sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Skin

Iho on ihmisen suurin elin ja sitä onkin meissä aikuisissa jopa 1½-2 neliötä jokaisessa. Aika paljon siis!
Ihon ensisijainen tehtävä on suojata elimistöä ulkoisilta uhkatekijöiltä.

Minulle on aina sanottu, että ihoni on haastava, vaikea, kerrassaan mahdoton, mutta onneksi koskaan ei täysin mahdoton. Olen pärjäillyt ihoni kanssa loppupelissä ihan ok, ainakin se on suurinpiirtein pysynyt minussa kiinni toisin kuin joillakuilla muilla "atoopikoilla". Ihoa on pitänyt hoitaa ja vaalia eli rasvata, käyttää mahdollisimman helliä tuotteita, unohtaa meikkaus (tai kärsiä), peittää, suojata ja taas rasvata.
Tiedän milloin kutina on niin helvetillistä, että siihen auttaa ainoastaan hiustenkuivaajalla polttaminen, tulikuuma vesi tai ihon kertakaikkinen rikkiraastaminen vaikkapa hiusharjalla (kun kynnet eivät enää riitä). 32 vuotta tätä on tehty.



Aivopesin marjastamassa itseäni paleolla ja gluteenittomuudella podcasteja kuunnellen ja ajattelin haastaa itseni. Aina olen ajatellut ettei minua nyt mikään erityisesti vaivaa kun nyt vaan tämä iho on vaan "vähän" tämmönen ja nyt kuukauden viljattomuuden aikana huomasin ettei sen välttämättä tarvitse olla niin!
Kutina häipyi, ihottuma haaleni, suihkusta tullessa ei tarvinnut hangata ihoa maanisesti ja sen jälkeen työntää rasvaa kilokaupalla perään. Ehdin jopa vähän tottua tilanteeseen kunnes söin niitä lakuja. Auts!

Kyynärtaipeet aukesivat, kaulan herkälle iholle nousi näppylöitä, hiustenkuivaaja sai taas töitä (oikeastaan en ikinä edes käytä kuivaajaa hiusten kuivaamiseen, silti se on pakko omistaa, ihon vuoksi) ja tajusin ettei ihoa ole kutittanut pitkään aikaan ennen tätä.

idkuva

Viikko tästä eteenpäin ja iho oli alkanut rauhoittua, ilman kortisonia by the way, tänään päätin kokeilla ruista sillä töissä keittelin puolukkaruispuuroa (herkkua). Söin tätä puuroa noin desin ja tadaa! Arvatkaapa miltä kaulassa tuntuu ja käsissä. Nyt myös sormien välit heloittavat punaisena! Ei voi olla totta!

Tavallaan on hieman pettynyt olo, sillä tämä nyt tarkoittaa tulevaisuudessa kärsimysten jatkoa ja sitä että ihoni jatkuvan kortisonirasvauksen jäljiltä on vuosien päästä silkkipaperinohut. Niin tai sitten jatkan gluteenitonta elämää (onneksi gluteeniton kaura ei aiheuta mitään oireita).
Aika surullista tavallaan hyväksyä se, että hei, en syö nyt tosiaankaan enää ruisleipää, että tämä ei ollutkaan mikään hetkellinen kokeilu vaan tätä se nyt olisi loppuelämä.

Ja sitten katson vähän alaspäin tytärtä, jolla on "mun" iho. Kiellänkö siltä nyt myös kaikki viljat, taistelen lääkärintodistukset ja vahdin. Siksi että sillä on "vaan atopia" kun eihän se oikein ole edes mikään vaiva. Rasvaa vaan ja kortisonia, sillä se "paranee".
Katsooko mun lapsi päiväkodissa kun muut vetää pannukakkua ja se ei sais?

iive

6 kommenttia:

  1. Gluteeniton ruokavalio on nykyään helppo toetuttaa ja loppujen lopuksi juuri mistään ei tarvitse luopua, kun kaikelle löytyy niin loistavia korvikkeita! Tytär ei ehkä saa päiväkodissa syödä pannaria, mutta kotona äiskä voi tehdä vaikka superherkullista ahvenanmaan pannukakkua hirssipuurosta ja kaurajauhosta. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)
      Tosiaan itsellä ei ole ongelmia näitä korvaavia ruokia tehdä, mutta päiväkodin ruuat huolestuttaa. Toistaiseksi syödään kotona gluteenittomasti ja päiväkodissa lapsi syö normaalisti. Katsotaan tilanteen etenemistä ja testataan ensin kotona lomalla vaikuttaako gluteenittomuus tyttäreenkin :)

      Poista
  2. o Ahvenanmaan pannarin ohje täytyy kaivaa jostain :D

    Minullakin on ollut koko ikäni ihon kanssa ongelmia, mutta nyt kun olen reilu puolitoistavuotta ollut gluteeinittomalla ruokavaliolla ihottumat, näppylät ovat kadonneet eikä tule hulluja kutituskohtauksiaTule, joten jatkan näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tiesin että olet gluteenittomalla, mutta et noin hyvät tulokset! Kyllä mullakin on tullut yllättävän lyhyessä ajassa tosi hyvät tulokset. Tuo ahvenanmaan pannari täytyy kokeilla <3

      Poista
  3. Pitääkö gluteenittomassa ruokavaliossa jotenkin huomioida kuidut? Pitääkö olla lisäkuitua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsehän koita vetää Paleota (johon ei siis kuuluisi ns. gluteenittomat pastat tai leivät, joita kyllä vähän syön) ja paleossa ei "uskota" kuituihin. Itse en ole tarvinnut lisäkuitua millään lailla. Runsaasti kasviksia ja marjoja niin nou problem :) Toisaalta leivän määrä mun ruokavaliossa on ollut aina aika pieni, joten sieltä en ole kuitua juurikaan saanut ennenkään. Ja muuten chia-siemenistähän tulee hyvät kuidut! Niitä syön jonkin verran.

      Poista

Kiitos :)