tiistai 4. marraskuuta 2014

Mun sydän (ja ne jalat)

Ihana päivä takana :)

Kaikki alkoi huipulla fyssarikäynnillä Terveystalolla Samuli Piggin luona. Tuli heti sellainen olo, että nyt kaikki järjestyy tän jalan/jalkojen kanssa jos se vain on mahdollista. Keskusteltiin ensin vähän taustatietoja tarkemmaksi ja sitten katsottiin jalan rakennetta. Molemmissa jaloissa sekä pitkittäiskaari, että poikittaiskaari on laskeutuneet. Vasemmassa jalassa pahemmin, joka oireileekin siten enemmän.
Sitten kävin kävelemässä vähän juoksumatolla ja se kuvattiin. Nauhalta näin miten hirveää se kävely oli, että ei ihme että jalka kipuilee koko ajan. Samuli selitti hirveän hyvin sen, että mitä jalassa pitäisi tuntua ja missä painopisteen olla, että se menisi oikein ja näytti missä menee pieleen.

Tehtiin myös kyykkyjä ja täytyy sanoa, että en muuten enää kertaakaan mene kyykkäämään ilman tuettuja kenkiä! Kun oikeasti tajusi ja näki mitä siinä kyykyssä tapahtuu jo pelkällä omalla kropan painolla sille jalalle, niin saati sitten kun laitetaan siihen tanko ja painot lisäksi!

Ja sitten se hyvä uutinen, että se juokseminen ei olisi lainkaan mahdotonta tulevaisuudessa :) että voisi olla jopa ihan mahdollista. En edes oikein tajua miten tärkeäksi ajatukseksi se on mulle muodostunut se juoksemis-mahdollisuus... toki kelpaa edes se kävelykin, mutta voi että jos saiskin juosta...

Että sitä jalkajumppaa nytten ja venyttelyä. Pohkeet ovat kuulemma kohtuukseen tukossa ja jo se vaikuttaa jalan asentoon ja liikkuvuuteen aikalailla. Onneksi hieroja otti juuri yhteyttä ja muistutteli, että työnantajan maksamia hierontakäyntejä olisi vielä 3 jäljellä. Ja mä kun luulin että ne on jo kaikki käynnit käytetty :)


Ja muutenkin työtä käskettyä tuli heti tehtyä kun otin nuo pohkeet erikoiskäsittelyyn illalla. Oli niin erikoisen näköinen käsittely kuulemma, että mies otti siitä ihmettelykuvan faceen :D Mut tää oikeasti toimii. Jonnan blogista (linkin takaa löytyy muuten hyvä liikkuvuustreeni muutenkin alakropalle) tän oon bongannut ja kehitellyt vaan oman version kun ei mulla kotona ole levytankopainoa tähän. Hyvin sujuu näinkin ja tuska on taattu jos on pohkeet jumissa.

Loppupäivä sujuikin "onnenpöhinöissä" hyvistä uutisista ja käytiin Lintusen ja hänen ystävänsä (ja ystävän äidin) kanssa kylpylässä uimassa semmoiset 2h. Ihanaa oli kun oli kerrankin seuraa, mulla ja lapsella.

Ilta onkin hyvä päättää vispipuuroon mitä oon himoinnut koko syksyn. Tuorepuolukka-aikaan kun aloitin viljattoman enkä jaksanut etsiä vaihtoehtoreseptejä. Mutta nyt löysin Farinan karkean riisijauhon, josta tulee ihan oikean makuista vispipuuroa, ei mitään feikkiä. Vispipuuron ainut huono puoli on se, että se kaipaa makeutusta aikalailla, mutta onneksi voi laittaa vähän kaikkea (kookossokeria, steviaa ja hunajaa) niin ihan ei sokeripommi tule... mut siihen pinnalle on vaan laitettava edes muutama murunen sitä sokeria kun ei se muuten maistu oikealle :)


Suosittelen muuten katsomaan tän aivan upean videon. Sen on tehnyt 17(!)vuotias Riku Karjalainen. Kainuussa on mun sydän aina ja ikuisesti <3 Kiitos Riku kun olet tehnyt mun sydänmaisemista näin upean videon. Suosittelen laittamaan kuulokkeet korviin ja nauttimaan! MUOKS. VIDEOON SIIS NÄKÖJÄÄN TÄSTÄ LINKISTÄ :)


iive

2 kommenttia:

  1. Sinulla on ollut hyvä päivä! Hienoja uutisia jalasta, että toivoa ei ole menetetty edes juoksemisen suhteen. Wau, sanon minä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein usko, että mitään pitkiä matkoja koskaan tulen juoksemaan, mutta jo vaikkapa kilsan tai kaksi hölkkäily olisi kiva kävelylenkkiin yhdistettynä. Tai jos suuria suunnitellaan niin kymppikilsan juoksu olis jo ihan superia koska sit voisi osallistua johonkin tapahtumaan aina joskus... mutta tärkeintä olisi se ettei jalkaan koskisi -ihan koko ajan-

      Poista

Kiitos :)