torstai 11. syyskuuta 2014

Pelottaako?

Ja näin voimme taas todeta Terveystalolla, että hip ja hei! Nielutulehdushan siellä jyllää taas tai edelleen. Ilmankos sykkeet on olleet väliviikoilla taivaissa pienestäkin rasituksesta ja veto on ollut kirjaimellisesti aikalailla poissa.



Nyt lähti viljelyyn hieman kattavampi versio tuolta nielusta otetusta näytteestä, jotta saataisiin tietää jyllääkö kurkussa virus vai bakteeri. Liikkeellä on nyt ilmeisesti tavallista enemmän Streptokokki C-tartuntoja, jotka eivät pikatesteissä näy hyvin tai lainkaan (tämä jäi vähän epäselväksi). Oma pikatestini oli negatiivinen eli ei tarvitse sen mukaan lääkitystä. Jäämme siis odottamaan laajemman viljelyn tuloksia...

Hieman tämä ottaa päähän, tai jätetään tuo hieman siis pois. Ottaa päähän kun sain niin hyvän startin kesän jälkeen aluilleen ja nyt on pohja pois. Ei jaksa kuin maata sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Edes neuloa ei jaksa ja ei oikein jaksa ajatellakaan, joten suokaa anteeksi ehkä olematon ajatuksenjuoksu.

Olen kuitenkin useamman viikon pyöritellyt päässäni erinäisiä ajatuksia meistä ihmisistä. Siitä kuinka suurella osalla ihmisistä puuttuvat täysin sellaiset ominaisuudet kuin: empaattisuus (=myötätuntoinen eläytyminen), suvaitsevaisuus (tartteeko selittää? vissiin pitäisi? Suvaitsevaisuus merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat), ihmisarvon kunnioittaminen (on moraalinen ja juridinen käsite, jonka mukaan ihmisellä on arvo sinänsä, ihmisoikeuksien perusta).

Sen sijaan olen törmännyt useissa eri yhteyksissä suvaitsemattomuuteen, kiusaamiseen, täydelliseen empatiakyvyn puuttumiseen ja pelkän oman edun ajamiseen.
Puhun nyt siitä kuinka täällä meillä sivistyksen kehdossa, armaassa Suomessa, säännönmukaisesti kiusataan, loukataan, ahdistellaan ja väheksytään esimerkiksi mielenterveyskuntoutujia, kehitysvammaisia, vammaisia, vanhuksia, köyhiä, sairaita, homoja, lesboja, biseksuaaleja, transsukupuolisia tai ihan ketä vain joka ei ulkonäkönsä tai elämäntapansa vuoksi vastaa juuri niitä normeja joita "yhteiskunta" meille asettaa.

Itse olen mielestäni ihan tavallinen ihminen, mutta silti olen monien mielestä aivan liian ERILAINEN. Eritoten minun pitäisi olla hiljaa, mutta enpäs olekaan! Hahahaa ja sekös joitakin ottaa päähän!

On oikeasti kamalaa, että me tarvitsemme #kutsumua kampanjoita edelleen. Koulukiusaaminen ja työpaikkakiusaaminen ja ylipäätänsä kiusaaminen ei ole juurikaan muuttunut elämäni aikana, muuta kuin pahemmaksi. Nyt haukutaan päin naamaa, selän takana ja lisäksi anonyymisti netissä (täällä muuten Jaanaban erittäin hyvä postaus aiheesta kuinka Lapsiperheen äidin treenaaminenkin on joidenkin mielestä kiusaamisen arvoinen asia.).
On myös käsittämätöntä, että jollakulla on energiaa käyttäytyä mm. seuraavasti:
Ihmisoikeudet vammaisten arkeen
(Epävirallinen verkosto, joka seuraa ja edistää vammaisten ihmisoikeuksia Suomessa. Kokoamme ihmisiä yhteen yli puolue-, järjestö- ym. rajojen.)
Päivitti tilansa 8.9.20014 Facebookissa näin:
Sivu vetäytyy tuumaus- ja siivoustauolle.
Siivouksessa porttikiellon sivulle saavat ne, jotka
a) toistuvista kommenttien poistoista ja/tai huomautuksista huolimatta ovat jatkaneet epäasiallista, loukkaavaa ja Facebookin-sääntöjen vastaista kirjoittelua,
b) ovat osallistuneet viime päivinä ylläpidon sähköpostihäirintään.
Jos sivu jatkaa, selvästi vihamielisessä ja vanhingoittamistarkoituksessa liikkeellä olevia tuskin on järkeä pitää porukassa.
Tuumauksen tarkoituksena on selvittää, kannattaako jatkaa yli kolme vuotta päivittäin tehtyä vapaaehtoistyötä, jos se vie oikeuden yksityisyyteen ja mahdollisuuden rauhalliseen elämään.
Kiitokset sille fiksulle enemmistölle sivumme lukijoita ja keskustelijoita, joka nyt kärsii vähemmistön toilailuista.
Onko muuten ihme, etteivät vammaisten asiat ole tässä maassa paremmalla tolalla, kun energia menee tällaiseen?

Ja toivottavasti ei kukaan ole missanut case Suvaitsevainen ja Rohkea kahvilatyöntekijä Sauli vs. ahdasmielinen, suvaitsematon keski-ikäinen rouvashenkilö? Ihan vaan varmuudeksi linkkaan sen vielä tähän. Kenellä on oikeus sanoa toiselle? -Tuollaisten ei kuuluisi elää!

Tämän jutun perään kannattaisi lukaista Hesarin kolumni Kehitysvammaiset ovat ehtaa idoliainesta!
Tämä lainaus jutusta kertoo kuinka paljon meillä on opittavaa.
Kehitysvammainen on oleellisuuksien ytimessä. Hän ei kumarra ketään, suorita arkea hampaat irvessä tai tarvitse downshiftausta, mindfulnessia tai ultrajuoksua löytääkseen sielulleen rauhan. Hän vain on.
Työni puolesta (vammaistyön-ohjaajana) kohtaan myös lähes päivittäin suvaitsemattomuutta ja etenkin pelkoa. Ei se mitään, pelko on ok, kunhan käsittelet sen itsesi kanssa. Kiusaaminen ei sen sijaan ole. Kenelläkään ei ole oikeutta nimitellä, kivittää, pahoinpidellä, herjata tai alistaa, vain siksi että kokee olevansa "parempi" ihminen kuin toinen PISTE.

Peace And Love!

iive

ps. Rakkahat immeiset.
Jos teitä nyt niin kamalasti pelottaa se erilaisuus,
ettekä oikein tiedä miten olla,
niin voipi vaikka kysyä tai vaikkapa lähteä ihan vaan pois.

Niin kuin mun mieheni näihin asioihin tuumasi:
Ettehän työ metsässä karhua kohdatessa mene sillekään sanomaan peloissanne
-Ei tuommoisten kuuluis elää, mä tapan teidät kaikki Karhut just nyt!
Tehän menisitte sitä karkuun,
sillä Karhun kanssa vois käydä huonosti :)
Se saattaisi olla siinä kiusaamisessa parempi kuin sinä.
Siinä se taitaa ollakin se pointti.

Jospa vaan lakattaisiin olemasta parempia kuin muut ja oltaisiin kaikki ihan saman arvoisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)