tiistai 30. joulukuuta 2014

Mahdollisuuksia ja menetyksiä

Blogin viides vuosi alkaa piakkoin eli neljä vuotta on takana, välillä on tullut kirjoitettua kovinkin ahkerasti, välillä useimmiten sairastelujen vuoksi on ollut hiljaisempaa. Blogit on muuttuneet tosi paljon, itselläni ei ole ehkä sellaista tiettyä genreä, tänä vuonna en ollut painonhallintablogi tai salitreeniblogi tai juoksublogi. Tämä oli vain ihan mun blogi elämästä ja kirjoitin siitä mistä huvitti kirjoittaa.


Moni kuitenkin kirjoittaa spesifisti vain yhdestä jutusta ja on portaalit ja sun muut mainostajat. Kirjoitetaan siksi, että on pakko kirjoittaa (sopimus) tai siksi että on pakko kirjoittaa (lukijoiden oletukset/paineet pinnalla pysymisestä), mutta onneksi kirjoitetaan paljon myös siksi että halutaan kirjoittaa. Silti olen vähän surullinen, sillä blogi-aikakautena olen tutustunut moneen ihmiseen, lukenut heidän juttujaan ja he minun, on nähtykin oikeasti ja sitten ajan myötä humps ne ihmiset ovat hävinneet. Onnea on ollut se että osa ihmisistä on nykyään esimerkiksi kavereina myös facebookissa, joten he eivät ole hävinneet <3

Nyt tunnen olevani tilanteessa, että en enää jaksa tutustua yhteenkään blogistiin. Hullua. Mutta oikeasti kuinka paljon energiaa voi käyttää tutustumiseen jos toinen voi hävitä puff tuosta vaan ihan milloin vaan?


Selasin blogilistaani ja mietin, että kuinka moni noista blogisteista on oikeasti sellainen jonka kuulumiset mua kiinnostaa, ihan henkilökohtaisella tasolla ja kuinka moni taas ei ole. Ei ollut kovin montaa blogia siellä kiinnostaa listalla... jotenkin se kertoo muutoksesta joko minussa tai blogeissa, sillä moni blogi tuntuu olevan kuin artikkeli. Ja portaali on se lehti jossa artikkeli ilmestyy... ja siitä puuttuu se sosiaalinen vuorovaikutus. Toki voit kommentoida blogikirjoitusta, mutta niin voi nykyään lehtikirjoitustakin kommentoida. Mutta kun sinulle vastataan, ei se blogin kirjoittaja ehkä tiedä sinusta hölkäsen pöläystä ja eihän se ole mahdollistakaan jos kommentteja tulee satoja päivässä. Bloggareista on myös tehty esikuvia ja julkisuuden henkilöitä ja he miittaavat toisiaan portaalin tai lehtitalon järjestämissä kekkereissä.


Kyllä,
mä kaipaan vanhoja hyviä aikoja jolloin bloggari oli ihan kuka vaan tyyppi tuolla missä päin maailmaa tahansa ja kirjoitti vaan omista jutuistaan yrittämättä tai hyötymättä siitä yhtään mitään muuta kuin kirjoittamisen ja sosiaalisuuden ilon.

Että tämmöistä
iive

maanantai 29. joulukuuta 2014

Alku, keskiväli ja loppu

Pimeiden kuukausien aikana kerkesin jo miettiä koko kirjoittamisen lopettamista. Kaikki tuntuu niin ehdottomalta.

-Ei sinun täytyy treenata salilla joka viikko monta kertaa, lihakset tulee olla!
-Ei et saa syödä juustoa tai maitoa tai ihan mitä vaan kun se ei ole oikein eikä kuulu tähän ruokavalioon.
- Ei et voi vaihtaa ruokavaliossasi tätä tuotetta tähän sillä hui kamalaa se sisältää kasviestrogeenejä, lyijyjäämiä, lisäaineita, kasvimyrkkyjä...
- Pitää syödä vaan manteleita (niissäkin voi olla kuule hometta), porkkanoita (mutta ei liikaa kun ne hiilarit), jauhelihaa (muistathan että se varmasti on niittylihaa tai edes luomua) eikä suklaatakaan saa ostaa kaupasta vaan pitää tehdä itse.
Sitten joku tulee ja sanoo, että nyt alan noudattamaan tätä ruokavaliota eikä edes ymmärrä miksi ja kysyy mikä on proteiini? Ja se teilataan täysin. Hmm.. pitäisiköhän poistua Facebookin kaikenmaailman ruokavalioryhmistä aivan kokonaan? Ehkäpä :D
No, en mä paleo-ajatusta aio hylätä, enkä ayruvedaakaan, vaan pikemminkin lisätä. Mutta tyhmien ehdottomuuksien ja kommenttien lukemista vissiin pitää rueta suodattamaan ja kunnolla.

Oikeasti minä olen ihan todella hyvällä omalla tunnolla syönyt syksyn juuri sitä mitä on tehnyt mieli. Ja ihan hyvää ruokaa on tullut syötyä. Jouluna en laskenut yhtään kaloria enkä miettinyt proteiini-hiilihydraattitasapainoja ja kuulkaas, niin taidan jatkaakin. Mulla on nimittäin hyvä olla.
Peilissäkin näyttää kivalle ja uskottava on, että vaatekaappiin on löytynyt muitakin kuin treenivaatteita!


Ainoa mistä en luovu on viljattomuus (ihon vuoksi) ja liikunta ja AURINKO. Tosin olen miettinyt salikortista luopumista... mutta tuskin luovun. Jostain sen sijaan voisin kaivaa itselleni sellaisen järkevän treenimoodin kun nähty on ettei se satalasissa treenaaminen ole hyväksi vaan terveemmäksi tulemisen sijaan tulen vaan kipeäksi.
Viimeisimmän treeni-kauden jälkeen olen ollut kipeänä ehkä noin kuukauden tai ylikin. Flunssaa, vatsatautia, nielutulehdusta ja flunssaa. Jotenkin tuntuu siltä että treenaaminen saa vastustuskyvyn alenemaan ja kropan väsymään niin, että kun se ei enää kestä niin PUFF-tervetuloa vain kaikki mahdolliset pöpöt tänne näin juhlimaan!

Että täältä nyt sitten ei ehkä enää tule tavoitteellisen treenaamisen postauksia eikä tiukkoja ruokavalioita. Mutta toivon hyvää fiilistä, kivoja lenkkejä, terveyttä ja sen semmoista.


Hidasta elämää, nauttien siitä ei suorittaen <3

Rakkaudella iive
(joka näyttää kaikkien pimeiden kuukausien ja sairastelujen jälkeen kuulemma IHAN MonsterHighlta, lapsen suusta sen totuuden kuulee...)

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kaamosväsymys

Väsymys on vallannut nyt kerrassaan pahemman kerran tämän naisen. Onneksi kyse on vain väsymyksestä, ei masennuksesta tai alakuloisuudesta. Koko syksy on ollut hankalaa ja siitä en tykkää.
Onneksi kivojakin asioita on tapahtunut,
kuten laivareissulla discossa valomerkkiin asti tanssiminen (vesipullon kanssa), olin niin onnellinen kun sai tanssia.

Käsitöitä olen nyhjännyt milloin missäkin nurkassa, tänään viimeksi betonikippoja saunassa. Luovat kaudet ja liikuntakaudet eivät ikinä kulje käsikädessä vaan aina vuorotellen. Annan niille aikaa ja teen sitä mitä sisältä tulee.
Bloggaamisen kannalta on hankalaa, että se tärkein työväline läppäri hajos. Kuva Päivi Räsäsestä linnanjuhlissa oli sille kertakaikkisesti viimeinen niitti (no sattumahan se oikeasti oli...) ja se veti totaalijumiin. Onneksi tämä oli odotettavissa ja jo tovin olin tallentanut kaikki suoraan Dropboxiin enkä koneelle laisinkaan.

Oman elämän inventaario jäi vähän jäihin, onneksi sen voi suorittaa loppuun milloin tahansa. Ja näin aion tehdäkin pikkuhiljaa. Biohakkereiden ravinto-opas ilmestyi eilen!!! En ole vielä kerennyt lukea, vissiin 150sivua, mutta mielenkiintoista on <3

Eilen törmäsin Punnitse&Säästä kaupan ovensuussa vihdoin FSFn adaptogeeni-juomiin. Ja heti ostin.


Yksittäispusseihin pakattu helppokäyttöinen ja terhakka terveysjuoma-aines, joka sisältää kiinanloisikkaa, tähtianista ja minttua. Hyvänmakuinen ja nopeakäyttöinen, lisää vain vesi ja nauti. Tästä tuotteesta saat virtaa ja vipinää päivääsi ja suosittelemmekin sitä erityisesti urheilijoille (suorituksen maksimointiin sekä palautumiseen).
Toivotaan siis virtaa ja vipinää :D (ja oikeasti oli onneksi hyvänmakuista...)

iive

torstai 27. marraskuuta 2014

Tahdon

Kipeenä, flunssaa ja sellaista. Yövuoroja. Mutta tämä asia mielessä.
Tasa-arvoisuus.


Toivon että uusi laki menee läpi kaikesta suvaitsemattomuudesta huolimatta. Ja kyllä se jossain vaiheessa menee läpi ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti kuitenkin ennemmin huomenna.
Näen itse tämän muutenkin isona kysymyksenä kaikkien ihmisten tasa-arvoisuudesta, en pelkästään yksittäisen ryhmän oikeudesta.

Ja koska ei voi jumpata niin voi väkrätä :)




Kuvat nyt vaan insta-kuvia. Käsityöblogiin sitten parempien valokuvien kera :) (joskus)

iive

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Riita

Meillä riidellään harvoin. Motkotetaan ja tuiskahdellaan sitäkin useammin, mutta oikeita riitoja ei juurikaan harrasteta. Sitten kun meillä ruetaan riitelemään, niin sitä tehdäänkin kunnolla, sillä molemmat ollaan vahvat mielipiteet omaavia ihmisiä.

No nythän kävi niin, että tässä talossa riideltiin kerrassan kaksi kertaa viikon aikana, huh!
Itselle on riitojen jälkeen jäänyt tosi huono olo, vaikka asiat on sovittu ja yhteiselo jatkuu rakkauden merkeissä niin kuin ennenkin. Kroppaan ja sisimpään jäi sellainen hyvin stressaantunut, kipeä ja jopa krapulainen olo (migreenikin kaupan päälle), eikä siinä auttanut kipeän lapsen kanssa valvotut yötkään... Sopivasti Oman elämäni inventaarioon tuli tämän viikon teemaksi ihmissuhteet.
Eikä muuten yhtään huvittaisi käydä niitä läpi.


Ehkä kuitenkin kannattaisi ja kyllä mä niiden kimppuun käynkin jahka olo vähän tasaantuu. Ihmissuhteet, ne on mulle kyllä kovin monimutkaisia juttuja.
Joskus voisin itseäni yksinäiseksikin sanoa, sillä sellainen sydänystävä puuttuu elämästä. Onhan niitä ollut ja tosi rakkaita he ovat edelleen, mutta ympäri maailmaa ollaan lennelty ja yhteydenpito on jäänyt. Itse olisin kovinkin avoin ystävyydelle, mutta eipä ole sellaista vastakappaletta sattunut täällä keskisessä suomessa kohdalle joka ystäväkseni olisi halunnut.
Onnea on kuitenkin aviomies, joka on se sydämeni toinen puoli. Silti se sydänystävän kaipuu on.


iive


perjantai 14. marraskuuta 2014

Järjestys

Oman elämäni inventaariossa oli kohta "Minkä mahdollisimman helpon konkreettisen teon tai muutoksen voit tehdä jo tällä viikolla fyysisen hyvinvointisi parantamiseksi?"

Konkreettinen tekoni koskee unta ja lepoa, sillä edelleen aina vaan se on yksi epävakain osa-alue elämässäni. Joskus nukun todella hyvin, monesti taas en nuku lainkaan hyvin. Tai pikemminkin voidaan puhua NUKAHTAMISESTA, sillä sehän se on se minun ongelmani.
Biohakkerin käsikirjan UNI-ilmaisluvussa puhutaan makuuhuoneen "ergonomiasta ja unihygieniasta". Ja mähän olen aikamoinen tavarahamsteri sen lisäksi, että meillä on meidän tavaramäärään aivan liian pieni koti. Makuhuone on erityisesti oikea murheenkryyni, sillä makuuhuoneen lisäksi se on myös vaatehuone ja minun ompelu/askarteluhuone. Ja sitä säläähän riittää.
Ja se sälä ja kaaos pahentaa mun nukahtamisvaikeuksia.

Eilen ja tänään vaihtuivat treenit järkyttävään operaatioon kun koetin epätoivoisesti karsia tavaramäärää. Tosin luulen aikalailla jopa onnistuneeni asiassa. Ainakin niin paljon ihan silkkaa roskaa olen kaivanut kaapeista ja komeroista pois. Toki kaikki kierrätykseen kelpaava on lajiteltu eri kohteisiin vietäväksi.


No, eihän se tietenkään siihen pelkkään makuhuoneeseen jäänyt vaan koko koti lapsen huonetta lukuunottamatta koki saman mullistuksen. Vielä viimeiset silaukset puuttuvat (tämä kyllä hieman vähätellen sanottuna...) ja kohta olisi kotona helpompi hengittää <3

Ja nukkua :)

Jostain syystä nyt oli jotenkin helppo luopua tavaroista. Miksi säilyttää 7 vuotta vanhoja kenkiä vain siksi että ne ovat kauniit, mutta joita en ikinä ole käyttänyt? (Miksi ihmeessä ylipäätänsä olen säilyttänyt nämä kengät aiemmin???) Tämä päti aika moneen muuhunkin tavaraan, joten niiden oli aika poistua meidän kodista antaen tilaa niille tavaroille, jotka ovat käytössä, tarpeellisia ja rakkaita.
Siltikään meidän kodista ei saa kliiniä ja valkoista ja avaraa. Ehkä sitten kun neliöitä on tarpeeksi niin jonkunlaista avaruutta voi syntyä :D

Hyvää viikonloppua kaikille :)

iive

ps. Painitko sinäkin tavarakaaoksen kanssa vai osaatko hillitä tavaramäärää tai luopua vanhoista uusien edessä?

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kuinka elämä tekee meidät sairaaksi

Sehän on aivan fakta, että teollistuminen ja nykyelämä on sairastuttanut ihmiset. Tänään hierojalla puhuttiin siitä kuinka sairasta on se, että teollisuus syytää kaupat täyteen ruokaa, joka tekee ihmiset sairaaksi ja sitten lääketeollisuus myy meille kasan pillereitä, jotta tulisimme taas terveiksi. Oikeasti me emme edes tule niistä lääkkeistä välttämättä terveiksi.

On toki paljon lääkkeitä, jotka ovat hyödyllisiä ja välttämättömiä ja niitä nyt vain on syötävä. Esimerkiksi itse syön Parlodelia joka päivä aivolisäkekasvaimeeni, sillä muuten olisin työkyvytön ja huonolla tuurilla vielä sokeakin kun kasvain ilman lääkitystä alkaisi painaa näköhermoja.


Mutta sitten on nämä elintasolääkkeet kuten kolesterolilääke statiinit yms. Elintapamuutokset on unohdettu tai pikemminkin kaupasta on oikeasti todella hankala ostaa niitä elintapamuutokseen tarvittavia ruokia ja sitten ihmiset eivät vaan enää jaksa huolehtia itsestään.

Masennuslääkkeitä syödään kourakaupalla. Niiden sijaan ihmiset haluaisivat mielummin psykoterapiaa, mutta sitä ei ole ihmisillä varaa itse ostaa eikä Kela korvaa. Itse olen ollut hyvin onnekas kun olen saanut nuorena Kelan korvaaman psykoterapian, jonka avulla selvisin vaikeasta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Ikinä eivät lääkkeet olisi saaneet aikaiseksi sitä samaa kuin mitä terapiassa oppimani ajatusmallit, itsensä hyväksyminen, pelkotilojen läpikäyminen jne. tekivät.

Sitten se liike, istutaan toimistossa päivät pitkät, uuvutaan pitkistä työputkista, istumisesta, vaatimuksista, kaikesta ja kroppa menee ihan rikki. Syödään särkylääkkeitä, jumpataan jos jaksetaan, että korjattaisiin istumisen (tai fyysisesti liian raskaan työn) tekemät vauriot ja minkä vuoksi?
Rahan vuoksi.
Sitä rahaa kun vain pitäisi olla, että tässä maailmassa pärjäisi. Sitä rahaa menee muuten aivan mielettömästi jos menet kauppaan ja yrität ostaa jotain terveellistä, sellaista mikä ei ole kymmeneen tai sataan kertaan myrkytettyä, muunneltua, säilöttyä, manipuloitua. Jossa olisi edes jotain hyvää jäljellä.


Omassa päässä viljelen haavekuvaa siitä kuinka omassa talossa ja pihassa voisi viljellä puhdasta ruokaa edes vähän, saada siinä samalla sitä hyvää liikettä kropalle. Kerätä omasta pikku kanalasta munat ja naapurista ehkä maitoa. Käydä kalassa, hirviä en kyllä rupea ampumaan :D Olla enemmän omavarainen ja pärjätä vaikka sähköt katkeaisivat.
Saunoa puusaunassa ja läträtä turpeiden kanssa ilman että tarvitsisi miettiä tukkeutuvaa lattiakaivoa...
Olisiko se haavekuva kuitenkaan sitä todellisuutta?
Entäs ne vetävät nurkat ja jäiset lattiat. Jäätyneet putket ja ainaiset polttopuut?



Silti ajattelen, että se olisi edes vähän pois tästä teollisuuden ympyrästä.
Siihen asti on vain pakko tehdä edes jotain. Liikkua, etsiä kaupasta edes jotain syötävää mistä ei tule sairaaksi.

Vähän angstinen ja maailmaan kyllästynyt

iive

keskellä oman kropan remppaprojektia.

Mutta silti se projekti on kaiken arvoista, mun elämän arvoista ja tärkeää <3

tiistai 11. marraskuuta 2014

21 vai 66?

Kuinka kauan kestää oppia uusi tapa? 21 päivää vai 66 päivää? Niinpä niin :D

Mielenkiintoista on ollut tämän jalkaprojektin kanssa ja muutakin kroppaa on tullut otettua siihen mukaan kuin pelkästään ne jalat. Eli vähän niin kuin remonteissa yleensä käy niin remontti laajeneekin aikalailla isommaksi kun on alunperin ajateltu. Aika paljon pitäisi nyt oppia uutta ja muistaa kaikki. Työmatkakävellessä ja salilla siihen onkin kivasti aikaa ja pystyy keskittymään, jospa se sieltä siirtyisi muuhunkin liikkumiseen.

Terveyskirjasto
Mullahan on yliojentuvat polvet ja muutenkin yliliikkuvia ja yliojentuvia niveliä riittää eri puolella kroppaa. Oikeasti en ole aiemmin ajatellut mitä haittaa tuosta nyt voisi olla, mutta oheista terveyskirjaston kuvaa kun katsoo niin joo, pahaltahan tuo näyttää.

Tuo polvien taaksetaipuminen voi aiheuttaa lantion kallistumista ns. väärään suuntaan taaksepäin, siitä syntyy vääränlainen notko alaselkään ja tadaa koko ryhti onkin tämän jälkeen päin peetä. Ilmankos ne jalkaterätkin siellä maassa osuu aivan miten sattuu ja sittenhän sinne jalkapohjiin myös alkaa sattumaan.

Polven yliliikkuvuus aiheuttaa myös lihaskireyksiä koko vartaloon ja täytyy sanoa nyt, että jos tähän asti tänä vuonna olen venytellyt 157 kertaa yhteensä 115 tuntia ja lähes minkäänlaista hyötyä en venyttelystä ole huomannut, niin vissiin jotain pitäisi muuttaa ja radikaalisti. Ja se radikaali muutos onkin nyt sitten opetella tapa seisoa, liikkua ja treenata aivan erilaisessa asennossa kuin ennen!

Hyvästi polvet ojentuneina ja pylly pitkällä treenaus. Tervetuloa polviin pieni koukku, tasapaino jalkapohjille ja lantio kipskaps oikeaan asentoon. Ja tässä sitä hommaa kuulkaas riittääkin! Ei tule ihan itsestään nämä korjaukset ja saas nähdä kuinka kauan tässä meneekään vai opinko ikinä...

Salilla treenasin tänään olkapäät, siinä vielä pitää muistaa kaiken tuon edellisen lisäksi ne lapaluut sinne taakse. Ja oikeasti huomaa aikamoisen eron sillä, että ottaako ennen sarjaa hyvän oikean asennon vai rupeaako vaan sitä punttia siinä vatkaamaan. Ihan huikee ero!


Täytyy joku aamu mennä aikaisin salille (kun en kehtaa muuten) ja saa mies ottaa videokuvaa treeniliikkeistä niin voi vähän analysoida sitä asentoa ja liikkeen kulkua. Juoksumatolla juoksuakin voisi kuvata. Mä muuten juoksinkin tänään matolla jopa yhden kilsan :D Ja vielä ei ainakaan jalkaan koske yhtään sen enempää kuin ennenkään <3


Outin innoittamana kaupasta lähti mukaan GoGreenin vaniljasoijajuoma. On todella hyvää mm. mansikkavispipuurossa ja KAHVISSA! Ja kerrankin keittelin pakurikahvia kun mies ei ollut kotona. Pakurikahvi kun eroaa tavan kahvista jopa niin radikaalisti, että jytkäytetään yksi pakuritee-pussi sinne kahvinpurujen joukkoon. Ei maistu miltään muuta kuin tavan kahvilta. Terveysvaikutuksia toivotaan.

Kokeilin myös leipoa vegaanisia ja gluteenittomia banaani-chia-muffinsseja... no mä oon aika huono leipomaan ylipäätänsä muffinsseja. Näistä tuli ihan hyviä, vallan syö, mutta ei mitään loistoleipomuksia :) Lapsen makuun nämä todellakin oli, se olis syönyt ihan kaikki. Pinterest on muuten vallan todella hyvä paikka etsiä ruokainspiraatiota! Löytyy ohjeet ja kaikki.

Tosin nämäkin muffinssit olivat jenkkiläiseltä sivustolta, eikä kaikkia aineitakaan löytynyt eli sovelsin ja toisekseen saattoi mennä vähän CUPsit ja muut sekaisin :D Pitäisikin hankkia sellainen mitta missä nuo cupsit löytyy valmiina niin ei tarttis muutella. Eli ohje muuten löytyi täältä Cradle Rocking MAMAn resepteistä.

Yksi syy lopputuloksen erilaisuuteen on varmaankin kookosjauhot. Niitä joku kuvasikin jossain "sieni jauhoiksi" eli ne imevät nestettä itseensä kuin sieni ja turpoavat. Että ei ihan yksi yhteen tainnut mennä noiden hirssijauhojen korvaaminen noilla kookosjauhoilla...

Mutta kaikesta oppii ja harvoin niistä kokeiluista vallan syömättömiä tulee, sillä jos taikina on hyvää kun sen uuniin laittaa niin ei se siellä pahaksi yleensä muutu (paitsi jos ne polttaa).

iive

maanantai 10. marraskuuta 2014

Oman elämäni inventaario

Sepä se, alkoi tänään ja tietysti heti piti päästä aiheen pariin pakertamaan innoissaan kuin pieni lapsi uuden edessä.


Hankkiessani Oman elämäni inventaario-verkkovalmennuksen, en oikein tiennyt mitä odottaa, mutta ainakin ensimmäisen aihe-alueen hahmottelu, kysymyspaketit yms. infot antoivat erinomaiset ja innostavat lähtökohdat aihealueen käsittelyyn.

Tämän viikon aiheena on Fyysinen hyvinvointi ja selkeästi sieltä nousi kolme osa-aluetta muutos alueiksi. Myös muita osa-alueita käsittelen, mutta näihin on jo menossa ja tulossa selkeintä muutosta.
Ensimmäinen alue on Uni & Parempi nukkuminen, joka on ollut haasteena koko tähänastisen elämän ajan. Nykyään voin jo sanoa nukkuvani hyvin. Aiempiin vuosiin verrattuna nukun nykyään loistavasti. Silti se on osa-alue, jota haluan kehittää.

Toinen alue on peruskunnon ja lihaskunnon kohottaminen. Ylläri? Pk-kuntoa edelleen on hiottava, heti kun lopetin työmatkakävelyn, huomasin peruskunnossa laskua... ja jos ne juoksulenkitkin alkaisi onnistua niin tätähän siellä tarvitsee ja tarvitsee muutenkin ihan kaikkeen.
Lihaskunnon kohotus on murroksessa. Treeniohjelma on muuttunut aikalailla. Nyt teen ns. kuntoilijan voimaharjoittelua eli toistot ovat 8-15 välillä. Välillä tein maksimivoimatreeniäkin, mutta koin sen liian raskaaksi minulle ts. palautuminen kesti liian pitkään.

Kolmas muutos on edelleen kehon koostumuksen muutos. Tunnen itsessäni, että minun kuuluu olla pienempi. PISTE. Ei laihempi, vaan pienempi. Pieni, kiinteä, sulava, vahva, ketterä, kevyt, mutta voimakas :)
Mitään dieettejä en vielä ajattele enkä harkitse, vaan katson nyt kuinka etenen tämän uuden paleo-tyyppisen ruokavalion kanssa. Tähän mennessä paino on noussut, mutta se tapahtui väsymyskautena syyskuussa, jolloin ruokavaliossa vilahtelivat vähän liian usein mm. pitsa ja mäkkisafka, sekä se suklaa. Nyt kun ruokavalio on siisti, niin saa nähdä mitä tapahtuu.

Ihanaa viikkoa kaikille ♡
iive

torstai 6. marraskuuta 2014

Positiivista energiaa

Jotenkin hirmuisen positiivisella fiiliksellä on mennyt tämä viikko. Salilla en ole käynyt kertaakaan, mutta sen sijaan kaverina on ollut kahvakuula, jolla on kyllä tullut vedettyä todella hyvät treenit nyt parina päivänä kiertoharjoittelutyyppisesti. Tämä on tuntunut hyvältä vaihtelulta useamman saliviikon jälkeen.

Kalenteria aukaistessa tämä on ensimmäinen mitä nään.
Lisäksi mä olen tehnyt jotain sellaista mistä tulee todella hyvä fiilis eli tanssinut.
Tanssinut yksin kotona musat täysillä (anteeksi vaan naapurit) silmät kiinni Kuunnellut miten se musiikki mua liikuttaa. Unohtanut sen miltä mahtaa se tanssiminen edes näyttää, koska ihan sama. Olen yksin. Tästä mä olen saanut aivan mielettömän hyvät fiilikset!

Tänään en tosin ollut yksin vaan tanssittiin Lintusen kanssa ja hups. Yhtäkkiä olikin melkein tunti kulunut. Lintunen tykkäsi kun kerrankin äitikin tanssi pitkästä aikaa. Hänelle kun noita tanssituokioita kyllä spotifyista tai youtubesta pidetään useinkin. Mä en vaan kehtaa/viitsi tanssia kovinkaan montaa biisiä/ollenkaan kun on mies kotona. On ihan eri fiilis jos yksi istuu sohvalla ja katsoo sua kuin se että tanssit "rauhassa".


Youtubesta mä löysin myös jotain muutakin kuin biisejä. Etsin uusia rentoutus/meditaatiovideoita, mutta mutta... En oikein tiedä vielä mitä mieltä tästä olen, mutta kyllähän nämä vaan tuntuu toimivan mulla nukahtamiseen. Kyse on nimittäin ASMR-videoista (joita mä kyllä kuuntelen, en juurikaan katso). ASMR eli autonomous sensory meridian response tarkoittaa, että joidenkin äänien kuulemisesta (ja osaltaan myös äänien syntymiseen liittyvän tekemisen näkemisestä) tulee hyvänolon tuntemuksia, kihelmöintiä, väristyksiä(ns. kylmät väreet) tai uneliaisuutta ja rentoutumisen tunnetta. Monet kuvaavat ilmiötä nimenomaan kihelmöintinä, erityisesti niskassa tai päänahassa.

Jostain syystä mun ei tarvitse kovinkaan pitkään kuunnella moista videota niin johan meitsi nukkuu. Ei ole nukahtamisongelmista tietoakaan.
Vähän hölmöltähän tää tuntuu koko juttu, vaikka ilmeisimmän suosittua tämä ympäri maailmaa onkin. Videot ovat kertakaikkisen hämmentäviä, mutta yhtäaikaa niin jumalattoman rentouttavia ettei mitään järkeä!


Varoituksen sanana voin asiaa googlattuani tuumata, että ihmisiä taitaa olla muutamaa eri tyyppiä eli niitä jotka ovat ASMR-reagoivia ja niitä jotka eivät reagoi. Jälkimmäisessä ryhmässä nämä videot voivat kertakaikkisesti vaan naurattaa tai jopa hermostuttaa niin paljon että kokee suurtakin ärsytyksen tunnetta (joku kuvasi haluavansa mm. hakata tietokoneensa säpäleiksi jotta ei moista videota tarvitsisi kuunnella tai katsoa...)
ASMR-reagoivillakin jotkut äänet ja kuvamaailma toimii ja jotkut ei toimi. Ja kuulokkeiden käyttö näitten kanssa on ihan must!

Kertakaikkisen erikoinen fiilis näistä on, mutta kelleppä ei hyvää tekisi että korviin joku kuiskuttaisi, että olet arvokas ihminen, kaikki on hyvin, kaikki tulee menemään hyvin jne.

Ootteko te törmänneet tähän ilmiöön joskus tai oletteko jopa ASMR-reagoivia?

Että sellaista :)

iive

tiistai 4. marraskuuta 2014

Mun sydän (ja ne jalat)

Ihana päivä takana :)

Kaikki alkoi huipulla fyssarikäynnillä Terveystalolla Samuli Piggin luona. Tuli heti sellainen olo, että nyt kaikki järjestyy tän jalan/jalkojen kanssa jos se vain on mahdollista. Keskusteltiin ensin vähän taustatietoja tarkemmaksi ja sitten katsottiin jalan rakennetta. Molemmissa jaloissa sekä pitkittäiskaari, että poikittaiskaari on laskeutuneet. Vasemmassa jalassa pahemmin, joka oireileekin siten enemmän.
Sitten kävin kävelemässä vähän juoksumatolla ja se kuvattiin. Nauhalta näin miten hirveää se kävely oli, että ei ihme että jalka kipuilee koko ajan. Samuli selitti hirveän hyvin sen, että mitä jalassa pitäisi tuntua ja missä painopisteen olla, että se menisi oikein ja näytti missä menee pieleen.

Tehtiin myös kyykkyjä ja täytyy sanoa, että en muuten enää kertaakaan mene kyykkäämään ilman tuettuja kenkiä! Kun oikeasti tajusi ja näki mitä siinä kyykyssä tapahtuu jo pelkällä omalla kropan painolla sille jalalle, niin saati sitten kun laitetaan siihen tanko ja painot lisäksi!

Ja sitten se hyvä uutinen, että se juokseminen ei olisi lainkaan mahdotonta tulevaisuudessa :) että voisi olla jopa ihan mahdollista. En edes oikein tajua miten tärkeäksi ajatukseksi se on mulle muodostunut se juoksemis-mahdollisuus... toki kelpaa edes se kävelykin, mutta voi että jos saiskin juosta...

Että sitä jalkajumppaa nytten ja venyttelyä. Pohkeet ovat kuulemma kohtuukseen tukossa ja jo se vaikuttaa jalan asentoon ja liikkuvuuteen aikalailla. Onneksi hieroja otti juuri yhteyttä ja muistutteli, että työnantajan maksamia hierontakäyntejä olisi vielä 3 jäljellä. Ja mä kun luulin että ne on jo kaikki käynnit käytetty :)


Ja muutenkin työtä käskettyä tuli heti tehtyä kun otin nuo pohkeet erikoiskäsittelyyn illalla. Oli niin erikoisen näköinen käsittely kuulemma, että mies otti siitä ihmettelykuvan faceen :D Mut tää oikeasti toimii. Jonnan blogista (linkin takaa löytyy muuten hyvä liikkuvuustreeni muutenkin alakropalle) tän oon bongannut ja kehitellyt vaan oman version kun ei mulla kotona ole levytankopainoa tähän. Hyvin sujuu näinkin ja tuska on taattu jos on pohkeet jumissa.

Loppupäivä sujuikin "onnenpöhinöissä" hyvistä uutisista ja käytiin Lintusen ja hänen ystävänsä (ja ystävän äidin) kanssa kylpylässä uimassa semmoiset 2h. Ihanaa oli kun oli kerrankin seuraa, mulla ja lapsella.

Ilta onkin hyvä päättää vispipuuroon mitä oon himoinnut koko syksyn. Tuorepuolukka-aikaan kun aloitin viljattoman enkä jaksanut etsiä vaihtoehtoreseptejä. Mutta nyt löysin Farinan karkean riisijauhon, josta tulee ihan oikean makuista vispipuuroa, ei mitään feikkiä. Vispipuuron ainut huono puoli on se, että se kaipaa makeutusta aikalailla, mutta onneksi voi laittaa vähän kaikkea (kookossokeria, steviaa ja hunajaa) niin ihan ei sokeripommi tule... mut siihen pinnalle on vaan laitettava edes muutama murunen sitä sokeria kun ei se muuten maistu oikealle :)


Suosittelen muuten katsomaan tän aivan upean videon. Sen on tehnyt 17(!)vuotias Riku Karjalainen. Kainuussa on mun sydän aina ja ikuisesti <3 Kiitos Riku kun olet tehnyt mun sydänmaisemista näin upean videon. Suosittelen laittamaan kuulokkeet korviin ja nauttimaan! MUOKS. VIDEOON SIIS NÄKÖJÄÄN TÄSTÄ LINKISTÄ :)


iive

maanantai 3. marraskuuta 2014

Mitä teet kun väsyttää?

Silloin tulee levätä eikö vaan?

Suuri osa ihmisistä vaan pakottaa kuitenkin itsensä sinne ja tänne ja tuonne vaikka kuinka väsyttäisi. (paitsi tietenkin ne tyypit jotka vetää lepiä koko ajan, mut nyt ei puhuta niistä) Eilen sunnuntaina työpäivän jälkeen olin aivan veto pois ja köllähdin sohvalle lepäilemään. Siellä olen edelleen :D Tosin en tietenkään ihan koko aikaa ole ollut, sillä onhan sitä tullut syötyä ja sitten sängyssäkin levättyä :D


Sopivasti väsy iski lepopäivälle (ja vielä töistäkin on vapaata), mutta sitä kalenteriin kirjatessa mietin, että olisinko antanut itseni levätä jos en päivää olisi jo valmiiksi suunnitellut lepopäiväksi? Näin iso väsymys kun kertoo mielestäni jo siitä, että kroppa sanoo "että relaa välillä vähän". Ja tuskinpa olisin levännyt kun tarkemmin miettii. Ihan pöljää semmoinen ajattelu!
Mutta nyt on onneksi levätty oikein urakalla.

Ja kun väsymyksen lepäsi pois, jaksoi illalla kokkailla taas koekeittiössä (mutta ei jaksanut juuri kuvata koska sotku ja ei valoa).


Ja vaikka kaikki on kuvassa kovin ruskeaa niin oli siellä sitä oranssia seassa. Tänään on ollut taas oranssien ruokien päivä, sillä ruokavalio on koostunut lähinnä klementiineistä, chia-porkkanaleivästä, juustosta, banaaneista, kurkumalla ja roseepippurilla maustetusta kanasta kurpitsakeitossa ja appelsiini-raakasuklaasta sekä appelsiini-porkkanakakusta. Jälkimmäistä taidan tehdä jouluksi äiteen luokse, lisään siihen ehkä hieman jouluisia makuja lisää.

Appelsiini-porkkanakakku
Pohja: 
2 kananmunaa
1 dl (kookos)sokeria
1,5 dl riisi-kaura-kookosjauhoseosta
1,5 tl leivinjauhetta, 
 ½ tl aito-vaniljajauhetta
3 tl kanelia
0,5dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
3 taatelia rouhittuna
 n. 2 dl porkkanaraastetta
1 appelsiinin raastettu kuori
2rkl kookosöljyä (sulatettuna)
1dl appelsiinimehua (kostutukseen)
Vaahdota ensin munat ja sokeri – Yhdistä kuivat aineet keskenään – Lisää muna-sokerivaahtoon varovasti vuorotellen jauhoseosta, porkkanaraastetta+appelsiinin kuorta ja sulatettua öljyä. Sekoita tasaiseksi ja lisää leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (itselläni käytössä pitkulainen leipävuoka 12cmx26cm) Paista 200 asteessa noin 15-20min – Anna pohjan jäähtyä ja kostuta sen jälkeen halutessasi tilkalla appelsiinimehulla. Kakun voi tietenkin päällystää sillä perinteisellä porkkanakakku päällysteellä tai vatkatulla kookoskermalla, mutta itselle tämä maistui ihan näinkin. 
Huomista alaraajatutkimusta odotan suurella jännityksellä. Mukaan juoksukengät ja tukipohjalliset. Päälle juoksukamppeet. Pääsen siis hilppasemaan juoksumatolle ja katsotaan mistä kiikastaa ja saako mua kuntoon vai ei. Pahoin pelkään tuota jälkimmäistä, mutta jos jollain lailla edes pystyisi elelemään ilman kamalampia kipuja... juoksusta viis.

Huoh
huomista odotellessa siis...
iive

perjantai 31. lokakuuta 2014

Liikutatko buumia vai buumi sinua?

Katselin eilen iltavuoron jälkeen Ylen A-studio: Talk ohjelmaa Liikuntabuumista . Työmatkakävellessä tuli myös kuunneltua Yle Puheen iltapäivän samasta aiheesta ollut keskustelu. Molemmat hyviä ohjelmia, suosittelen kuuntelemaan/katsomaan.

Nythän eletään jonkinlaista liikuntabuumia, mutta mitä se sitten oikein tarkoittaa? A-Talk ohjelmassa todettiin kuitenkin suurinpiirtein näin -Tutkimusten mukaan ne jotka liikkuivat ennenkin, liikkuvat nyt vielä enemmän ja ne jotka eivät liikkuneet aiemmin, eivät liiku nytkään. Ehkäpä asia pitääkin ihan paikkansa. Onneksi olen yksi poikkeus tutkimustulokseen ja hyvä niin. Eli jos et vielä tiennyt niin minä en ole liikkunut ennen. Vasta noin viitisen vuotta on tullut liikuttua ja yritettyä ajatella mitä sitä oikeasti suuhunsa pistää. Ja jotenkin tälle touhulle sokeutuu ja eilen tajusin, että aika isolle joukolle suomalaisista tää kaikki on "ihan sama". Ei niitä voisi vähempää kiinnostaa koko asia. Terveys, liikunta ja hyvä syöminen siis.


Oma liikkuminen ja ajattelutapa on muuttunut aivan mielettömästi siinä viidessä vuodessa. Kaikkihan lähti siitä, että halusin laihduttaa, oppia syömään terveellisesti ja saada paremman kunnon lapsen vuoksi eli siksi että en antaisi Lintuselle huonoa esimerkkiä ja voisin tietenkin itse paremmin. Tällöin focuksessa oli säännöllinen syöminen, peruskunnon kohottaminen ja kalorien kulutus. Lautasella näkyi vähemmän on enemmän periaate ja kalorit olivat laskennan perusta.


Jossain vaiheessa aloin panostamaan lihaskuntoon enemmän ja ajatuksella, mutta silloinkin motivaationa oli "lihas kuluttaa enemmän kuin läski". Eli lihaskuntoa koitin parantaa vain ja ainoastaan siitä syystä, että aineenvaihdunta parantuisi.


Jalkavaivojen (plantaarifaskiitti/asentovirhe) myötä jouduin siirtymään vastalöydetyiltä lenkkipoluilta kuntosalille melkeimpä kokonaan. Aloin ihailla "fitness-elämäntapaa". Kokeilinkin sitä muutamaan otteeseen. Tosin näin myöhemmin voisi sanoa, että aika huonoin tuloksin, sillä yksinkertaisesti elämä ei voi olla salitreeniä, rahkaa, kanaa ja parsakaalia. Se ei riitä minulle.


Nyt focus on siirtynyt entistäkin enemmän terveyteen. Liikun siksi, että siitä tulee hyvä olo ja peruskunto sekä vastustuskyky paranisivat. Salilla treenaan "korjatakseni" kroppani heikkouksia, että se jaksaisi palvella minua tulevina vuosina paremmin. Lautasella näkyy "ruoka tekee hyvää minulle" periaate. Eli olen siirtynyt aivan päinvastaiseen ajatteluun. Ruuassa saa ja pitää olla kaloreita, ravintoaineita ja kaikkea hyvää, jotta kroppa saa sitä itselleen rakennuspalikoita. Sitten kun vielä löytäisi hyvän tasapainon sen ruuan kanssa eikä keräisi tätä vararavintoa tähän vyötärölle niin kuin nyt meinaa hieman tapahtua :)


 Pyhä kolminaisuus: Liikunta, Ruoka ja Lepo

Mutta mikä on tulevaisuuden buumi?
Umppu veikkasi A-talkissa, että tietynlainen mindfullness ja stressinhallinta saa sijaa. Ja sehän on näkyvissäkin jo blogeissa, ei nyt vahvasti, mutta kyllä sen sieltä löytää.
UKK-instituutin Tommi Vasankari ennusti sokeribuumia, joka on ruotsissa kovasti hypetyksen aiheena. Ja blogeissahan tämäkin aihe on pyörinyt tosi paljon.

Molemmat buumit kuulostavat todella hyviltä :) omasta elämästä ne löytyvät jo, ovat löytyneet aina. Minut on jo pienestä asti mummi aivopessyt siihen, että sokeri on pahasta (mutta niin sen mielestä rasvakin oli...). Ehdottomasti toivoisin sokeribuumin kohdistuvan lapsiin eli oikeasti alettaisiin päiväkodeissa ja kouluissa miettiä mitä niille lapsille oikein syötetään. Vanhempana olet aika voimaton nykyhetkisessä tilanteessa. Voisiko joku keksiä sokeriallergian, jonka perusteella päiväkodissa annettaisiin lapselle sokeritonta ruokaa? On myös älytöntä, että tarvitset LÄÄKÄRIN todistuksen siitä, että lapsellesi annettaisiin esimerkiksi gluteenitonta ruokaa.

Sisäinen hyvinvointi tekisi varmasti hyvää myös monille. Olen ollut itsekin elämän lohduttomuuden suossa kun kaikki ahdistaa ja myöskin stressaantunut kaikesta siitä mitä "pitäisi tehdä" eli suorittanut elämää. Itse odotan tältä buumilta sitä että enemmän tietoa tulee saataville, vinkkejä jne. Oman elämän inventaario-verkko"kurssi"han on tästä jo todella hyvä esimerkki. Tuodaan henkistä valmennusta melkeimpä kaikkien saataville, edulliseen hintaan.


Ja ihan täysin ilmaista mielihyvää, hyvää liikettä ja endorfiineja saa ULKOA. Menkää ihmiset ulos ja nauttikaa siitä raikkaasta ilmasta vaikka se aurinko ei nyt niin paistaisikaan. Itse odotan valkeaa lunta ja talven auringonpaistetta. Toivottavasti tänä talvena pääsisi kunnolla hiihtämään, varsinkin kun nyt on mäkikammoisellekin sopiva hiihtopaikka löytynyt ja se on järven jää <3

Ihanaa viikonloppua kaikille <3
Rakastakaa ja huolehtikaa itsestänne ja toisistanne <3

iive

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

No tuleeko sitä keittoa?

Oli vallan ihana herätä aamulla ja todeta ettei ole minnekään kiire. Eilinen päivä menikin neuvolassa Lintusen 5v-tarkastuksessa ja loput päivästä kyläiltiin. Tosin kuntosalilla tietenkin tuli käytyä :D

Tälle päivälle oli suunnitelmissa salitreenit, syöminen ja uiminen. Kaikki tehtiin, mutta kerrankin kunnon poikkeustyylillä, että mihinkään ei ollut kiire. Ihmeelliseen aikoihin syötiin, mutta so what kun syötiin säännöllisesti niin ettei nälkä päässyt yllättämään.

Salilla oli treenipäivä kakkosen vuoro eli Rinta&Kädet. Eilen selkäpäivänä jo tunsin kuinka voimissa oli heikkoutta selän jumimisen vuoksi ja tänään sain jatkaa samoilla fiiliksillä. Tiputin painoja jonkun verran alemmas ja yritin keskittyä vain liikeratoihin ja tuntumaan.
Taisi onnistua kun salilta lähdettäessä kädet oli kuin spagettia ja vielä uimaan pitäisi lähteä...


Koska Lintusen pinaattikeitto unohtui kaupan pakastealtaaseen jaettiin minun lounassalaatti kahtia ja seuraksi piti saada jotain vatsantäytettä.
Muistin Mini Fitness-blogin porkkanasämpylä ohjeen ja alta aikayksikön uuni oli päällä ja ainekset kulhossa.
Paitsi että uups.
Sitä rahkaa piti laittaa 3rkl ja minä laitoin koko purkin :D Lisäilin sitten aineksia tuohon mitä satuinkaan keksimään ja hyviä tuli silti. Tuli kuitenkin heti mieleen että tämän ja chia-sämpyläreseptin voisi yhdistää...


Loppupäivä sujuikin uimareissulla AaltoAlvarissa. Nautiskeltiin tytön kanssa uimisesta oikein kunnolla. Pelkästään altailla meni se 2h. Aallot käytiin kellumassa kolmesti, vesiliukumäestä laskettiin monta kertaa ja minäkin pääsin hierovan vesiputouksen alle vaikka oltiinkin kaksin. Lintunen oli nimittäin oppinut uimaan käsikellukkeiden kanssa jo niin hyvin, että hän saattoi huidella ihan omiaan sillä aikaa kun minä seisoin vesiputouksessa veden hieroessa tuskan kipeää yläselkää :)

Ja sitä pinaattikeittoakin saatiin sitten aikaiseksi kun kurvattiin kotiin kaupan kautta ja ostettiin pinaatit ja maidot ja tehtiin keitto itse. Tosin kauppakassin kantaminen näillä käsillä tuotti jo aikamoista tuskaa, sillä edellämainittujen lisäksi kassista löytyi yli 4kg:n kaali, kilo porkkanoita, 3kg pyykinpesuainetta (Perlana oli Citymarketissa tarjouksessa ja se on maailman paras Sport-pyykinpesuaine) ja 1,5kg klementiinejä. Että sellainen reilun 12kg:n kauppakassi.
Soitin miehen hakemaan sen alaovelta ylös :D

Huomenna töihin iltavuoroon <3
iive

tiistai 28. lokakuuta 2014

Serratus anterior

Viime viikon salitreeneillä sain kyseisen lihaksen valtavan kipeäksi jostain syystä. Tai no jostain syystä ja jostain syystä. Hyvinkin pitkälti siis siitä syystä, että kyseiset sahalihakset ovat minulla vissiin hirvittävän huonossa kunnossa. Myös kiertäjäkalvosimen alueilta lihakset kipeytyivät ja jumiutuivat oikein urakalla. Ja syykin varmasti sama.

Lihasten treenaaminen on itselläni tavallaan aika hankalaa. Ensinnäkin ne kipeytyvät aivan järkyttävän helposti (sellaisella huonolla tavalla) ja toiseksi ne ovat ilmeisesti valmiiksi jo täysin jumissa vaikka olen esimerkiksi tänä vuonna pelkästään venytellyt 108 tuntia! Monesti olen miettinyt sairastanko Hypermobiliteetti-syndroomaa, sillä omaan myös yliliikkuvia niveliä ja kiputilani ovat mielestäni todella ihmeellisiä ja tulevat kummallisiin paikkoihin... tai sitten vaan 5 vuoden treenaaminen ei edelleenkään kumoa niitä liikkumattomia vuosia.


Yövuoroista toipuminen sujui onneksi hyvin. Eilen maanantainahan lopetin valvomisen neljän yövuoron jälkeen, nukuin muutaman tunnin, kävin fysioterapiassa ja loput illasta sujui ihan vaan rentoillen, joka tosin tarkoittaa mun tapauksessa uusia kokkailuja ja käytiin kävelemässäkin sillä aikaa kun Lintunen oli tanssitunnillaan.


Meillä tykätään paljon lihapullista ja koska niitä tulee usein tehtyä niin ne ei kovinkaan monesti ole ns. peruspullia vaan jotain uutta ja erilaista tulee kehiteltyä. Tällä kertaa teinkin vähän kebakon tyylisiä pötkylän muotoisia pullia, jotka oli maustettu perinteisen suola&pippurin sijaan mm. punaisella curry-tahnalla, valkosipulilla, sipulilla, juustokuminalla, korianterilla, kurkumalla ja chilillä.

Perunat tein oheista perunacurry-reseptiä mukaellen (käytössäni oli kuivamausteet). Sillä hetkellä kun kaadoin kookosmaitoa kasariin, niin manasin että mahtoikohan olla hyvä idea, mutta hyvää tästä tuli. Tosin aika valkosipulista vaikka jätin yhden kynnen vähemmäksi.


Kookosmaidon puolikkaasta syntyi Syötävän hyvää-blogin reseptillä iltapalaksi jotain tajuttoman hyvää, nimittäin Suklaa&Pistaasi Chia-vanukasta. Tämä vanukas voittaa kyllä kokeilemani muut vanukkaat (mm. avocado-suklaamoussen) 10-0. Tosin tuhtia tavaraa tämä on vaikka tein ns. kevennetyn version eli jätin toisen banaanin ja puolet kookosmaidosta (ohjeessa kookoskerma vieläpä) pois enkä syönyt tätä kokonaan.

Koska tämän uudemman ruoka-valion energiamäärät ovat hieman hakusessa, tulee niitä tarkasteltua välillä kiloklubin laskurin avulla ja täytyy sanoa että se kannattaa! Sillä yllättävän paljon tulee energiaa näihin kaikenmaailman ihme ruokiin.
Syötävän hyvää-blogissa mainitaan tämän olevan hyvä aamupala tai välipala, mutta en kyllä aivan välipalaksi tätä (originellin reseptin mukaan tehtyä) yli 1000 kalorin herkkua söisi!
Että silleen... kevennettynä versionani kalorimääräksi tuli koko satsille 848kcal. Ei ihme ettei enää ollut nälkä tämän jälkeen... enkä tosiaankaan syönyt sitä kokonaan (vaikka maun puolesta olisi mennyt alas heittämällä).

Jatkossa taidan jalostaa tätä herkkua todellakin hieman kevyemmäksi, sillä vaikka ruuassa saa olla paljon ravinto-aineita ym. niin ei se vaan käy että puolet päivän energiasta tulee jostain chia-suklaavanukkaasta :D
Suurin osahan tuon reseptin kaloreista tulee kookoskermasta ja pistaaseista, joiden määrää on kyllä helppo säätää maun juurikaan luultavasti muuttumatta...

iive

maanantai 27. lokakuuta 2014

Asiaa jalasta

Jalka on ihmiselle aika tärkeä juttu. On aika hankala liikkua jos jalkojen tai jalan kanssa on ongelmia.
Nyt on taas yksi toivonkipinä heitetty ilmoille kun sain ensin työterveyslääkäriltä lähetteen työfysioterapeutille ja nyt tänään sain työfysioterapeutilta lähetteen kunnon alaraajatutkimukseen!


Kartoitetaan nyt kunnolla läpi se mistä jalkapohjan kivut tulevat, koska periaatteessa tukipohjallisten pitäisi tukea jalkaa niin ettei plantaarifaskiittia pääsisi syntymään ja lisäksi mulla on faskian venytyslastat jne. käytössä myös. No, melkein kaksi vuotta on nyt noita tukipohjallisia pidetty eikä niistä kauheasti ole ollut hyötyä ja venytyslastaa myös. Lähinnä ne ovat pitäneet tilanteen silleen just ja just aisoissa. Tästä voisi päätellä, että suurin vika ei olekaan jalkapohjassa vaan aivan jossain muualla.



Työfysioterapeutin kanssa juteltiin pitkät pätkät ja kartoitettiin tilannetta. Tekemäni jalkajumpat ovat kuulemma ok, joten niihinkin voisi nyt motivoitua enemmän (kun itse itsellenihän ne olen suunnitellut ja näin ollen ollut hieman epävarma niitten tekemisestä). Kertomani perusteella hän tuumaili, että minulla saattaa hyvinkin olla yliliikkuvuutta SI-nivelessä ja tämä saattaisikin olla yksi suuri tekijä jalkapohjan kipuihin myös. Joten hyvä on nyt päästä ammattilaiselle kunnon tutkimuksiin.


Ja sittenhän väläyteltiin myös sitä kortisonipiikkiä ja kyllä mä siihen sanoin, että otanhan mä sen jos joku oikeasti katsoo, että siitä minulle sitten jotain hyötyä on. Kun onhan tämä kestänyt jo ihan liian pitkään koko homma. Mutta ensin katsellaan tutkimukset ja treenit yms. Kun kyllä mä mieluiten treenaan kropan kuntoon kun otan mitään piikkejä. Harvinaista tämä asenne kuulemma... että yleensä mieluiten otetaan se piikki ja jätetään ne treenit väliin... Muutenkin oli kiva jutella kun fyssarilla oli sellainen asenne, että hoidetaan tää hei kuntoon ja ensi keväänä koitetaan saada mut lenkkipoluille kävelemisen sijaan juoksemaan. Että kaikki sen eteen tehdään.


Joten viimeinkin tämä on se "last chance" jolloin katsotaan oikeasti onko tälle nyt jotain tehtävissä vai ei. Lääkärikin lupasi tarpeen tullessa kuvaukset ym. tutkimukset laittaa eteenpäin jos on tarvetta. Että innolla odotan miten tässä käy ja toivon että kävispä hyvin!
Ruokavalion puolella otin taas käyttöön unohduksissa olleen MSM-jauheen. Lisäksi käytössä myös hyvät rasvat tietty. Välillä tuntuu etten mä muuta syökään kun noita kaiken maailman pähkinöitä ja avocadoja ja siemeniä :D

Tänään on lepopäivä 4/4 yövuorojen jälkeen ja sellainen "humpuukipäivä" että teen ihan just sitä mitä huvittaa. Nyt mua näköjään huvittaa tutkia kiertäjäkalvosimien rakennetta, toimintaa ja kuntoutusta. On mullakin huvit. Täällä siis todella hyvä artikkelisarja ko. asiasta. Osa 1, Osa 2, Osa 3

Näköjään mulla ei ole tapana luovuttaa, joten here we go, go, go!
iive

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Mission - spring 2015

Nyt on tavoitteet tehty ja kirjoitettu :) Salin puolelle en varsinaisesti tavoitteita tehnyt, muita vaihdoksia kylläkin. Osahan näistä on hieman hankalasti mitattavissa, mutta sitä varten minulla on uusi kalenteri, johon jatkossa kirjaan joka päivä päivän fiilikset lyhyesti (tai pitkästi).
  • 0 sairaslomapäivää keväällä 2015
  • hyvinvointipäiviä 80/20
  • hyvät yöunet 80/20
  • sentit ja kilot-tavoite (oma yksityinen tavoite, jota en tänne julkista)

Kaikista haastavimpana pidän tuota ensimmäistä tavoitetta 0 sairaslomapäivää, sillä tosiasia on, että tulen kyllä aika helposti kipeäksi. Mutta tavoite tämäkin ja vähän höhlää olisi kirjoittaa tavoitteeksi vaikkapa alle kymmenen sairaslomapäivää jos tavoite kuitenkin on nolla. Tähän aseeksi vitamiinit, hyvinvointipäivät, adaptogeenit yms.


Hyvinvointipäivät ja hyvät yöunet menevät suhteella 80/20, sillä eihän joka päivä voi kertakaikkiaan mennä ihan putkeen. Ja kuten hyvässä syömisessäkin on ollut esillä, niin 80% hyvää syömistä ja 20% voi sitten olla vähän "niin ja näin"-syömistä, niin tässäkin voi olla hyviä päiviä ja niin ja näin päiviä :D
Hyvinvointipäivään kuuluu liikkuminen, kehonhuolto, hyvä syöminen & juominen, psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen ja se hyvä nukkuminen.
Nukkumisessa olen päässyt viime vuosina aivan hirveästi eteenpäin siitä mitä se on joskus ollut kaikkine nukahtamisvaikeusten, lääkkeiden (jotka eivät koskaan toimineet) ja ahdistuksen kanssa. Ei voi uskoa kuinka ihana on nukahtaa ilman noita kolmea! Tekemistä on edelleen ja vuorotyö vaikeuttaa sitä entisestään.


Asetin nyt kuitenkin itselleni sentit ja kilot tavoitteen. Ihan vain sillä, koska se kuitenkin on yksi päämääräni. Tiedän että laihuuden ihannointi on so last season, mutta kun minä tunnen omassa itsessäni, että minun kuuluisi olla pienempi! En minä nälkäkurjeksi halua missään nimessä enkä näännyttää itseäni. Haluan olla terveesti pienempi ja voida hyvin siinä kropassa. Nämä tavoitteet pidän kuitenkin vain omassa tiedossani, sillä en halua sitä mitenkään päätavoitteeksi enkä halua antaa minkäänlaisia epäterveitä malleja yhtään kenellekään.


Mutta mitäs sitten tapahtui salitreeneille?
Pitkään olen treenannut ensin hulluna, sitten uuvahtanut ja sairastunut. Siitä on seurannut tietenkin enemmän tai vähemmän taukoa ja mikään tässä ei tietenkään ole ollut hyvä juttu. Olen nyt noin viikon ajan treenannut vanhan saliohjelman mukaisesti ja kuulostellut kroppaa. Totesin, että saliohjelmani on minulle aivan liian "rankka" ajatellen sitä mitä sillä koitan tavoitella. Niinpä treeniohjelmassa kävi yliviivauskynä ja lyhensin treenejä 8 liikkeestä viiteen. Nämä viisi liikettä jaksan tehdä hyvällä ja järkevällä intensiteetillä ja minulla jää aikaa kunnon verryttelyihin ennen ja jälkeen treenin!
Kun mitä järkeä on treenata 8 liikettä, joista viimeiset kolme mennään jo aivan nolla energioilla? Tämä käy jo ihan perusterveyden kimppuun huonontavasti ja kun se ei olisi tietenkään tarkoitus :)


Nyt tuntuu siltä, että tavoitteet ovat selvät ja minulle sopivat. Ja ne motivoivat minua eteenpäin tämän projektin parissa. Jatkoon laitan ehkä jonkinlaista kuntotestin tapaista itselleni, mutta se on vielä kehitysasteella tämä asia. Jonkin ajan kuluttua pitäisi ilmestyä myös Biohakkereiden käsikirjan ravinto-osio ja reilun parin viikon päästä alkaa Oman elämän inventaario, joten saa nähdä mitä ne vielä tuovat tullessaan.

Kohti tervettä ja onnellista tulevaisuutta siis :)

iive

perjantai 24. lokakuuta 2014

Tavotteiden asettamisesta

Kuuntelin eilen Biohakkereiden podcastia jossa vieraana oli olympia-pikaluistelija Mika Poutala. Oli todella mielenkiintoinen podcast vaikka ensin ajattelin, että joo, kuunnellaampa nyt ihan vaan huvikseen kun ei parempaakaan ole.

Muutenkin mielenkiintoisen haastiksen lisäksi sain jotenkin nyt viimeisen herätyksen siitä, että minulta puuttuvat täysin ne tavoitteet. Ja kuinka ne tavoitteet tulisi tehdä jotta ne olisi optimaalisinta saavuttaa. Toisaalta tämä on tuttua huttua, mutta aina niin toistettavissa!
  1. Mitattavuus: Tavoitteen pitää olla mitattavissa oleva ja selkeä.
  2. Itsensä ohjelmointi: Kirjoita tavoitteesi ylös ja tee niistä taustakuva tietokoneelle.
  3. Määräaika: Tavoitteella pitää olla deadline. Jos ei ole deadlinea, et tee riittävästi töitä tavoitteesi eteen.
Jotenkin olen ajatellut, että omat tavoitteeni terveyden tavoittelussa ovat kovin epämääräiset. Jonkun hemoglobiini tai kolesteroli-arvonko nyt tuonne tavoitteeksi laitan? Varsinkaan kun niissä ei ole mitään vikaa/parannettavaa.

Sitten tuli mieleen entinen työpaikkani, jossa palkittiin työntekijä ylimääräisellä bonuksella siitä syystä ettei hän ole ollut yhtään työpäivää oman sairauden vuoksi pois (en kylläkään kannusta tulemaan sairaana töihin). Joten terveyden saralla ensi vuonna voisi tavoitteena olla 0 sairaslomapäivää vuoden aikana? Voisiko se olla mahdollista?

Fyysisen kunnon tavoitteeksi voisi laittaa jonkunlaisen kuntotestin suorittamisen tai vaikkapa salitreenien voimatasojen lisääntymisen esim. paljon pystyy kyykkäämään tms.
Juoksulle olisi helppo asettaa tavoite, muttakun en edelleenkään juokse, nyyh!


Fyysisen olemuksen ts. ulkonäön tavoitteeksi voisi laittaa jonkin vartalon senttilukeman tavoitepainon lisäksi?

Oman tavoitteensa voisi asettaa myös muunlaiselle hyvinvoinnille kuten unenlaadulle. Sitä varten latasin nyt täysversion Sleep as Android-ohjelmasta, jota olen kokeillut nyt kahden viikon verran.

Onnistuu ne päiväunet rannallakin :)
Pohdin myös hyvinvointipäivien merkkaamista, eli pyrkisi mahdollisimman moneen optimaaliseen päivään jolloin toimii terveyttä edistävästi. Alussahan tuo vaatii paljon työtä, mutta jatkossahan siitä toivottavasti tulisi elämäntapa. Juuri sellainen elämäntapa jollaista haluaisin tulevaisuudelta.


Loppuun vielä Mikan oivat mietteet, etenkin kaksi viimeistä kolahti kunnolla. Toisaalta ykköstäkin toteutan, tosin tietokoneella ja luen jatkuvasti jotain uutta ja kehittävää tai sitten muiden bloggaajien ajatuksia (ja nekin voi olla todella kehittäviä).
  1. Lue joka päivä, esimerkiksi joka aamu tunnin verran. Huomaat, kuinka ajattelusi alkaa muuttua.
  2. Ei ole mitään merkitystä mistä lähtökohdista tulet, vaan sillä mitä haluat ja mitä teet.
  3. Usko omaan tekemiseen ja käytä siihen aikaa, niin voit kehittyä huimasti.

Ja se paikka missä olen onnellinen on metsä. Sitä lisää!



 iive

ps. olen ollut myös hullun kiinnostunut adaptogeeneistä, joten sellaista sitten varmaan seuraavaksi kehiin :) Meinaa vaan kaikki tieto olla enkuks ja ei oikein jaksaisi sillä lukea mitään tiedejuttuja, mutta on kai se vaan jossain vaiheessa opeteltava tai lähinnä keskittymiskykyä se vaatii, sillä enkku kyllä sujuu hyvin.