maanantai 1. syyskuuta 2014

Unelma

Mun unelma on ollut aina osata tanssia ja pikkuhiljaa olen aikuisena opetellutkin kaikenlaista ja voihan sitä tanssia ilman koulujakin.
Olen lukenut kymmeniä tanssikirjoja, niin faktaa, romaaneja kuin elämänkertojakin. Niissä elin unelmaani nuorena ja haaveilin tanssista. Usein näen unta tanssimisesta, siitä kuinka kroppa taipuu ja liitää. Joskus huonoina vuosina näin unta vain putoamisesta ja tippumisesta, nykyään osaan lentää <3

Tänään aloittaa Lintunen oikean tanssikoulun. Viime talvi harjoiteltiin vielä liikunta/musiikkikerhossa, mutta nyt siis tositoimiin :)


Kyllä se musiikin, tanssin ja laulun palo siellä Lintusessakin asuu. Eilenkin oli sellaiset laulutuokiot ja tanssiesitykset huimine hyppyineen meille vanhemmille. En siis ole hänen kanssaan toteuttamassa omia unelmiani, ne minä aion toteuttaa ihan itse. Omalle lapselleni annan vain sen mahdollisuuden jota itse en saanut. En sitä haavetta kyllä kenellekään ollut kertonut, joten mistään en ketään syyttele.

Reilu kaksi viikkoa viljatonta/gluteenitonta alkaa olla täynnä ja en tiedä onko mahdollista, mutta se alkaa näkyä ihossa ilmojen kylmenemisestä huolimatta.
Akne on parantunut aivan mielettömästi ja perusvoiteen määrä on tällä viikolla tippunut ainakin puolella. Se antaa kyllä energiaa jatkaa kokeilua. Mistään en ole joutunut luopumaan, pikemminkin olen saanut paljon!


Tänään keittiössä valmistui Butternut kurpitsa, suomeksi myskikurpitsa. Tein siitä -didi-n innoittamana kurpitsakeittoa. Ja on hyvää! Siis suorastaan jumalaisen hyvää! Syömisen jälkeen ei enää yhtään harmittanut kurpitsan suhteellisen korkea hinta. Oli vissiin iso kurpitsa :D Sooloilin tietysti reseptin kanssa, joten täysin sama keitto ei ole mitä ohjeessa. Mutta jokainen varmasti löytää ruokiin omat vivahteensa. -didi-n resepti on ainakin hyvä pohja :)

Oman kurppani kuorin, paloittelin, poistin siemenet, paahdoin uunissa ja sitten laitoin keittoon.



Päivälliseksi uunissa hautuu jättimäinen kaalilaatikko. Syksy on saapunut ruokapöytäänkin.
Vuorokausirytmi vaihtuu nyt viikoksi. Saa nähdä taas onko se helppoa vai ei...

iive

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että tarjoat lapsellesi mahdollisuutta niinkin monipuolisesti kehitystä tukevaan harrastukseen kuin tanssiin! Ja ilman kokeiluja ja innostavia vanhempia on vaikea edes löytää niitä omia kiinnostuksen kohteita :) Ehkä tanssikärpänen puraisee pidemmäksikin aikaa häntä. Jos ei, niin mahdollisuuksiahan riittää!

    Mun kohdalla ruokavaliorajoitukset on vain avannut silmiä kaikelle uudelle :D FODMAP on saanut tajuamaan, että maailmassa on tosiaankin muutakin syötävää kuin kaurapuuro raejuustolla, rahka omenalla ja pasta kermakastikkeella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanssi on kyllä ihanaa ja kun se luontaisesti lapselta on tullut aina, niin pakkohan se on sinne tanssikouluun laittaa vaikka pienituloista vähän kirpaiseekin nuo lukukausimaksut...

      Mä olen löytänyt taas hirveästi energiaa ja intoa ruuanlaittoon kun se on uuden opettelua ja kokeilua eikä vaan pelkkää "makaronilaatikon vääntöä"...

      Poista

Kiitos :)