusta saa kyllä niitä sit lisää), masennuksesta, huonosta omastatunnosta, syyllisyydestä... Se tunne kun sinusta itsestäsi kumpuaa se ymmärrys siitä ettei sitä lomamatkalta jäljelle jäänyttä suklaapatukkaa ole pakko syödä pois kuljeksimasta vaan sen saattaa laittaa pois. Kun ei ole enää mitään syytä haluta sitä makeaa, suolaista, imelää, rasvaista, ihan mitä vaan herkkua, jolla sinä yrität tyydyttää itsessäsi jotain. Kun ei ole mitään sellaista mihin sitä pitäisi juuri nyt syödä, joka päivä, aina, 24/7.

Ja sitten kun sinä oikeasti vain haluat syödä jotain hyvää, etkä vain tyydyttää jotain kehosi PAKKO-signaalia. Niin sitten sinä oikeasti voit ottaa sen hyvän ja syödä sen, nauttia ilman katumusta. Koska se on vain siinä. Ei tapahdu mitään järkyttävää. Sinä vain söit nyt jotain joka oli hyvää ja se siitä.

Mutta tuohon, voi että tuohon pisteeseen voikin olla joskus niin pitkä ja kivinen tie. Ja hemmetti, sieltä voi vielä joskus joutua harhapoluillekin, mutta onneksi silloin tietää että se piste on oikeasti olemassa ja sinne tosiaan voi päästä.

Mutta mitään ei voi saavuttaa jos ei ole valmis tekemään sen eteen mitään. Ja joskus se sattuu, ai hemmetti että se sattuu, mutta jos oikeasti haluaa sitä niin hei, eihän sitä estä kukaan. Se on susta itsestäs kiinni.

iive

maanantai 28. tammikuuta 2013

Hola!

Jes, takaisin kotona!
Lomalla on ihan kivaa, mutta matkustaminen ei ole, eikä todellakaan ulkomailla sairastaminen. Taatusti nimittäin ei tullut yhtäkään lomakiloa, sillä vein Teneriffalle viemisiksi kotoa vatsataudin. Kahdeksasta päivästä siis matkustettiin kaksi, sairastettiin kolme ja kolme päivää jäi lomailuun. Pieni Lintunenkin joutui sairastamaan :(

Mutta oli niitä ihania hetkiä niin, että kaikki kurjuus ja kärsimys oli vaivan arvoista. Ja kiitos Tjäreborgin superhyvän palvelun mm. lääkäri kotikäynnille hotelliin, kahdesti. Vaikka oltiinkin Jokerimatkalaisia eli lähdettiin reissuun halvemmalla hinnalla ja huonommin ehdoin. No, rahoille saatiin ainakin vastinetta. Lennot sujuivat Thomas Cookilla jopa ehkä mukavammin kuin Finskillä... ainakin oli paremmat ruuat (jotka tosin pitää ostaa erikseen). Erityisesti suojelusenkeleitä lähetän rouvalle, joka paluumatkalla sai sairaskohtauksen ja jouduimme tekemään välilaskun Tukholmaan. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin! Onneksi koneessa oli lääkäri matkustajien joukossa.

Nyt naama vähän punoittaa kun viimeisenä päivänä unohtui aurinkorasvat, en nyt kärtsännyt kuitenkaan. Illalla odottaa yövuoro, pehmeä lasku arkeen, ehkä?


Juoksulenkkarit oli pakattu mukaan, mutta tämä taisi jäädä ainoaksi juoksuksi. Ne kolme lomapäivää vietettiin tiiviisti ulkona rannalla tai kävelemässä ja pariin otteeseen piti pienen Lintusen päästä uima-altaaseenkin.

Hirvittävän paljon paikalla oli ylipainoisia ihmisiä, suorastaan sairaalloisen lihaviakin. Jonkin verran lenkkeilijöitä kuitenkin näkyi ja surffi-rannalla oli tietty hyväkuntoista porukkaa. Terveellistä ruokaa ravintolassa tuntui olevan niukasti tai sitten minä vain katsoin vääriä ruokalistoja. Itse harrastettiin kokkaamista hotellihuoneen keittiössä ja shoppailua supermarketissa.
Suosittelen parempiin ruokaostoksiin ehdottomasti Hiperdinoa, jonka Playa de las Americaksessa löydät osoitteesta Avda. Noelia Alfonso (Av. Santiago de Puigin puoleisesta päästä)  Teneriffan Hiperdinot löydät täältä.
Ruokakauppoja tuntuu olevan mahdotonta löytää Kanariansaarilta, siis OIKEITA sellaisia. 24h extrasuperhyperexpress-minimarketteja on joka kulmalla, mutta siis sellaisia joissa olisi oikeasti hyvä valikoima tuoreita tuotteita. Ja nämä kaupat ovat aina jossain piilossa yläkerrassa tai kellarissa tai jossain. Tarkasti pitää bongailla että löytää :D
Spar-ketjulla oli hyvä kauppa Gran Canarialla. Playa de las Americaksessakin ilmeisesti olisi ollut Spar, mutta se olisi ollut jo taksimatkan päässä. Tämä Hiperdino oli hotelliltamme vain kävelymatkan päässä n.1km.


Lähiruokaa roikkui puusta, mutta eipä sitä viitsinyt syödä kun vieressä luki POISON! No ehkä ne oli sitä tai ei, mutta kokeilla ei viitsinyt.

 Niitä ihania hetkiä. Olla vaan. Rentoutua. Rauhoittua.


Iltaisin käytiin vielä kävelemässä rannoilla. Sieltähän löytyi simpukoita ja kaikkea kivaa tutkittavaa. Ja ne äänet ja kaikki. Ranta oli ihmisistä hiljainen kun kaikki muut turistit vetivät ravintoloissa ranskiksia napaan tai pitkin rantabulevardia.

Rannassa oli se kiva puoli ettei siellä ollut yhtään tyrkkymyyjää tai ravintolan sisäänheittäjää. Koko saaren mentaliteetti kun tuntui olevan osta, osta, syö, syö, maksa, maksa, tuhlaa, kuluta, roskaa ja elä kuin.... ja ennen kaikkea mitä enemmän JUOT alkoholia niin sen parempi. Kaiken sen tuloksen näki kun kävi aamukävelyllä. Mitä saastaa ja lasinsiruja joka paikassa. Kova homma niillä on siivota joka aamu kaikki pois, sillä jo ennen kymmentä on kaikki moska jo poissa.


Käveltyä tuli tosi paljon. Välillä oli mukana Manduca Lintusta varten, mutta kyllä se tirppana vaan ihmeesti jaksoi kulkea meidän mukana kitisemättä, tyytyväisenä, varsinkin jos sai välillä vähän juosta. Rantsussa piti yksi päivä vähän joogatakin (ehkä se 5min, mutta saatiinpa hyvät kuvat ja naurut).
Sää oli koko viikon aivan loistava. Ei sateen pisaraakaan. Välillä oli pilvistä, mutta joka päivä paistoi aurinko ihanasti osan päivästä tai koko päivän. Lämpötila oli päivisin juuri sopiva +21 vähintään, iltaisin oli hieman viileää, mutta siihenhän auttoi kunnon vaatteet :)


Ihanin terveisin iive

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Hiljennys

Tää tytsy lähtee äkkimatkalle Kanarian lämpöön. Nähdään viikon päästä :)

tiistai 15. tammikuuta 2013

Ruokakokeiluja ja jumitusta

Tämä päivä ei mennytkään ihan putkeen, sillä jo aamulla heräsin aivan kaameaan lapajumiin. Raahauduin töihin, tein hommat ja pyysin lähteä kotiin niin kauan kuin pystyin ajamaan autolla. Kotona kaksi Burana capsia ja sirdaludia. Sänkyyn, tennispallo lavan alle ja taju pois.
Ihan töttörööhän sitä sitten koko ilta on oltu ja hiihtolenkki jäi haaveeksi.

Illalla koitin kokkailla riisifruttia, kummallisuutta johon jostain syystä tykästyin ennen joulua. Kaupallisessa riisifrutissa kun vaan on turhan paljon kaikkea äklöä kuten sokeria ja rasvaa.


Yhteen omatekoiseen riisifrutti annokseen tuli
kaloreita 120kcal (ilman "hilloa") (kaupan versiossa 227kcal hillolla), syötiin nyt tuon kanssa soseutettua sokeroimatonta mansikkaa.
Proteiinia yhteen annokseen tuli 7,2g (kaupan versiossa 5,25g)
ja rasvaa tuli 0,7g (kaupan versiossa 7g)

Täytyy myöntää, että mössö oli parempaa ilman proteiinilisää, tässä tapauksessa maustamatonta pro feel jogurttirahkaa, joten ensi kerralla mietin kahdesti otanko proteiinit nyt tästä vai jostain muualta.

Salilta nappasin eilen matkaan pussillisen Fastin suklaa Pudding-proteiinijauhetta kun siinä nyt oli ihan törkeän hyvä tarjous. Mannisen puddingia olen himoinnut, mutta koskaan en ole sitä sitten saanut aikaiseksi tilata tai käydä erikoisliikkeestä ostamassa.


Luin ennen ostopäätöstä vähän nettijuttuja ja aika ristiriitaiset oli mielipiteet. Hirveetä kuraa tai kehuja sai osakseen.
Eilen pistin annoksen tuota kuitenkin tekeytymään. Vinkkien mukaan lisäsin matkaan Van Houtenia n.1tl (olisi voinut laittaa enemmänkin) ja sekoitin mössön sauvasekoittimella. Lopuksi kannelliseen purkkiin jääkaappiin tekeytymään.
Eilen maistelin pienen lusikallisen muutaman tunnin tekeytymisen jälkeen ja se oli ihan hirveän makuista!

Tänään oli ihan eri meiningit ja kun annokseen lisäsi hieman mansikkasosetta matkaan niin olipas hyvää! Otan tätä huomenna töihin matkaan ja kokeilen kevyen vaniljakastikkeen kanssa. Veikkaan että on aika nannaa :) (Sivuilla on kyllä sitten maininta että nautittava 12h jälkeen tekemisestä).

Eli tästä on siis kyse


iive

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Suhteellisuudentaju

Huhuu!? Missä olet?

En voi mitään, että vaikka kuinka yritän ottaa alkua rauhallisesti niin haluaisin paahtaa täysillä. Vaikka täysin tiedän kuinka siinä täysillä paahtamisen kanssa käy. Eli huonosti.
Viikonlopun olen ollut töissä ja vieläpä iltavuorossa. Molempina päivinä olen hetken ulkoillut, mutta siltikin se on mielestäni ollut liian vähän. Tai sisimpäni koittaa huutaa muunmuassa:

Sinun täytyy mennä lenkille! (Vaikka kuinka väsyttäisi)

Koko hyvinvointiprojekti kaatuu jos et nyt lähde liikkumaan!

Lihot jos et nyt liiku täysillä! (Mikäs se olikaan se liikunnan vaikutus laihtumiseen?)

Miksi ihmeessä minulle ei voi riittää se ajatus, että syön hyvin ja järkevästi ja teen vieläpä fyysisesti raskasta työtä?
Koitan nyt hiljentää sisimpäni ja painua nukkumaan miinuskaloreideni kanssa kohti liskojendiskoyötä (näin nimitän levotonta yötä ilta ja aamuvuorojen välillä). Ja koitan kovasti kestää rauhallisen alkuni. No, pääsenhän mie huomenna sentään salitreeniä tekemään :)

iive

perjantai 11. tammikuuta 2013

Free!

Mä oon niin vapaalla!
Joo, siis eilen pilates aamulla, reippailua muksun kanssa pihalla hetki ja illalla salitreeni yläkropalle. Ensimmäistä kertaa oli testissä fysioterapeutin tekemä saliohjelma käsille ja ylävartalolle. Aiemmin ongelmanani on ollut jumiutuvat epäkkäät ja treenin jälkeinen migreenikohtaus. Ja fyssarin ohjeiden jälkeen näitä ei tullut! Ah, ihanaa! Kävimme siis fysioterapeutin vastaanotolla läpi tuon ohjelman ihan kohta kohdalta huomioiden rangan asettamat haasteet ja kuinka heikkoja kohtia voi tukea mm. keskivartalon hallinnan avulla niin että vältettäisiin nuo epämiellyttävät jälkiseuraukset treenistä.

Tänään tilalla polttelevaa treenikipua, ei pahaa, sillä ilmeisesti osasin ottaa tarpeeksi rauhallisesti.
Ihan kivasti sitä tuli verryteltyä tuolla pulkkamäessä, joten ei sitä ihan tänään ole pelkästään laiskoteltu ja

iltapalaksi tätä herkkua NAM!



Pannari omenasoseella.
 

Pannari by S
 
Ja hei vaan 94kcal per slaissi. Itse jaksoin syödä kaksi. Juuri passeli iltapalaksi.

Huomioiden noihin aineisiin niin Spelttijauho oli oikeasti SunSpeltin spelt-täysjyvämannaa (samat speksit) ja tuo vehnäjauho oli ihan turhaa tuolla. Olis voinut korvata vehnäjauhon ihan hyvin speltmannalla tai grahamjauhoilla. Ja käy tähän varmasti tuo speltjauhokin.
Tämä annos on tehty pyöreään piirakkavuokaan, jossa oli öljytty leivinpaperi (eli siis ohjeen öljy menee paperiin ei taikinaan) jos nyt tätä joku haluaa kokeilla.

Nyt Voice of Finlandin pariin ja venyttelemään jumit hus pois!

iive

ps. Ihanaa viikonloppua kaikille ja tervetuloa uusille lukijoille :) Itse vietän viikonlopun töissä, mutta kuten sanottu kohta alka lomalomalomaloma. Ai siis niin oonko muistanut sanoa, että mulla muuten ihan kohta alkaa loma?

torstai 10. tammikuuta 2013

Good Morning Pilates!

HUI!
Eilen epäilin hieman jaksamistani lähteä pilatestunnille aikaisin ja vapaapäivänä ja vieläpä yövuorojen jälkeisenä vapaapäivänä. Sitten kävikin niin, että nukahdin illalla sohvalle ennen C.S.In loppua. Eli nukkumista tuli ti-ke välisen valvotun yön jälkeen klo 9-15.30 ja 21.45-07. Mitäs noista nyt yhteensä tulee... hmm... 15h ja 45min :D Voin sanoa ettei aamulla hirveästi väsyttänyt.

Pilates tuntui nyt aivan erilaiselta kuin edellisellä kerralla, silloin vuonna 2010, jolloin olin juuri aloittanut laihduttamisen. Silloin se oli hankalaa, vaikeaa, epämiellyttävää ja kaikkea mahdollista. Painoa oli ~15kg nykyistä hetkeä enemmän, enkä ollut kerennyt vielä kovinkaan paljoa harrastaa minkäänlaista liikuntaa. Oman kehon tunteminen oli aivan olematonta, koordinaatiosta puhumattakaan.

via weheartit
Nyt lantionpohjan tuki oli edes auttavasti koko tunnin ja sisään sekä uloshengitykset onnistuivat ilman pahempia sekoiluja. Liikkeetkin sujuivat suurinpiirtein ilman suurempaa tuskaa, kaikki muut paitsi lankku, jossa tehtiin aivan törkeän tuskallista liikettä. Vähän niin kuin lankkuasennosta liukuminen suoraan alaspäin katsovaan koira-asentoon.

via wehearrtit
 Lankku on kyllä jotain aivan järkyttävää, mutta ehkäpä sekin joskus onnistuu ihan mukavasti.

via weheartit

Vai mites ois?

iive

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Luistelua

Ja nyt voi ilokseni todeta, että luistelu tapahtui ihan jäällä eikä vaikkapa ruokavaliossa ;) Edellisen kerran onkin luistimet olleet jalassa vuonna 2001! Lintunenkin oli luistelemassa, nyt toista kertaa elämässään ja hienosti sujuu <3

Yövuorot on lusittu ja nyt on edessä parin päivän vapaat. Sen jälkeen kuuden päivän työputki, jonka jälkeen koittaa puolentoista viikon talviloma!

via weheartit
Eilen ei tullut liikunnan saralla mitään ihmeitä tehtyä, ne on nuo yövuorojen välipäivät sellaisia. Töissä venyttelin hommien välissä useaankin otteeseen ja fysioterapeutin venyttelyohjeiden jälkeen on jopa pientä edistymistä on huomattavissa. Ja aamulla odottaisi pilates-tunti klo 07.45! Ugh, kuinkahan mie saan persukseni sinne raahattua?

Illalla on salilla vielä lapsiparkki varattuna, joten salitreeni tai kahvakuulan tekniikkatunti odottaa... Saas nähdä mistä sitä itsensä löytää.

Kotonakin projekti selkiyttäminen jatkuu. Ruokavalio on karsittu ja kursittu mukavan raikkaaksi ja tehokkaaksi (=terveelliseksi), liikuntaa alkaa kivasti palailla päivärytmiin mukaan ja tämä meidän koti on koko ajan projektin alla kuinka saisin kaaosta vähän hallintaan. Elinympäristön kaaos nimittäin ahdistaa mua valtavasti ja kuten niin monella muullakin niin meilläkin on liian pienet neliöt kaikkeen tarvittavaan. Niinpä yritän saada kaiken muun terveysprojektin lisäksi saada hallintaan tätä elinympäristöäkin niin jäisi energiaa muuhunkin kuin tuskailemiseen.

via weheartit
Kovasti odotan kevätauringon esille tuloa, ei sitä vaan yksikään kirkasvalolamppu korvaa millään!

via weheartit

iive

maanantai 7. tammikuuta 2013

Vuoden ensimmäinen

Nyt olen viimein saanut itseni sinne salille ja ei se ollut edes vaikeaa. Osasin jopa tehdä treeniä rauhallisesti ja maltilla. Joka ikisessä liikkeessä laitoin painoja vähintään -50%  "normaalista" eli siitä tasosta mille edellisellä salitreenikerralla olen jäänyt. Keskityin koko kehon hyvään asentoon ja siihen, että liike todellakin tuntuu siellä missä sen pitäisi tuntua.

Alkuverryttelyn tein crosserin tyyppisellä laitteella ja heti ensimmäiseksi laitoin näyttöön näkymään täysin yhdentekeviä määreitä, tehty aika vain näkyi, muuten kone ilmoitti jotain watteja ja mitälie muuta. Olen nimittäin huomannut sen, että olen erittäin etevä laskemaan liikuntakertoja, liikuntapäiviä, liikuttuja kilometrejä, liikuttuja tunteja, tuntinopeuksia, kulutettuja kaloreita ja kaikkea maailman mahdollista mitä nyt vain voi oikeastaan järkevästi mitata. Yhteen aikaan päätin jopa etukäteen millaisen kalorimäärän minun täytyy treenikerralla kuluttaa, että treeni on hyvä.

Ja nyt minä olen täydellisen kyllästynyt siihen!

Kaikki laskeminen, tilastointi ja sun muu hömpötys loppui nyt, sillä olen erittäin taitava kehittämään siitä täydellisen pakkomielteen. Ja sen pakkomielteen kourissa olo tuottaa ahdistusta ja se vie täysin turhaa energiaa.

Joskus muinoin oli erittäin tarpeellista punnita jopa salaatti kalorinlaskua ja neljän vihreän pallon metsästystä varten. Ja joskus muinoin siitäkin tavasta tuli ahdistavaa ja energiaa kuluttavaa enkä itseasiassa tarvinnut sitä, sillä olin oppinut jo sen mitä syödä.

Nyt liikunnan kohdalla lopetan laskemisen, sillä tiedän kuinka kehoni tietyissä tilanteissa käyttäytyy. Toki esimerkiksi tulevaisuuden juoksutreeneissä tulen tarvitsemaan sykemittaria, mutta tämän hetkinen liikkumiseni on sellaista, joissa mitään vehkeitä ei tarvitse.
En myöskään tarvitse tietoa siitä kuinka monta kilometriä hiihdin tai saati kuinka kauan aikaa se vei. Pääasia on se, että nautin liikkumisesta ja että liikkuminen tekee oloni paremmaksi, energisemmäksi.
Pyrin siihen, että liikun lähes päivittäin ja siihen, että muistan antaa itseni myös levätä.

iive

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Soitellen sotaan?

Joskus aikojen alussa, kun päätin rueta sohvaperunasta aivan joksikin muuksi ajattelin, että tadaa tämähän on niin helppoa että! Suitsaitsukkelaan laihdutan sen 25kg niin kuin suunnitelmissa oli. Mutta elämä on, enkä vieläkään ole saavuttanut tavoitettani. Tosin jo kahdesti aloittamisen jälkeen olen ollut jo miinus 20kg lähtöpainosta, mutta aina jojoillut taas ylös ja alas.

Viime syksy, varsinkin marras-joulukuu oli ihan mieletöntä väsymystä ja ajattelin jo, että voi pee, olen varmasti lihonut taas kaiken takaisin (vaikka ei peilistä siltä näyttänytkään),  mutta yllättäen en ollut liikkumattoman syksyn/alkutalven aikana lihonutkaan kuin muutaman hassun kilon ja pitkässä juoksussa paino on kuitenkin koko ajan mennytkin alaspäin.

Projektin alussa tammikuussa 2010 painoin 88,8kg 
Tammikuussa 2011 79,8kg
Tammikuussa 2012 75,6kg
Tammikuussa 2013 ~73kg

Jotenkin kummalliselta tuntuu myös se, että väsymys tuntuu huis pois-poispyyhkäistyltä. Ihan noin vaan yht'äkkiä! Tuleekohan se takaisin? Onkohan tämä jokin vain ihan ihmeellinen välitila?
Joka tapauksessa aion nyt kokeilla aivan erilaista lähestymistapaa, joka on tadaa!

Niinkin yksinkertainen kuin rauhallinen liikunnan aloittaminen ja ruokavalion stabilointi :D Massiivinen elämänmuutos siis!

Ajattelin, että jos elämä opettaisi, että jos nyt antaisin kerrankin kehoni oikeasti tottua siihen liikuntaan vähitellen, enkä heti ala kyykyttämään sitä hirmuisilla treeneillä, jotka sujuvat kyllä hetken mainiosti, mutta jonka jälkeen olen ajanut kehoni taas sellaiseen tilaan jossa se on totaalisen uupunut ja jumissa.
Että jos nyt tekisi eri tavalla?

Tänään kävin hiihtämässä, ehkä kilometrin, yhdessä koko perheen kanssa. Vuoroteltiin miehen kanssa hiihtovuoroista eli välillä toinen kävi hiihtämässä kunnolla ja toinen hiihti pienen Lintusen kanssa. Voi että olen kyllä ylpeä mun reippaasta kolmivuotiaasta hiihtäjätytöstä!

kuva via weheartit.com
iive <3

perjantai 4. tammikuuta 2013

Sydämeen muuttanut kevät

Tänään (huonoista yöunista huolimatta) sydämeeni on muuttanut kevät ja olo tuntuu aivan erilaiselta kuin vielä muutama päivä sitten!


Eikä tänään ollut edes mitenkään keväinen päivä.

Silti on onni olla tässä ja nyt ja suunnitella tulevaa.

Kevät muuttaa kotiinkin kun järjestelin vähän paikkoja ja Plantagenin viherkasvialesta ostin heräteostoksena Kultapalmun! Samalla muutkin viherkasvit saivat jo vähän kevätelvytystä. Ja vaikka sisustusjutut ei niin tänne blogiin kuulukaan niin... jotenkin haluaisin vähän karsia tätä tavarapaljoutta mikä kotona pyörii. Tai sitten vaan on tuota rojua jotenkin järjestettävä taas parempaan järjestykseen.


Siltikin kaiken sisustusinnon keskellä nyt tosiaankin raahasin itseni sinne hiihtoladulle lapsen kanssa. Niin monta päivää olin jo luvannut, että mennään hiihtämään. Kovinkaan vauhdikasta meno ei ollut, 45min ja n.200m (no ehkä vähän enempi, vaikea tuollaista ympyrälatua arvioida)! Ziljoona kaatumista 100metrin matkalla, mutta 100m päästiin kaatumatta yhtäsoittoa! Aika hyvin natiaiselta, joka on hiihtänyt aivan nanovähän viime talvena.
Mutta kyllä se vaan itselle oli kuntoilua kun jatkuvasti nostit hysteerisenä kikattelevaa penskaa sieltä lumihangesta ylös :D

Ja hei, kohtahan pääsee istuttamaan jo siemeniäkin! Syksyllä ei oikein versotus onnistunut, mutta nyt alkaa aika olla sopiva auringonkukan ja herneen versoille, sekä krassille. Saa salaatteihinkin kevään makua.

iive

torstai 3. tammikuuta 2013

Yrittää yrittää!

Huh!
Koko päivä kivoja juttuja takana mm. fysioterapiaa, ompelua, shoppailua ja perheen kanssa seikkailua ;) Tiskiallas pursuu, mutta tänään sen unohdan ja uppoudun uusimman Vares leffan pariin.

Fyssari siirtyi tänään käsittelemään alarangan ongelmia ja sain uusia harjoituksia tehtäväksi sekä täsmäopastukset jumissa oleville lihaksille. Ihan huippu pätevä tyyppi tuo Muuratkunnon Minna! En olis ikinä uskonut, että tuo mun selkäni voisi olla jo nyt näin kivuton.

Työnantaja oli muistanut meitä taas ihanasti jouluna lahjakortilla Intersporttiin. Kovasti mä koitan päästä taas juoksemaan kun ostin lahjakortilla juoksuun tarkoitetut liivit ja sukat.


www.shockabsorber.fi 

http://www.kuntopiste.com/tuotteet.html?id=23/295
AirConditionin Channel ilmanvirtausjärjestelmä, AirFlow nilkkapehmusteet, X-Cross ristituki suojaamassa herkkää nilkan aluetta, itsesäätyvä joustoneulos ja kantapään suoja vähentämässä kitkaa ja rakkoontumisen vaaraa. Sukassa käytetty SilverNODOR hopealanka vähentää todistetusti mikrobien ja bakteerien kasvua. http://www.kuntopiste.com/tuotteet.html?id=23/295
Näillähän pitäis jo suurinpiirtein lentää?

Vielä jäi rahaa hiihtohanskoihinkin, mutta oli kyllä elämäni kalleimmat sukat... ihan kivalta kyllä tuntuu jalassa, mutta ei tosiaan jokapäiväiseen käytöön tuolla hinnalla :D

iive

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Uuden vuoden merkitys?

Uuden viikon alkaminen, uuden kuukauden alkaminen ja varsinkin uuden vuoden alkaminen. Siinä ne aika usean uuden elämän alut.

Tänään minä en ole aloittanut uutta elämää vaan olen koettanut päästä takaisin vanhaan elämääni. Siihen kun jokaisella kahvitauolla ei oteta kahvileipää ja ruokavalioon ei kuulu suklaa ainakaan kovin suuressa mittakaavassa. Ilokseni voin todeta, että kasvikset, kohtalainen ateriarytmi ja muutkin ihan kivat jutskat ovat pysyneet matkassa.

Lääkäri kirjoitti lähetteen kilpirauhastesteihin, ehkä väsymyksen ja hiustenlähdön syy löytyy nyt sieltä. Tai sitten väsymyksen syy on vain kaamos"masennus". Viimeisin lainausmerkeissä, sillä en ole masentunut vaan väsynyt. Jospa kevätaurinko piristäisi pikkuhiljaa väsynyttä niin Voiman tarpeessa olevaa iiveä.

Tänään keittiöstä löytyivät voidellut sukset, että sinne hiihtämään nyt pääsisi! Ihanaa! Ja nyt mie käyn nappasemassa päivän vitamiinit ja ryhdyn venyttelemään kera CSI:n :) Huomenna vapaapäivä ja kohta koittaa kevätloma <3


 Toivon kaikille mielettömän hyvää Uutta Vuotta!

iive

ps. tää oli aika hyvä kirjoitus - Ahdistus kampittaa usein unelmat -