torstai 26. maaliskuuta 2015

Sinä päivänä kun mä en enää rakasta tätä - sinä päivänä lopetan

Matka Triptylin kanssa on alkanut nukkumisen merkeissä. Voi herran jee, että on saanut nukkua posottaa melkein kellon ympäri muutamaa tuntia lukuunottamatta. Muita sivuvaikutuksia lääkkeellä ei onneksi ole ollut, vielä. Toivottavasti ei tulekaan.


On hassua kun elämässä on tilanne, ettei juuri mikään asia ole enää vakio. Olen pistänyt elämässäni kyseenalaiseksi lähes kaiken paitsi lapseni.
Eihän kyseenalaistamisen jälkeen tietenkään kaikki vanha ole hävinnyt, osa on jäänyt, osa on lähtenyt, osa saa vielä lähteä.


Toisaalta olo on hirvittävän vapautunut. Isoja painolasteja on lähtenyt pois. Mutta toisaalta edessä on suuri tuntematon vaikkapa esimerkiksi liikunnan suhteen. Salikorttia ei enää ole, mitä siihen tilalle? Onko minusta harjoittelemaan kotona? Onko minusta painumaan ulos kävelylenkille salitreenin sijaan? Mihin lapsi menee harjoittelun ajaksi? Vai parantuuko kroppa ylipäätänsä enää ikinä sellaiseksi, että voisin varsinaisesti sanoa harrastavani liikuntaa? Tällä hetkellä liikunta kun on sitä, että nousen sängystä ylipäätänsä ylös.


Ruuan kanssa elän mielenkiintoista vaihetta. Ikinä ensimmäistä kertaa elämässäni minua ei juuri kiinnostanut syödä! Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aikamoista helvettiä ihan joka suunnasta ja minä joka yleensä puputan suruuni ja stressiin, totesin ettei ole nälkä. Syömättömyys tietenkin purkautuu mielitekoina kun kroppa alkaa huutaa, että sitä energiaa on saatava just nyt ja paljon! Mutta ihmetyksekseni ei mitään järkyttäviä mässykohtauksia ole tullut. Ja nyt kun on aikaa levätä ja sairastaa niin yritän pitääkin huolta kunnollisesta syömisestä, jottei niitä mässykohtauksia sitten tulisikaan.

Onneksi tämän viikon kaksi työiltaa muuttuivat sairaslomaksi. Nyt on mun vuoro levätä.

iive


Juno laulaa (vai räppää?) mielestäni hienosti tekemisestä, rakastamisesta ja rahasta. Mikä on unelma? Mikä elämässä on tärkeetä? Mihin tää elämä käyttää? Rahaan vain rakkauteen?
Junon tapauksessahan se on musiikki, mun tapauksessani muuta <3

3 kommenttia:

  1. Hei, Tripparit on onneksi hyvä ja vanha lääke. Itellä ei koskaan mitään sivuoireita, enkä ole muidenkaan kanssakipuilijoiden kuullut lääkettä moittivan. Itsellä ei riitä kipua poistamaan mutta pääasia, että saa nukutuksi. Että jaksaa taas seuraavan päivän edes jotenkin. Tsemiä sinne!! :)

    http://baboonsbubble.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :)
      Kyllä Triptyliä on mullekin paljon kehuttu ja ei tunnu itsellekään lievää pahoinvointia ja suurta uneliaisuutta enempää aiheuttavan (tietenkin aloitusannoksella vasta meen) Toki taustalla on monen viikon huonot nukkumiset, joten ei se uni todellakaan ole huono asia :) Toivottavasti antaa sen verran tulevaisuudessa kipuun vastetta, että pääsis kunnolla liikkumaan taas <3

      Poista
  2. Kaiken kaikkiaan tuo elämänmuutos kuulostaa hyvältä.. tsemppiä sen kanssa, täällä ollaan "hengessä mukana" :)
    t:blueberry ;)

    VastaaPoista

Kiitos :)