keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kuinka elämä tekee meidät sairaaksi

Sehän on aivan fakta, että teollistuminen ja nykyelämä on sairastuttanut ihmiset. Tänään hierojalla puhuttiin siitä kuinka sairasta on se, että teollisuus syytää kaupat täyteen ruokaa, joka tekee ihmiset sairaaksi ja sitten lääketeollisuus myy meille kasan pillereitä, jotta tulisimme taas terveiksi. Oikeasti me emme edes tule niistä lääkkeistä välttämättä terveiksi.

On toki paljon lääkkeitä, jotka ovat hyödyllisiä ja välttämättömiä ja niitä nyt vain on syötävä. Esimerkiksi itse syön Parlodelia joka päivä aivolisäkekasvaimeeni, sillä muuten olisin työkyvytön ja huonolla tuurilla vielä sokeakin kun kasvain ilman lääkitystä alkaisi painaa näköhermoja.


Mutta sitten on nämä elintasolääkkeet kuten kolesterolilääke statiinit yms. Elintapamuutokset on unohdettu tai pikemminkin kaupasta on oikeasti todella hankala ostaa niitä elintapamuutokseen tarvittavia ruokia ja sitten ihmiset eivät vaan enää jaksa huolehtia itsestään.

Masennuslääkkeitä syödään kourakaupalla. Niiden sijaan ihmiset haluaisivat mielummin psykoterapiaa, mutta sitä ei ole ihmisillä varaa itse ostaa eikä Kela korvaa. Itse olen ollut hyvin onnekas kun olen saanut nuorena Kelan korvaaman psykoterapian, jonka avulla selvisin vaikeasta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Ikinä eivät lääkkeet olisi saaneet aikaiseksi sitä samaa kuin mitä terapiassa oppimani ajatusmallit, itsensä hyväksyminen, pelkotilojen läpikäyminen jne. tekivät.

Sitten se liike, istutaan toimistossa päivät pitkät, uuvutaan pitkistä työputkista, istumisesta, vaatimuksista, kaikesta ja kroppa menee ihan rikki. Syödään särkylääkkeitä, jumpataan jos jaksetaan, että korjattaisiin istumisen (tai fyysisesti liian raskaan työn) tekemät vauriot ja minkä vuoksi?
Rahan vuoksi.
Sitä rahaa kun vain pitäisi olla, että tässä maailmassa pärjäisi. Sitä rahaa menee muuten aivan mielettömästi jos menet kauppaan ja yrität ostaa jotain terveellistä, sellaista mikä ei ole kymmeneen tai sataan kertaan myrkytettyä, muunneltua, säilöttyä, manipuloitua. Jossa olisi edes jotain hyvää jäljellä.


Omassa päässä viljelen haavekuvaa siitä kuinka omassa talossa ja pihassa voisi viljellä puhdasta ruokaa edes vähän, saada siinä samalla sitä hyvää liikettä kropalle. Kerätä omasta pikku kanalasta munat ja naapurista ehkä maitoa. Käydä kalassa, hirviä en kyllä rupea ampumaan :D Olla enemmän omavarainen ja pärjätä vaikka sähköt katkeaisivat.
Saunoa puusaunassa ja läträtä turpeiden kanssa ilman että tarvitsisi miettiä tukkeutuvaa lattiakaivoa...
Olisiko se haavekuva kuitenkaan sitä todellisuutta?
Entäs ne vetävät nurkat ja jäiset lattiat. Jäätyneet putket ja ainaiset polttopuut?



Silti ajattelen, että se olisi edes vähän pois tästä teollisuuden ympyrästä.
Siihen asti on vain pakko tehdä edes jotain. Liikkua, etsiä kaupasta edes jotain syötävää mistä ei tule sairaaksi.

Vähän angstinen ja maailmaan kyllästynyt

iive

keskellä oman kropan remppaprojektia.

Mutta silti se projekti on kaiken arvoista, mun elämän arvoista ja tärkeää <3

1 kommentti:

  1. Aamen!

    Kun hakee viikoksi itselleen terveellistä evästystä kaupasta, saa maksaa melkoisen summan. Samalla summalla saattaisi pärjätä jopa kaksi viikkoa, jos ostaisi epäterveellistä sapuskaa. Niin se vain valitettavasti on. Siispä välillä on tehtävä kompromisseja. Minä ostan talvisin usein kotimaisia pakastevihanneksia, sillä ovat ne kuitenkin parempi vaihtoehto kuin vaikkapa einesruoka. Ovat edullisia ja sopivat tällaiselle ajoittain laiskalle ruoanlaittajalle. ;)

    VastaaPoista

Kiitos :)