tiistai 30. syyskuuta 2014

Kultainen keltainen, kun aurinko katosi



Tämä kuva kuvaa hyvin viimeaikojen olotilaa. Flunssan jäljiltä väsynyt kroppa yhdistettynä ihmissuhdesoppaan ja minulle erittäin vaikeaan vuodenaikaan kun aurinko katoaa. Totta se on, syyskuu ei ole yhtään mun kuukausi. Ei kyllä ole lokakuu eikä marraskuukaan, mutta syyskuu tuntuu olevan se pahin (ehkä? toivottavasti!)




Silloin on unohdettava kehittävä treeni ja keskityttävä ylläpitoon ja muuhun hyvinvointiin. Keltainen on ehdottomasti syksyvärini. Nautin lehtien keltaisesta valosta, keltaisesta maasta, kullanhohtoisista sänkipelloista, viimeisistä auringon hippusista, keltaisesta ruuasta ja vaatteista. Luonnollisesti itse hakeudun tekemään sitä mitä ayuruveda puhuu vata-doshan rauhoittamisesta.
Kaikkein tärkein ohje vatalle on säännölliset elämäntavat ja rutiineista kiinni pitäminen. Vatadoshan tasapainottamisen avain on säännöllisyys. Vata on niin herkkä ja nopeasti muuttuva, että se kiihottuu helposti liikaa. Vaihtelu saa vataihmiset kukoistamaan, mutta kun muutoksia on liikaa, into ja jännitys vaihtuvat uupumukseksi. Tämä aiheuttaa hermostuneisuutta ja väsymystä. Heidän levottomuutensa johtuu siitä, että vatadosha ei enää ilmoita kehon oikeaa rytmiä ja se sijaan että vata söisi, nukkuisi ja liikkuisi säännöllisesti, he epätasapainossa ollessaan pistävät suuhunsa mitä sattuu, milloin sattuu, jättävät aterioita väliin, eivätkä liiku säännöllisesti ja menevät nukkuun milloin sattuu.

Huonon ruuan syömisen sijaan olen koittanut kovasti jatkaa hyvällä linjalla. Raakasuklaalla, kunnon kahvilla, ruualla jota syön tasan sen verran kuin tekee mieli. Näissäkin luontaisesti keho kertoo minulle kaipaavansa keltaisia vataa-tasapainottavia ruokia. Kahviinkin tuli tarve hankkia kunnollista kahvia eikä pelkkää perus kofeiini-sumppia.


Tuloksena on jo hieman valoisampi mieli, hitusen kohonneet energiatasot, luovuuden pulpahtaminen pintaan. Vielä kun kropassa roikkuva olen-en ole flunssa häipyisi viimeistenkin rippeiden kanssa, alkaisi kaikki olla taas kuosissa. Ainakin olen kuitenkin nukkunut ja koittanut vähän venytellä ja kävellä, pitää kroppaa auki.
Tosin energisinä hetkinä tunnen kuinka etenkin selän lihakset kertovat minulle punttisalin kaipuusta ;) Tervettä sekin, ei musta sohvaperunaa enää koskaan saa <3

iive

4 kommenttia:

  1. Itselläkin on ollut koko syyskuun samanlainen uuvuttava olotila, kuin olisi kokoajan tulossa kipeäksi, muttei kuitenkaan tuu. Itse kyllä pidän syyskuusta, syksyn väreistä ja tunnelmasta, mutta valon vähenemisen huomaa välittömästi olossa.

    Ei mulla varsinaisesti muuta pointtia ollut kuin, että kovasti tsemppiä sinne! Oot ihana, Iive, ja sun blogia on kiva lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Niina <3
      Joo, aika monella tuntuu olevan jostain syystä vaikea syksy vaikka ilmat on kuitenkin olleet aika jees :(

      Poista
  2. Tsemppiä, voimia ja valoa Iive!♥

    VastaaPoista

Kiitos :)