tiistai 30. joulukuuta 2014

Mahdollisuuksia ja menetyksiä

Blogin viides vuosi alkaa piakkoin eli neljä vuotta on takana, välillä on tullut kirjoitettua kovinkin ahkerasti, välillä useimmiten sairastelujen vuoksi on ollut hiljaisempaa. Blogit on muuttuneet tosi paljon, itselläni ei ole ehkä sellaista tiettyä genreä, tänä vuonna en ollut painonhallintablogi tai salitreeniblogi tai juoksublogi. Tämä oli vain ihan mun blogi elämästä ja kirjoitin siitä mistä huvitti kirjoittaa.


Moni kuitenkin kirjoittaa spesifisti vain yhdestä jutusta ja on portaalit ja sun muut mainostajat. Kirjoitetaan siksi, että on pakko kirjoittaa (sopimus) tai siksi että on pakko kirjoittaa (lukijoiden oletukset/paineet pinnalla pysymisestä), mutta onneksi kirjoitetaan paljon myös siksi että halutaan kirjoittaa. Silti olen vähän surullinen, sillä blogi-aikakautena olen tutustunut moneen ihmiseen, lukenut heidän juttujaan ja he minun, on nähtykin oikeasti ja sitten ajan myötä humps ne ihmiset ovat hävinneet. Onnea on ollut se että osa ihmisistä on nykyään esimerkiksi kavereina myös facebookissa, joten he eivät ole hävinneet <3

Nyt tunnen olevani tilanteessa, että en enää jaksa tutustua yhteenkään blogistiin. Hullua. Mutta oikeasti kuinka paljon energiaa voi käyttää tutustumiseen jos toinen voi hävitä puff tuosta vaan ihan milloin vaan?


Selasin blogilistaani ja mietin, että kuinka moni noista blogisteista on oikeasti sellainen jonka kuulumiset mua kiinnostaa, ihan henkilökohtaisella tasolla ja kuinka moni taas ei ole. Ei ollut kovin montaa blogia siellä kiinnostaa listalla... jotenkin se kertoo muutoksesta joko minussa tai blogeissa, sillä moni blogi tuntuu olevan kuin artikkeli. Ja portaali on se lehti jossa artikkeli ilmestyy... ja siitä puuttuu se sosiaalinen vuorovaikutus. Toki voit kommentoida blogikirjoitusta, mutta niin voi nykyään lehtikirjoitustakin kommentoida. Mutta kun sinulle vastataan, ei se blogin kirjoittaja ehkä tiedä sinusta hölkäsen pöläystä ja eihän se ole mahdollistakaan jos kommentteja tulee satoja päivässä. Bloggareista on myös tehty esikuvia ja julkisuuden henkilöitä ja he miittaavat toisiaan portaalin tai lehtitalon järjestämissä kekkereissä.


Kyllä,
mä kaipaan vanhoja hyviä aikoja jolloin bloggari oli ihan kuka vaan tyyppi tuolla missä päin maailmaa tahansa ja kirjoitti vaan omista jutuistaan yrittämättä tai hyötymättä siitä yhtään mitään muuta kuin kirjoittamisen ja sosiaalisuuden ilon.

Että tämmöistä
iive

4 kommenttia:

  1. Minua harmittaa kans, että moni bloggaaja, jonka juttuja olen lukenut ja josta olen tykännyt, on lakannut kirjoittamasta tai poistanut blogin kokonaan. Omakin kirjoitustahti on ollut tosi köyhä viimeisen puolen vuoden ajan, mutta kyllä täällä vielä henki pihisee eikä ole aikomustakaan kadota. :)

    Blogit vallannut kaupallisuus ja tietynlainen suosion kerääminen ahdistaa minuakin. Tuntuu, että blogimaailmaan on muodostunut sisäpiiri, johon pääsevät vain coolit tyypit, joiden suosiosta sitten kilpaillaan. Tai sitten minusta, yläasteen ja siellä vallinneen kahtiajaon traumatisoineesta ihmisyksilöstä, vain tuntuu siltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samat fiilikset tuosta "coolit-tyypit" jutusta :D
      Ja etenkin tuosta kaupallisuudesta, vaikka itsekin Indiedays Inspirationin alla kirjottelen niin enpä ole paljon mainosjuttuja tullut kirjoteltua koska en ole hakenut yhteenkään kamppikseen...

      Poista
  2. Minä olen aina ajatellut, että on kahdenlaisia blogeja, jotka eivät ole sama asia, vaikka saman nimen alla kulkevatkin. On "naistenlehtiblogit", joiden kirjoittajat ovat julkkiksia ja tienaavat kirjoittamisella. Ja sitten on tavalliset blogit, joiden takaa on helpompi hahmottaa kirjoittaja henkilönä. Ero on ehkä sama kuin verrattaisiin Helsingin sanomia ja pientä paikallislehteä, tai ehkä jopa isompikin. Minua asia ei ole oikeastaan haitannut, se vain on niin.

    Välillä jonkun blogin hiljeneminen saa miettimään, että sen kirjoittajanhan on vaikka voinut kuolla, enkä ikinä saa sitä tietää. Ja kuitenkin tästä ihmisestä on voinut tulla kovin läheinen. Minä olen elossa ja kai jo aika hyvissä voimissakin. Mennyt vuosi on ollut sen verran raskas, että voimia bloggaamiseen ei vain ole ollut, kuten ei moneen muuhunkaan asiaan. Ehkä olisi reilua kertoa blogissa, missä mennään, mutta kun ei tiedä itsekään. Koko ajan ajatuksena on ollut palata blogin pariin, mutta mistä sitä sitten kirjoittaisi.

    Sinä kuulut ehdottomasti niihin bloggareihin, jotka kuljette ajatuksissani arkielämässäkin. Toisaalta kun olemme tavanneet kasvotusten, niin ehkä ihan ymmärrettävästikin. Kaikkea hyvää sinulle tähän alkaneeseen vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta ja ajattelevaisesta kommentista. On täysin totta että eri blogeihin tai bloggareihin kiintyy tavallaan eri tavalla. "Naistenlehti-blogeja voi käydä lukemassa ihan niin kuin lehteä lukisi" ja sitten niitä toisia blogeja lukee sitten paljon syvällisemmin ja tunteella ja ehkäpä kanssakäymiselläkin. Näitä jälkimmäisiä tuntuu elämässä olevan nyt vain ihan liian vähän! :)

      Olisi kiva jos palaat bloggaamaan, toki blogin kirjoittamisen vaan pitää tulla sydämestä <3

      Poista

Kiitos :)