torstai 9. huhtikuuta 2015

Jälkipääsiäinen

Pääsiäisen aikaan kun sisäisesti päätin siirtyväni enemmän kasvisruokalinjalle, tuntui ajatus helpolta. Osaanhan ison pinon kasvisruokareseptejä, raaka-aineet on kohtalaisen tuttuja ja niin edelleen. Eilen kaupassa (tosin 4 yövuoron jälkeen) pää löi aivan tyhjää. Mitä ihmettä mä olen nyt jatkossa siis ajatellut syöväni? Meinasi epätoivo iskeä ;) Pääsiäisen kun vetelin sitä yhtä ja samaa kuumaa soppaa, enkä edes kyllästynyt. Hieman jopa harmitti kun soppa loppui.
Täytyy nyt vain saada kasvisruokamoodi päälle niin kyllä se siitä alkaa varmasti sujumaan.

Ostoskoriin tuli sitten nakeltua jos jotain pientä ja syntyihän siitä ruokaakin, epäilyksistä huolimatta.


Fibrokivut tuntuvat hellittäneen, vaikkakin kroppa on aivan sekaisin lääkkeen jäljiltä. Kummallisen kuivattava lääke tuo Triptyl, pöh! Uskon, että suurin syy kipujen lieventymiselle (sille asteelle etteivät ne normaalia elämää häiritse), on stressitasojen laskeminen sieltä 99% jonnekin ehkä 30% tietämille. Eikä tuo taso olisi nytkään noin korkea jos ei olisi pakkaamista, pakkaamista ja reissaamista tiedossa. Onneksi lopputulos palkitsee kun pääsee äidin "hoiviin".

Tällä kertaa päätin matkustaa hieman rennommin, eli junalla. En yleensäkään tykkää ajaa itse pitkää matkaa yksin, joten tämä oli varmasti fiksu ratkaisu, vaikkakin hieman hintava tietenkin autoon verrattuna. Lisäksi se vaatii hieman autosuhailua kummassakin päässä, kotipäässä vähemmän, äidin päässä hieman enemmän, mutta enhän minä siellä jatkuvasti ramppaakaan, joten eiköhän joku meidät sieltä juna-asemalta nappaa :)
Lintusellehan matka oli varsinainen elämys. Ensimmäistä kertaa junassa!


Juna oli tietenkin myöhässä, mutta se oli vain hyvä syy istahtaa aseman Shalimariin syömään odotellessa. Suurimman osan (ainakin) ruuista saa muuten myös gluteenittomana! Kikhernetaikinassa friteeratut katkaravut olivat muuten taivaallisen hyviä! Niitä voisi kokeilla tehdä kotonakin. Kuvassa niitä ei kylläkään enää näy, koska ne päätyi muutamassa minuutissa mun ja Lintusen massuun...



Varkaudessa päästiin kerrankin käymään Taidekeskus Väinölässä, yleensä meidän vierailulla kun se on ollut kiinni, mutta kiitos arkena olevan jälkipääsiäis-loman, päästiin sinne viimein. Väinölä on paikkana ihana ja joka kerta kun astun ovesta sisään, laskeutuu sisälle suuri rauha ja olo tuntuu suorastaan siunatulta, kuten kuvastakin voi päätellä :)


iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)