keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Blogimiitti!!!

Hyvät kansalaiset!
Olemme taas päättäneet kokoontua yhteen, joten blogimiitti alkakoon SU 9.6 klo 14 Helsinki - Rautatieasema. Ajatuksena olisi mennä yhteenkokoontumisen jälkeen ensin Suomenlinnaan ja lopuksi tarinoimaan sekä tietenkin syömään Ravintola Kiilaan.

Tule sinäkin!

Quantina on kirjoittanut miitistä niin hyvän infopostauksen, että jätän sen uudelleen kirjoittamatta ja voitte käydä lukemassa sen TÄÄLTÄ.

iive

ps. itse vaihteeksi niistän ja niistän ja niistän ja köhin. Mutta todellakin aion parantua ko. viikonlopuksi ;)

torstai 23. toukokuuta 2013

Jalkateräjumppaa

Kuten ammoisina aikoina selkäni kanssa, lääkärit määräsivät vain särkylääkekuureja, joitakin venyttelyohjeita ja lihasrelaksanttitabletteja. Eihän se selkä siitä mihinkään parantunut kunnes tapasin fysioterapeutin, joka oikeasti katsoi mikä selässäni on vikana ja mitä sille pitäisi tehdä. Ikinä minulla ei ole ollut yhtä kivutonta selkää kuin nykyään!

Jalkateränikin ovat valitettavasti vihoitelleet aika ajoin erityisesti raskauden jälkeen. Raskaus ja ylipaino aiheuttivat sen, että jalkani ylipronatoivat eli

Pronaatiossa (oikealla) nilkka kallistuu sisäänpäin ja supinaatiossa (vasemmalla) ulospäin. Normaalisti nilkka on pystysuorassa (keskellä). (Kuvan ja tekstin lähde: Terveyskirjasto)
Ylipronaatio venyttää jalkaterän sekä säären ja pohkeen alueen pehmytkudoksia; nivelsiteitä, jänteitä ja lihaksia. Pitkään jatkuessaan se voi johtaa jalkaterän luisen rakenteen muutoksiin. Koska alaraajojen linjaus muuttuu, liiketjun vaikutukset jatkuvat polviin, lonkkiin ja selkärankaan (ks. «Alaraajojen linjaus»3). Pihtipolvet voivat olla ylipronaation aiheuttaja tai sen seuraus. Linjausmuutos ja jalkaterät ulospäin kävely johtavat vaivaisenluun kehittymiseen, päkiän levenemiseen ja jalkapohjan jännekalvon (plantaarifaskia) kiputiloihin.
Pehmytkudosten venyminen ja nivelten muuttunut kuormitus aiheuttavat liikkumisen aikana väsymistä ja kipuja. Kävely hidastuu ja muuttuu kömpelöksi. Kengät painuvat linttaan sisäänpäin ja kuluvat nopeasti. (Lainaus: Terveyskirjasto - Ylipronaatio syy vai seuraus)

Tätä vaivaani on hoidettu käytännössä taas särkylääkekuurein, pohjallisten avulla ja kärsimällä. Kukaan ei koskaan ole sanonut minulle, että tälle voisi tehdä jotain ihan itse. Vaikka niin kuin jumpata. On vaan tuumailtu ettei kaikkia ole tarkoitettu juoksemaan jne.

Nyt itse tilanteeseen tuskastuneena tongin Terveyskirjaston ihmeellistä maailmaa ja ryhdyn koostamaan itselleni jalkateräjumppaa! Ohjeita erilaisiin jalkaterän jumppaohjeisiin löytyy mm. Säären lihasten harjoitteita- ja  Jalkaterän perusharjotteita-artikkeleista sekä mainiosta Rouva kuulasen blogista ja lisäksi hyvät ohjeet löytyvät myös Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin potilasohjeesta, joka on kivasti laitettu nettiin :)

Joten eikun jumppaamaan!

iive

ps. katsoin eilen uusimman Kaappaus keittiössä jakson. Ajattelin ensin, että voi ei kun näin mitä perhe söi eli ei koskaan kasviksia ja mitkä asenteet olivat. Mutta jakso olikin mainio! Oli mieletöntä katsoa kuinka porukka oikeasti innostui kasviksista ja kuinka iso mies pystyi kasvamaan ja muuttamaan mielipiteitään. Se oli oikeasti hatunnoston arvoinen suositus!

Nuo Kaappaus keittiössä jaksot ovat muutenkin innostaneet paljon keittiön saralla ja omia viljelyitä suunnitellessa. Suosittelen ehdottomasti! Ja pelkällä ruokavaliolla voi muuten tiputtaa sen 10kg vuodessa jos sen tekee oikein, sori vaan. Tehty on!

Ja kohta alkaa taas Biggest Loser <3 Ohjelma jota voin aina kritisoida ja haukkua, mutta joka on niiiiiin inspiroiva silti.

Vuosien harjoittelu

Taannoin lenkillä manasin kun näin kaksi kepeästi juoksevaa naista yhdessä lenkillä. Otti päähän se reipas, niin kepoisa meno kun mietin omaa tavallaan tuskaistakin taivaltamistani. Sitten aloin miettiä niitä juoksemiani kilometrejä ja muitakin liikkumiani tunteja, jotka varmasti häviäisivät vertailussa näiden naisten kilometreille ja tunneille.

Oivalsin kuitenkin sen, ettei ole syytä ahdistua vaikkei askeleeni ole yhtä kepeä tai olemukseni niin atleettinen, sillä näillä naisilla oli minuun verrattuna yksi aika suuri ero.
Heillä oli harjoitteluvuosia taatusti tuplat-tai-triplat verrattuna minuun. Heillä oli ollut koko elämä aikaa harjoitella sitä kepeää menoa, minulla vain murto-osa siitä ajasta, sillä elämässäni oli yli kymmenen vuoden ajanjakso jolloin en juurikaan liikkunut eikä kuntoni näin ollen kehittynyt tai saanut harjoitusta!

Siksi olen ollut niin iloinen Lintusen kanssa pyrähtelemistämme matkoista, siitä kun olen selittänyt miksi ihminen hengästyy, miksi sydän tykyttää kun juostaan kovaa. Olen kertonut että siitä tulee vahvaksi. Ja toivon, että hänellä olisi paljon enemmän vuosia vahvaksi kehittymiseen kuin minulla.

iive

tiistai 21. toukokuuta 2013

Burning feet :(

Auts ja outsh!
Sattuu nimittäin jalkoihin niin ja maan kamalasti. Näköjään yhdistelmä juoksuharrastus ja kävellen työskentely noin ~30 celsius asteessa ei todellakaan sovi minulle. Keväällä ongelmia ei oikeastaan ole, mutta kun kuumuus iskee ovat koipeni kuin tukit, kivuliaat sellaiset, työpäivän jälkeen. Sattuu, sattuu ja sattuu. Ei auta tukisukat, ei auta supertyökengät, ei auta kun työpäivän aikana kahdessa tunnissa sain käveltyä jo yli 5000 askelta! Ja vaikka lämmöstä pidänkin ja rakastan näitä kelejä mitä nyt on ollut, niin täytyy sanoa, että 8h työskentely 25-30 asteisessa tilassa on kertakaikkisen sietämätöntä.

Jalat on nyt voideltu Voltarenilla ja kääritty kylmäpusseihin. Tänään liikunnasta vapaapäivä, sillä työpäiväkin oli jo tarpeeksi raskas. Huomenna sitten vesijuoksemaan niin saa jalkaterät lepoa. Tai siis ei kai vesijuoksusta kantapäät voi kipeytyä?

Viime päivät ovat muutenkin olleet raskaita, sillä sain työn vuoksi kokea taas Kuoleman vierailun. Tällä kertaa niin järkyttävästi, että olen jopa harkinnut todellakin vaihtavani alaa. Niin pienestä on ihmisen elämä kiinni ja niin pienet ovat keinot sen estämiseen. Se voimattomuuden tunne on niin käsittämätöntä, kun et voi tehdä enää yhtään mitään. Et yhtään mitään enempää.
Silti meidän muiden täytyy jatkaa sitä elämää vain eteenpäin.

Vaalitaan elämää, meitä itseämme ja läheisiämme. Kaikki on ihan oikeasti vain niin pienestä kiinni, ettei elämää kannata tuhlata.

iive

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Ajatuksia syömisestä

Pitkän tauon jälkeen palailin vähän tsekkailemaan kalorilaskentaa. Koitin ensin kalorilaskuria, mutta en saa siitä vain selvää... päädyin sitten taas Kiloklubiin. Mutta jos joku tietää netissä ja kännykässä toimivaa HYVÄÄ kalorinlaskuohjelmaa niin vinkkejä tänne jookos! Saa maksaa, mutta pitää olla suomenkielinen.

Parisen viikkoa kuitenkin olen kaloreita nyt laskenut ja päätynyt taas samaan lopputulokseen kuin aiemmin eli syön aivan liian vähän. Illalla kun ryhdyn laittamaan syömisiäni koneelle, huomaan että kalorivajetta on helposti 1000kcal kun sen pitäisi olla -400-500kcal. Tämähän on hyvä juttu jos herkkujakin syö mikä tietenkin deletoi vajeet, mutta herkuttomalla kaudella vajetta tulee ihan liikaa. Varsinkin kun ajatellaan sitä, että treenatakin pitäisi.

Muutaman päivän olen yrittänyt nyt syödä enemmän, mutta huonoin tuloksin. Ei vaan pysty syömään niin paljoa kerralla kuin pitäisi. Testiin lähtee nyt sitten tihennetty syöminen eli aamupala-välipala-lounas-välipala-päivällinen-välipala-iltapala! Jos ei näillä rupea kalorit menemään kohdilleen niin johan on ihme :D

iive

perjantai 17. toukokuuta 2013

Upottaisitko pääsi järveen?

Kiitos kaikille ihanille, jotka minua edellisessä postauksessa muistitte. Oli tosiaankin valtava helpotus tuo lääkärissä käynti ja tulokset.
Taisi olla niin suuri helpotus, että parisen päivää olen ollut äkäinen kuin ampiainen. Eilen olin lisäksi aivan tajuttoman väsynyt. Kasviterapian lisäksi ei paljon muuta jaksanut tehdä, nukuin pitkät päiväunetkin. Eilisen treenit jäivät siis väliin, mitä nyt juosten käytiin lähikaupasta jätskit hakemassa. Tosi kova treeni 2km :D Mutta toisaalta se tosiaankin kertoo sen, että aikamoinen menijä on tyttärestä kasvamassa ja hän jaksaa juosta minusta aika pitkiä matkoja alle 4vuotiaaksi ja kovaa meneekin :O

(Ja nyt kaikille tiedoksi, että en todellakaan pakota häntä mihinkään vaan itse haluaa mennä kovaa ja menee muuten tasan niin kauan kovaa kun se hänestä on kivaa, sitten vaikka kävelee varpaillaan loppumatkan jos se sattuu nyt kivaa olemaan.)
 
Tänään otettiin eilisen treenittömyydet sit takas kun ensin juostin Lintusen kanssa salille, tunnin salitreeni, mies tuli hakemaan meidät kotiin kun pääsi golf-treeneistään ja minä lähdin vielä lenkille. Ennen lenkille lähtöä mies tuumas, että voisin juosta aika pitkään ja rankasti ja sen jälkeen upottaa pääni järveen, että jos takaisin tulisi vähän parempi tuulinen rouva?
No, juoksin, mutta en rankasti vaan yritin juosta perhanan pk-lenkkiä alle 140-150 sykkeillä koko ajan. Hitto, kävellenkin olis varmaan päässyt kovempaa. Enkä kyllä pistänyt sitä päätä järveenkään...
Kestävyyskunnon perusta on niin sanottu peruskestävyys. Kun peruskestävyytesi on kohdallaan, jaksat ylläpitää kohtuullista rasitusta pitkään, esimerkiksi sauvakävellä useamman tunnin lenkin, hölkätä yli 10 kilometriä ja pyöräillä parikin tuntia.
Peruskestävyys paranee sillä, että harrastat säännöllisesti riittävän kevyttä liikuntaa. Jos tuntemuksia liikunnan aikana ajatellaan, peruskestävyystreenin pitäisi oikeasti tuntua kevyeltä: sellaiselta, että pystyt koko ajan puhumaan ilman suurempia vaikeuksia ja tunnet, että jaksat pysyä liikkeellä pitkään.
Sykkeellä mitattuna peruskestävyys paranee varmimmin, kun syke on noin 60 – 75 prosenttia maksimista. Kaksikymppisen syke saisi olla siis jotakin 117 ja 145 välillä ja kolmevitosen 110 – 138, jotta peruskestävyys paranisi. Lukemat ovat aika maltillisia, ja moni kuntoilija tekeekin sen virheen, että liikkuu koko ajan liian kovaa. Kun treenitehoa on liikaa, peruskunto ei pääse koskaan kasvamaan. Saatat ihmetellä, mikset jaksa paremmin, vaikka treenaat säännöllisesti tai miksi sama lenkki tuntuu aina vaan kovalta, vaikka olet juossut sen jo kymmeniä kertoja. No juuri siksi, että treenaat liian kovaa! (Lähde)
Noiden hitaiden lenkkien juokseminen on aina ollut minulle hirveän vaikeaa, mutta nyt olen koittanut tolkuttaa itselleni sitä, ettei kehitystä tapahdu jos jatkan vain samaa tahtia eli liian kovaa. Rikon taas itseni tällä menolla eli ei kiitti ja pk-treenit kunniaan!

iive

torstai 16. toukokuuta 2013

Hienoja uutisia!

Viime päivät olen elänyt jännityksessä, sillä eilen oli vierailu keskus-sairaalaan endokrinologin juttusille eli mitäs sille päässä olevalle kasvaimelle nyt sitten kuuluukaan tänä vuonna?

Minullahan on aivolisäkkeessä prolaktinooma-hormonikasvain. Sairastumisestani ja sairaudesta löydät lisätietoa Prolaktinooma-välilehdeltä.

Lääkärikäyntiä edelsi mittava määrä verikokeita ja aivojen magneettikuvaus. Verikokeissa tutkittiin kaikkea mahdollista hormoneihin liittyvää mm. kilpirauhasarvot, estrogeenit, testosteroniarvot, hemoglobiinia jne. ja KAIKKI arvot olivat hyviä, ellei jopa mainioita kun vielä vuosi sitten niiden kanssa oli vähän niin ja näin...
Aivojen MRI meni tällä kertaa rutiinilla. Varjoaineen pistäjä osasi asiansa niin ei tarvinnut sitäkään stressata ja kolmas kerta putkessa ei tällä kertaa tuntunut yhtään miltään. Sielläpä makoilin ja kuuntelin koneen jurnutusta. Aivokuvissahan sitten näkyi, että kasvain on lääkityksen ansiosta surkastunut n.40% ja kasvaimesta vuotanut verihyytymäaluekin on lähtenyt "liukenemaan" :) JEE! Lääkitystä saa nyt tiputtaa vähäsen ja leikkauspelon voi laittaa vuodeksi narikkaan.

Nyt saan keskittyä hyvinvointiprojektiini täysillä ja mahdollisuudet treenirintamalla kehittymiseen ovat paremmat kun nuo estrogeenit ja testosteronitkin ovat tasapainossa.

Lääkärin jälkeen kävin uimassa noin puolitoista tuntia ja tein samalla itsekseni Uimataitotestin. Kiva oli uida ensimmäistä kertaa ikinä 50m altaassa kun aina on tottunut 25m altaissa uimaan!
Nyt vietetään siis Uimataito-viikkoa ja nimen olisi saanut uima-hallin seinälle jos olisi tuolle testille pyytänyt valvojan, mutta huvikseni tein.
Uimataidon määritelmä:
Henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla ja päästyään uudelleen pinnalle ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään, on uimataitoinen.

Tänään onkin ihana aurinkoinen vapaapäivä. Rakkaat tomaatit päätyivät kasvihuoneeseen kasvamaan ihan omiin ruukkuihinsa taimikasvatuspoteista. Toivottavasti eivät enää palellu :( No, on mulla keinot hieman lämmitellä tuota kasvihuonetta, joten jospa ne pärjäisi.

Kaupasta bongailin uuden kahvin, joka on siis Herkku, ei jokapäiväinen juoma.
Oli hyvää vaikka siin olikin asesulfaami K:ta. Hö, miksi ei Steviaa?
No voi tätä joskus kesällä silti juoda ;)

Nyt ULOS ja illalla olis salitreenit <3

iive

maanantai 13. toukokuuta 2013

Rakas minusta on tullut pullukka

No joo, on tullut katsottua nyt nuo ohjelman kaikki jaksot netistä ja en voi kuin suuresti ihmetellä koko sarjaa ja sen ideaa. Toisaalta olishan se ollut kiva saada 10 000 euroa +15kg:n tiputtamisesta. Harmi vain kun siitä ei kukaan maksa mitään kun tuon määrän ja reilusti ylikin tiputtaa monen vuoden aikana. Ja rahaakin siihen palaa treenikamppeiden ja salimaksujen muodossa, ruuasta puhumattakaan.

Ärsytti aivan suunnattomasti ohjelmassa ollut sponsorointi Konjakkeineen ja herkkukaappeineen. Oikeasti onko teillä tuollaisia ylitsepursuavia herkkukaappeja? Ei minulla ainakaan koskaan ollut ts. ei päässyt kertymään kun söin makeat jo pois. Ihmettelin myös karppaus-linjaa ja ruokaohjeita, joita ei nyt kovinkaan paljoa katsojille valaistu. Esittelyssä puhuttiin ettei maitotuotteita käytettäisi, kuitenkin rahkaa siellä jossain jaksossa siltikin syötiin? Ihmettelin myös sitä miksi ihmeessä ruokaöljyä ei saisi käytää?

Ajattelen tätä nyt sellaisen henkilön kannalta, joka katsoo tätä ohjelmaa televisiosta ja hän on yhtälailla ylipainoinen kun ohjelmaan osallistujat, ahmimiskierteessä ja rapakunnossa, sekä ilman todellista tietämystä laihduttamisesta ja kuntoilusta (hei sehän oon minä kolme vuotta sitten!). Millaista mallia terveellisiin elämäntapoihin hän saa tästä ohjelmasta?

On outoa, että katsojille näytetään kaksi viikkoa huonoa treenaamista ja syömistä, joista syntyy jopa vammoja! Sen jälkeen valmentaja tule suoraan sanottuna v***lemaan kun ei se kotivalmentaja (joka on ihan tavallinen henkilö) osaakkaan näitä PT:n hommia täydellisesti. Loppua kohden vähän "parannetaan" (tai sitten ei) aivan kahjoilla liikunta ja ruoka-ohjeilla. Viimeiseksi pullukka pistetään hienon näköiseen hotelliin treenaamaan YKSIN!

Mitä ihmettä?

Sitten ollaan lähes yksinään ja päin hemmettiä laihdutettu 7vkossa se +15kg jee ja kaikki hurraa!

Seikka mitä en myöskään ymmärrä on se miksi tv-ohjelmaan leikataan vain kaikki vininä ja väninä-pätkät? Ei minua ainakaan henkilökohtaisesti yhtään tippaa motivoi katsella jonkun vinkumista tuntitolkulla! Miksi ihmeessä ohjelmaa katsova ylipainoinen lähtisi nyt heti samantien sinne lenkille tällaisen ohjelman jälkeen kun kaikki näytetään niin tuskallisen vaikeana?

En ymmärrä ohjelman aspektia laisinkaan. Millaisella tarkoitusperällä tätä ohjelmaa on lähdetty tekemään? Vai onko raha ollut se ainoa tarkoitus? Siltä hieman tuntuu. Sponsorit ovat reippaasti esillä ihan julkisesti ja piilomainontana. Vai syövätkö kaikki tarkoituksellisesti samoja sipsejä ja samoja karkkeja, joita hänellä nyt sattuu olemaan KILOkaupalla kaapissa.

Että eipä mulla muuta. Mie tässä ajattelin tänään syödä kasviksia, proteiinia ja hiilihydraatteja kun sinne treenaamaankin pitäisi olla vähän poweria jäljellä. Ja tähän ohjelmaan tuskin enää aikaani haaskaan. Kiitti ja hei :)

iive


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Lehtisaaren lenkki

Äitienpäivä päättyi ihanasti kunnon juoksulenkillä. Jalat ovat antaneet käydä jo useammalla juoksulenkillä kunhan vain muistan juosta pehmeällä alustalla eli EI asfaltille ja koville hiekkateille :(
No onneksi lähistöllä on mahtavia maastoja kuten Muuratharju, jonka miinuksena on tosin kovat korkeuserot tai vaihtoehtona matalaprofiilisempi harjun päällä kulkevalla polulla tehtävä maastojuoksu, joka sekin on aika rankkaa.

Tänään muistin kuitenkin läheisen Lehtisaaren kuntopolun ja suuntasin sinne. Polku on vain 1,5km mittainen, mutta profiililtaan suht tasainen. Lenkkiä pystyy juoksemaan eri suuntiin, sekä lisäksi kahdeksikkoon. Hyvänä puolena on se, että juomapullon voi jättää autolle ja hörpätä aina ohimennessä. Tänään kävin juoksemassa intervalleja tuolla 4,8km verran eikä laisinkaan tullut tylsistynyt olo. Oikeastaan oli ensimmäistä kertaa mukava juosta intervalleja kun tiesi, että jos väsähtää, niin pääsee nopeasti kuitenkin pois eikä tarvitse montaa kilometriä kävellä metsästä pois ihmisten ilmoille niin kuin muilla mun lenkkipoluilla meinaa olla.

 Muutamia bongailuja matkan varrelta kuten helkkarin korkealla sillalla koikkelehtiva ihminen! (Tosin mä kyllä tiedän, että sillä on ihan tarkoituskin olla siellä, sillä siellä on viitos terrainin kohde)

 Junanvaunusta tai ratikasta tehty laiva?
Ainakin se näyttää siltä :)
Ihana <3

Muuten vaan yleismaisemaa lenkistä.

Lehtisaaren kuntopolku kulkee koko ajan aivan veden vieressä, joten siltäkin kantilta siellä oli aivan mielettömän mukava lenkkeillä. Lisäksi tähän myöhemmin kätevästi yhdistää pyöräilyn, sillä tuonne on pyörällä ihan kiva lenkki ajella.

Äitienpäivän syömiset ovat menneet ihan kivasti. Ihan vapaalla linjalla tosin, mutta ei mitään övereitä. Vähän kakkua ja sit hyvää ruokaa. Päivän taidan kyllä päättää palaseen jätskikakkua mitä jäi vielä jäljelle. Huomenna voiski keksiä jotain kivaa jumppaa kun on vapaapäivä :)

iive

lauantai 11. toukokuuta 2013

Jos en olisi äiti

En tiedä olisinko ikinä löytänyt tällaista elämää? Olisinko ikinä tervehtynyt ahmimisesta? Olisinko ikinä löytänyt sitä voimaa mitä liikunnasta saan?

Lintunen oli aikoinaan se alku ja juuri sille, että katsoin itseäni peiliin, tunnustin tosiasian etten voi hyvin. Tunnustin tosiasian, että jos en muutu tulen tämän huonon olon lahjoittamaan äidinperintönä myös lapselleni.


Tämän päivän vietin yhdessä Lintusen kanssa. Poimittiin valkovuokkoja, istutettiin naapureiden (ja itsemme) iloksi kesäkukkia rappukäytävän oven eteen. Haravoitiin tuntitolkulla ja muutenkin siistittiin talonyhtiön pihaa. Pikkaisen palauttavampaa hyötyliikuntaa nyt kuin se eilinen hirveä repiminen metsässä :D Vaikka rakkohan se palkinnoksi käteen tuli :P


Hyvää Äitienpäivää kaikille, äideille, lapsille ja isille myös!

iive

perjantai 10. toukokuuta 2013

Äitienpäivänä äiti näyttää angry birdiltä

Jännä päivä tänään.
Normaalistihan koomailen yövuorojen välisen päivän, mutta tälle päivälle tuli vähän erikoista settiä. Puoliltapäivin vastailin puhelimessa toimittajan kysymyksiin syömistapamuutoksestani, saas nähdä pääsenkö juttu lehteen asti, että kuinka väsynyt sitä on ollut yön valvomisen ja muutaman tunnin nukkumisen jälkeen... että mitähän sitä on tullut sanottua.
Haastattelun perään piti vielä olla hereillä ja kuunnella kun Lintunen liverteli minusta radiossa. Olivat lapsia käyneet haastattelemassa äitienpäivä-radio-ohjelmaan.
"Äitenpäivän aamuna äiti näyttää angry birdiltä. Äiti ei osaa pyydystää sisiliskoja, mutta on opettanut lapselle mm. leuanvetämisen taidon ja sen, miten nukutaan pommiin. Äitienpäivän aamuna äidin yllättynyt ilme näyttää ihan angry birdiltä. Päiväkodissa lapset kertoivat totuuksia äideistään ja harjoittelevat valmiiksi äitienpäivän aamun onnittelulaulua."
No, hieman epäselväksi jäi että olinko minä nyt se hämmästyneen näköinen angry bird-äiti vai äiti joka tekee strösseleitä (vai molempia). Sisiliskojakaan en kyllä osaa pyydystää, enkä kyllä ole lastani opettanut leukojakaan vetämään (vielä), pommiin nukkumisessakin olen kovin huono, sen meillä hoitaa mies. No useita pikku skidejä siis tuossa haastateltiin, vähän hankala oli erottaa sitä mitä se oma lapsi siellä nyt sanoikaan. Ehkä hyvä niin, niin ei kukaan muukaan tiedä :D





Ennen yövuoroa ajattelin vetää pikkulenkin, sellaisen rauhallisen ja palauttavan. No niin joo. Aikaa 45min, oudot maastot ja periaate: kyllä mä tästä sitten pääsen koukkaamaan tonne tielle takas kun lenkkipolulle suunnistin. Ei ihan mennyt niin ja päädyin aivan liian kauas hemmetin puskaan. Ja sieltä eikun juosten vaan etsimään reittiä mistä pääsis nopeiten pois ja jumalaton ylämäki sitten vielä takaisin tarvottavana. Voin sanoa, että syke paukutti ihan pikkaisen. Ja raportille kerkesin just naama punaisena. Että jos sitä huomenna vaikka sitten sitä palauttavaa treeniä?

Kivasti kyllä pisti adrenaliinit liikkeelle, että ei ainakaan nyt väsytä. Saa nähdä mitä sanon tuossa aamu kolmen-neljän aikaan kun ei päiväkään vielä edes sarasta.

iive

ps. Kuvissa mun ehdotonta lempparilenkkimaastoa Muuratharjulla edelliseltä lenkkikerralta. Varsinkin poluilla on jäätävän kivaa lenkkeillä, paljon kivempaa kuin itse pururadalla.

torstai 9. toukokuuta 2013

Sateista päivää

Sateisena päivänä on kiva nukkua pitkään, yövuoroihin valmistaudutaan näes. "Aamupalan" jälkeen iski kipinä hyökätä kasvihuoneen kimppuun ja se taas levahti olohuoneen ison ikkunan pesemiseen. Mutta nyt on kasvihuoneessa järjestelyn ja siivouksen jälkeen enemmän tilaa kuin ikinä ennen. Sateesta huolimatta olohuoneessa on ihmeen kirkasta ja koska tässä talossa on tehty paljon remppaa ja sisustusmuutoksia, ovat taimetkin päässeet pimeältä pohjoisikkunalta eteläikkunan eteen kasvamaan kun siinä kerrankin niille tilaa on.

Kohta suuntaan salille jumpalle tyttären kera, sitä ennen täytyy duunata possupaisti uuniin iltaa varten. Onneksi pakasteesta löytyy aina ruokavaraa, sillä muuten tässä talossa tänään ei syötäisi. Eipä passaa miehelle pyhäpäiväostoksia jättää ;) No, on meillä kaapissa 3litraa kahvimaitoa ja silleen :D

Iltayölenkillä bongailin valkovuokkomeren taas ryhtyneen kukkimaan!
Sunnuntaina ois äitienpäivä, söisköhän silloin herkkuja ehkä... ;)

iive

maanantai 6. toukokuuta 2013

Älä laihduta päivä

Syömishäiriöliitto SYLI ry:n jäsenyhdistykset kehottavat viettämään kansainvälistä Älä laihduta -päivää 6.5.
Tapahtuma nojaa ajatukseen siitä, että laihdutuskeskeiset kulttuurit ovat luoneet käyttäytymis- ja ajatusmalleja, jotka hallitsevat monien ihmisten elämää ruokaan suhtautumisen kautta.
Alkujaan Iso-Britanniassa jo vuonna 1992 alkunsa saanutta Älä laihduta -päivää juhlitaan Suomessa valtakunnallisesti kolmatta kertaa.
- Älä laihduta -päivä tukee oikeutta voida hyvin koosta riippumatta. Päivä tähtää ennen kaikkea oman itsensä ja kehonsa hyväksymiseen sekä oman kokonsa arvostamiseen, SYLI:n Oulun aluepäällikkö Tanja Tiainen tiivistää päivän tavoitteen. (Terve.fi)
Hieno päivä, hieno idea.
Valitettavasti itse laihdutan tavallaan tänäänkin. Onneksi nyt osaan tehdä sitä jo terveellisemmällä tavalla niin että saan siitä itse paremman kunnon ja terveyden. Ei niin että sairastuisin siitä. Joskus oli toisin, onneksi se aika on toivottavasti kaukana poissa.

Sen haluaisin kuitenkin sanoa, että jos Sinä joka luet tätä nyt. Olet ylipainoinen, tunnet jatkuvaa syyllisyyttä syömisestä, et hallitse omaa syömistäsi vaan sinusta tuntuu että syömishimosi hallitsevat sinua. Sinä olet yhtälailla syömishäiriöinen kuin se, joka ei syö mitään tai oksentaa syömänsä. Hae apua!

Myös sinä, jonka syömistä ja liikkumista hallitsee pelkkä terveysaspekti etkä sinä ole tilanteen herra. Hae apua!

Syömishäiriöitä on niin paljon muitakin kuin anoreksia ja bulimia. Myös muita voidaan auttaa! Olisipa minuakin joku auttanut joskus silloin kauan sitten. Ehkä elämä olisi ollut helpompaa.

iive

ps. aurinko paistaa ja on lämmintä. Ostin lähikaupasta itselleni keittiöpuutarhan alle 7 euroa <3 Nyt voi odotella rauhassa kun omat taimet kasvavat.


pps. Tein juuri huippuhyvää mantelikalaa, perunoita ja salaattia!

Ohje tämän Maku.fi perusteella, mutta ilman sitruunankuoriraastetta ja tilliä. Tuo Maku.fi on muuten kätevä kun se laskee annoksen kalorit muutes valmiiksi!

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Ihmeellinen elämä

Tänään kävin tsekkaamassa lähtöpainon sairastelukierteen jälkeen. Niin monta kahvileipää töissä ja suklaata kotona olin syönyt etten voinut oikein uskoa vaa'an lukemia. Toisaalta flunssasta huolimatta olin ollut suht aktiivinen. Töissä duunia painettu ja kotona remppaa. Vaaka näytti siis 70.4kg ja ennen sairastelua käytiin kuutoslukemissa.
Tämän viikon liikuntasaldo on kaksi lenkkiä ja kaksi salia, joista toinen tänään tiedossa. Kaikennäköistä muutakin mukavaa on tehtävä tänään viimeisenä lomapäivänä, kuten siivottava. On sitten kiva aloittaa työviikko kun on siistiä ja paikat ojennuksessa. Vettäkin sataa :(

Onneksi vesisadetta voi mennä karkuun puuhailemalla kotona. Välillä tehdä jokin ikävä homma (kuten pyykinpesu tai astianpesukoneen täyttö) ja välillä söpöstellä jotain kivaa, kuten leipoa tai laitella taimia tai kokata...

Eilen juuri ennen nukkumaanmenoa blogeja lukiessani  törmäsin Voikukkapellon blogissa leipäohjeeseen, jota oli pakko mennä testaamaan heti. Illan valmistelut veivät n.3min ja tänään sitten loput. Alkujaan tätä on tehnyt jokin muu bloggari, mutta en jaksa linkittää koko listaa läpi :) Kiitos kuitenkin hänelle joka reseptin kiertoon laittoi, kuka hän sitten onkaan!

Aamupäivällä leipominen vei varmaan hurjat 5 minuuttia ja sitten uuniin! RESEPTIN löydät Kädenvääntöä blogista, tosin löytyy se tuolta Voikukkapellostakin :) Ainoa erikoisvarustelu mitä tarvitset on kannellinen uunipata. Itse tein leivän kermansaven keramiikkavuuassa ja kattilankannella.

 Rucolat kasvaa huimaa vauhtia. Näitä taimia siis syödään jo. On ihan herkun makuisia!

Leivän tein karkeista sämpyläjauhoista ja lisäsin vielä auringonkukansiemeniä. Tämä on aivan superhyvää rapeaa leipää, mutta leivän tapaan kaloreita tietenkin löytyy.

Ruuaksi kevennettyä Pasta Carbonaraa. 322kcal/annos (tosin kuvassa ei kyllä ehkä ihan koko annos ole kun otin pienpuoleisesti... Tämän satsin jälkeen pitäisi kuitenkin riittää potkua salilla!

iive

perjantai 3. toukokuuta 2013

Kova yritys

Aamulla uimassa Lintusen kanssa. Nyt nenä on kuin suolaa olisin niistänyt :P Toivotaan, että johtuu kloorista jolle olen hieman allerginen.
Hyvää ruokaa, löhöilyä, sisustusohjelmia, rentoutumista.
Salitreeni ja polkemista päälle :) Uusintatiedustelu personal trainerista, että olisko tarjolla?
Proteiinijuomaa ja kirjautuminen kalorilaskuriin, en tykkää, laskurista siis.
Takaisin Kiloklubille. Tätä sentään osaan käyttää.

iive

torstai 2. toukokuuta 2013

Tehty mitä luvattu

Lupasin teille ja eritoten itselleni mennä liikkumaan. Tuulisesta säästä huolimatta kaivoin lenkkikamat kaapista ja lähdin tsekkailemaan lenkkipolkujen kuntoa.

Testissä miehen alkuvuodesta tilaama FiveSeasonsin paita/takki. Kyseessä on ilmeisesti jonkinsortin golf-verme, mutta koska on hengittävä, tuulenpitävä ja myös sateenkestävä niin hyvä lenkkeilyynkin.
Tuuliominaisuudet ainakin tällä lenkillä todettiin hyväksi.
Kuulokkeissakin oli virtaa jäljellä, joten Tyyne kuuli jotain jo aiemmin....

Juna tuli
 Ja meni.


Nyt syömään porokiusausta ja salaattia <3

iive

Niinpä niin

Nyt on sairastettu ihan urakalla, minä ja lapsi. Pääsiäinen tuli ja meni, samoin nyt vappu. Ei ole enää tekosyitä.
Tänään, huom! ei huomenna, vaan tänään lopetan löhöilyn (niin kuin remppaaminen nyt löhöilyä olisi) ja lähden salille, lenkille, jumppaan, ihan mihin vaan. En myöskään syö suklaata tai muunlaista herkkua ja palaan takaisin normaalielämään. Ikävästi minua nämä pitkät sairastelut vaivaavat aika-ajoin, jolloin kaikki pysähtyy. Onneksi takapakin otto sentään on loppunut. Remontin aion kuitenkin tehdä loppuun. Vai onkohan se edes mahdollista kun se vaan leviää ja leviää (nyt on nimittäin tyttären nukkekoti remontissa, uuups!). Onneksi lomaa on vielä jäljellä, huh...

Lupaan sitten tulla kertomaan mitä tein. I promise!

iive


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Geocaching

Pidempään meidän touhuiluja seuranneet tietävätkin, että Geokätköily on meidän kiva perheharrastus. Talvisin kätköilyinto on hieman laimeampaa, mutta kevät, kesä ja syksy käydään kätköillä ahkeraan. Kätköily on motivoivaa puuhaa koko perheelle. Lapsille siinä on jännitystä etsimisen ja vaihtotavaroiden muodossa. Aikuisille löytyy visaisia pulmia mietittäväksi mysteerikätköillä kaiken muun pähkäilyn lisäksi. Ja liikuntaa tämä harrastus tarjoaa milloin enemmän ja joskus vähemmän. Ulkoilua nyt ainakin!

Tänään käytiin kahdella kätköllä. Pieni nimetön kivikkometsä - esitteli palan kivaa maisemaa ja rakastamaani mäntymetsää ja ylläri, paljon kiviä. Paikalla oli kuitenkin kovin paljon lapsia leikkimässä ja majoja tekemässä, joten tämän kätkön etsimisen jätimme kesken ettei se paljastuisi. Käveltiin metsässä, katseltiin maisemia ja nautittiin kirpeästä kevätsäästä.







Piipahdimme myös toisella kätköllä, joka esitteli Neulaskankaan toimintapuiston - valtavan hieno leikkipuisto siis toisinsanoen. Jäätiin vielä hieman leikkimäänkin ennen iltapalaa.

Päivälliseksi syötiin tänään poropaistia <3, kreikkalaista salaattia ja itsetehtyä perunasalaattia. I h a n a a !


iive