sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Blokki

Olen ollut koko viikon täydellisessä kirjoitusblokissa.
Ajatuksena oli kirjoittaa arjen pienten tekojen sujumisesta ja niiden vaikutuksesta hyvinvointiin ja voimaantumiseen, mutta jotain paljon vaikeampaa tuli eteen. Se vaikea sai kaiken arjen sekaisin ja ei olisi aamun joogahetket vähempää voineet kiinnostaa, vaikka niistä apua olisi varmasti ollut. Mutta kun ei pystynyt. Ei pystynyt kun vaan ajelehtimaan arjessa kuin zombi ja mieli oli maassa.

Paljon olen harkinnut myös sitä etten laisinkaan kirjoita tästä aiheesta, sillä se koskee muitakin kuin minua, mutta koen aiheen niin tärkeäksi etten voi olla kirjoittamatta.

Minussahan on minä ihmisenä ja minun ympärilläni on ympäristö ja muut ihmiset. Ja näin on kaikilla. Jokaisen ihmisen napa on se minä itse ja sitä napaa ympäröi kaikki muu. Suurimmaksi osaksi ihminen ajattelee vain sitä omaa napaansa ja perheensä sekä läheistensä napoja. Ihmisten ympyrät kuitenkin usein risteävät ja näin joudutaan kanssakäymiseen toisen kanssa. Tätä kanssakäymiskaveriaan ei monesti voi valita ja silloin olisi hyvä myös ajatella sitä toisenkin napaa eikä vain itseään.

Minä en ole ulkoisesti hajuton, mauton tai väritön. Kun olen paikalla minut useimmiten kyllä huomaa vaikka en haluaisikaan. Edelleen minussa kulkee leima "liian erilainen" tekisin mitä tahansa sen eteen. Olen liian hippi, liian vähän hippi, liian äänekäs, liian hiljainen, liian värikäs, liian harmaa, liian innokas, liian innoton, liian kiltti, liian varma, liian voimakas.


Silloin kun olen oma itseni, olen äänekäs, värikäs, innokas hippisieluinen hyperinnokas paketti. Sitten minua inhotaan ja alan olla muuta. Eikä sekään sitten kelpaa, sillä minä olen minä enkä persoonaani toisaalta voi muuttaa. (Eikä elämä olisi elämän arvoistakaan jos täytyisi esittää jotain muuta kuin on.) Sairaaksi sellaisesta ihminen tulee. Kokemusta nimittäin on.

Minulle ihmisten väliset suhteet ovat todella tärkeitä. Haluaisin että aina kaikki olisi peace and love ja tykkäisi toisistaan. Yleensä mä tykkään kaikista, valitettavasti kaikki ei tykkää musta.
Monesti musta saa myös vähän vääränlaisen kuvan, varsinkin jos mua ei tunne. Mut tulkitaan jopa pelottavaksi ja kylmäksi vaikka oikeasti olen kaikkea muuta.


Jokaiselle on oma ristinsä annettu kannettavaksi ja tää on vissiin mun ristini.
Silti mun on vain pakko olla se kuka olen ja ihan vaan sellainen kun olen. En voi olla muuta.
Onneksi voin kuitenkin yrittää saada sen kanssaihmisen ymmärtämään mun todellinen lämmin sisin. Sillä vaikka mulla olisikin vahvoja mielipiteitä, niin ei se tarkoita sitä että vain minun mielipiteeni olisi juuri se oikea.


Ja onneksi sain tällä kertaa mahdollisuuden näyttää etten ole kylmä, jyrkkä ja ilkeä. Jospa sen toisen mahdollisuuden myötä voin oikeasti näyttää, että kaiken temperamentin alla sykkii lämmin suvaitsevainen sydän, joka haluaisi vaan että kaikki tykkäisivät toisistaan ja antaisivat toisilleen armon.

iive

10 kommenttia:

  1. Tervehdys ja kiitos Iive!

    Sulla on muutokseen mukavasti insipiroiva blogi, johon omassani viittasin. http://www.aperitiivilla.com/pitaako-sita-urheilla/
    Tsemppiä ja voimia toivottaa uusi lukijasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Se piristi päivääni uskomattoman paljon!
      Ja voi että teidän jutut on hauskasti kirjoitettuja. Sain siis tuplapiristyksen vielä teidän blogiteksteille hihittäessäni. Joten iso kiitos!

      Poista
  2. Sydämiä, voimia ja tähän viikkoon paljon iloa!

    VastaaPoista
  3. Hei tytär, me ollaan pohjoisen suoraviivaisia ihmisiä. Puhutaan suoraan, eikä kierrellä ja kaarrella. Mulla ainaskin tämä on aiheuttanut eniten hämminkiä savolaisten keskellä. minä sanon suoraan miten musta asia on. Kuulija etsii siitä piiloviestejä, mitähän tuo oikeesti tarkottaa. Ei ymmärrä että kaikki on sanottu. Mielipiteensä esille tuovaa pidetään harhaanjohtavasti myös vahvana ihmisenä. Vaikka eihän näitä ominaisuuksia mitenkään voi yhdistää. Liian monesti myös unohtuu että, asiat riitelevät, ei ihmiset. Minulla on onni olla työyhteisössä, jossa kaikki ovat hyvin persoonallisia ja yleensä myös suvaitsevaisia. Äitee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on. Ei piiloviestejä, kaikki on siinä.
      On siinä vaan risti kannettavaksi minun työssä (naistyöpaikka), mutta kyllä se tästä <3
      Kiitos Äitee :)

      Poista
  4. Iive <3
    Ole vain täysin oma itsesi, silloin olet parhaimmillasi! Voi kun asuttaisiin lähempänä! :D
    Itsensä kannattaa ympäröidä ihmisillä joiden kanssa on hyvä olla ja voi olla oma itsensä. Joskus näiden ihmisten kohdalle osuminen käy vain harvoin....
    Täällä myös yks hippi, joka ei kuitenkaan oo tarpeeksi hippi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko on olla kun ei muutakaan voi :) tai voi mutta siitä tuli hyvin hyvin hyvin kipeäksi, joten ei enää sitä kiitos :) Onneksi on olemassa blogit ja somet, toisaalta. Voi törmätä ihaniin ihmisiin ja olla tavallaan läsnä elämässä vaikka ei oltais ikinä nähtykään tai nähty vaan pari minuuttia :D
      Ei onnistuis ilman nettiä tämä <3

      Poista
  5. Ne muutamat kerrat, kun ollaan tavattu kasvotusten, olet tuntunut hirveän mukavalta, lämpimältä ja reippaalta ihmiseltä. Sellaiselta, jonka seurassa on helppo olla. Ehkä minäkin sitten olen liikaa kaikkea! :)

    VastaaPoista

Kiitos :)