perjantai 29. elokuuta 2014

Nyt olet vapaa

 Kun minulla on suru menen metsään. Kuljen ja mietin, ajelehdin. Käsittelen asiat. Hyvästelen.



  
Nyt olet vapaa ja mukana tuulen
saat kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olet kimallus tähden, olet pilven lento,
olet kasteisen aamun pisara hento.
Et ole poissa vaan luoksemme saavut
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotat meille hyvää yötä.





Elämä on tätä, elämistä, syntymistä ja kuolemista. Aina se tuntuu kun menetät jonkun, vaikka se olisikin "vain" työtä, ei sitä voi sulkea oven taa. Unohtaa kun lähdet kotiin. Niin lähellä sitä työtä tehdään ja sydän kulkee mulla mukana aina ja sydämessä mukana kaikki ne ihmiset joita autan.
Nämä on näitä päiviä jolloin kaikki muu hömpötys tuntuu niin turhalta.
Mutta sitähän se on se elämä.

iive




3 kommenttia:

  1. Mä en ole koskaan ymmärtänyt "vain työtä"-ajatusta. Ainakaan, jos on tekemisissä elävien olentojen, ihmisten tai eläinten kanssa. Silloin täytyykin olla sydämellään mukana, koska välittävä hoitaja/auttaja on paras kaikista. Kyynel silmässä olen minäkin, viimeksi aamulla, syntymän ihmeen äärellä. *halaus*

    VastaaPoista
  2. Mulla nyt ehkä ottaa tiukasti sen vuoksi kun tapahtuma ei ollut niin odotettu. Entisessä työssä tiesi että kuolema tulee vaikka kuinka hyvin hoidat (saattohoitoa). Nyt kerkesi kiintyä aivan eri tavalla ihmiseen ja ajatteli että tässä me kuljetaan yhdessä vielä monta monta vuotta. Nyt vaan ei niin käynyt :(

    <3 syntymä <3

    VastaaPoista

Kiitos :)