tiistai 7. lokakuuta 2014

Oman elämäni inventaario

Aika hassua että Laura oli jo kirjoittanut juuri nyt samasta aiheesta kuin minulla oli ajatus. Oikeastaan voitte käydä lukemassa jutun Lumituulia-blogista niin mun ei tartte asiasta uudelleen kirjoittaa :) Voin keskittyä vain omaan napaani ;)

Syyskuu oli aivan selvästi voimien keräyskuukausi. Kesällä tuli mentyä ees taas kun yritti ottaa koko lyhyestä hellekaudesta irti. Valon väheneminen pisti kropan lepotilaan ja siellä sen annoin ollakin. Myös ruokahalu on ollut valtava. Tuntuu että voisin syödä vaikka rekkakuorman ruokaa ja näinpä varmaan tuli tehtyäkin. Ehkei nyt ihan rekkakuormaa kuitenkaan, mut melkein. Vieläkin ruoka maistuu, kroppa oikein huutaa, että ANNA mulle ruokaa! Ja valitettavasti olen syönyt myös jonkinverran ns. huonoa ruokaa, erityisesti sokeri/hiilarit on maistunut. Hauskaa kun muut koitti vetää syyskuun ilman sokeria, niin minä mätin sitä syyskuun aikana enemmän kuin koko vuotena yhteensä!

Koko ajan tiedän kuitenkin, että ruokahalu pikkuhiljaa normalisoituu ja energiaa alkaa riittää myös liikkumiseen. Viikon verran olen kävellyt ihanassa syksysäässä lähes päivittäin ja tänään tuli vedettyä mukava kahvakuulatreeni lenkin perään. Salille en ole vielä valmis muutoin kuin ajatuksissa ja pitäisikin muokkailla itselle kiva treeniohjelma joka tukee paremmin biohakkerointitavoitteitani. Tarkoituksena olisi treenata tavalla josta saan maksimaalisen hyödyn kaikilla osa-alueilla. Sellaisella tavalla että treenit antavat energiaa ja voimaa sen kuluttamisen sijaan.



Odotan aivan mielettömästi kuukauden päästä alkavaa Oman elämäni inventaariota, verkossa ohjattua kuuden viikon tuumaustuokiota johon olen ilmottautunut jo etukäteen etten vaan missaisi sitä :)
Milloin Sinä olet viimeksi pysähtynyt keskelle elämäsi virtaa esittämään itsellesi tärkeitä elämääsi ja omaa hyvinvointiasi kartoittavia kysymyksiä - Mitä minulle kuuluu? Olenko onnellinen? Mitä haluan elämältäni tulevaisuudessa? 
Erityisesti olen tyytyväinen siitä, että kesän jälkeen totaalisia uupumisia ei ole ollut. Olen myös jättänyt keräämättä opiskeluita tai muita vastaavia vastuita heti alkusyksyyn. Samalla olen opetellut asioiden loppuunviemistä, sillä olen valtavan hyvä aloittamaan asioita, mutta en todellakaan aina saa niitä tehtyä loppuun asti. Tämä on vähentänyt huomattavasti keskeneräisten asioiden määrää kotona ja muutenkin elämässä, siitä plussat mulle :)


Myös tavaramäärän karsimisprojekti on edennyt hyvin. Kasa minulle turhaa tavaraa häipyy taas muille maille meiltä kaaosta aiheuttamasta. Ja vaikka paljon on vielä jäljellä, niin aina vähän pois on parempi!
Itsestä huolehtimishaaste on voinut yllättävän hyvin. Olisi voinut luulla sen täysin unohtuneen, mutta siellä se on sinnitellyt. Joku päivä on onnistunut yksi homma paremmin kuin normaalisti, toisena päivänä joku toinen homma.

Paljon on tehtävää pienellä ihmisellä kun yhteiskunta ohjaa toiseen suuntaan ja sitä vastaan pitäisi kamppailla. Oikeastaan koko yhteiskunta on rakentunut niin, että alamme voida huonommin ja huonommin.

Minulla on haave joskus toteutuvasta elämästä ja se on kohtuukokoinen mökki, jossa on oma piha jota laitella. Siellä mökissä minua ei haittaa jos sähköt katkeavat, sillä aggrekaatti pelastaa pakastimet ja muu hoituu puumenetelmin ja kynttilöin. Siellä mökissä arki pelkästään pitää kunnossa ja hienoja kuntosaleja ei välttämättä tarvita laisinkaan. Mökin pihasta lähtee metsään polku ja metsässä kasvaa mäntyjä ja varpuja.


Sieltä metsästä saan ilmaista ruokaa, marjoja ja sieniä, jotka voin säilöä mökin pihalla sijaitsevaan kellariin. Se mökki voisi jopa olla jonkinlainen kommuuni, tosin sinne valitettavasti ei saisi tuota minun miestäni mukaan, joten unohdetaan se kommuuni :) On se mies mulle kuitenkin niin tärkeä ja sinne mökkiin sen haluaisin mukaan.

iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)