lauantai 30. elokuuta 2014

Erilainen, aina

Koko elämän mä olen ollut jonkun tai useamman mielestä liian jotain. Yleensä liian erilainen kuin muut. Liian innokas, rohkea, pirteä, outo, hippi, liian vähän hippi, äänekäs, fiksu ja mitähän kaikkea muuta. Yleensä näille jaksan äristä takaisin, mutta en mäkään kaikkea jaksa ja kyllähän ne teot ja kommentit sattuu aina, ihan ketä vaan, vaikka kuinka paksu kuori olisi niskassa.

Kun vaihdoin ysillä koulua en voinut tajuta miksi eräs tosi fiksu tyttö otti mut silmätikukseen ja yllytti muut mua vastaan. Se on kaikista teoista eniten jäänyt mun mieleen ja vaivaa mua eniten. Itse kouluun silloin mennessä ajattelin ensin, että siitä tytöstä olisi saanut ihanan ystävän, mut kaipa olin hänestä sitten maailman ärsyttävin tyyppi :(
Munkaan sisin ei kaikkea kestä ja kyllä nämä tapahtumat sai muhun pahoja jälkiä aikaiseksi vaikka en sitä ulos ehkä näyttänytkään, sillä syrjään vetäytymisen sijasta olin vieläkin enemmän LIIKAA kaikkea, vähän kuin kostoksi.

Pari tyyppiä on tullut jälkeenpäin pyytämään anteeksi ja se oli kiva. Pystyttiin aikuisina puhumaan asiasta ihan normaalisti ja hyvässä hengessä. Mut tätä tyttöä en ole nähnyt, enkä tiedä haluaisinko edes...


Toivottavasti kukaan ei tunne, että mä olisin kiusannut häntä. En ole sitä ainakaan tarkoituksella tehnyt.
Joskus välinpitämättömyyskin on kiusaamista. Joskus pelkokin voi tuntua kiusaamiselta, siis se että pelkää puuttua tilanteeseen eli tavallaan "hyväksyy" tilanteen. Yritetään kuitenkin olla rohkeita <3
Eikä anneta kenenkään puuttua siihen mitä olet. Jokainen on arvokas.
#kutsumua-kampanja on jotain älyttömän hienoa, joten haastan jokaisen tämän lukeneen mukaan kampanjaan!
Näin olet mukana: Ota kuva kahdesta sanasta, joista toinen kuvaa sitä lokeroa, johon sinut itsesi on yritetty tunkea ja toinen sellaista ominaisuutta, jonka tahtoisit muiden itsessäsi näkevän ja muistavan. Vedä sitten viiva ensimmäisen sanan yli – sitä käyttävät jatkossa vain hölmöt. Halutessasi voit kertoa kuvatekstissä pidemmänkin tarinan! Jaa kuva tunnisteella #kutsumua ja haasta mukaan ne tyypit, joiden tarinan tahtoisit kuulla.

Muutakin erilaista kuin pelkästään mä :) kuuluu elämään. Kuten eilinen kaupungilla käynti Muodin yö-tapahtumassa. Kesällä neulottu tencel-merinovilla-langasta tehty huivi oli testissä ja ei kutittanut. Shoppailinkin vähän vaikka ensin meinasin nuukailla :D Ostin uuden takin koska entiset on hirveitä telttoja.


Parasta oli se, että ei tarvinnut olla yksin! Mä oon aika monta vuotta ollut yksin. Paras ystävä jäi savoon kun me muutettiin tänne. Meni vuosia että mulla ei ollut muuta seuraa kuin mun mies. Hyvähän sekin on, mutta on se tyttöseura joskus ihan paikallaan. Viimeisen vuoden aikana mä olenkin tutustunut muutamaan uuteen kivaan tyyppiin ja tutustunut paremmin pariin vähän vanhempaan (ei siis iällisesti :D ) tuttavuuteen. On käyty treenaamassa, soutamassa kirkkoveneellä, marjassa, uimassa ja lenkillä tai oltu vaan. On juteltu ja viestitelty, vaihdettu ajatuksia. On ollut älyttömän kivaa ja oon onnellinen että oon tutustunut heihin.

Yksinäisinä vuosina blogit oli tosi tärkeitä. Kommentit ja muut viestittelyt. Ja tapaamiset. Ihan huipputyyppejä on tullut elämään sitäkin kautta :)

Tänään jatkettiin samalla linjalla. Käytiin eilisiltaisen kaverin kanssa vielä urakalla jumpalla. Sillä paikallisella liikuntaseuralla Sykkeellä oli 5v juhlat ja käytiin heidän SykeParty tunnilla vähän tanssimassa. Ekaa kertaa olin StreetDance-tunnilla ja huh huh. Keskisyke 160, maksimit 192! Oli rankkuudesta huolimatta todella kivaa ja huomasi että ohjaajana oli oikeasti tanssin ammattilainen (sori vaan jumppaohjaajat).


Väliin vähän kahvia ja välipalaa + kirppistelyä ja sit vielä SykeBalance-tunnille.
Jos StreetDancessa tuntui ettei kroppa ihan taivu tai tottele (yleensä tanssin vaan lattareita) niin balance tunnilla koin kyllä onnistumisen kokemuksia niin voimatasoissa kuin notkeudessakin. Tanssista jäi hyvä fiilis kyllä, jäi oikein himo opetella lisää.


Ja huippua oli tulla kotiin kun siellä odotti sapuskat valmiina. Kunnon pihvit nimittäin :) Alla pari muutakin viime päivien ruokakuvaa.




Ai mitä? Ruusukaalit hyviä?
KYLLÄ!
:D

iive

2 kommenttia:

  1. Ruusukaalit on hyviä, nam! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näin on!
      Täytyy kyllä myöntää että tein näitä itse ensimmäistä kertaa (mutta en taatusti viimeistä!), muualla olen kyllä nautinnolla syönyt useinkin.

      Poista

Kiitos :)