lauantai 21. helmikuuta 2015

Liikuntakielto

Ei tullut minulle rentouttavia vapaapäiviä, ei.

Torstai-iltana soi puhelin ja siellä oli Terveystalon lääkäri, joka ilmoitti, että heillä hälyttää siellä kone minun labravastauksistani ja heillä on sellainen ohjeistus, että siitä pitää heti ilmoittaa. Kyseessä on kreatiinikinaasi P-CK koe, jonka viitearvo naisilla on 210, minulla luku huiteli muutamaa yksikköä vaille kolmessa tonnissa.
Kreatiinitutkimusta käytetään pääasiassa lihastautien (ks. «Lihastaudit»2) diagnostiikassa. Kun lihas vaurioituu, kreatiinikinaasia valuu tavallista enemmän lihassoluista vereen. Mitä suurempi vaurio, sitä enemmän CK-arvo suurenee. (Terveyskirjasto: Kreatiinikinaasi)
Osan tuloksestani selittää kipeä jalka, toisen osan selittää ennen labroja tehty jalkatreeni + mobbaus. Fakta on kuitenkin se, ettei siltikään näin kipeäksi (todistetusti) pitäisi näin kevyellä treenillä tulla.
Torstaina tapaankin reumalääkärin (joka siis tutkii myös näitä muita lihastauteja) ja siihen asti minulla on ehdoton liikuntakielto ettei lihasvaurioita synny enempää ennen kuin tiedetään tilanne.

Kyllä ihminen oman kroppansa niin hyvin tuntee. Ennen aivolisäkekasvaimen löytymistä olin aivan varma, että jotain on todella pielessä ja tämä on kuin toisinto siitä. Tosin nyt fyysiset oireet ovat hurjasti isommat kuin ennen.

Eilisen päivän olin ihan jumissa odottaessani lääkärin soittoaikaa, tämä lääkäri oli onneksi minua hoitanut tuttu lääkäri, jonka kanssa juttelu helpotti hieman oloa.
Loppuilta sujuikin lukiessa joka hemmetin lihastaudin oireet (onneksi pahimmat ei sopineet mun oireisiin mitenkään) ja lisäksi googletellessa mitä Ayurveda asiasta tuumaa. Totesin, että minun täytyy varmaankin siirtyä lukemaan englanninkielisiä tekstejä aiheesta, sillä suomenkielinen tietous asiasta on aika suppeaa. Kuitenkin sen perusteella alan nauttimaan terapeuttisin annoksin mm. kurkumaa, inkivääriä ja ashwagandaa (intian ginseng). Sillä näillä on tulehduksia ja kipuja helpottavia vaikutuksia.

Olisin ajatellut, että aivolisäkekasvain on minun "ristini" jota elämässä kantaa, ei ilmeisesti riittänyt se. Mut elettävähän tätä on mitä elämä kannettavaksi antaa.

Riippuen torstain reumalääkäristä, harkitsen kovasti myös Ayurveda-lääkärin tapaamista, johon olisi mahdollisuuskin GoExpo-viikonloppuna jolloin olen Helsinkiin menossa. Täällä kun moisia ei ole.

iive

6 kommenttia:

  1. Olet ollut ajatuksissani ja olet! <3 <3

    VastaaPoista
  2. Jaksamista! Sinä olet urhea nainen. <3

    VastaaPoista
  3. Jaksamista ja voimaa sinulle. <3

    VastaaPoista
  4. Olet ollut mielessä täälläkin: Voimaa iive!

    VastaaPoista
  5. Olen minäkin sinua täällä ajatellut. Hirmuisesti voimaa ja tsemppiä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos ihanat. Täällä on ajatukset tällä hetkellä ehkä sellaisia hieman julkaisukelvottomia, joten hiljaisuutta hieman jatkuu. Arvaamatonta on ihmisen elämä mitä se eteen tuo. Joskus se on hyvää, joskus se on pahaa, vaikka mitä tekisi itse sen eteen. Toivon edes kohtalaista pahaa jos sellaista olisi tulossa...

    VastaaPoista

Kiitos :)