torstai 27. marraskuuta 2014

Tahdon

Kipeenä, flunssaa ja sellaista. Yövuoroja. Mutta tämä asia mielessä.
Tasa-arvoisuus.


Toivon että uusi laki menee läpi kaikesta suvaitsemattomuudesta huolimatta. Ja kyllä se jossain vaiheessa menee läpi ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti kuitenkin ennemmin huomenna.
Näen itse tämän muutenkin isona kysymyksenä kaikkien ihmisten tasa-arvoisuudesta, en pelkästään yksittäisen ryhmän oikeudesta.

Ja koska ei voi jumpata niin voi väkrätä :)




Kuvat nyt vaan insta-kuvia. Käsityöblogiin sitten parempien valokuvien kera :) (joskus)

iive

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Riita

Meillä riidellään harvoin. Motkotetaan ja tuiskahdellaan sitäkin useammin, mutta oikeita riitoja ei juurikaan harrasteta. Sitten kun meillä ruetaan riitelemään, niin sitä tehdäänkin kunnolla, sillä molemmat ollaan vahvat mielipiteet omaavia ihmisiä.

No nythän kävi niin, että tässä talossa riideltiin kerrassan kaksi kertaa viikon aikana, huh!
Itselle on riitojen jälkeen jäänyt tosi huono olo, vaikka asiat on sovittu ja yhteiselo jatkuu rakkauden merkeissä niin kuin ennenkin. Kroppaan ja sisimpään jäi sellainen hyvin stressaantunut, kipeä ja jopa krapulainen olo (migreenikin kaupan päälle), eikä siinä auttanut kipeän lapsen kanssa valvotut yötkään... Sopivasti Oman elämäni inventaarioon tuli tämän viikon teemaksi ihmissuhteet.
Eikä muuten yhtään huvittaisi käydä niitä läpi.


Ehkä kuitenkin kannattaisi ja kyllä mä niiden kimppuun käynkin jahka olo vähän tasaantuu. Ihmissuhteet, ne on mulle kyllä kovin monimutkaisia juttuja.
Joskus voisin itseäni yksinäiseksikin sanoa, sillä sellainen sydänystävä puuttuu elämästä. Onhan niitä ollut ja tosi rakkaita he ovat edelleen, mutta ympäri maailmaa ollaan lennelty ja yhteydenpito on jäänyt. Itse olisin kovinkin avoin ystävyydelle, mutta eipä ole sellaista vastakappaletta sattunut täällä keskisessä suomessa kohdalle joka ystäväkseni olisi halunnut.
Onnea on kuitenkin aviomies, joka on se sydämeni toinen puoli. Silti se sydänystävän kaipuu on.


iive


perjantai 14. marraskuuta 2014

Järjestys

Oman elämäni inventaariossa oli kohta "Minkä mahdollisimman helpon konkreettisen teon tai muutoksen voit tehdä jo tällä viikolla fyysisen hyvinvointisi parantamiseksi?"

Konkreettinen tekoni koskee unta ja lepoa, sillä edelleen aina vaan se on yksi epävakain osa-alue elämässäni. Joskus nukun todella hyvin, monesti taas en nuku lainkaan hyvin. Tai pikemminkin voidaan puhua NUKAHTAMISESTA, sillä sehän se on se minun ongelmani.
Biohakkerin käsikirjan UNI-ilmaisluvussa puhutaan makuuhuoneen "ergonomiasta ja unihygieniasta". Ja mähän olen aikamoinen tavarahamsteri sen lisäksi, että meillä on meidän tavaramäärään aivan liian pieni koti. Makuhuone on erityisesti oikea murheenkryyni, sillä makuuhuoneen lisäksi se on myös vaatehuone ja minun ompelu/askarteluhuone. Ja sitä säläähän riittää.
Ja se sälä ja kaaos pahentaa mun nukahtamisvaikeuksia.

Eilen ja tänään vaihtuivat treenit järkyttävään operaatioon kun koetin epätoivoisesti karsia tavaramäärää. Tosin luulen aikalailla jopa onnistuneeni asiassa. Ainakin niin paljon ihan silkkaa roskaa olen kaivanut kaapeista ja komeroista pois. Toki kaikki kierrätykseen kelpaava on lajiteltu eri kohteisiin vietäväksi.


No, eihän se tietenkään siihen pelkkään makuhuoneeseen jäänyt vaan koko koti lapsen huonetta lukuunottamatta koki saman mullistuksen. Vielä viimeiset silaukset puuttuvat (tämä kyllä hieman vähätellen sanottuna...) ja kohta olisi kotona helpompi hengittää <3

Ja nukkua :)

Jostain syystä nyt oli jotenkin helppo luopua tavaroista. Miksi säilyttää 7 vuotta vanhoja kenkiä vain siksi että ne ovat kauniit, mutta joita en ikinä ole käyttänyt? (Miksi ihmeessä ylipäätänsä olen säilyttänyt nämä kengät aiemmin???) Tämä päti aika moneen muuhunkin tavaraan, joten niiden oli aika poistua meidän kodista antaen tilaa niille tavaroille, jotka ovat käytössä, tarpeellisia ja rakkaita.
Siltikään meidän kodista ei saa kliiniä ja valkoista ja avaraa. Ehkä sitten kun neliöitä on tarpeeksi niin jonkunlaista avaruutta voi syntyä :D

Hyvää viikonloppua kaikille :)

iive

ps. Painitko sinäkin tavarakaaoksen kanssa vai osaatko hillitä tavaramäärää tai luopua vanhoista uusien edessä?

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kuinka elämä tekee meidät sairaaksi

Sehän on aivan fakta, että teollistuminen ja nykyelämä on sairastuttanut ihmiset. Tänään hierojalla puhuttiin siitä kuinka sairasta on se, että teollisuus syytää kaupat täyteen ruokaa, joka tekee ihmiset sairaaksi ja sitten lääketeollisuus myy meille kasan pillereitä, jotta tulisimme taas terveiksi. Oikeasti me emme edes tule niistä lääkkeistä välttämättä terveiksi.

On toki paljon lääkkeitä, jotka ovat hyödyllisiä ja välttämättömiä ja niitä nyt vain on syötävä. Esimerkiksi itse syön Parlodelia joka päivä aivolisäkekasvaimeeni, sillä muuten olisin työkyvytön ja huonolla tuurilla vielä sokeakin kun kasvain ilman lääkitystä alkaisi painaa näköhermoja.


Mutta sitten on nämä elintasolääkkeet kuten kolesterolilääke statiinit yms. Elintapamuutokset on unohdettu tai pikemminkin kaupasta on oikeasti todella hankala ostaa niitä elintapamuutokseen tarvittavia ruokia ja sitten ihmiset eivät vaan enää jaksa huolehtia itsestään.

Masennuslääkkeitä syödään kourakaupalla. Niiden sijaan ihmiset haluaisivat mielummin psykoterapiaa, mutta sitä ei ole ihmisillä varaa itse ostaa eikä Kela korvaa. Itse olen ollut hyvin onnekas kun olen saanut nuorena Kelan korvaaman psykoterapian, jonka avulla selvisin vaikeasta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Ikinä eivät lääkkeet olisi saaneet aikaiseksi sitä samaa kuin mitä terapiassa oppimani ajatusmallit, itsensä hyväksyminen, pelkotilojen läpikäyminen jne. tekivät.

Sitten se liike, istutaan toimistossa päivät pitkät, uuvutaan pitkistä työputkista, istumisesta, vaatimuksista, kaikesta ja kroppa menee ihan rikki. Syödään särkylääkkeitä, jumpataan jos jaksetaan, että korjattaisiin istumisen (tai fyysisesti liian raskaan työn) tekemät vauriot ja minkä vuoksi?
Rahan vuoksi.
Sitä rahaa kun vain pitäisi olla, että tässä maailmassa pärjäisi. Sitä rahaa menee muuten aivan mielettömästi jos menet kauppaan ja yrität ostaa jotain terveellistä, sellaista mikä ei ole kymmeneen tai sataan kertaan myrkytettyä, muunneltua, säilöttyä, manipuloitua. Jossa olisi edes jotain hyvää jäljellä.


Omassa päässä viljelen haavekuvaa siitä kuinka omassa talossa ja pihassa voisi viljellä puhdasta ruokaa edes vähän, saada siinä samalla sitä hyvää liikettä kropalle. Kerätä omasta pikku kanalasta munat ja naapurista ehkä maitoa. Käydä kalassa, hirviä en kyllä rupea ampumaan :D Olla enemmän omavarainen ja pärjätä vaikka sähköt katkeaisivat.
Saunoa puusaunassa ja läträtä turpeiden kanssa ilman että tarvitsisi miettiä tukkeutuvaa lattiakaivoa...
Olisiko se haavekuva kuitenkaan sitä todellisuutta?
Entäs ne vetävät nurkat ja jäiset lattiat. Jäätyneet putket ja ainaiset polttopuut?



Silti ajattelen, että se olisi edes vähän pois tästä teollisuuden ympyrästä.
Siihen asti on vain pakko tehdä edes jotain. Liikkua, etsiä kaupasta edes jotain syötävää mistä ei tule sairaaksi.

Vähän angstinen ja maailmaan kyllästynyt

iive

keskellä oman kropan remppaprojektia.

Mutta silti se projekti on kaiken arvoista, mun elämän arvoista ja tärkeää <3

tiistai 11. marraskuuta 2014

21 vai 66?

Kuinka kauan kestää oppia uusi tapa? 21 päivää vai 66 päivää? Niinpä niin :D

Mielenkiintoista on ollut tämän jalkaprojektin kanssa ja muutakin kroppaa on tullut otettua siihen mukaan kuin pelkästään ne jalat. Eli vähän niin kuin remonteissa yleensä käy niin remontti laajeneekin aikalailla isommaksi kun on alunperin ajateltu. Aika paljon pitäisi nyt oppia uutta ja muistaa kaikki. Työmatkakävellessä ja salilla siihen onkin kivasti aikaa ja pystyy keskittymään, jospa se sieltä siirtyisi muuhunkin liikkumiseen.

Terveyskirjasto
Mullahan on yliojentuvat polvet ja muutenkin yliliikkuvia ja yliojentuvia niveliä riittää eri puolella kroppaa. Oikeasti en ole aiemmin ajatellut mitä haittaa tuosta nyt voisi olla, mutta oheista terveyskirjaston kuvaa kun katsoo niin joo, pahaltahan tuo näyttää.

Tuo polvien taaksetaipuminen voi aiheuttaa lantion kallistumista ns. väärään suuntaan taaksepäin, siitä syntyy vääränlainen notko alaselkään ja tadaa koko ryhti onkin tämän jälkeen päin peetä. Ilmankos ne jalkaterätkin siellä maassa osuu aivan miten sattuu ja sittenhän sinne jalkapohjiin myös alkaa sattumaan.

Polven yliliikkuvuus aiheuttaa myös lihaskireyksiä koko vartaloon ja täytyy sanoa nyt, että jos tähän asti tänä vuonna olen venytellyt 157 kertaa yhteensä 115 tuntia ja lähes minkäänlaista hyötyä en venyttelystä ole huomannut, niin vissiin jotain pitäisi muuttaa ja radikaalisti. Ja se radikaali muutos onkin nyt sitten opetella tapa seisoa, liikkua ja treenata aivan erilaisessa asennossa kuin ennen!

Hyvästi polvet ojentuneina ja pylly pitkällä treenaus. Tervetuloa polviin pieni koukku, tasapaino jalkapohjille ja lantio kipskaps oikeaan asentoon. Ja tässä sitä hommaa kuulkaas riittääkin! Ei tule ihan itsestään nämä korjaukset ja saas nähdä kuinka kauan tässä meneekään vai opinko ikinä...

Salilla treenasin tänään olkapäät, siinä vielä pitää muistaa kaiken tuon edellisen lisäksi ne lapaluut sinne taakse. Ja oikeasti huomaa aikamoisen eron sillä, että ottaako ennen sarjaa hyvän oikean asennon vai rupeaako vaan sitä punttia siinä vatkaamaan. Ihan huikee ero!


Täytyy joku aamu mennä aikaisin salille (kun en kehtaa muuten) ja saa mies ottaa videokuvaa treeniliikkeistä niin voi vähän analysoida sitä asentoa ja liikkeen kulkua. Juoksumatolla juoksuakin voisi kuvata. Mä muuten juoksinkin tänään matolla jopa yhden kilsan :D Ja vielä ei ainakaan jalkaan koske yhtään sen enempää kuin ennenkään <3


Outin innoittamana kaupasta lähti mukaan GoGreenin vaniljasoijajuoma. On todella hyvää mm. mansikkavispipuurossa ja KAHVISSA! Ja kerrankin keittelin pakurikahvia kun mies ei ollut kotona. Pakurikahvi kun eroaa tavan kahvista jopa niin radikaalisti, että jytkäytetään yksi pakuritee-pussi sinne kahvinpurujen joukkoon. Ei maistu miltään muuta kuin tavan kahvilta. Terveysvaikutuksia toivotaan.

Kokeilin myös leipoa vegaanisia ja gluteenittomia banaani-chia-muffinsseja... no mä oon aika huono leipomaan ylipäätänsä muffinsseja. Näistä tuli ihan hyviä, vallan syö, mutta ei mitään loistoleipomuksia :) Lapsen makuun nämä todellakin oli, se olis syönyt ihan kaikki. Pinterest on muuten vallan todella hyvä paikka etsiä ruokainspiraatiota! Löytyy ohjeet ja kaikki.

Tosin nämäkin muffinssit olivat jenkkiläiseltä sivustolta, eikä kaikkia aineitakaan löytynyt eli sovelsin ja toisekseen saattoi mennä vähän CUPsit ja muut sekaisin :D Pitäisikin hankkia sellainen mitta missä nuo cupsit löytyy valmiina niin ei tarttis muutella. Eli ohje muuten löytyi täältä Cradle Rocking MAMAn resepteistä.

Yksi syy lopputuloksen erilaisuuteen on varmaankin kookosjauhot. Niitä joku kuvasikin jossain "sieni jauhoiksi" eli ne imevät nestettä itseensä kuin sieni ja turpoavat. Että ei ihan yksi yhteen tainnut mennä noiden hirssijauhojen korvaaminen noilla kookosjauhoilla...

Mutta kaikesta oppii ja harvoin niistä kokeiluista vallan syömättömiä tulee, sillä jos taikina on hyvää kun sen uuniin laittaa niin ei se siellä pahaksi yleensä muutu (paitsi jos ne polttaa).

iive

maanantai 10. marraskuuta 2014

Oman elämäni inventaario

Sepä se, alkoi tänään ja tietysti heti piti päästä aiheen pariin pakertamaan innoissaan kuin pieni lapsi uuden edessä.


Hankkiessani Oman elämäni inventaario-verkkovalmennuksen, en oikein tiennyt mitä odottaa, mutta ainakin ensimmäisen aihe-alueen hahmottelu, kysymyspaketit yms. infot antoivat erinomaiset ja innostavat lähtökohdat aihealueen käsittelyyn.

Tämän viikon aiheena on Fyysinen hyvinvointi ja selkeästi sieltä nousi kolme osa-aluetta muutos alueiksi. Myös muita osa-alueita käsittelen, mutta näihin on jo menossa ja tulossa selkeintä muutosta.
Ensimmäinen alue on Uni & Parempi nukkuminen, joka on ollut haasteena koko tähänastisen elämän ajan. Nykyään voin jo sanoa nukkuvani hyvin. Aiempiin vuosiin verrattuna nukun nykyään loistavasti. Silti se on osa-alue, jota haluan kehittää.

Toinen alue on peruskunnon ja lihaskunnon kohottaminen. Ylläri? Pk-kuntoa edelleen on hiottava, heti kun lopetin työmatkakävelyn, huomasin peruskunnossa laskua... ja jos ne juoksulenkitkin alkaisi onnistua niin tätähän siellä tarvitsee ja tarvitsee muutenkin ihan kaikkeen.
Lihaskunnon kohotus on murroksessa. Treeniohjelma on muuttunut aikalailla. Nyt teen ns. kuntoilijan voimaharjoittelua eli toistot ovat 8-15 välillä. Välillä tein maksimivoimatreeniäkin, mutta koin sen liian raskaaksi minulle ts. palautuminen kesti liian pitkään.

Kolmas muutos on edelleen kehon koostumuksen muutos. Tunnen itsessäni, että minun kuuluu olla pienempi. PISTE. Ei laihempi, vaan pienempi. Pieni, kiinteä, sulava, vahva, ketterä, kevyt, mutta voimakas :)
Mitään dieettejä en vielä ajattele enkä harkitse, vaan katson nyt kuinka etenen tämän uuden paleo-tyyppisen ruokavalion kanssa. Tähän mennessä paino on noussut, mutta se tapahtui väsymyskautena syyskuussa, jolloin ruokavaliossa vilahtelivat vähän liian usein mm. pitsa ja mäkkisafka, sekä se suklaa. Nyt kun ruokavalio on siisti, niin saa nähdä mitä tapahtuu.

Ihanaa viikkoa kaikille ♡
iive

torstai 6. marraskuuta 2014

Positiivista energiaa

Jotenkin hirmuisen positiivisella fiiliksellä on mennyt tämä viikko. Salilla en ole käynyt kertaakaan, mutta sen sijaan kaverina on ollut kahvakuula, jolla on kyllä tullut vedettyä todella hyvät treenit nyt parina päivänä kiertoharjoittelutyyppisesti. Tämä on tuntunut hyvältä vaihtelulta useamman saliviikon jälkeen.

Kalenteria aukaistessa tämä on ensimmäinen mitä nään.
Lisäksi mä olen tehnyt jotain sellaista mistä tulee todella hyvä fiilis eli tanssinut.
Tanssinut yksin kotona musat täysillä (anteeksi vaan naapurit) silmät kiinni Kuunnellut miten se musiikki mua liikuttaa. Unohtanut sen miltä mahtaa se tanssiminen edes näyttää, koska ihan sama. Olen yksin. Tästä mä olen saanut aivan mielettömän hyvät fiilikset!

Tänään en tosin ollut yksin vaan tanssittiin Lintusen kanssa ja hups. Yhtäkkiä olikin melkein tunti kulunut. Lintunen tykkäsi kun kerrankin äitikin tanssi pitkästä aikaa. Hänelle kun noita tanssituokioita kyllä spotifyista tai youtubesta pidetään useinkin. Mä en vaan kehtaa/viitsi tanssia kovinkaan montaa biisiä/ollenkaan kun on mies kotona. On ihan eri fiilis jos yksi istuu sohvalla ja katsoo sua kuin se että tanssit "rauhassa".


Youtubesta mä löysin myös jotain muutakin kuin biisejä. Etsin uusia rentoutus/meditaatiovideoita, mutta mutta... En oikein tiedä vielä mitä mieltä tästä olen, mutta kyllähän nämä vaan tuntuu toimivan mulla nukahtamiseen. Kyse on nimittäin ASMR-videoista (joita mä kyllä kuuntelen, en juurikaan katso). ASMR eli autonomous sensory meridian response tarkoittaa, että joidenkin äänien kuulemisesta (ja osaltaan myös äänien syntymiseen liittyvän tekemisen näkemisestä) tulee hyvänolon tuntemuksia, kihelmöintiä, väristyksiä(ns. kylmät väreet) tai uneliaisuutta ja rentoutumisen tunnetta. Monet kuvaavat ilmiötä nimenomaan kihelmöintinä, erityisesti niskassa tai päänahassa.

Jostain syystä mun ei tarvitse kovinkaan pitkään kuunnella moista videota niin johan meitsi nukkuu. Ei ole nukahtamisongelmista tietoakaan.
Vähän hölmöltähän tää tuntuu koko juttu, vaikka ilmeisimmän suosittua tämä ympäri maailmaa onkin. Videot ovat kertakaikkisen hämmentäviä, mutta yhtäaikaa niin jumalattoman rentouttavia ettei mitään järkeä!


Varoituksen sanana voin asiaa googlattuani tuumata, että ihmisiä taitaa olla muutamaa eri tyyppiä eli niitä jotka ovat ASMR-reagoivia ja niitä jotka eivät reagoi. Jälkimmäisessä ryhmässä nämä videot voivat kertakaikkisesti vaan naurattaa tai jopa hermostuttaa niin paljon että kokee suurtakin ärsytyksen tunnetta (joku kuvasi haluavansa mm. hakata tietokoneensa säpäleiksi jotta ei moista videota tarvitsisi kuunnella tai katsoa...)
ASMR-reagoivillakin jotkut äänet ja kuvamaailma toimii ja jotkut ei toimi. Ja kuulokkeiden käyttö näitten kanssa on ihan must!

Kertakaikkisen erikoinen fiilis näistä on, mutta kelleppä ei hyvää tekisi että korviin joku kuiskuttaisi, että olet arvokas ihminen, kaikki on hyvin, kaikki tulee menemään hyvin jne.

Ootteko te törmänneet tähän ilmiöön joskus tai oletteko jopa ASMR-reagoivia?

Että sellaista :)

iive

tiistai 4. marraskuuta 2014

Mun sydän (ja ne jalat)

Ihana päivä takana :)

Kaikki alkoi huipulla fyssarikäynnillä Terveystalolla Samuli Piggin luona. Tuli heti sellainen olo, että nyt kaikki järjestyy tän jalan/jalkojen kanssa jos se vain on mahdollista. Keskusteltiin ensin vähän taustatietoja tarkemmaksi ja sitten katsottiin jalan rakennetta. Molemmissa jaloissa sekä pitkittäiskaari, että poikittaiskaari on laskeutuneet. Vasemmassa jalassa pahemmin, joka oireileekin siten enemmän.
Sitten kävin kävelemässä vähän juoksumatolla ja se kuvattiin. Nauhalta näin miten hirveää se kävely oli, että ei ihme että jalka kipuilee koko ajan. Samuli selitti hirveän hyvin sen, että mitä jalassa pitäisi tuntua ja missä painopisteen olla, että se menisi oikein ja näytti missä menee pieleen.

Tehtiin myös kyykkyjä ja täytyy sanoa, että en muuten enää kertaakaan mene kyykkäämään ilman tuettuja kenkiä! Kun oikeasti tajusi ja näki mitä siinä kyykyssä tapahtuu jo pelkällä omalla kropan painolla sille jalalle, niin saati sitten kun laitetaan siihen tanko ja painot lisäksi!

Ja sitten se hyvä uutinen, että se juokseminen ei olisi lainkaan mahdotonta tulevaisuudessa :) että voisi olla jopa ihan mahdollista. En edes oikein tajua miten tärkeäksi ajatukseksi se on mulle muodostunut se juoksemis-mahdollisuus... toki kelpaa edes se kävelykin, mutta voi että jos saiskin juosta...

Että sitä jalkajumppaa nytten ja venyttelyä. Pohkeet ovat kuulemma kohtuukseen tukossa ja jo se vaikuttaa jalan asentoon ja liikkuvuuteen aikalailla. Onneksi hieroja otti juuri yhteyttä ja muistutteli, että työnantajan maksamia hierontakäyntejä olisi vielä 3 jäljellä. Ja mä kun luulin että ne on jo kaikki käynnit käytetty :)


Ja muutenkin työtä käskettyä tuli heti tehtyä kun otin nuo pohkeet erikoiskäsittelyyn illalla. Oli niin erikoisen näköinen käsittely kuulemma, että mies otti siitä ihmettelykuvan faceen :D Mut tää oikeasti toimii. Jonnan blogista (linkin takaa löytyy muuten hyvä liikkuvuustreeni muutenkin alakropalle) tän oon bongannut ja kehitellyt vaan oman version kun ei mulla kotona ole levytankopainoa tähän. Hyvin sujuu näinkin ja tuska on taattu jos on pohkeet jumissa.

Loppupäivä sujuikin "onnenpöhinöissä" hyvistä uutisista ja käytiin Lintusen ja hänen ystävänsä (ja ystävän äidin) kanssa kylpylässä uimassa semmoiset 2h. Ihanaa oli kun oli kerrankin seuraa, mulla ja lapsella.

Ilta onkin hyvä päättää vispipuuroon mitä oon himoinnut koko syksyn. Tuorepuolukka-aikaan kun aloitin viljattoman enkä jaksanut etsiä vaihtoehtoreseptejä. Mutta nyt löysin Farinan karkean riisijauhon, josta tulee ihan oikean makuista vispipuuroa, ei mitään feikkiä. Vispipuuron ainut huono puoli on se, että se kaipaa makeutusta aikalailla, mutta onneksi voi laittaa vähän kaikkea (kookossokeria, steviaa ja hunajaa) niin ihan ei sokeripommi tule... mut siihen pinnalle on vaan laitettava edes muutama murunen sitä sokeria kun ei se muuten maistu oikealle :)


Suosittelen muuten katsomaan tän aivan upean videon. Sen on tehnyt 17(!)vuotias Riku Karjalainen. Kainuussa on mun sydän aina ja ikuisesti <3 Kiitos Riku kun olet tehnyt mun sydänmaisemista näin upean videon. Suosittelen laittamaan kuulokkeet korviin ja nauttimaan! MUOKS. VIDEOON SIIS NÄKÖJÄÄN TÄSTÄ LINKISTÄ :)


iive

maanantai 3. marraskuuta 2014

Mitä teet kun väsyttää?

Silloin tulee levätä eikö vaan?

Suuri osa ihmisistä vaan pakottaa kuitenkin itsensä sinne ja tänne ja tuonne vaikka kuinka väsyttäisi. (paitsi tietenkin ne tyypit jotka vetää lepiä koko ajan, mut nyt ei puhuta niistä) Eilen sunnuntaina työpäivän jälkeen olin aivan veto pois ja köllähdin sohvalle lepäilemään. Siellä olen edelleen :D Tosin en tietenkään ihan koko aikaa ole ollut, sillä onhan sitä tullut syötyä ja sitten sängyssäkin levättyä :D


Sopivasti väsy iski lepopäivälle (ja vielä töistäkin on vapaata), mutta sitä kalenteriin kirjatessa mietin, että olisinko antanut itseni levätä jos en päivää olisi jo valmiiksi suunnitellut lepopäiväksi? Näin iso väsymys kun kertoo mielestäni jo siitä, että kroppa sanoo "että relaa välillä vähän". Ja tuskinpa olisin levännyt kun tarkemmin miettii. Ihan pöljää semmoinen ajattelu!
Mutta nyt on onneksi levätty oikein urakalla.

Ja kun väsymyksen lepäsi pois, jaksoi illalla kokkailla taas koekeittiössä (mutta ei jaksanut juuri kuvata koska sotku ja ei valoa).


Ja vaikka kaikki on kuvassa kovin ruskeaa niin oli siellä sitä oranssia seassa. Tänään on ollut taas oranssien ruokien päivä, sillä ruokavalio on koostunut lähinnä klementiineistä, chia-porkkanaleivästä, juustosta, banaaneista, kurkumalla ja roseepippurilla maustetusta kanasta kurpitsakeitossa ja appelsiini-raakasuklaasta sekä appelsiini-porkkanakakusta. Jälkimmäistä taidan tehdä jouluksi äiteen luokse, lisään siihen ehkä hieman jouluisia makuja lisää.

Appelsiini-porkkanakakku
Pohja: 
2 kananmunaa
1 dl (kookos)sokeria
1,5 dl riisi-kaura-kookosjauhoseosta
1,5 tl leivinjauhetta, 
 ½ tl aito-vaniljajauhetta
3 tl kanelia
0,5dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
3 taatelia rouhittuna
 n. 2 dl porkkanaraastetta
1 appelsiinin raastettu kuori
2rkl kookosöljyä (sulatettuna)
1dl appelsiinimehua (kostutukseen)
Vaahdota ensin munat ja sokeri – Yhdistä kuivat aineet keskenään – Lisää muna-sokerivaahtoon varovasti vuorotellen jauhoseosta, porkkanaraastetta+appelsiinin kuorta ja sulatettua öljyä. Sekoita tasaiseksi ja lisää leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (itselläni käytössä pitkulainen leipävuoka 12cmx26cm) Paista 200 asteessa noin 15-20min – Anna pohjan jäähtyä ja kostuta sen jälkeen halutessasi tilkalla appelsiinimehulla. Kakun voi tietenkin päällystää sillä perinteisellä porkkanakakku päällysteellä tai vatkatulla kookoskermalla, mutta itselle tämä maistui ihan näinkin. 
Huomista alaraajatutkimusta odotan suurella jännityksellä. Mukaan juoksukengät ja tukipohjalliset. Päälle juoksukamppeet. Pääsen siis hilppasemaan juoksumatolle ja katsotaan mistä kiikastaa ja saako mua kuntoon vai ei. Pahoin pelkään tuota jälkimmäistä, mutta jos jollain lailla edes pystyisi elelemään ilman kamalampia kipuja... juoksusta viis.

Huoh
huomista odotellessa siis...
iive