keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Luulotauti(ko?)

Kävin tänään työterveyshoitajalla jorisemassa sekavia. Tai siltä se tuntui kun selitin, että sattuu sinne tänne ja tuonne. Nukkumisen kanssa menee vähän niin ja näin. Kaikki stressaavat tilanteet saa kropan ihan jäkkiin ja päätä särkee. Jalka oli kivuton kortisonipiikin jälkeen 2 päivää. Whuhuu! En siis kertakaikkisesti käsitä enää ja musta tuntuu että olen ihan luulotautinen.

Hypermobiliteetti, triggerpisteet, nivelkivut, fibromyalgia mikä lie. Ehkä mä olen vain rapakuntoinen paska? Luulotautinen kaupan päälle.
Olo tuntuu mummolta, joka lukee lääkärikirjaa ja saa itselleen kaikki maailman sairaudet.
Mutta kun ei vaan voi olla normaalia, että joka päivä sattuu jonnekin ja yleensä vielä eri paikkaan kuin eilen? Tai sitten mä todellakin kuvittelen.

Taru kirjoitti aika pysäyttävästi kivusta ja kuinka siihen tottuu. Jos tänään olisin yht'äkkiä näin kivulias, niin kuin joka päivä olen, en pystyisi nousemaan sängystä, tekemään töitä, saati yhtään mitään muutkaan. Kun joka päivä on kipuja, siihen tavallaan turtuu, eikä enää olekaan niin kipeä. Ihmeiden päivä on se kun huomaatkin yht'äkkiä ettei satu minnekkään. Ei päähän, ei selkään, ei jalkaan, ei käsiin... niitäkin päiviä on välillä ollut ja olo on silloin erikoinen. Ai tällaistako elämän pitäisi olla ja tuntua?

Ja vielä voisin lainata Tarua toisestakin pysäyttävästä jutusta
Ultrajuoksija Pasi Koskista lainaten:


"Koskaan ei saa luovuttaa - pitää vaan välillä antaa vähän periksi"

Kas noin. Siisteimpiä lauseita mitä ikinä oon kuullut/lukenut. Paljon, paljon voimaannuttavampi, kuin mikä tahansa motivaatiobuustauslause koskaan!
Loka-marras- ja joulukuu tuli annettua vähän periksi, höllättyä, oltua armollinen, kerättyä Voimia. Ja nyt jaksan taas tutkia, ottaa selvää, kokeilla, treenata ja hoitaa itseäni.


Olen käynyt salilla, aloittanut melkein nollasta. Hävennytkin kun treenipainot on tiputettu alle puoleen entisestä, mutta mitä se kenellekkään kuuluu?
Olen kokannut, tutkinut, kokeillut uutta (lehtikaalia, en tiedä kyllä oikein tykkäsinkö vai enkö).
Pelannut lapsen kanssa Muuttuvaa Labyrinttiä, opettanut lasta luistelemaan.

iive

 Lehtikaalisipsit uunissa ja pelit menossa :)

maanantai 26. tammikuuta 2015

Elämän tarkoitus

Luin Karkelot-blogista Kukan, ehkäpä hieman ahdistunuttakin, pohdintaa elämästä ja sen tarkoituksesta. Hämmentävää oli, että itse tiesin heti mikä on minun elämäni tarkoitus tällä hetkellä (joskus tulevaisuudessahan se voi olla joku toinen).

Työ on iso osa elämää. Valveilla olo-ajasta noin puolet menee työssä/työmatkalla. Työ rytmittää vuotta, milloin on vapaata, milloin on lomaa ja milloin on työtä. Vuorotyö määrittää elämää vieläkin enemmän kuin normaalityöaika.
Siksi minusta on erittäin tärkeää tehdä työtä jolla on itselle jokin tarkoitus. Minun työni tarkoitus on auttaa toista ihmistä elämään omaa elämäänsä, koska hän ei siihen pysty siihen yksin. Voisin nähdä itseni myös toisenlaisessa työssä, siihenkin kuuluisi hyvin vahvasti toisista huolehtiminen.

Mieheni työtä taas en voisi tehdä päivääkään, hän on nimittäin "kauppamies"-myy vaikka mummonsa. Minä en kokisi sellaista työtä itselleni tarpeeksi tarkoitukselliseksi. Mutta jokainen elää omaa elämäänsä :) Ei mies jaksaisi minun työtäni taasen päivääkään :)


"Omassa" elämässäni minun tarkoitukseni on olla onnellinen, rakastaa ja olla rakastettu. Onnea elämään tuo moni asia (joskus liiankin moni kun yritän tehdä kaikkea yhtä aikaa). Olen luova ja ajatteleva, liikunta taas huolehtii kropastani että se jaksaa olla luova ja ajatteleva. Minulla ei ole tarvetta luoda ylettömästi tuttavuussuhteita ja pörrätä kaupungilla, mutta ystävyys on kullan arvoista. Sellainen ystävyys jossa on tilaa ajatuksille.

Eräs asia on myös tärkeää ja se on kumppani. Minä en ole täydellinen vaimo, eikä hänkään ole täydellinen mies (sori nyt vaan), mutta silti hän on minun kumppanini ja lapseni isä. Meille ero ei ole vaihtoehto ja toivon kaikesta sydämestäni, että tämä pätee aina. Se mikä on mielestäni hienoa on se, että me voimme ajatella yhdessä, keskustella yhdessä, mutta asioista voi olla eri mieltä.

Ja lapsi, eihän sen parempaa elämän tarkoitusta voi ollakaan.


Kukan pohdinta ajattelusta, herätti minut viimeistään sen äärelle, että vaikka kirjoitankin blogia paljon, niin silti minulla pitäisi olla enemmän aikaa ajatella yksin. Facebook, instagram ja kaikenmaailman muut jutut vievät kapasiteetistamme yllättävän paljon. Tiedostan itsekin kuinka koukussa olen näihin palveluihin, keskusteluihin, tykkäämisiin, jatkuviin kuvavirtoihin. Ja mun aivot sanoo siitä poks!
Ahdistaa jo ajatellakin sellaista asiaa että kertakaikkisesti sulkisi nuo palvelut, edes hetkeksi. Tulisi varmaan aika paha olo ensin, mutta sen jälkeen?

Ennen joulua väsäilin päiväkirjan tyyppistä juttua, jonnekin kaamokseen se jäi, mutta nyt 2015 vuoden projekti on antaa lisää tilaa ajattelulle ja päiväkirjan kirjoittamiselle.
Toivottavasti ensi vuonna tähän aikaan minulla on kokonainen kirja luettavaksi.

iive

ps. kuvassa mahtimainio "riisifrutti" kookosriisipuurosta, joukkoon hieman makeutusta jos tarvitsee ja päälle marjoja. Ihkumahtihyvää <3

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Salipäivä = hyvä päivä?

Täytyy myöntää vaikka kuinka monta kertaa ajattelin, että salitreenaaminen saa jäädä ja en sinne enää mene, niin voi että kuinka siellä tuli eilen hyvä fiilis.

Jalan vuoksi tein yläkroppaa, lämmittelyt soutulaitteessa. Jo se ensimmäinen hetki kun pisti Spotifyin soimaan ja istahti soutulaitteeseen, niin oikein sisällä sykki ilosta ja hyvästä olosta. Uusi treeniohjelma oli kiva, tosin viimeisessä liikkeessä tajusin sen sisältävän vain tasapariliikkeitä, joten äkkiä vinopenkki vaihtui käsipainoilla tehtäväksi vuoropariliikkeeksi ja täytyy alatalja vaihtaa kulmasouduksi vielä seuraavalla kerralla.

Treeniohjelma on ihan netistä löytynyt Kuntosaliharjoittelu.fi:n 3-jakoinen ilmaisohjelma aloittelijoille :D sopii mulle ja kipuilevalle kropalle. Tosin toistoja teen enemmän kuin 12, sillä koitan nyt pieniä painoja, pitkiä toistoja treenaustyyliä. Siltikin kivut treenin jälkeen olivat aikamoiset ja tänään myös vaikka eilen mies hieroi hartioita auki ja itse kävin niitä myös läpi infrapunahierontalaitteella.

Mun kivuthan ei ole sellaisia hyvää treenikipua-tyyppisiä vaan ihan jotain muuta. Meni pitkään tajuta se mikä ero niillä on eikä sitä oikein osaa selittää. Kyllä sitä hyvääkin treenikipua on koettu, mutta etenkin ylävartalo vetää treenatessa sillein tosi inhottavalla tavalla kipeäksi. Ihan niin kuin mun luihin, niveliin ja hermoihin sattuisi, ei niinkään lihaksiin... sitten kipu nousee niskaan ja päähän silmien taakse, oksettaa ja vähän niinkuin päähän koskee, muttei kuitenkaan. On sellainen epämääräinen kireän paha olo...

Tänäänhän olisi tehnyt tietysti mieli mennä salille heti uudestaan, mutta EI! Nyt siellä ei käydä joka ikinen päivä treenaamassa itseään sairaaksi. Kokeilen olisiko joka toinen päivä lepoa hyvä ja sitten välillä kahden levon päiviä putkeen myös välillä.

Treenin sijaan lepäsin ja tein ruokaa. Illalla vielä kehonhuoltoa rullaillen, infrapunahieronnalla ja venytellen. Pallolla mobbausta tein jo aamulla.


Illalla tein aamupalalle valmiiksi Chia-sämpylöitä, taikinaan lisäsin 2 porkkanaa niin jauhojen osuutta sai vähennettyä aika reilustikin. Yhtään nuo eivät lötsähtäneet kuten pelkäsin niiden tekevän. Voi seuraavalla kerralla tehdä vähän littanampia niin mahtuvat leivänpaahtimeenkin.


Lounaaksi paistoin paneroituja alaskanseiti-fileitä. Käytin leivitykseen riis- ja maissijauhoja, munaa ja mantelirouhetta.
Yövuoroja varten kokkailin siinä sivussa kasvissosekeittoa ja Garam masala-maustettua porkkanalaatikkoa kookosmaitoon :D Jouluna nimittäin porkkanalaatikosta tuli mun herkkua ja eilen kaupassa oli porkkanasose alennuksessa, joten ostin sitä pari kiloa :D Tuo porkkanalaatikko käy esim. intialaistyyppisten kastikkeiden tms. lisukkeeksi tai sitten ihan sellaisenaan ruuaksi. Meillähän muut ei tuota syö lainkaan, joten saan nauttia koko herkkulaatikon ihan itte!

iive

lauantai 24. tammikuuta 2015

Oranssia energiaa

Taannoin ostosreissulla etsin sellaista perinteistä mehupuristinta. Tiedättehän, muovinen kannu, jonka päällä on puristinosa ja ihan käsin käytetään. No eipä sellaista näköjään enää kaupasta löytynyt, liekö loppu vai eikö niitä enää myydä???

Mies kuitenkin omalla kauppareissullaan bongasi hirmuisessa alennuksessa olevan vehkeen. Hintaa vekottimelle jäi 5 euroa ja sentit päälle.




Tykkään mehuista, varsinkin sitrusmehuista. Tykkään myös appelsiineista ja greipeistä, mutta aina niistä joku kerkeää nahistua niin ettei se ihan sellaisenaan ole kiva syötäväksi. Sen voi siis puristaa energisoivaksi mehuksi.

Minä kyllä tykkään näistä mehuista, sanoi niistä kuka tahansa mitä tahansa. Parempaa tämä ainakin on kuin purkkimehu. Ja eihän näitä litratolkulla litkitäkään :)

iive

ps. kunhan pyykkikone lopettaa lähden salille! Kortisonikoipi on kipeä edelleen, mutta yläselkä kaipaa jumppaa. Siihen ei koipea tarvitse!

tiistai 20. tammikuuta 2015

Kortisonikoipi

Eilen jalka (jalat) alkoi olla jo niin ärtyneet viikonlopun levosta huolimatta, että piti marssia lääkärin pakeille. Kiitos vaan erittäin hyvän työterveyden, sain ajan samalle päivälle. Ja sielläpä sitä taas väänneltiin ja todettiin, että juu Panadolia voi syödä kun muut lääkkeet aiheuttavat niitä astma-oireita. Ja voihan sitä tietysti lepuuttaakin sitä jalkaa, että jos sairaslomaa?

No, eihän se lepuuttamalla mihinkään se jalka parane. Perhanan plantaarifaskiitti.

Yksi konsti jäi vielä.
Nimittäin kortisoni-piikki.
Otatko nyt vai perjantaina?
2 päivää pitää olla jalan levossa piikin jälkeen.

Otin nyt. Koska kohta ei voi hengittää ja Panadol ei auta yhtään eli ei voi myöskään kävellä.

Ja jos jalkaan sattui aika jumalattomasti jo ennen piikkiä niin sen jälkeen sattui vielä enemmän. (Tosin itse pistäminen ei tuntunut ylläri miltään) Eilen pistettiin ja nyt sattuu pikkasen vähemmän kuin ennen piikkiä. Josko tokenisi tuosta nyt sitten tämä koipi. Voidaan piikittää paremmalla ajalla tuo toinen sitten kun olisi ensin edes yksi jalka kivuton.

No, tän viikon treenit meni sitten tässä. Mies kävi kaupassa ja lähti työmatkalle :D Täälläpä me neljän seinän sisällä sit kökötellään... särkylääkkeistä johtuvien astmaoireiden vuoksi ei voi oikein muutakaan treenailla. No verrytellä kyl voi ja sitä oon tehnytkin kun neulomisesta jumii selkä.

Mut leivoin mä sämpylöitä, sellaisia ihan oikean sämpylän makuisia, vaikka hiivaa nyt ei kauheasti ole ollut ikävä. Täytyy seuraavan kerran kokeilla leivinjauheella.
Iltapalaksi dippikasviksia. Lintunen söi loput dipit lusikalla, kivasti valkosipulin tuoksuinen lapsi nyt mulla :D


Katsottiin elokuva Kätkijät. Ihana. Joskus oon noi kirjatkin lukenut lapsena. Tää studio Ghiblin versio oli ihan huippu <3

Pitäis katsoa Lintusen kanssa myös Onneli ja Anneli kunhan joskus saisi sen leffan käsiin. Nykyään tehdään kyllä tosi laadukkaita lastenelokuvia. Jopa Barbiet ja Monster Hight on yllättäneet, sillä ihan järkeviä ja opettavaisia tarinoita niissäkin on ollut. Liian harvoin tulee leffoja katsottua vaikka niistä tykkäänkin. Tosin omaan makuun sopivia leffoja on kyllä aika vähän... sellaisia vakavempia elokuvia nimittäin.

Mutta onneksi on vielä muutama jakso Midsomerin Murhia katsomatta. Siinä sitä on laatua :D

iive

torstai 15. tammikuuta 2015

Winter wonderland

Tällä viikolla on tehty HIT-treeniä sisällä, mutta uloskin on ollut aivan pakko lähteä joka päivä kun on ollut edes hieman valoisaa.

Parina päivänä ollaankin hilluttu pulkkamäessä yhdessä, tyttö että minä, ennen töihin ja päiväkotiin menoa. On ollut kiva viedä päiväkotiin oikein ulkoilmasta pirteä punaposkinen tyttö ja itsekin töissä jaksoi hyvin happihyppelyn jälkeen.




Tänään piti rynnätä Lidliin jo ennen yhdeksää ovenkahvaan roikkumaan (ei niillä kyllä ollut kahvoja, vaan liukuovi) että sain tämän superhalvan hierontahärpäkkeen (12 ja jotain euroa). Ensi testillä tosi hyvä vehje. Tämä siis tärisee ja toisessa päässä on lämmittävä pää ja toiseen päähän saa erilaisia hierontapäitä. Jalkojen hierontaa varten hankin tämän, jos saisi viimein nuo pohkeet jotenkin edes auki.


Viikonloppuna on vapaata tiedossa ja meille tulee mun isä perheineen kyläilemään. Tosi kiva juttu on tämä, toivottavasti keretään puuhaamaan kaikkea mukavaa yhdessä. He ovat myös hyvin hyvinvointi-orientoituneita ihmisiä, joten juttua varmasti riittää.
Mutta sitä ennen vielä muutama vuoro töitä :)

iive

tiistai 13. tammikuuta 2015

Piristys

Olo alkaa olla jo piristyneempi, jee!
Selkeästi lumi ja pakkanen on mun juttuja ja tietenkin se aurinko.
Meillä ollaan myllätty taas kämppää urakalla kun Lintunen halusi suunnitella huoneensa järjestystä uusiksi ja minähän siinä sitten siirtelin huonekaluja hänen toiveidensa mukaan (meillä tällaiset asiat hoidan minä, ei mies, hulluna roudaan isojakin huonekaluja eestaas, tosin enemmän tahdonvoimalla kuin voimalla). Skeptisyydestäni huolimatta huonekalut löysivät paikkansa ihan just eikä melkein, aika hyvin 5 vuotiaalta suunniteltu :D

Cheesy Cauliflower "breadsticks"
Liikkumassa on käyty nyt myös ihan oikeasti. Oon tehnyt nyt muutamia kertoja Uuden elämän alku-valmennuksen HIT-treenejä, jotka tehdään oman kehon painolla. Tykkäsin tosi paljon, mutta silti salille mielii pää. Mies lupasikin nyt, että hän voi sitoutua 2 salikertaan viikossa (hän käy myös pelaamassa jääkiekkoa ja golfia, molempia noin 2xvkossa), enkä mä enempää miehen kans salilla jaksaiskaan käydä. Loput kerrat sit ittekseen. Kaivoin netistä nyt aivan aloittelijoiden 3-jakoisen saliohjelman mitä rupean kokeilemaan pidemmillä sarjoilla-pienemmillä painoilla. Joka toinen päivä treenipäivä - joka toinen päivä lepopäivä. Katotaan nyt sitten miten kroppa kestää.

Lihapullia intialaisessa tomaattikastikkeessa
Hypermobiliteettisyndrooma on lääkärinlausuntoa vaille valmis homma. Kun oon testannut niin yliliikkuvia niveliä on selässä, polvet, kyynärpäät, sormissa, isossa varpaassa(!) jne. Olenhan mä aina tiennyt että oon yliliikkuva, mutta en ole tiennyt sitä mitä se tarkoittaa käytännössä. Eli kaikessa liikkumisessa pitäisi todellakin olla ajatus mukana, koska muuten siitä ei ole hyötyä, sillä lihasten sijaan tuleekin rasitettua niveliä.

Broileri-pekoni-peruna-kasvisröstit
Venyttelystä huomasin myös mielenkiintoisen jutun. Viime vuoden puolella venyttelin noin tunnin päivässä ns. staattista venyttelyä ja en edennyt mihinkään. Nyt pidin noin 2kk tauon venyttelystä ja mitä oon nyt kokeillut muutamia kertoja venytyksiä niin se venyvyys ei ole huonontunut yhtään vaikka en ole venytellyt. Yliliikkuvan onkin mietittävä sitä venyttelyä niin että se venytys tulee oikeaan paikkaan eli lihakseen ei niveleen, jänteisiin jne.

Kasvissosekeitto-pekoni-leipäkuutio (gluteeniton)
Kuvat on viimepäivien ruuista, eilen tuli tehtyä taas pitkästä aikaa myös itse kebabia, joka on hullun hyvää. Mua vähän korpeaa edelleenkin se, että meidät leimataan proteiinin tai minkälie syöjiksi kun itselle aina se maku on tärkein yhdessä sen terveellisyyden kanssa. Viimeaikojen ehdottomasti paras uusi kokeilu oli tuo Cheesy Cauliflower breadsticks, Pinterestin kautta löydetty ohje. Ihan mahtavaa popsittavaa mm. talvisten keittojen kanssa jne. ja niin helppo tehdä! Suosittelen tuota Pinterestiä kyllä, sieltä löytyy niin treenivinkkejä, motivaatiokuvia ja tuhansittain ruokaohjeita. Hakutoiminto on ällistyttävän hyvä esim. verrattuna googleen. Saat juuri hakusanaasi vastaavia tuloksia todella helposti. Ja miten inspiroivin kuvin <3

Tänään alkaa taasen työviikko, on kiva kun on sellainen työpaikka minne on kiva mennä. Se on asia mistä kyllä pitää olla onnellinen.

iive

perjantai 9. tammikuuta 2015

Mitä jäi käteen?

Oliko 2014 nyt SE vuosi?
Loppuvuoden kaamostelut söivät vuoden onnistumista jonkin verran, mutta voisi sanoa että 80% vuodesta meni nappiin.


Paljon liikkumista lapsen kanssa <3


Ulkona liikkumista PALJON!


Toteamus ettei rankan intensiteetin fitness-treenit ole mua varten. Mutta ruuat sen sijaan maistui.





Kesällä rannalla hengailu ja uiminen <3 Ensi kesänä vieläkin enemmän tätä!
Kokemus siitä että oma vartalo on sellainen kuin pitääkin olla <3


Jaksoin marjastaa ennätyspaljon. Tänä vuonna ei lopu marjat kesken :)





Syksyllä aloitin viljattomuuden ja ruokavalion kohti paleota. Opettelin kokkaamaan myös raakasuklaata :)




Uskon, että tänä vuonna suurimpia muutoksia tulee liikuntaan. Aion lisätä liikuntaa, mutta keventää sitä! Luulen, että kokeilen elämää myös ilman salikorttia. Katsotaan kauanko sitä kestän.

iive

torstai 8. tammikuuta 2015

UEA

En oikein ymmärrä mitä Riku Jokinen HSn kolumnissaan oikein hakee? Ehkäpä jonkinlaista tasapainoa, kovasti kärjistäen kylläkin. Ja kyllä se pistää ärsyttämään ihan todella ja facebookia kun katsoo niin vissiin ärsyttää aika monia.
Aika harva kuitenkaan on sellainen joka syö ruokaansa vain polttoaineeksi, aika monelle se maku on kuitenkin yksi pääprioriteeteista, terveyden ohella.


Itse olen onnellinen siitä, että ruokavalio on siistiytynyt taas normaaliksi ja innostus uusien reseptien kokeiluun on päällä :) Nautin reseptien etsimisestä, etenkin nyt Pinterestin avulla, tutkimisesta ja kokeilusta. Ja nautin siitä syömisestä myös, sehän se paras osio on :)

Joulukuussa klikkasin itseni Testing Labin kautta Uuden elämän alku-valmennuksen koehenkilöksi. Ajattelin jo jossain vaiheessa ettei se jotenkin onnistunutkaan, mutta niin sieltä maanantaina ilmestyi sähköpostilinkit Campwireen ja nyt valmennusta on muutama päivä takana ja vaikuttaa hyvältä.
Valmennus on ollut aivan erilainen kuin entiset ostamani/kokeilemani palvelut joissa valmennuksen alussa on kutakuinkin tullut kaikki materiaalit ruokavalioineen ja treeniohjeineen. Nyt ohjeita aletaan omaksua pikkuhiljaa-päivä kerrallaan. Ensin kummastelin, mutta nyt tuntuu hyvältä. Jospa nyt välttyisi alun superinnostumisen jälkeen siltä innostumisen laantumiselta.

Tänään sain taas muistutuksen unesta (valmennuksen kautta), taas. Ja kyllä mä olen niin väsynyt ollut tavallaan ettei mitään järkeä. Kaikki suurempi ponnistelu tuntuu vaikealta, oikein ahdistaa ajatus sykkeen nousemisesta, tätä yövuoroviikko tietenkin vahvistaa. Kaikkea pientä puuhailua (käsitöitä) ja isompaakin (järjestyksen vaihtoa, huonekalujen roudausta) on tullut tehtyä kyllä. Selkeästi auringon puutteen huomaa olosta :( Niinä muutamina aurinkopäivinä olen ollut niin onnellinen <3

Joskus tulee mietittyä että olisiko pitänyt hankkia parempipalkkainen työ tai rikkaampi mies ;) Selkeästi tarvitsisin näin talvella viikon aurinkokuurin jossain lämpimässä. No, mitäpä sitä rahalla kun ei niitä lomiakaan vielä ole...

Sitkutellen siis kesää kohti ja toivotaan että tulee IHANA ja LÄMMIN kesä <3

iive









tiistai 6. tammikuuta 2015

Mainio mantelikala

Eilen oli ihanaa kun aurinko paistoi, oli pakko lähteä hetkeksi ulos vaikka pakkasta oli aika reilusti. Lintusen tanssitunninkin ajan käytiin lenkillä vaikka silloin olikin jo pimeää. Silti aurinko tuntuu energisoivan ja herättävän. Kevätaurinko on jotain niin mahtavaa <3


Yövuorojen alkamispäivä on minulla monesti kokkauspäivä, sillä yövuorojen välipäivinä ei paljoa jaksa kokkailla tai tehdä ylipäätänsä kovin paljon yhtään mitään. Tänään syötiin Mainiota Mantelikalaa ja tämä onkin hyvä resepti ilman korppujauhoja. Lintunen söi kalaa ja parsakaaligratiinia kaksi annosta. Jee! Lapsi ei olekaan varustettu parsakaaligeenillä vaan on nyt viimein oppinut tykkäämään siitä :) Meillä on tapana että kalaruokaa saa syödä niin paljon kuin napa vetää, sillä sitä ei yleensä säästellä toiseksi syöntikerraksi, lämmitetty kalaruoka kun yleensä on kovin pahaa. Lintunen rakastaakin kalaruokia ja aina silloin santsaa kaksi ellei kolmekin kertaa :D


Siemennäkkäriä leivoin myös pellillisen, sillä syksyllä turvauduin usein kaupan pakaste gluteenittomaan paahtoleipään - ei tosiaankaan hyvä juttu. Nuo leivät kun eivät juurikaan sisällä mitään syömisen arvoista, joten yritän nyt kovasti panostaa taas itsetehtyyn leipään silloin kun sitä tarvitsee syödä ja sen syömistäkin voisi vähentää ja korvata jollain muulla.

Yövuoroihin pitää vielä evääksi tehdä lihapullia intialaisessa tomaattikastikeessa. Yövuorojen syömishimojen taltuttamiseen kun on löytynyt muutama konsti. A)ota mukaan vain hyvänmakuista lempiruokaasi, ei mitään terveys-voihan-tätä-nyt-just-ja-just-syödä-pöperöitä B)raakasuklaa! C)hiilihapotettu vesi (tavan vesi ei yöllä uppoa jostain syystä vaikka päivällä se maistuukin).

Osan blogiväsymyksestä selittää oman tietokoneen täydellinen losahtaminen, näytönohjain palasina vissiin eli ei toimi ei. Haaveissa olisi nyt Mäkki Airi niin kuin me siitä puhutaan. Nyt lainailen miehen konetta johon ei saa asentaa edes picasan kuvanmuokkausohjelmaa hmph!

Plantaarifaskiitti hävisi muuten täysin kun olen lomaillut kuntosalilta. Nyt viikko sitten sain uudet mittojen mukaan tehdyt tukipohjalliset joita olen käyttänyt töissä. Aikalailla erikoisilta tuntuuvat, varsinkin poikittaiskaaren tuki (aivan kuin kävelisi puolikas kananmuna jalkapohjan alla). Pikkuhiljaa täytyy siirtää pohjallisten käyttöä kokopäiväiseksi. Ärsyttävää tietenkin on se, että tukipohjallisia on vain yksi pari eli niitä täytyy rumpata kengistä toisiin... ehkäpä siihen kuitenkin sitten tottuu.

Mut mitäpäs tässä muuta :)
iive

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Höpöä ja ketogeeninen epilepsia-ruokavalio

Kerrankin ei ole elämässä tilannetta vuoden vaihtuessa, että alkaisin jonkun homman. Tänä vuonna minä jatkan elämää niin kuin ennenkin, sillä se oma elämäntapa on löytynyt. Liikkumaankin toivottavasti uskaltaa flunssan jälkeen jo lähteä, pulkkamäkeen aion mennä ainakin ja ehkäpä uimaan voisi mennä lähipäivinä kun kerran molemmat ollaan Lintusen kanssa pitkästä aikaa terveinä <3



Kaamosaikaan on tullut tehtyä tosi paljon käsitöitä niin joululahjaksi kuin muutenkin. Joulunpyhinä pidettiin äiteen luona myös Fimo-päivä ja oli kiva istua usean naisen (ja sukupolven) voimin pöydän ääressä ja tehdä "helmiä".




Kokkailin kans jouluna paljon. Tässä ihana muisto äidin luona hölmöilystä kun lainasin isäpuolen keittiöasusteita ja pöllöilin ne päällä :D Tein jouluksi paljon itse mm. gluteenittomana hedelmäkakun, suklaakakun, pipareita, lanttu- ja porkkanalaatikot.
Porkkanalaatikosta tuli jopa niin hyvää, että tuli sellainen olo että sitä voisi syödä ihan useamminkin ja istuuhan se paleoruokavalioon aika hyvin! Rosollia tuli syötyä ennen joulua, jouluna ja joulun jälkeen, niin hyvää se vaan on aina!

Töissä on saanut jatkaa ruoka-asioiden parissa pyörimistä, sillä olen toinen paikan ruokavastaavista. Uutena haasteena meillä on ollut suunnitella ja toteuttaa ketogeenistä ruokavaliota ja sitä ei käytetäkään tällä kertaa painonhallinnassa vaan epilepsian hoitokeinona!
Ketogeeninen ruokavalio on paitsi tehokas myös turvallinen apu vaikeahoitoisessa epilepsiassa, käy ilmi Epilepsia-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.
Ketogeenisessa ruokavaliossa hiilihydraattien ja proteiinien määrä on vähäinen ja energia saadaan pääasiassa rasvoista, jolloin aivot käyttävät energianlähteenä ketoaineita glukoosin sijaan. Ruokavaliota on käytetty etenkin vaikeasta epilepsiasta kärsivillä lapsilla, jotka eivät saa apua lääkehoidosta. Sen käyttö lapsipotilailla on kuitenkin askarruttanut tutkijoita, sillä pitkäaikaisvaikutuksista lasten terveyteen ei ole ollut tietoa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin 101 2–26-vuotiasta henkilöä, joiden epilepsiaa oli aiemmin hoidettu ketogeenisellä ruokavaliolla. 79 prosentilla kohtaukset pysyivät poissa tai olivat vähäisiä vielä ruokavalion lopettamisen jälkeenkin. Rasva-arvot olivat palautuneet normaaleiksi. Kahdeksan prosenttia suosi edelleen rasvaista ruokaa.
– Valtaosa tutkittavista voi nykyisin hyvin sekä terveyden että epilepsiakohtausten suhteen, tutkimuksessa todetaan.
Ketogeenisen ruokavalion vaikutusmekanismia epilepsian hoidossa ei tunneta tarkkaan. Sen toteuttaminen vaatii yhteistyötä ravitsemusterapeutin kanssa. Ruokavalio voi väliaikaisesti vaikuttaa muun muassa kolesteroliarvoihin ja haitata kasvua. (lääkärilehti.fi)
Onneksi itselläni nämä ruokavalio-asiat ovat vähän niin kuin harrastus. Vaikka itse en koskaan ole ollut ketogeenisella ruokavaliolla niin ruokavalion perusperiaatteet olivat tutut. Tuttuja ovat myös erikoisemmat raaka-aineet ja valmistustavat. Kaikista vaikeinta onkin ollut jakaa tämä tieto myös muille työntekijöille, onneksi ravitsemusneuvoja kävi meillä kylässä antamassa perusohjeistukset yms. Niiden pohjalta laadittiin sitten yhteistyössä toisen keittövastaavan (onneksi meitä on kaksi!) kanssa ruokalistat, reseptit yms.
Perus ruuathan ovat olleet aikalailla helppojakin toteuttaa, mutta ne kahvileivät, jälkiruuat ja muut... voi sentään. Tänään kuitenkin sain niidenkin kohdalla onnistumisen kokemuksia kun sain aikaiseksi vähähiilihydraattisen unelmatortun ja jäätelöä :D
Omat raakasuklaa ja "myslipatukka" eli pähkinäpatukka-reseptit ovatkin olleet jo ahkerassa käytössä.

Unelmatortun kanssa lähdin aivan uusille ulottuvuuksille kun kokeilin tätä englanninkielistä ohjetta -Keto Chocolate Roll Cake-. Onneksi oli mitta josta löytyivät suoraan ne CUPsit, olisi varmaan muuten mennyt pipariksi koko homma. Tosiaankin voin suositella tuota ohjetta gluteenittomaan ja vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Maitotuotteitahan tuossa on, mutta pohjan saa ainakin kätevästi maidottomaksi vaihtamalla voin kookosöljyyn ja "sour creamin" vaikka kookoskermaan. Ja täytteenähän voi maidottomassa olla mitä vaan!

Joskus on raskasta olla ruokavastaavana, mutta tällaisina hurmiokokkausonnistunjopavielä-fiiliksissä se on varsin mukavaa ja inspiroivaa saada toteuttaa tätäkin puolta itsestään työelämässä ;)

iive