sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Suhteellisuudentaju

Huhuu!? Missä olet?

En voi mitään, että vaikka kuinka yritän ottaa alkua rauhallisesti niin haluaisin paahtaa täysillä. Vaikka täysin tiedän kuinka siinä täysillä paahtamisen kanssa käy. Eli huonosti.
Viikonlopun olen ollut töissä ja vieläpä iltavuorossa. Molempina päivinä olen hetken ulkoillut, mutta siltikin se on mielestäni ollut liian vähän. Tai sisimpäni koittaa huutaa muunmuassa:

Sinun täytyy mennä lenkille! (Vaikka kuinka väsyttäisi)

Koko hyvinvointiprojekti kaatuu jos et nyt lähde liikkumaan!

Lihot jos et nyt liiku täysillä! (Mikäs se olikaan se liikunnan vaikutus laihtumiseen?)

Miksi ihmeessä minulle ei voi riittää se ajatus, että syön hyvin ja järkevästi ja teen vieläpä fyysisesti raskasta työtä?
Koitan nyt hiljentää sisimpäni ja painua nukkumaan miinuskaloreideni kanssa kohti liskojendiskoyötä (näin nimitän levotonta yötä ilta ja aamuvuorojen välillä). Ja koitan kovasti kestää rauhallisen alkuni. No, pääsenhän mie huomenna sentään salitreeniä tekemään :)

iive

3 kommenttia:

  1. Niinpä! Mutta tosiaan hyvä, että tuon tunnistaa, niin sitä(kin) asiaa voi työstää eteenpäin.

    VastaaPoista
  2. Varmasti tiedätkin:
    Et liho eikä hyvinvointi mene pilalle, vaikka aloittaisikin rauhallisemmin omaa kroppaansa kuunnellen. Tiedän kohtuullisuus on joskus niin vaikeaa. Tahtoisi niin paljon enemmän mitä sillä hetkellä jaksaa, pystyy tai voi. Tsemppiä sinulle suhteellisuuden löytämiseen ja liikkumiseen jaksamisen mukaan!

    VastaaPoista
  3. Kohtuullisuus on todellakin vaikeaa. Mutta harjoitellaan, harjoitellaan niin jospa sitä joskus oppisi...

    VastaaPoista

Kiitos :)