sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Tahdonvoima!

Paljon on tullut törmättyä netissä erilaisiin väittämiin siitä kuinka joku ei kerkeä liikkumaan (syystä tai toisesta) tai ei voi syödä terveellisesti että laihtuisi (syystä tai toisesta)

Kummallisesti mielestäni nämä, kuten moni muukin asia, on vain itsestä kiinni. Eli mikä on henkilön realistinen tahtotila kyseistä asiaa kohtaan. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan puhu sellaisista henkilöistä, jotka sairauden vuoksi eivät ehkä ole kykeneväisiä saavuttamaan tarvittavaa tahtotilaa, vaan sellaisista perusterveistä henkilöistä, jotka itse asettavat tielleen esteitä tai tekosyitä.

Omassa elämässäni huomasin erittäin konkreettisesti tahtotilan merkityksen kun lopetin tupakoinnin. Olin kohtalaisen nuoreen ikään verrattuna polttanut sangen runsaasti ja kuvittelin etten ikinä pystyisi lopettamaan tupakointia. Yritin kyllä useasti, mutta tahtotilani ei kertakaikkiaan riittänyt.
Erään kerran, aivan sattumalta kuitenkin tulin elämässäni sellaiseen tilanteeseen, jolloin yksinkertaisesti päätin lopettaa tupakoinnin ja sen myös tein. Lopettaessani en tarvinnut mitään korvaustuotteita tai muita vastaavia keinoja enkä edes kärsinyt. Minä vain PÄÄTIN lopettaa. Olen nähnyt henkilökohtaisesti myös erään n.50vuotta tupakoineen henkilön tekevän saman. Eli tälläisessa tilanteessa minulla oli sopivat olosuhteet lopettamiselle kun tosiaankin aivan oikeasti halusin lopettaa. Ei ollut mitään "jos onnistun", "kokeilen" tai "ehkä"-mentaliteettia vaan minä oikeasti halusin lopettaa.

Toinen tilanne, jossa olen erityisesti huomannut tahtotilan merkityksen on juurikin liikunta ja syöminen. Ennen asetin tielleni hyvin paljon kuviteltuja esteitä kuten
-en voi syödä aamuisin (en tietenkään jos kehoa ei ole totutettu siihen),
-minulla ei ole aikaa liikkua (kuitenkin saatoin katsoa usean tunnin televisiota päivässä)
tai vaikkapa minulla ei ole tarpeeksi rahaa syödä terveellisesti (silti minulla oli varaa ostaa joka päivä karkkia).
Tällöin minulla ei ollut oikeanlaista tahtotilaa korjata näitä asioita. Muut (usein mukavuudenhaluisemmat) asiat menivät näiden asioiden edelle.

Mutta tahtotilaa voi parantaa ja esteitä voi tieltään karsia. Omakin urakkani terveen elämän kanssa on aikamoista taistelua. Marras- ja joulukuussa oli aivan turha kuvitella laihtuvansa, hyvä kun jaksoin hoitaa ne ensisijaiset velvollisuudet kaamosväsymyksen kourissa. Pienillä muutoksilla aikaisempaan sain kuitenkin pidettyä painon kurissa vaikka alaspäin en päässytkään.

Joskus myös konkreettisen päämäärän asettaminen voi auttaa. (Pysytään nyt laihduttamisessa) Kun miettii -aion laihtua 5kg tai 15kg niin yksistään vain se ei välttämättä riitä. Ehkä ei riitä myöskään se, että ajattelee -aion laihtua 5kg näyttääkseni peilissä hyvältä, monesti se ulkonäkö ei kuitenkaan ole riittävä motivaattori. Silloin kannattaa kysyä tarkemmin itseltään miksi?

Miksi haluan tehdä jonkin muutoksen?
Kuinka tärkeä tämä muutos minulle on?
Mitä minä haluan muutoksellani saavuttaa?
Millaisia vaikutuksia elämääni muutoksen tekeminen tuo? Joudunko esimerkiksi luopumaan jostain tai käyttämään siihen enemmän aikaa?
Jos joudun luopumaan jostain niin mitä hyvää minä voisin saada siihen tilalle?
Olenko valmis muutokseen? Ja onko ympäristöni valmis siihen myös?
Jos minun täytyy luopua jostain niin mitä saan tilalle ja tuetaanko minua valinnassani?

Näin ehkäpä on helpompi saavuttaa sopiva tahtotila, joka helpottaa onnistumisessa :)
Minua ainakin on auttanut kun olen käynyt itseni kanssa läpi näitä ja muitakin syventäviä kysymyksiä.


13 kommenttia:

  1. Joskus törmäsin toteamukseen "Kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä", ja niitähän riittää jos lähtee miettimään: olen juuri syönyt, täydellä vatsalla ei voi liikkua; keli on huono, minulla ei ole sopivia varusteita; minulla ei ole aikaa, hoidanhan niin h*lvetin särmästi kaikki kotityöt ja lapset; kuntosali on kaukana, kävellähän ei voi missä vaan; liikunta on kallista, kävely sentään ei maksa... Ihan loputtomasti tekosyitä (ja tässä sama rajaus kuin sinulla). Monessa asiassa, myös laihduttamisessa on kyse asenteesta, tahdosta, halusta, sitkeydestä ja periksiantamattomuudesta. Näitä asioita voi harjoitella, muttei ostaa valmiina - siksi vain osa onnistuu kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita tekosyitä tosissaan löytyy vaikka kuinka. Sitten kun on oikeasti halua niin kummasti ne tekosyyt häviävät taivaan tuuliin. On aikaa ja rahaa ja vaatteitakin löytyy :D

      Poista
  2. Niin totta tämä teksti! Tahdonvoimaa tarvitaan asiassa kuin asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tarvitaankin! Ja sitten vielä se syy. Miksi tehdä näin?

      Poista
  3. Hyvä teksti! :) Joskus muinoin ajattelin, että ei ole aikaa liikkua, joten istahdin katsomaan televisiota. Sitten hoksasin, että 15-20min liikkuminenkin on parempi kuin se, että makaan sen ajan sohvalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sohva onkin himpskutin houkutteleva paikka. Itsekin yritän edes puolet siitä ajasta mitä vietän tv:tä katsoen venytellä tai rullailla foam rollerilla, mutta joskus pitää hengähtää ja rentoutuakin tietty :D

      Poista
  4. "Perusterveet jotka asettavat tielleen esteitä tai tekosyitä" jäi mietityttämään ja on mietityttänyt aiemminkin. Eikö kaikinpuolin terve ja tasapainoinen ihminen luonnostaan halua liikkua? Näin minä sen näen, mutta kun ymmärrys, tieto ja oppiminen on jäänyt kesken. Itselleni tahdonvoima on aina ollut vähän huono homma, sen kanssa ei ole koskaan pelannut oikein mikään asia. Kaikki laiduttamiset, liikunnat, opiskelut jne jne on tahdonvoiman kanssa jäänyt tekemättä. Mutta sitten kun olen kokenut sisäisen oivalluksen ja alkanut katsella elämääni, olen alkanut nähdä niitä asioita joita haluan. OIkeasti haluan olla hyväkuntoinen ja terve ja joo, todellakin myös normipainoinen. Se on ollut se oivallus, ja sitä seurannut tiedon keruu ja alkanut projekti tuntuu hyvältä eikä tarvise tahdonvoimaa. Onneksi, kun ei mulla sitä ole ;-)



    p.s. mun prokkis osoitteessa http://matkallaelamassani.blogspot.fi/ jos haluat kurkata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Leena :)
      Lähinnä tarkoitinkin tässä juuri pois sulkea sellaisia henkilöitä, joilla on todellakin vaikeuksia liikkua tai elää terveellisesti jonkin vakavamman perussairauden kanssa. Tähän luokkaan lasken myös masennusta sairastavat. Heille on täysin turhaa sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni, paranna tahtotilaasi! Koska sairaus estää sen.
      Sitten on nämä "terveet", jotka kasaavat vain tekosyitä tielleen, mutta tällöin liikkuminen/terveys ei ole heille niin tärkeä asia.

      Itse pidän tahdonvoimaa ja tahtotilaa eri asiana. Sitten on voimaa kun on optimaalinen tahtotila :)

      Poista
    2. Kiitos! Nyt aloin ihan maistelemaan näitä kahta sanaa, tahdonvoima ja tahtotila, ja se ero tulee hyvin selväksi kun ne ovat rinnakkain. Ainakin itse taidan mieltään tahdonvoiman aika negatiiviseksi vaikkei se välttämättä sitä muille ole. Mutta tahtotila, mikä ihanan kuuloinen sana. Jep, taidan olla tahtotilassa :-D

      Poista
    3. Miekin pidän tahdonvoimaa jotenkin negatiivisena, sellaisena kun nyt minun on pakko-tilana. Ja tahtotilaa kuulostaa ja tuntuu ennemmin sellaiselta jes nyt minulla on voimaa onnistua kaikessa!

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus Iive. Juuri äitini kertoi muhittelevan tupakkalakkoa ja sanoi alottavansa kun päätös on tehty ja tahtotila riittävä... Ehkä Elämäntapamuutokset on varmasti myös oivaltamista, jonka myötä halu ja tahtotila kasvaa ja lopulta tahtotila on niin hyvä, että se toimii tahdonvoimanakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti äitisi lopettaa eikä vain lakkoile :) Siinä olisikin mainio elämänmuutos!

      Poista
  6. Voi, sitä toivon minäkin koko sydämelläni :D

    VastaaPoista

Kiitos :)