lauantai 9. toukokuuta 2015

Eikö tee pahaa?

Illalla katselin Fitnesspäiväkirjoja tallenteelta, jokainen jakso on tullut katsottua ja oon tykännyt ohjelmasta tosi paljon. Nyt mieskin samalla katsoi ohjelmaa ja kyseli multa että eikö tee pahaa katsoa tommoista kun ei enää voi käydä salilla?

Ja ei muuten tee pahaa, ihan mielenkiinnosta, mutta pienellä kaipuulla ohjelmaa katselen ja ihailen noita naisia, etenkin Venlaa ja Eeviä. Salaa tietenkin haaveilen siitä, että itsekin sinne salille palaan jossain vaiheessa. Nyt vain yritän saada tämän kroppani siihen kuntoon, että salilla pystyisi jotain tekemäänkin, joskus...


Fibrohan on siitä erikoinen kaveri, että kaikki mikä tapahtuu päivittäisesti, on pääsääntöisesti kivutonta. Kaikki mikä poikkeaa päivittäisestä, aiheuttaa kipuja. Jo pelkkien kyykkyjen ja dynaamisten venyttelyiden näyttäminen työkaverille työn lomassa sai lihaksissa tuntumaan pöljälle seuraavana päivänä ja todellakaan niitä kyykkyjä ei montaa ollut, mutta kun ei niitä ole tullut moneen kuukauteen tehtyä.

Joten yhtä pöljä suunnitelmani on alkaa jumpata joka päivä tiettyä jumppaa ja loogisesti ajateltuna tämän ei sitten pitäisi niitä kipuja aiheuttaa kun kroppa tottuu siihen. Ja muutamaa toistoa/hieman aikaa lisäämällä tasaisin väliajoin saisi kehitystäkin kropan sietokyvylle aikaiseksi...

Että ei täällä pelkästään henkimaailman asioita ajatella :D

Toisaalta, näen ehkä tilanteen sellaisena, että minun on vain ensin hyväksyttävä oma pulleampi kroppani ja rakastettava nyt sitä oikeasti, ei rääkättävä ja sitten sieltä kuoriutuu se oikea minä <3 Siinä onkin tehtävää kerrakseen, varsinkin kun viime kesänä sain niin nauttia keveämmästä kropasta uimarannallakin ilman turhia häpeilyjä ensimmäistä kertaa. Nyt se "häpeä" täytyy taas ottaa vastaan ja kestää se.


iive

ps. otin sanavahvistuksen viimein pois. Vissiin se bloggeriin iskenyt roskapostiaalto on hävinnyt jo kauan sitten...

2 kommenttia:

  1. Siinä sitä onkin meille kaikille tehtävää: hyväksyä itsensä sellaisenaan, rakastaa ja sitä kautta löytää voimia, mahdollisuus muutokseen, jos tarpeen on.

    Ps. Minulla taas menossa näköjään jakso, kun tekee kipeää nähdä KAIKKIEN ihmisten juoksevan kevätssäässä. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yyyh... noitten juoksevien ihmisten katsominen tekee kyllä pahaa kun muistaa sen FLOWn mitä siitä saa. Just "terapiassa" tajusin, että mun on ollut nykyään pakko keksiä keino liikunnan tilalle millä purkaa pahaa oloa ja stressiä. Toisaalta aika hieno ajatus, minä pullamössöenergiajuoma-enjaksajuostametriäkään-tyttönen olin kerennyt kehittämään jo liikunnasta aikamoisen kanavan jolla tasata energioita... se on hieno juttu se!

      Poista

Kiitos :)