torstai 28. helmikuuta 2013

Kauneus?

Olen niitä naisia, jotka vain leikkaavat kynnet kynsisaksilla ja rasvaa ne saavat ainoastaan käsi-ihottuman vuoksi. En juurikaan käytä meikkiä, en kosteusrasvaa kummallisempia ihonhoitotuotteita. Hiukset ovat aina kätevästi kiinni ponnarilla tai nutturalla, auki en ole niitä pitänyt ikikausiin. Hiuksiakaan en enää värjää anafylaktisen reaktion pelossa. Ennen minulla oli kirkuvan punainen tukka, jota värjäsin joka kuukausi.

Hääkampausta laitellaan
En kuitenkaan koe itseäni mitenkään nuhjuiseksi vaikka en omistakaan uusimpia ihonhoitotuotteita (okei on mulla BB voidetta :D ) enkä muotikuteita. Hiukset ovat olleet murheenkryyni pitkään ja ainoaa hoivaa ne saavat shampoosta ja hoitoaineesta. Tammikuussa lomamatkalla lehteä lukiessani huomasin, että voisin saada iloa kynsien laittamisesta.
Ja vaikka työni on sellainen, ettei näyttäviä kynsiä voi olla niin kyllähän ne voi viilata siistiksi, huolehtia kynsinauhat nätiksi ja "lakata" ne hoitavalla läpinäkyvällä lakalla joka imeytyy kynteen. Jättää kivan kiillon kuitenkin.
Jostain syystä himoan Essien värikkäitä kynsilakkoja (naistenlehden uhri?) Tai varmaan kävisi ihan joku muukin, mutta mitkä ihanat värit näissä on! Ehkä kesälomalla kasvimaata on sitten kiva kuopsutella kirkkaan pinkissä tai keltaisessa kynsilakassa?


Eilen kävin ennen salitreeniä aamulla kampaajalla ja olin hämmästynyt. Tällaistako on hyvän kampaajan käsittelyssä? Olin aivan järkyttynyt niistä kaikista kysymyksistä ja varsinkin tuloksesta! Nyt minulla on hiukset joita voi pitää auki, ne ovat pitkät ja viimeisetkin värihippuset leikattiin piiloon. Erityisen mukavaa oli se, että kampaaja leikkasi hiukset niin, että ne ovat kivan näköiset ihan vaan föönaamalla. Hän sanoikin ettei hänen ole mitään järkeä esim. suoristaa minun hiuksiani ja sitten leikata niitä kivaan malliin jos minä itse en kotona niin tee! Niinpä hiukset föönattiin niin kiharaan kuin meikäläisen tukka vaan menee ja sitten leikeltiin :) Olen kuulemma poikkeustapaus kun en tappele luonnon"kiharuutta" vastaan vaan tykkään siitä.

Tänään on treeneistä vapaapäivä. Se tarkoittaa kehonhuoltoa, rentoutumista ja näköjään töihin menoa. Sitten alkaakin vapaat ja on hyvä treenailla. Lihastohtorin blogissa oli mainio Patrik Borgin vieraskirjoitus: Kun vedetään kroppa liian tiukalle liian pitkään – metabolic damage, ylikunto, puhki – Borg
Itse olen erinomainen esimerkki siitä kun innostuessa vedetään täysillä, liian kovaa, liian pitkään, liian vähällä ruualla ja liian no... kaikkea. Sitten toivutaan ja voidaan huonosti, kehittyminen loppuu siihen ja ei auta kuin korjailla vaurioita.
Tämän vuoden teema itselläni onkin: Kehittyä kuntoon maltilla ja oppia rakastamaan myös itseäni.
Eilinen Jutta ja puolenvuoden superdieetit oli aivan huippu. Voi Heidi minkälainen susta tulikaan ja millä asenteella vedit koko homman läpi! Ihan mieletöntä. Ei tarvitse enää peiliä tosiaankaan pelätä.

iive

2 kommenttia:

  1. Mie oon kans semmonen, että nutturoita tykkään laittaa, koska sen voin tehdä työvuoron alussa työaikana ilman peiliä samalla kun luen menneen vuorokauden raporttia (hattu ei mahdu nutturan päälle, siks vasta töissä). Mut en meikkaa ja vaatteetki on ihan siistit tavalliset mukavat kaukana rendeistä, mut eipä oo kukaan vielä sanonu, et näytän menninkäiseltä ;) Ennen meikkasin siks, ku itseluottamus oli kiinni vahvassa rajauksessa. Nii, aatttele :( Nykyään itseluottamus tulee IHAN jostain muualta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, enää ei tarvitse piilottaa itteensä sen meikkikerroksen alle ja meikatessakin tulee vain vähän korostettua niitä kivoimpia piirteitä :) ei mee meikkaamiseenkaan niin pitkään :D

      Poista

Kiitos :)