torstai 26. maaliskuuta 2015

Sinä päivänä kun mä en enää rakasta tätä - sinä päivänä lopetan

Matka Triptylin kanssa on alkanut nukkumisen merkeissä. Voi herran jee, että on saanut nukkua posottaa melkein kellon ympäri muutamaa tuntia lukuunottamatta. Muita sivuvaikutuksia lääkkeellä ei onneksi ole ollut, vielä. Toivottavasti ei tulekaan.


On hassua kun elämässä on tilanne, ettei juuri mikään asia ole enää vakio. Olen pistänyt elämässäni kyseenalaiseksi lähes kaiken paitsi lapseni.
Eihän kyseenalaistamisen jälkeen tietenkään kaikki vanha ole hävinnyt, osa on jäänyt, osa on lähtenyt, osa saa vielä lähteä.


Toisaalta olo on hirvittävän vapautunut. Isoja painolasteja on lähtenyt pois. Mutta toisaalta edessä on suuri tuntematon vaikkapa esimerkiksi liikunnan suhteen. Salikorttia ei enää ole, mitä siihen tilalle? Onko minusta harjoittelemaan kotona? Onko minusta painumaan ulos kävelylenkille salitreenin sijaan? Mihin lapsi menee harjoittelun ajaksi? Vai parantuuko kroppa ylipäätänsä enää ikinä sellaiseksi, että voisin varsinaisesti sanoa harrastavani liikuntaa? Tällä hetkellä liikunta kun on sitä, että nousen sängystä ylipäätänsä ylös.


Ruuan kanssa elän mielenkiintoista vaihetta. Ikinä ensimmäistä kertaa elämässäni minua ei juuri kiinnostanut syödä! Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aikamoista helvettiä ihan joka suunnasta ja minä joka yleensä puputan suruuni ja stressiin, totesin ettei ole nälkä. Syömättömyys tietenkin purkautuu mielitekoina kun kroppa alkaa huutaa, että sitä energiaa on saatava just nyt ja paljon! Mutta ihmetyksekseni ei mitään järkyttäviä mässykohtauksia ole tullut. Ja nyt kun on aikaa levätä ja sairastaa niin yritän pitääkin huolta kunnollisesta syömisestä, jottei niitä mässykohtauksia sitten tulisikaan.

Onneksi tämän viikon kaksi työiltaa muuttuivat sairaslomaksi. Nyt on mun vuoro levätä.

iive


Juno laulaa (vai räppää?) mielestäni hienosti tekemisestä, rakastamisesta ja rahasta. Mikä on unelma? Mikä elämässä on tärkeetä? Mihin tää elämä käyttää? Rahaan vain rakkauteen?
Junon tapauksessahan se on musiikki, mun tapauksessani muuta <3

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Irtisanoutuminen

Kevät, puhdistautumisen aikaa.

Viime syksy käynnisti minussa melkoisen prosessin.
Prosessi on käytävä läpi, siitä on pitänyt huolta eteen tulleet vastoinkäymiset. Tuntuu siltä kuin minua pakotettaisiin muutokseen vastoinkäymisten "avulla". Se oma oikea polku on nyt edessä, sillä selkeästi ympäristön merkit ovat vanhassa elämässä jatkamista vastaan.

Irtisanoudun siis vanhasta elämästä, vaikka toki sieltä mukaan tulee paljon hyviä asioita.

Irtisanouduin myös kuntosalilta, se mitä tilalle tulee on arvoitus.

Sen ainakin tiedän, että tulevaisuuteen kuuluu perhe, rakkaus, luonto, luonnollisuus, avarakatseisuus, uudet ulottuvuudet, oravanpyörästä ulos hyppääminen ja harmonia.


iive

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Gallup: parhaat lääkkeettömät hoitokeinot top.10

Kyselin Facebookin fibroryhmässä (joka on muuten aivan ihana ryhmä) parhaimpia lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja. Tässä mun mielestä ehkä parhaimmassa järjestyksessä top.10 :)

hmm... aika tutun oloista settiä tässä kyllä :) että ei näiden vinkkien noudattaminen kenellekään olisi pahaksi :)

1. Hyvä unenlaatu - vuorokausirytmi
2. Liikunta (kas kummaa, sopiva lievityskeino juurikin liikuntablogiin )
3. Ruokavalio (sokerit ja muut kroppaa tulehduttavat ainesosat ruokavaliosta veks)
4. Kehonhuolto (venyttely, rullaus, hieronta, rentoutuminen, piikkimatto)
5. Stressinhallinta
6. Lämpö (ulkomailla lämpöisässä kohteessa/ lämpötyyny/pussi/peitto/patja/kääre, saunominen, infrapuna jne.)
7. kylmä (avanto, kylmäpussit, kylmät suihkut, kylmäaltaat jne.)
8. Erilaiset voiteet/geelit kuten tiikeribalsami, fibrogeeli, kylmä/kuumageeli, linimentit
9. Sisäisesti nautittavat luonnon"lääkkeet": kurkuma, inkivääri, chili, MSM
10. Alkoholin ja tupakoinnin välttäminen

Ayurveda tuumaa aiheesta ainakin tällaista tiivistetysti:
Fibromyalgiassa on kyse kehon kudosten kuonautumisesta. Joten tästä ja muista reumatyyppisistä sairauksista kärsivien tulisi välttää kaikkea kylmää ja jäistä. Lisäksi tulisi välttää myös: Lisäaineet, sipsit, natriumglutamaatti (=E621), sianliha, teolliset kanavalmisteet, halvat lihavalmisteet, teollinen ruoka, olut, pizza, homogenoitu meijerimaito, vanha maito, maito ruoan yhteydessä. Myös luontaisesti gluteeniton ruokavalio voi olla hyväksi, vältä ainakin vehnää.
Kuuma vesi, kuumat juomat, lämmin ruoka ovat hyväksi. Parhaita mausterohtoja ovat kurkuma, inkivääri ja sarviapila. Hieman vieraampi rohto on Ashwagandha eli intian ginseng, jota Fibromyalgiaan myös suositellaan.
Aswagandhaa pidetään ginsengin ja macan tavoin adaptogeeninä, jonka uskotaan lisäävän fyysistä ja henkistä suorituskykyä sekä vahvistavan elimistön omaa vastustukykyä ja tukemaan elimistön palautumista stressistä. (lainaus:life.fi)
Itse kävin tänään lääkärissä ja taivuin nyt kuitenkin edes kokeilemaan säännöllistä lääkitystä. Lääkäri katsoi, että se olisi kuitenkin parempi vaihtoehto kuin tarvittaessa otettavat, joiden teho on tutkitusti ollut huonohko. Nähtäväksi jää toimiiko säännöllinen lääkitys vai ei.

Lopuksi vielä viime viikon ruokakuva eli Juustoinen kalavuoka ja kurkuma/garam masala-maustekasvikset. Jopa mies tuumasi kalan olleen hyvää (hänhän ei noihin kukkakaaleihin koske pitkällä tikullakaan saati että suuhun pistäisi :D )


Toivotaan, että tämä viikko olisi parempi. Stressitekijöitä kyllä riittää yllin kyllin ympäristöstä tulevana ja näihin on hieman hankalahko vaikuttaa. Pitää vaan pitää omassa elämässä sellainen easy going-vaihde päällä :)
Kivaa on ollut ainakin se että liikuntaa on pienesti pystynyt viime päivinä lisäämään. Saas nähdä milloin sitä pääsee salille niitä kilon puntteja nostelemaan... :P

iive

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Elämä fibromyalgian kanssa

Reilu viikko on eletty uuden diagnoosin kanssa, välillä itkettää, välillä ottaa aika rankasti päähän se kuinka heikko kroppa mulla on vaikka mitä oon sen eteen koettanut tehdä. Toki joillain on vielä pahemmin kuin mulla, mutta tämä on nyt vaan tietysti se mun elämä.

Helsingin reissu oli kaikkien stressitekijöiden yhteissummana hirveä, vaikka tosi kivoja juttuja siellä tulikin nähtyä ja koettua. Auton hajoaminen on meidän perheessä melkoinen katastrofi, se kun on miehen tärkein työväline kännykän lisäksi. Yövuorot oli tosi rankkoja mulle fyysisesti kaiken stressikuormituksen alla ja olo on lähinnä sellainen, että olisin jäänyt rekan alle.
Joten, varasinpa nyt itselleni kuitenkin sen lääkäriajan, eihän tästä mitään nyt tule hei oikeesti mitään ilman lääkitystä.

Mut se mistä olen kiitollinen, on mun mielen vahvuus. Se ei ole ollut kovinkaan vahva joskus, mutta nyt se on ollut mun tuki ja turva, yllättäen. Toki on uitu aikamoisissa pohjamudissa, oon pelännyt kuolevani, sairastavani vielä jotain kamalampaa, mutta silti olen suht koht järjissäni ja arki pyörii vaikkakin tahmeasti.


Eilen väänsin itseni olohuoneen lattialle ja avasin Yoogaian. Joogasin ensin Keho&Mieli tunnin, joka oli ehkä mulle hieman rankka, mutta herättipä kuitenkin tästä kamalasta jähmeydestä mua edes hieman. Illalla Yin-joogatunti vielä ennen nukkumaan menoa. Ehkä jotain 3h tuon Keho&Mieli tunnin jälkeen, mua ei sattunut yhtään minnekään. Ette voi uskoa, kuinka taivaalliselta se kolme tuntia tuntui! Piti pistää ihan tanssiksi :D  <3Lattarit<3
Yöllähän kaikki kostautui kun sain valvoa kipujen kanssa pari tuntia ja siitä lähtien ne on olleet päällä koko ajan. Tätä tää nyt taitaa olla tää mun elämä.


Huomenna pitäisi mennä töihin, itsensä on sinne nyt vaan jotenkin revittävä ja muutenkin itsensä on saatava kertakaikkiaan liikkeeseen, paitsi nyt meen kyllä lenkin jälkeisille päiväunille ensin ;)

iive

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Missä on minun paikkani

Olisipa kiva kirjoittaa ja hehkuttaa, että olipa tosi kiva viikonloppu ja osittain olikin tietysti, mutta kyllä selkeästi tajusin nyt missä on minun paikkani.

Perjantaina lähdin töiden jälkeen ensin paikallisliikenteellä kohti Jyväskylää ja siellä vaihdoin Onnibussin kyytiin. Suuntana Helsinki :) Jännitin kamalasti bussiaikatauluja (en koskaan käytä julkisia), mutta hienosti selvisin. Onnibus oli aivan täpötäynnä, sain onneksi viereeni mukavan rouvan, itse kuuntelin koko matkan Mirabai Ceibaa, että olisin kestänyt istumisesta ja jännityksestä johtuvat fibrokivut. Hotellille saavuttaessa olin aivan loppu! Yö sujui huonosti kipujen kanssa ja aamulla heräsin aika räjähtäneenä. Onneksi mies oli ostanut minulle rauhoittavaa teetä (siis uskomatonta!) ja huoneessamme oli "minikeittiö" missä sain rauhassa laitella aamupalaa.


Aamupäivän vietin Kampin keskuksessa ja kävin Ruohonjuuressa ja PUR-hyvinvointikaupassa ihailemassa valikoimia. Kampin keskuksesta en oikein tykännyt. En tunne itseäni oikein rauhalliseksi hälinässä ja vilinässä, varsinkin kun joukossa oli aika paljon epämääräisesti käyttäytyviä ihmisiä. 2h kiertelyn jälkeen olin aivan poikki ja jonkun special-ravintolan sijaan löysin itseni Picnikin salaatin kimpusta, joka kyllä oli ihan hyvää, mutta ei tosiaankaan ayurvedisen ruokavalion mukaista... sekä sain jonottaa ruokaa noin 10 kiinalaisen(?) keskellä, voi jessus mikä meteli ja säätäminen!

Seuraava hyppy tuntemattomaan olikin Helsingin joukkoliikenne kun piti matkustella bussilla Espooseen siskon luo. Ikinä en ollut käynyt heillä tuossa osoitteessa, joten aikamoista oli miettiä että joo... millähän pysäkillä tässä nyt pois jäisi. Uskotteko, että stressi vaan kasvoi??? Siskoja nyt ei tarvinnut stressata, onneksi :D


Illalla käytiin GoExpon messujatkoilla El Jefessä (mies oli messuilla töissä) ja siellä iski tajuntaan täysillä se, että tämä ei ole todellakaan minun paikkani. Ei Helsinki, ei baari täynnä itsetietoisia bisnesihmisiä, ei ei ei. Minä kuulun metsään jonnekin joogaretriittiin, rauhaan. Onneksi miehen työkaverit oli kaikki ihan mukavia, joten ihan hukassa ei tarvinnut olla.

Oisinpa niin kuin tää kaveri.
Ei ollut kymmenistä tuhansista messuvieraista moksiskaan!
Ihana!
(ja tää on siis Alpakka, ei hevonen, vaikka hevosmessuilta kaverin bongasinkin)
 

Sunnuntai sujui GoExpossa ja hyvin sain siellä kulumaan koko päivän. Etenkin Helsinki Horse Fair-messut olivat todella hyvät vaikka omista ratsastusvuosista on todella pitkä aika. Paikalla oli lajiesittelyjä, estekisoja ja muutenkin hyvä fiilis. Näin muuten aivan ihanan American Curly hevosen, aivan supersöpö ja rento tyyppi :D Kuvaamisella en viitsinyt häntä häiritä, mutta KLIK niin pääset katsomaan millaisesta rodusta on kyse :). Islanninhevoset olivat myös ihania, juuri sellaisia rentoja ja luotettavia, sellainen hevosen minusta pitääkin olla, ystävä. (Ja sellaisenahan meidän oma Suomenhevonen on aivan huippu!)

Kisojen katsominen on meikäläiselle oikeata tunteiden vuoristorataa. Poniratsastajat olivat niin suloisia, että meinasi itku päästä. Estekisoissa piti jännittää koko kropalla jokaisen esteen kohdalla, ilmankos en oikein urheilua katso, se kun on mulle aivan liian jännittävää :D


Kuntopuolella oli myös paljon katseltavaa ja vaikka en fillarointia tai palloiluja, saati kalastusta harrastakaan niin tuli kierrettyä kaikki messuosastot läpi ihan mielenkiinnosta. Todella paljon oli kyllä messuilla jos jonkinnäiköistä ja plussaa se, että hirveästi juttuja oli esillä toiminnan kautta. Sellaiset messut parhaita ovatkin, että pääsee kokeilemaan vaikka jotain uutta juttua. Eikä sitä että pari tyyppiä pönöttää messuosastolla esitteitä jakamassa! Tokihan jotain juttuja on aika vaikea myydä aktiivisesti, jos ei ole jotain käsinkosketeltavaa tuotetta jne. mutta esim. GoGolfin porukka tekee tämän parissa aivan mielettömän hyvää duunia, sillä en ole kyllä koskaan nähnyt niin aktiivista, iloista, innovatiivista tapaa myydä Golf Aplikaatiota (jos todella hyvät Golf tarjoukset kiinnostavat niin suosittelen tutustumaan!)


Päivän parhaimman tuumaushetken tarjosi 4 Elementsin Teemu hyvällä luennolla ja hienoin esitys oli ehdottomasti DuoKnotcasella! WOW! Myös muut Pole4Fitin esitykset olivat mielettömiä, mutta tässä oli tanssia akrobatian lisäksi niin siksi varmaankin iski niin hyvin just muhun :)


Ja sittenhän se viikonloppu loppui siihen, että auto hajosi kesken kotimatkan ja vissiin aika pahasti. Että "pientä" lisäjännitystä vielä lopuksi. En olisi kyllä kaivannut.

Jos on näin jännittävä viikonloppu takana, niin täytyy toivoa tulevalle viikolle vähän tasaisempaa ja rauhallisempaa. Kohta tulee sydäri nimittäin! Ja ei kyllä tartte ihan äkkiä lähteä kyllä tällaiselle reissulle :D
Mutta onneksi messuilta sai Yoogaian testijakson ja palvelu on uudistunut kivasti, joten eikun rennosti liikkumaan nyt. Voimaa iive! facebook-sivulla on myös linkki mistä myös sinä saat ilmaisen koeviikon palveluun :)

iive

ps. ja mistään en mitään bloggari-erikois-hyvitys-mitään etuja en ole saanut, joten ilmaista mainosta nyt nämä kokemukset juu!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Polku


Välillä mietin, meneekö elämä tosiaan näin?
Vastoinkäymisestä toiseen?

Toisaalta nyt olen polulla kohti sitä joka sisimmässäni haluan olla. Herkkä minä - ei itsensä kovettanut. Minä joka kestää tunteensa ja kipunsa koska ne kuuluvat minuun. Minä vain tunnen niin vahvasti.
Ehkä ilman kaikkea tapahtunutta en olisi tällä polulla vaan harhailisin edelleenkin jossain risukossa. En edes osaa kuvailla sitä tunnetta kun tiedän nyt olevani todellinen minä minussa.

Voisi ajatella että olisin nyt täysin lyöty. Mutta ei, olenkin jotenkin tyyni ja varma siitä, että näin tämän kuului mennä, jotta löytäisin oman polkuni.

Jo nuoresta asti olen kokenut synnynnäistä vetoa intiaan, intialaiseen musiikkiin, joogaan, intialaiseen ruokaan ja meditointiin. Silloin otsassa oli Bindi, hiuksien ympärillä huivi, hiukset saivat hennasta punaisen värin ja kodin tuoksu tuli suitsukkeesta. Ja sitten se kaikki katosi, sen mukana katosi osaltaan myös onnellisuus. Tilalle tuli masennuksen harmaa viitta ja sen alta selvittyäni en enää löytänyt polulleni. Nyt olen siellä taas, en ehkä ulkoisin merkein vaan tärkeämmin, oikeasti sisäisesti. Minulla on rohkeutta ja varmuutta sanoa, että tämä on minun polkuni, olivat muut siitä mitä mieltä tahansa.

Jos puhutaan fyysisyydestä, antoi lääkäri tänään diagnoosiksi Fibromyalgian. Itse näen, että tilani on (ainakin) Vata-doshan epätasapaino ja tällä ajatuksella jatkan elämää. Minä itse voin elämällä "parantaa" itseni kemiallisen cocktailin sijasta. Ainakin aion yrittää.
Kun Vata on epätasapainossa se aiheuttaa pelkoja, ahdistuneisuutta ja hermostuneisuutta, fyysisesti kramppeja ja kouristuksia, kipuja, sekä hermostoon liittyviä ongelmia, kuten elohiirtä.
Tämän mantran siivittämänä kohti yksinäistä (ei huonolla tavalla) iltaa kotona. Huomenna matkaan viikonlopuksi Helsinkiin. Go Expo, Ruohonjuuri, PUR-hyvinvointikauppa... täältä tullaan :) vähän kyllä jännittää mm. vieraiden ihmisten tapaaminen, mutta ei se haittaa, kyllä saa jännittää :)

 
iive