maanantai 26. tammikuuta 2015

Elämän tarkoitus

Luin Karkelot-blogista Kukan, ehkäpä hieman ahdistunuttakin, pohdintaa elämästä ja sen tarkoituksesta. Hämmentävää oli, että itse tiesin heti mikä on minun elämäni tarkoitus tällä hetkellä (joskus tulevaisuudessahan se voi olla joku toinen).

Työ on iso osa elämää. Valveilla olo-ajasta noin puolet menee työssä/työmatkalla. Työ rytmittää vuotta, milloin on vapaata, milloin on lomaa ja milloin on työtä. Vuorotyö määrittää elämää vieläkin enemmän kuin normaalityöaika.
Siksi minusta on erittäin tärkeää tehdä työtä jolla on itselle jokin tarkoitus. Minun työni tarkoitus on auttaa toista ihmistä elämään omaa elämäänsä, koska hän ei siihen pysty siihen yksin. Voisin nähdä itseni myös toisenlaisessa työssä, siihenkin kuuluisi hyvin vahvasti toisista huolehtiminen.

Mieheni työtä taas en voisi tehdä päivääkään, hän on nimittäin "kauppamies"-myy vaikka mummonsa. Minä en kokisi sellaista työtä itselleni tarpeeksi tarkoitukselliseksi. Mutta jokainen elää omaa elämäänsä :) Ei mies jaksaisi minun työtäni taasen päivääkään :)


"Omassa" elämässäni minun tarkoitukseni on olla onnellinen, rakastaa ja olla rakastettu. Onnea elämään tuo moni asia (joskus liiankin moni kun yritän tehdä kaikkea yhtä aikaa). Olen luova ja ajatteleva, liikunta taas huolehtii kropastani että se jaksaa olla luova ja ajatteleva. Minulla ei ole tarvetta luoda ylettömästi tuttavuussuhteita ja pörrätä kaupungilla, mutta ystävyys on kullan arvoista. Sellainen ystävyys jossa on tilaa ajatuksille.

Eräs asia on myös tärkeää ja se on kumppani. Minä en ole täydellinen vaimo, eikä hänkään ole täydellinen mies (sori nyt vaan), mutta silti hän on minun kumppanini ja lapseni isä. Meille ero ei ole vaihtoehto ja toivon kaikesta sydämestäni, että tämä pätee aina. Se mikä on mielestäni hienoa on se, että me voimme ajatella yhdessä, keskustella yhdessä, mutta asioista voi olla eri mieltä.

Ja lapsi, eihän sen parempaa elämän tarkoitusta voi ollakaan.


Kukan pohdinta ajattelusta, herätti minut viimeistään sen äärelle, että vaikka kirjoitankin blogia paljon, niin silti minulla pitäisi olla enemmän aikaa ajatella yksin. Facebook, instagram ja kaikenmaailman muut jutut vievät kapasiteetistamme yllättävän paljon. Tiedostan itsekin kuinka koukussa olen näihin palveluihin, keskusteluihin, tykkäämisiin, jatkuviin kuvavirtoihin. Ja mun aivot sanoo siitä poks!
Ahdistaa jo ajatellakin sellaista asiaa että kertakaikkisesti sulkisi nuo palvelut, edes hetkeksi. Tulisi varmaan aika paha olo ensin, mutta sen jälkeen?

Ennen joulua väsäilin päiväkirjan tyyppistä juttua, jonnekin kaamokseen se jäi, mutta nyt 2015 vuoden projekti on antaa lisää tilaa ajattelulle ja päiväkirjan kirjoittamiselle.
Toivottavasti ensi vuonna tähän aikaan minulla on kokonainen kirja luettavaksi.

iive

ps. kuvassa mahtimainio "riisifrutti" kookosriisipuurosta, joukkoon hieman makeutusta jos tarvitsee ja päälle marjoja. Ihkumahtihyvää <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)