tiistai 16. syyskuuta 2014

Minulla on Vastuu

Eilisen pikapostauksen otsikko oli Oman elämäni sankari, joka viittasi löyhästi siihen, että minä olen vastuussa itsestäni ja sinä siellä olet vastuussa sinusta :)

Olen pohtinut tavotteideni asettamista ja saavuttamista viime aikoina paljon ja kokenut motivaatiopulaa kun en ole löytänyt itselleni uusia tavotteita. Totuus on kuitenkin pikemminkin ollut se, etten ole halunnut/uskaltanut astua seuraavalle askelmalle kohti hyvinvointia ja sitä mitä elämältäni oikeasti haluan.

Painolukema tai mikä tahansa muukin lukema on paljon helpompi listata ylös ja saavuttaa. On helpompi laskea ja listata kaloreita, salilla kulutettuja minuutteja ja ruokien ravintoarvoja kuin mennä oikeasti syvälle sinne itseensä ja sanoa että painolukeman sijaan haluan voida paremmin.

Haluan oppia hallitsemaan mieltäni ja kehoani niin, että minulla on hyvä olla.

Haluan muuttaa arkeni ja elämäni sellaiseksi, että minulla on hyvä olla.

Näiden asioiden saavuttaminen siihen pisteeseen mitä nyt lähden tavoittelemaan, siinä on isompi työ kuin missään ikinä ennen. Näiden saavuttaminen vaatii paljon enemmän ponnisteluja kuin karkkihyllyn ohittaminen tai päivän kasvisannoksen suurentaminen suositeltuun grammamäärään.

Olen löytänyt itsekurin ja sen kautta myös hyvää tekevän nautinnon liikunnan parista. Osaan vaatia itseltäni voimia joita en tiennyt edes omistavani. Osaan vaatia tätä myös töissä, sillä siellä minulla on tietty standardi itselleni ja tekemisilleni.

Miksi ne vaatimustasot eivät kuitenkaan päde kotona? (koska olen vastuussa vain itselleni)
Miksi annan tavara-kaaoksen pyöriä ympärilläni kun oikeasti se saa minut ahdistumaan, rauhattomaksi ja pahoinvoivaksi?
Miksi en pidä elämässäni mitään rytmiä vaan ajelehdin vuorotyön tuoman rytmin mukana sinne tänne kun oikeasti se vie elämästäni tunteja turhuuteen?
Miksi toistuvasti teen asioita jotka eivät tee minulle hyvää ja jätän tekemättä ne hyvää tuottavat asiat? Vaikka ne jälkimmäiset olisivat paljon kivempiakin?

Kaikkeen näihin on sama vastaus.
Siksi, että en viitsi.
Olen kertakaikkiaan saamaton, laiska ja välinpitämätön ja mukavuudenhaluinen.

Sen sijaan, että nostaisin lattialle tippuneen tavaran, jätän sen lojumaan kunnes se on pakko nostaa pois tieltä (ja yleensä ei tosiaankaan edes paikoilleen). Siihen asti tuijotan ohitse mennessä sitä lojuvaa tavaraa ja manaan sen olemassaoloa, joka aiheuttaa minulle ahdistusta.

Sen sijaan, että menisin nukkumaan, katson tv:stä ties monennenko jakson täysin yhdentekevää ohjelmaa josta en saa irti mitään. Turrutan vain itseni siihen monitorin ääreen. Aamulla kun pitäisi herätä, olen väsynyt. Teen näin koska se on "helpompaa" niin ja koska monesti aamulla herätyskellon voi vain sulkea ja torkkua vielä hetken. Ja sen kaiken torkkumisen jälkeen harmittaa kun koko aamu meni hukkaan eikä silloin illallakaan tullut tehtyä yhtään mitään mukavaa.

Miksi jään tietokoneen ääreen jumittamaan sen sijaan, että menisin vaikkapa lapseni kanssa metsään retkelle tai edes sinne leikkipuistoon?
Siksi koska en jaksa enkä viitsi eikä just nyt huvita ja jälkikäteen harmittaa se etten mennyt.

Mistä löydän sen Voiman jonka avulla voin muuttaa näitä asioita? Itsekurin vai tahdon vai mikä lie on tämän Voiman nimitys?

Elämä koostuu pienistä palasista ja nämä pienet palaset kerrallaan minä alan muuttaa omaa elämääni sellaiseksi joka tuottaa hyvää oloa ja etsin itselleni sen Voiman elää elämääni sellaisena kuin on tarkoitettu.

iive

Tänään olen kiitollinen siitä, että löysin viimein edes jonkinlaisiksi sanoiksi ja ajatuksiksi ne tuntemukset jotka ovat olleet sisälläni jo vuosia ja että tänään elin sellaisen ihan tavallisen arkisen päivän josta voin ylpeänä olla itse itselleni vastuussa.
Minussa oli selkärankaa ja otin itseäni niskasta kiinni.

3 kommenttia:

  1. Olipa osuva teksti. Ihan kun olisin itse kirjottanut noi lauseet ahdistuneisudesta ja niistä lojuvista tavaroista ja tuosta leikkipuistosta yms. Huh, tsemppiä! Jään seuraamaan projektiasi noiden asioiden eteen ja toivottavasti alottelen myös omaani..

    VastaaPoista
  2. Vau, mitä sanoja ja ajatuksia. Aika hiljaiseksi ja mietteliääksi veti ruudun tälläkin puolen. Kiitos siitä :) Tällaisten pohdintojen sanoiksi pukeminen on jo iso askel kohti kokonaisvaltaisesti hyvinvoivaa oloa ja elämää. Sinusta todellakin löytyy voimaa ja sinnikkyyttä saavuttaa kaikki tuo.

    Itsekin olen viime aikoina toden teolla pohtinut, mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja arvokasta. Mitä minä haluan ja mikä tekee minut onnelliseksi? Mitkä asiat elämässäni tukevat näitä asioita ja mitkä taas ovat niiden toteutumisen esteenä? Pikkuhiljaa olenkin alkanut karsia elämästäni näitä "esteitä" ja vähentänyt asioiden suorittamista. Elää niin, että minun (ja läheisten tottakai) olisi mahdollisimman hyvä olla. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos molemmille kommenteista, vieläkin enemmän mietittävää tuli hyvinvoinnin eteen :)
    Pahoittelut vastauksen viivästymisestä :(
    Projekti jäi heti muiden juttujen jalkoihin, mutta täältä ponnistetaan kyllä <3

    VastaaPoista

Kiitos :)